Missä sun ryhti on?

Yksi asia, jonka oon viimeisen vuoden aikana saanut huomata, on mun lysyyn valahtaneet hartiani. Bongailen ne yllättämässä mua kuvista, peilikuvasta aamuin illoin ja välillä jonkun ystävällisistä kommenteista. Hei mitäs sun ryhdille on tapahtunut? Niinpä, mitä on tapahtunut? Joku ihme niitä hartioita saa laahaamaan pitkin maata ja olemus on mitä on. Jotain on tapahtunut-.

Alkujaan syy on varmaankin ollut se, kun aloin kantaa pientä lasta sylissäni vuosi sitten syyskuussa. En miettinyt asentoani, kunhan pidin lasta turvassa ja mietin, että hänellä olisi siinä hyvä olla. Jännittyneet hartiat ja huono asento taitaa olla monella äidille aika tuttua kauraa ja siksi tämä havainto ei varmaan yllätä monia. Sitä helposti vähän lysähtää kasaan kun saa lisäpainoa käsille. Eikä se tee muuten yhtään hyvää selälle, eikä kropalle muutenkaan. Niskat kipeytyy usein ja samalla selkä.

Mulla on lapsesta saakka ollut äärettömän hyvä ryhti. Ehkä johtuen tanssiharrastuksesta, jossa siitä muistutettiin koko ajan, että pitää olla vatsa sisässä ja hartiat ojossa. No, sitä ryhtiä ei enää ole ja vaikka alkujaan tiedän mistä syy on lähtöisin, niin eipä mulla enää ole koko ajan vauvaa sylissäni. Tuolla se on viipottanut vauva jo nelisen kuukautta ihan itsekseen minne tahtoo jalkojen vievän ja sylissä hän viettää vain lyhyitä hetkiä. Kasikuisena kun hän oppi kulkemaan tukea pitkin eri paikkoihin, vapautui multa syli nopeasti. Joten, mikä syy mulla on enää sille, etten saa ryhtiä ojoon?

Olen yrittänyt tiedostaa tämän muuttuneen asennon ja pyrin siihen, että korjaan asentoani usein. No, tämä usein korjaaminen tarkoittaa sitä, että mietin asiaa ehkä kerran viikossa. Vai kerran kuussa? No, ainakin ihan liian harvoin. Oikeastaan tämän tekstinkin kirjoitin vain siksi, että muistuttaisin itseäni tästä aiheesta ja yrittäisin saada potkaistua itseäni pepulle ja kohennettuani asentoani. Olen aina saanut olla ylpeä hyvästä ryhdistä ja saman hyvän ryhdin tahdon opettaa lapselleni. Helpompaa se olisi kai opettaa, jos itselläkin olisi mistä se malli näyttää, eikö? :)

Kuinka moni muu on huomannut äidiksi tullessaan, että joku on pöllinyt ryhdin ja tilalla on maassa laahavat hartiat? Ei huolta, syynä ei varmaankaan ole väsymys tai ainakaan liian hurja vanhentuminen, vaan ajatus se taitaa vaan olla pielessä. Vai mitä itse olette mieltä? Rintakehä taas rottingille, ilmaa keuhkoihin ja ryhti suoraksi. :)

Kehoaan kunnioittaen, 

-Marissa

Yksi vastaus artikkeliiin “Missä sun ryhti on?

  1. Tiedän ettet ole alan ammattilainen, mutta olisiko antaa neuvoja miten/millä liikkeillä sitä ryhtiä kannattaisi lähteä parantamaan? Oma ryhti on stressaavan ajan ja laihtumisen jälkeen jo siinä mallissa, ettei pelkkä asennon muistaminen auta, vaan tarvitsisi niitä lihaksiakin vähän muistuttaa olemassa olostaan. Noita selkäjuttuja olenkin lukenut, itselläni senkin kanssa vähän samaa vikaa, mutta paljon paremmalla mallilla jo :)

    Ja muuten näytät kuitenkin paljon terveemmältä ja onnellisemmalta nyt, ihan kaikki ei elämässä voikaa koko ajan olla balanssissa, hetki vähän ryhdittömämpää elämää mutta sitten taas uuteen nousuun! Itselläni on jo vähän ikäväkin sitä ryhdin tuomaa itsevarmuutta, ”täältä tullaan pää pystyssä” -asennetta :D

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s