Meidän häät 23.9.2017

Huomenta sunnuntai ja oman kodin rauha. Täällä on vietetty nyt jo puolitoista päivää itsekseen ja tänä aamuna heräsin pitkien unien jäljiltä todella pirteänä. Seitsemän tuntia unta putkeen ja tuntuu, että oon elämäni parhaassa kunnossa.  Tänään kun on aikaa, ehdin valikoida teille muutamia tunnelmakuvia meidän pari viikkoa sitten juhlituista syyshäistä. Häät vietettiin Suvisaaristossa Matasaarella. Paikka löytyi suositusten kautta ja voi miten tyytyväisiä me kaikkeen oltiin. Henkilökunta oli aivan ihanaa ja miljöö oli meille juuri sopiva. Viikonloppu oli rento ja oli sellainen olo, että meistä välitetään hurjasti. <3

Tässä tunnelmia hääpäivästä 23.9.2017. Tarinaa viikonlopulta ja itse häistä kerron teille toisella kertaa lisää. Kuviakin on tallessa kuvaajalta ja vieraiden kameroista lähemmäs tuhat, joten eiköhän niitäkin löydy tänne näkyville vielä lisää. Teeman, jota meidän häissä juhlittiin, ehkä arvaattekin jo kuvista. ;)

Kiitos kaikille ihanille vieraille upeista häistä. Tätä päivää me ei koskaan tulla unohtamaan. Kaikki oli täydellistä, jokainen hetki oli arvokas ja nautinnollinen. Naurettiin, itkettiin ja rakastettiin. Kiitos. <3

Kuvat on ottanut taita hääkuvaaja Roope Niemi, suosittelen häntä suurella lämmöllä kuvaajaksi teillekin kaikille. Todella lahjakas hääkuvaaja ja hoiti hommansa enemmän hyvin. Kiitos Roope, olet hyvä tyyppi ja kuvaajana 10+.

Rakkaudella näitä kuvat teille jakanut, 

Marissa 

Pitääkö omissa häissä olla paikalla?

Joo, kai siellä pitää olla paikalla itsekin, kun naimisiin menee. Seistä alttarilla sanomassa kyllä, sokaistua riiseistä kasvoilla kirkon portailla, ottaa vieraiden kättelyt vastaan juhlissa, tanssia skumppalasi kädessä ystävien kanssa, valvoa myöhään yöhön ja nukahtaa ensimmäisiin uniinsa vihkisormus sormessa. Kai sitä pitää olla siinä kaikessa mukana itsekin. Vai voisko joku muu hoitaa sen osuuden mun puolesta? Jos meen vaan kirkkoon ja karkaan siitä sitten häämatkalle? Niin, ei Ville siis sinne tuu mukaan, yksin meen. Sopisko sellainen?

Jep, mulla on pieni jännitys nyt päällä häiden suhteen. Ei siis itse naimisiin menon kanssa, vaan siis sen juhlahumun takia. Taisin jo vähän ohimennen mainita teille aiemmin, että mulle se itse juhla on vähän pelottava osuus ja en oikein tiedä miten suhtautuisin tulevaan. En oo koskaan nauttinut suurista tilaisuuksista, joissa huomio kohdistetaan muhun ja yritän nyt jatkuvasti miettiä miten sen huomion saisi johonkin ihan muualle. Millaiset juhlat järkkäisi, että tyyli olisi rento ja enemmänkin vain yksi juhla muiden joukossa, kuitenkin kaikista hienoin juhla koskaan.

Muistan, että joskus teini-iässä ja siitä vähän vanhempana tuli pidettyä kaikenlaisia puheita kavereiden isoissa juhlissa ja kun oli vähän maistellut lonkeroa, oli helppo kilistellä lasia ja puhua joku pätkä jopa sadan hengen edessä. Silloinkin kuitenkin vain silloin, jos kaikki olivat mun kavereitani ja olin juonut jotain. Yritin samaa oman äidin juhlissa nyt vähän vanhempana ja mä käytännössä jäädyin aivan täysin, kun piti alkaa puhumaan yli 70 ihmisen edessä. Apua, mitä mun piti sanoa? Miksi kaikki kattoo mua? Miksi mä hikoilen näin paljon?

Ja se puhe ei sitten mennyt kovin hyvin. Mulla oli ollut mielessä vaikka mitä ihania sanoja mun äidistä ja meidän elämästä, mutta sitten kaikki meni pieleen. No, en mä tiedä ajatteliko lopulta kukaan muu niin, mutta mä itse olisin halunnut nauttia siitä tilanteesta. Varmaan jos oisin tyhjentänyt sitä ennen yhden skumppapullon, ois puheen pitäminen ollut helpompaa. No, ei ollut selvinpäin.

Tiedän, että monelle tulee vähän yllätyksenä, että mua jännittää mun omat häät ja se, että olen siellä se jota juhlitaan. Mä nimittäin olen aina aika paljon äänessä ja osallistun kaikkeen aina innolla. Siksi se ehkä yllättää monet, että omia juhlia en sitten samalla tapaa osaa ajatella rentoina, en varsinkaan nyt näitä häitä. Mulla oli vauvajuhlat viime kesänä ja mun ystävät oli järkänneet ihanan pienet ja rennot juhlat. Se oli ihan täydellinen päivä ja olin super kiitollinen miten kaikki oli tehty. Jos juhlat olisivat olleet isommat tai yhtään erityyppiset, olisin saattanut olla paljon jännittyneempi. Nyt kuitenkin tilanne oli aivan ihana ja siitä jäi ihania muistoja. <3

Meillä on suunnitteilla tosi rennot häät ja ennen kuin kysytte, niin ne pidetään jo tänä vuonna. Syksyllä on tarkoitus astua alttarille ja juhlia yhdessä lähimmäistä kanssa. Oon järkkäillyt niitä nyt tosi innoissani, tai siis selvitellyt tiloja ja kirkkoa, mutta vasta viime viikolla mulla iski todellisuus vasten kasvoja. Silloin mä kävin mielessäni tuon saman keskustelun, joka on tämän tekstin ihan alussa. Siis mitä, pitääkö mun todella olla itsekin siellä juhlassa paikalla? Miten en aiemmin jotenkin tajunnut tätä?

Niin että joo, jotenkin kummassa mä intouduin niistä juhlista super paljon ja yhtäkkiä heräsin tajuamaan, etten ollut tiedostanut ihan täysin, että mun pitää itsekin juhlia niitä häitä. Musta on ihana järkätä tilaisuuksia ja oon aika taitava pitämään langat käsissäni isoissakin kokonaisuuksissa, mutta en silloin, kun itse oon siellä se juhlittava.

En nyt tiedä pystyykö moni ymmärtämään mistä puhun, mutta uskoisin että monella on samoja fiiliksiä. Jos joku muu osaisi nyt tuoda nämä ajatukset sanoiksi asti? Ymmärtäisi mun tuntemukseni siitä, millaista on kokea itsensä jännittyneeksi tästä kaikesta?

Jokatapauksessa, kyllä mä odotan tosi innolla tulevia häitä ja sitä, että siellä on kaikki tärkeimmät ihmiset niitä juhlimassa meidän kanssa. Ja hei, eiköhän siitä tulee mun tähänastisen elämäni toiseksi paras päivä, aivan varmasti. Paras päivä oli tottakai se, kun Allu syntyi. Siitä ei pääse ylitse kovin helpolla mikään kokemus. Häät tulee kyllä aivan varmasti kakkosena, jos nyt kokemuksia mihinkään järjestykseen kannattaa edes laittaa. Tavallaanhan mun oma syntymä varmaan ois ykkönen, kun ilman sitä ei ois ees tätä elämää. Hehe. ;)

Löytyykö teiltä jotain vinkkejä tai vaikka omia kokemuksia kerrottavaksi? <3