Meidän häät 23.9.2017

Huomenta sunnuntai ja oman kodin rauha. Täällä on vietetty nyt jo puolitoista päivää itsekseen ja tänä aamuna heräsin pitkien unien jäljiltä todella pirteänä. Seitsemän tuntia unta putkeen ja tuntuu, että oon elämäni parhaassa kunnossa.  Tänään kun on aikaa, ehdin valikoida teille muutamia tunnelmakuvia meidän pari viikkoa sitten juhlituista syyshäistä. Häät vietettiin Suvisaaristossa Matasaarella. Paikka löytyi suositusten kautta ja voi miten tyytyväisiä me kaikkeen oltiin. Henkilökunta oli aivan ihanaa ja miljöö oli meille juuri sopiva. Viikonloppu oli rento ja oli sellainen olo, että meistä välitetään hurjasti. <3

Tässä tunnelmia hääpäivästä 23.9.2017. Tarinaa viikonlopulta ja itse häistä kerron teille toisella kertaa lisää. Kuviakin on tallessa kuvaajalta ja vieraiden kameroista lähemmäs tuhat, joten eiköhän niitäkin löydy tänne näkyville vielä lisää. Teeman, jota meidän häissä juhlittiin, ehkä arvaattekin jo kuvista. ;)

Kiitos kaikille ihanille vieraille upeista häistä. Tätä päivää me ei koskaan tulla unohtamaan. Kaikki oli täydellistä, jokainen hetki oli arvokas ja nautinnollinen. Naurettiin, itkettiin ja rakastettiin. Kiitos. <3

Kuvat on ottanut taita hääkuvaaja Roope Niemi, suosittelen häntä suurella lämmöllä kuvaajaksi teillekin kaikille. Todella lahjakas hääkuvaaja ja hoiti hommansa enemmän hyvin. Kiitos Roope, olet hyvä tyyppi ja kuvaajana 10+.

Rakkaudella näitä kuvat teille jakanut, 

Marissa 

Ajatuksiani kihloista ja häistä

Huomentaaa! Kuinkas siellä on aamu alkanut? Ajattelin kirjoitella teille alkujaan ihan muita juttuja tänään, mutta koska tämä kihlaus on ollut ajatuksissa niin pinnalla viimeisen viikon ajan ja teiltä on tullut paljon aiheeseen liittyviä kysymyksiä, niin vastaillaas tänään vähän niihin. Taidan myös jossain vaiheessa Instassa jutella videolle myös enemmän aiheesta, siellä kun saa sanottua joitain asioita vähän helpommin ns. ”kasvotusten” teidän kanssanne. :)

Aloitetaas nyt kuitenkin sillä, että laitan ylös teidän kyssäreitä ja vastailen niihin.

Kauanko me ollaan oltu Villen kanssa yhdessä? Me ollaan 3,5 vuotta oltu yhdessä, mutta meistä molemmista tuntuu, että oltais oltu aina vain pelkästään toistemme kanssa. Niin helppoa on ollut olla yhdessä alusta saakka ja elämä on mennyt nopeasti yhdessä eteenpäin. Tuntuu kuin oltais seurusteltu jo kymmenen vuotta. Voit lukea mitä kirjoitin meistä pari vuotta sitten täältä: Ikuisesti sinkku.

Oltiinko me puhuttu häistä aiemmin? Kyllä, oltiin puhuttu siitä jo aikoinaan, kun tavattiin. Mun mielestä tällaisistä isoista elämään liittyvistä asioista pitää aina puhua suhteen alussa ja kun mulla oli alkuun ajatus, etten edes haluaisi häitä, niin Ville on kyllä ansioituneesti kääntänyt sen ajatuksen. Ei me asiasta alun jälkeen puhuttu juurikaan, mutta ajan kanssa sitten ollaan vitsailtu yhteisestä nimestä ja siitä, kun sitten ollaan naimisissa.

Kun rakastuin Villeen, tajusin, että naimisiin on mentävä, kun se on toiselle niin tärkeä asia. Pikkuhiljaa itsellekin siitä alkoi mielessä muodostua tärkeä asia ja oon monesti sitä miettinyt, että tahdon sanoa tahdon siellä alttarilla. Aina oon tiennyt, että joskus mua kositaan, mutten tiedä koska. Lapsen takia me ei tahdottu mennä naimisiin, sillä meille jo lapsi oli suuri sitoumus ja naimisiin meno ei sitä ajatusta muuta. Me haluttiin ajatella, että naimisiin mennään toistemme vuoksi ja sitten kun sille on oikea hetki. Lapsi ei saanut olla meille syy mennä äkkipikaa naimisiin kuin käskystä. Emme myöskään tahtoneet sotkea lapsen syntymään tai ristiäisiin häitä (tästä tosiaan puhuttiin, kun lapsi oli tulossa) ja haluttiin antaa kaikki huomio lapselle syksyllä, ei niin että meidän häihin olisi mennyt jokaisen katse.

Olenko perinteinen häiden ja kihlausten suhteen, olisinko voinut esim itse kosia? Ei, en olisi. Tässä olen perinteinen siinä mielessä, että en voisi sopia meneväni kihloihin ja ihan todella odotin sellaista romanttista Villen näköistä kosimista. Tiesin, että joku päivä hän sen tekee ja mulle oli ihan sama onko se nyt vai kymmenen vuoden päästä. Yhdessä tässä kuitenkin ollaan ja sormus sormessa ei muuta mitään. Vaikka tavallaan se muuttakin kaiken.

Mitä kihlaus mulle merkitsee? Vaikka en oo naimisiin halunnut aiemmin juurikaan, niin kihlaus on silti musta aina merkinnyt sitä, että sitten myös mennään naimisiin. Jo nuorena ihmettelin sitä boomia muilla ikäisilläni, kun moni meni kihloihin moneen kertaan ja nopeasti. Ei se kihlaus ollut kuin sormus sormessa, merkki siitä, että mun naiseen ette koske. Tai siis siltä se näytti ulospäin. Kihlaus merkitseekin mulle sitoumusta ja lupausta siitä, että naimisiin mennään ja ollaan aina yhdessä.

Millainen sormus on? Aivan ihana. Miten Ville osasikin valita niin oikeanlaisen sormuksen? Sormus on tilattu oikeassa koossa ja se on vielä kaiverrettavana. Saatte siitä kuulla myöhemmin lisää. :)

Koska me mennään naimisiin? No, sen kun tietäisi! Meillä ei ole esteenä aika, eli ei ole kiire eikä ole mitään syytä odottaakaan. Päivämääräneuvottelut on kohisten käynnissä täällä kotona ja viime yönä puhuttiin asiasta keskiyöhön saakka. Saa nähdä päästäiskö pian päätökseen, mutta luultavasti pääsen lähiaikoina kertomaan koska meidän hääkellot humisee harjulla. ;)

Millaiset häät tahdon? Tosi moni on kysynyt, että millaiset häät minä tahdon. No, jos olisikin vain mun tahdosta kyse ja kuten alttarillakin, niin kaikkeen tarvitaan kahden tahto. Mun tahtoni olisi, että koko hääjuhlia ei olisi, sillä mua ahdistaa sellainen suuri juhla, jossa olen keskipisteenä. Mun puolesta me voitaisiin karata kirkosta häämatkalle, mutta vissiin se ei nyt mene niin kuitenkaan. Tykkään järkätä muille juhlia ja oon jo luonteeltani ratkaisukeskeinen ja isosti asioiden järjestelijä. Musta on ollut ihana olla osana satojen ihmisten juhlia ja olla vastuussa niiden järjestelyistä, mutta heti kun pitäisi miettiä, että on kyseessä oma juhla ja minä olen se päävieras (toinen niistä) niin alkaa pelottaa. Mieluiten siis teen asioita muille ja järjestän muille juhlia tai yllätyksiä, mutta itse olen vähän vaikeana jos minä oon se kohde. Voin avata tätä pelkoa joskus toiste lisää, mutta ehkä jotkut siellä tietävät mistä puhun?

Jokatapauksessa, koska Villelle on tärkeää että on juhla ja varmasti myös monelle sukulaisellekin, niin kyllähän nyt juhlat pidetään. Tottakai! Ei mitään suuria juhlia, lähimmät ihmiset juhlimaan ja johonkin mukavaan paikkaan. Meidän tyylillä, eli luultavasti tosi rennosti ja ilman mitään kaavoja ja kangisteluita. Hyvää ruokaa, musiikkia ja skrakat pois kaulaa kiristämästä.

Mistä tiedän, että olen aina naimisissa, jos häät tulevat? Niin, eihän me mitään voida tietää täydellä varmuudella, mutta ainakin olen ihminen joka taistelee. Ei mikään tässä elämässä ole helppoa ja jokaisen suhteen eteen pitää taistella. Arkipäiväisissä asioissa tulee huomioida toista, ei saa uhkailla erolla jos ongelmia tulee eteen ja yhdessä nähdään vaivaa sen eteen että me jaksetaan myös haastavissa elämäntilanteissa. <3

Olisikohan siinä ollut nyt ne tärkeimmät kaikki ajatukset? Kyselkää ihmeessä lisää ja antakaa toiveita, jos sellaisia aiheeseen liittyen on. Mitään hääblogia tästä tosiaan ei ole tulossa, mutta tottakai voin kertoa eri vaiheista ja omista ajatuksistani näihin asioihin liittyen. Elämässä kun ne nyt ovat niin isosti tapetilla jokatapauksessa. :)

Heräsikö sulla samoja ajatuksia kuin mullakin on häistä ja kihloista? Pystyitkö samaistua mun ajatuksiini esimerkiksi siitä, että omien juhlien järjestäminen pelottaa?  <3