Lokakuu 2017

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun on vähän liikaa tapahtumassa ja ote on liukas. Mistään ei saa kunnolla kiinni, ajatus alkaa harhailla ja arki on säpäleistä. Meillä on täällä kaikenlaista on meneillään. Ja samaan aikaan ei yhtään mitään. Arki on toisaalta rauhallista, toisaalta niin täynnä touhua, etten tiedä miten päin olisi. Tiedän, että kun on kiire, pitäisi laittaa jäitä hattuun. Nojoo, tekisi joskus mieli tehdä niin ihan oikeasti, ihan poskia kuumottaa ja hirvittää tää vauhti. Pojan kasvuvauhti, oma vauhti, kellon vauhti. Kaikenlaista on todellakin meneillään. Pitäisi hoitaa vähän sitä ja tätä, eikä tunnu että saa mitään aikaan. Niin, sellaista se elämä usein on. Tuntuu, ettei saa aikaiseksi, vaikka usein saa aikaiseksi enemmän kuin olisi pitänyt. Ja pitäisi olla siitä itselleen kiitollinen.

Niin, tässä mä nyt istun itseäni kiittämässä hyvästä työstä. Niin paljon on tapahtunut viime viikkojen aikana, tulee tapahtumaan seuraavina. Omat häät on juhlittu ja siinä samalla järkkäilty apuna muitakin juhlia ja saatu alulle pari tapahtumaa. Pyöritetty samalla arkea, pesty pyykkiä ja sellaista. Sellaisiin kotijuttuihin menee aikaa oikeastaan aika vähän, mutta kun on kaikenlaista muutakin, niin se urakka tuntuu joskus liialliselta. Äh, taasko tää tiskivuori on tällainen. Kuka näistä kaikista astioista on syönyt? No, tiiätte varmasti mistä puhun.

Niin ja mikä on ehkä yksi siisteimmistä jutuista (jos omien häiden jälkeen näin voi sanoa!) on tullut juteltua mahdollisista tulevista työkuvioista viimeisten viikkojen aikana. Oon kuin puulla päähän lyöty, sillä kuvittelin, että mun osaamiseni olisi jo aivan ruosteessa ja kun on reippaasti yli vuoden ollut poissa arkityöstä, kestäisi pitkään saada kontakteja kasaan. No, väärin luulin. Oonkin ollut juuri siitä syystä mahdottoman iloinen ja todella kiireinen, kun on pitänyt miettiä tulevaa ja jutella mahdollisten työnantajien suuntaan. Tällä viikolla on yksi jutustelu, samoin ensi viikolla. Sitten nähdään; jos ehkä jo olenkin löytänyt työpaikan. Hoitopaikkaakin on pitänyt jo selvitellä, sillä osa-aikaisen työn aloitus olisi jo luultavasti tämän vuoden puolella. Apua, mitä mä juuri puhuin vauhdista? Vastahan mä keksin, että pitäisi hakea töitä ja kohta istun uuden tietokoneen takana ja oon tilailemassa työpuhelinta. Huh, miten tässä näin kävi?

Niin, ystävä sanoi hyvin. Tekevälle sattuu, mutta hei myös niitä hyviä asioita. Oon aina ollut aika tapahtuma-altis, mutta kuten tää fiksu nainen sanoi, niin kyllähän sitä tehdessä aina tapahtuu. Mitä enemmän säätää, sitä enemmän saa valoa ja säihkettä arkeen ja tuntee elävänsä. Ja kyllä, musta just nyt tuntuu että elän ihan täydellä elinvoimalla. Mun uskoni tulevaisuuteen on vieläkin parempi kuin ennen ja nyt kun tiedän vähän mihin suuntaan tavoittelen, niin tästä ei voi kovin paljon pieleen mennä. On aika upeeta tietää omat vahvuudet ja heikkoudut. Tietää, missä tahtoo arkeaan viettää ja missä ei. Suurin osa arjesta on mulla tulevina vuosina mun perheeni seurassa, mutta pieni siivu on varaa antaa mielekkäälle työlle, josta nautin. Joskos sellainen tässä lähiaikoina vaikka löytyisi arkea värittämään. :)

Sellaisia lyhykäisiä kuulumisia tällä kertaa, ensi kerralla ehkä vähän juttua meidän häistä. Ainakin muutama kaunis kuva teille näytille, jos ei muuta. Niin ja kiitos, kun vieläkin käytte täällä lukemassa, vaikka juttua on yhä harvemmin tarjolla. Kiva kirjoittaa lukijoille, eikä vain itselleen. :)

Ihanaa alkavaa lokakuuta kaikille! 

 

My day.

Täällä vietettiin eilen ansaittua vapaapäivää ja en tiedä mikä siinä on, mutta kun vapaa osuu arkipäivälle, niin se tuntuu tuplasti paremmalta. Vai mitä olette mieltä? Ehkä olen salaa onnessani, kun muut joutuvat raatamaan töissä ja itse saan kuluttaa aikaani kaikkeen turhaan ja vielä turhempaan, eli unelmointiin ja seinään tuijotteluun. :D Niin ja tietenkin urheiluun, mihinkäs muuhunkaan. Kun on ylimääräistä aikaa, niin ei sitä ainakaan turhaan käytetä nukkumiseen ja pepullaan makoiluun, vaan jalat tulee ja menee niin paljon kun kerkiää. Osaan olla myös paikoillani, ei siitä pelkoa, mutta koko ajan pitää olla jotain pientä puuhaa. Eilenkin osasin ottaa kaiken irti päivästäni vapaalla ja tein vain sellaisia asioita, jotka tekevät minulle hyvän olon ja joista kaikkein eniten nautin. Aamun aloitin nautiskellen aamukahvista ja aamiaisesta lehteä lukiessa. Luettuani kaikki uudet blogi-kirjoitukset läpi, siivottuani likaiset lattiat ja selattuani uusimmat uutiset netistä, iskin itseni innokkaana salille. Jalkakipuni ei ollut eilisaamuna enää niin paha kuin tiistaina, mutta tyydyin silti vetämään lämmittelyn crosstrainerilla. Tavallisesti olisin juossut pienen hölkän tai kävellyt alkuun, mutta nytpä se ei sattuneesta syystä olisi ollut kovin fiksua.

Salilla tein rintaa ja hauista, jotka sainkin tosi hyvin tuntumaan ja jaksoin painaa kympillä sarjat läpi, vaikka usein kyllästyn jo ensimmäisen vartin kohdalla. Nyt oli kuitenkin kummasti intoa, kun en voi kunnolla jalkani takia tehdä muuta treeniä. Niin ja vaikutusta oli myös varmasti sillä, että salilla oli siihen aikaan todella hiljaista ja sain rauhassa tehdä omia juttujani. Yleensä heti, jos joku tulee viereen hengittämään niskaan, niin tekee mieli karata muualle. En tiedä onko syynä se, että olen niin epävarma liikkeistäni ja siitä teenkö kaiken oikein. Mietin aina aivan liikaa sitä, etä mitä ne muut oikein ajattelee. Oikeasti ne ei varmaan ajattele mitään muuta kun omaa habaa peilissä :D Ei pitäisi tietenkään tehdä näin, mutta väistämättä se vielä vaivaa minua, kun tunnen itseni niin aloittelijaksi siinä raudan nostelussa. Kyllä sehän minä olenkin, aloittelija,  ja myönnän sen. Ehkäpä kun olen saanut alle useamman kerran samoja treenejä ja ne äijäpuolen painot alkaa tuntua tutuilta, niin sitten voinkin jo herran elkein astella paikalle itsevarmana. Tällä hetkellä usko tuohon edellisen lauseen toteutumiseen on vielä kaukana, mutta näinhän se aina vaan menee. Kyllä kaikkeen tottuu ja toistamisen kautta itsevarmuus kasvaa. Näenhän itsekin päivittäin tunneilla ihmisiä, jotka tulevat ensimmäistä kertaa kokeilemaan ja ovat aivan uunoeemeleinä pyörimässä ympyrää kuin olisivat eksyksissä. Katselevat ujona maahan aivan kuin eivät kuuluisi siihen missä juuri ovat. He ajattelevat kuten minäkin, että ”varmasti muut ovat tehneet tätä vuosia ja enhän minä mitään osaa” vaikka varmasti siellä on ihmisiä jotka ovat yhtä uusia tunneilla kun hekin. Jokainen on joskus ollut ensikertalainen. Kaikkien pitää aloittaa joskus ummikkona ja sitten seuraavalla kerralla ehkä uskaltaa jo astua sieltä takarivistä vähän eteenpäin. Niin, ja kertokaas että missä on syy, että kun tulee uusia ihmisiä tunnille, niin he ovat aina takarivissä kauimpana ja jos vaan mahdollista niin tolpan takana. :D Aina. 
Joo, siellä mä vaan salilla istuskelen..

TRX- treeniareena.

Seuraan usein monien teistä kirjoituksia treeneistänne, joissa kerrotte tarkkaan kunkin päivän harjoitukset ja toistojen määrät listattuna. Itse en tee salilla mitään tiettyjä sarjoja, jotka toistaisin joka kerta, eikä minulla ole sitä kuuluisaa treenivihkoakaan. Fiiliksen mukaan treenaan yävartalon eri osioita ja sitten loppuun teen yleensä myös vatsatreenin riippuen päivästä. Katsotaan sitten joskus jos saisi tehtyä itselleen ihan ohjelmankin, mikäli tosissani innostun siellä salilla käymään. Tähän asti on tullut tehtyä sitä sen verta epätasaisesti, että turhaa olisi mitään sarjoa toteuttaa. Sekin on jo edistystä että jaan treenin eri osiin, enkä vain sikin sokin harjoita sitä sun tätä kropan osiota. Tällä viikolla esimerkiksi tiistaina tein selkätreenin, eilen vuorossa oli rinta, hauis ja ojentajat ja huomenna teen varmasti hartioita ja jalkoja. Fiiliksen mukaan menee siis tämäkin kaikki. 


Tänään olisi Satsissa lankkutesti, eli mitataan aikaa kun ihmiset yrittävät pysyä mahdollisimman kauan hooverissa TRX-narujen varassa. Jaiks. Olen tehnyt aina ahkerasti hooveria, mutta noissa naruissa roikkuminen tekee siitä varmasti paljon rankempaa. Korostus sanalla paljon. Ajattelin mennä testaamaan, sillä siinä on neljälle parhaalle palkinnot ja ilmeisesti paikka maksullisessa ryhmätreenissä. En yhtään epäile keskivartaloni voimia, mutta tiedän sieltä löytyvän ihmisiä, jotka varmaan voisivat roikkua siinä vaikka koko päivän eikä tekisi edes tiukkaa :D 

Oletteko te kokeilleet TRX treeniä? 

Mutta mennääs takaisin eiliseen eli vapaaseen hurlumhei päivääni. Kävin treenailujen jälkeen vähän kaupoilla pyörimässä ja oikeastaan harrastin shoppailua ihan sanan oikeasse merkityksessä, eli vain katselin ympärilleni. Mitään ei ollut tarve ostaa, joten oli kiva vain katsella josko jotain löytyisi. Onneksi mitään ei tarttunut matkaan, koska tuntuu, että ostoksia on tälle syksylle tehty aivan tarpeeksi ja ainut mihin tahdon enää laittaa rahaa on urheiluavaatteet talven varalle. Pitkät housut ja parempi takki lenkkeilyä varten, ettei tule vilu juostessa. Ja ehkäpä jotain kivoja toppeja nyt voi aina ostaa jos tulee eteen jajaja…. Voisihan sitä vaikka mitä hankkia. ;) 

Päivän asu. Eikös ole syksyiset värit?:)

Päivä hujahti nopeasti ohi, enkä oikeastaan taas tehnyt mitään järkevää urheilujen lisäksi. Kotimatkalla hain kaupasta ison kasan vihanneksia ja kookosmaitoa, joista aioin tehdä padan. Vahingokseni ostin kookosmaitoa Light-versiona, mutta onneksi se ei lopulta haitannut ollenkaan maussa, vaikka normaalilla maidolla olisi tullut paljon parempaa. Luulisin. Sipulia, valkozibalia, porkkanoita ja sieniä hujahti pataan. Lisäksi heitin pakkasesta vielä joukkoon vähän wokkivihanneksia, jotta olisi enemmän erilaisia makuja mukana. Jääkaapissa oli myös alkuviikosta tehtyä täysjyväriisiä, jonka surutta lisäsin myös pataan, jotta olisi kuitupitoisuus myös taattu. Kuten ehkä huomaatte, ohjeita en tapani mukaan jaksanut katsoa mistään, mutta muistin nähneeni jossain reseptin, jossa sipulit paistettiin ensin pannulla ja se jälkeen joukkoon heitettiin kaikki muu ja nesteen vaan lopuksi päälle. Ei sen kummempaa. Näinpä teinkin ja kuulkaas hyvää tuli…



Vihanneksia syksyn väreissä :)
Ounou, LIGHT- versio… 

Paljon mausteita tietenkin joukkoon..

Enää haudutus…

Olen valmis, syö minut! 

Iltaherkkua.
Ja mikäs muu siihen kookoskasvispataan sopisi lisukkeeksi kun raejuusto? ;)

Patojen tekemisessä tärkeintä mielestäni on monipuolisuus, elikkä siis iso kirjo raaka-aineita ja makuja. Mausteita lisään itse aina ihan mielinmäärin, joka takaa ruoan loistavan maun, joka muuten vain paranee levätessään jääkaapissa muutaman päivän. Halpaa ja hyvää ruokaa, jota voi syödä useamman päivän. Makuja voi vaihdella helposti laittamalla joukkoon eri vihanneksia tai vaikka vaihtamalla curryn johonkin toiseen makuun. Tällä kertaa käytin itse cuttya päämausteena ja lisänä oli ehkä noin seitsemään eri muuta maustetta :D Eipähän tarvitse suolaa erikseen lisätä, kun muu maustaminen on kunnossa.


Nyt pientä välipalaa nassuun ja eikun salille! 

puspus <3