Lokakuu 2017

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun on vähän liikaa tapahtumassa ja ote on liukas. Mistään ei saa kunnolla kiinni, ajatus alkaa harhailla ja arki on säpäleistä. Meillä on täällä kaikenlaista on meneillään. Ja samaan aikaan ei yhtään mitään. Arki on toisaalta rauhallista, toisaalta niin täynnä touhua, etten tiedä miten päin olisi. Tiedän, että kun on kiire, pitäisi laittaa jäitä hattuun. Nojoo, tekisi joskus mieli tehdä niin ihan oikeasti, ihan poskia kuumottaa ja hirvittää tää vauhti. Pojan kasvuvauhti, oma vauhti, kellon vauhti. Kaikenlaista on todellakin meneillään. Pitäisi hoitaa vähän sitä ja tätä, eikä tunnu että saa mitään aikaan. Niin, sellaista se elämä usein on. Tuntuu, ettei saa aikaiseksi, vaikka usein saa aikaiseksi enemmän kuin olisi pitänyt. Ja pitäisi olla siitä itselleen kiitollinen.

Niin, tässä mä nyt istun itseäni kiittämässä hyvästä työstä. Niin paljon on tapahtunut viime viikkojen aikana, tulee tapahtumaan seuraavina. Omat häät on juhlittu ja siinä samalla järkkäilty apuna muitakin juhlia ja saatu alulle pari tapahtumaa. Pyöritetty samalla arkea, pesty pyykkiä ja sellaista. Sellaisiin kotijuttuihin menee aikaa oikeastaan aika vähän, mutta kun on kaikenlaista muutakin, niin se urakka tuntuu joskus liialliselta. Äh, taasko tää tiskivuori on tällainen. Kuka näistä kaikista astioista on syönyt? No, tiiätte varmasti mistä puhun.

Niin ja mikä on ehkä yksi siisteimmistä jutuista (jos omien häiden jälkeen näin voi sanoa!) on tullut juteltua mahdollisista tulevista työkuvioista viimeisten viikkojen aikana. Oon kuin puulla päähän lyöty, sillä kuvittelin, että mun osaamiseni olisi jo aivan ruosteessa ja kun on reippaasti yli vuoden ollut poissa arkityöstä, kestäisi pitkään saada kontakteja kasaan. No, väärin luulin. Oonkin ollut juuri siitä syystä mahdottoman iloinen ja todella kiireinen, kun on pitänyt miettiä tulevaa ja jutella mahdollisten työnantajien suuntaan. Tällä viikolla on yksi jutustelu, samoin ensi viikolla. Sitten nähdään; jos ehkä jo olenkin löytänyt työpaikan. Hoitopaikkaakin on pitänyt jo selvitellä, sillä osa-aikaisen työn aloitus olisi jo luultavasti tämän vuoden puolella. Apua, mitä mä juuri puhuin vauhdista? Vastahan mä keksin, että pitäisi hakea töitä ja kohta istun uuden tietokoneen takana ja oon tilailemassa työpuhelinta. Huh, miten tässä näin kävi?

Niin, ystävä sanoi hyvin. Tekevälle sattuu, mutta hei myös niitä hyviä asioita. Oon aina ollut aika tapahtuma-altis, mutta kuten tää fiksu nainen sanoi, niin kyllähän sitä tehdessä aina tapahtuu. Mitä enemmän säätää, sitä enemmän saa valoa ja säihkettä arkeen ja tuntee elävänsä. Ja kyllä, musta just nyt tuntuu että elän ihan täydellä elinvoimalla. Mun uskoni tulevaisuuteen on vieläkin parempi kuin ennen ja nyt kun tiedän vähän mihin suuntaan tavoittelen, niin tästä ei voi kovin paljon pieleen mennä. On aika upeeta tietää omat vahvuudet ja heikkoudut. Tietää, missä tahtoo arkeaan viettää ja missä ei. Suurin osa arjesta on mulla tulevina vuosina mun perheeni seurassa, mutta pieni siivu on varaa antaa mielekkäälle työlle, josta nautin. Joskos sellainen tässä lähiaikoina vaikka löytyisi arkea värittämään. :)

Sellaisia lyhykäisiä kuulumisia tällä kertaa, ensi kerralla ehkä vähän juttua meidän häistä. Ainakin muutama kaunis kuva teille näytille, jos ei muuta. Niin ja kiitos, kun vieläkin käytte täällä lukemassa, vaikka juttua on yhä harvemmin tarjolla. Kiva kirjoittaa lukijoille, eikä vain itselleen. :)

Ihanaa alkavaa lokakuuta kaikille! 

 

4 thoughts on “Lokakuu 2017

  1. Mä ainakin käyn lukemassa edelleen sun kaikki postaukset ja odotan innolla aina uutta kirjoitusta :) Näinkin Elinan facebookista, että vietitte häitä. Onnea teille paljon! Lukisin miellelläni häistänne jos aiheesta kirjoitat :) Ja kuulostaa tuo kiireinen arki niin kovin tutulta. Hienoa että työkuviot alkavat selkeytymään ja pääset taas pian mielekkään työn pariin! Itse olen nyt elokuusta asti ollut töissä ja tammikuussa neiti aloittaa hoidon. Siinä onkin taas uusia asioita kun nyt on tottunu siihen että kotona odottaa ruoka töiden jälkeen ja pyykit on pesty. Nyt tuntuu silti arki jo kovin kiireiseltä töiden ja lapsen kanssa. Mitähän sitten kun tammikuussa kumpikin on taas työelämässä ja kotityöt ja ruoanlaitto hoidetaan työpäivän jälkeen. Kauhulla tätä jo odotan.. Minusta olisi myös kiva lukea Allun kuulumisista enemmän :) Kovasti teillä ollaan ainakin kasvettu! Mukavaa viikonloppua :)

    Tykkää

    1. Ihanaa Mia! :) Kiitos onnitteluista, tänään tulikin heti vähän kuvia blogin puolelle. Ehkä sieltä näkyy pieni pala tunnelmaa meille tärkeästä juhlasta. <3

      voin kuvitella teidän uuden arjen ja kun sinä oot saanut nyt nauttia siitä, että joku toinen hoitaa kotia ja lasta. Todella erikoista varmasti ja ihan uutta. Varmasti myös jännää lapsukaiselle mennä hoitoon tammikuussa. En tiedä jännittääkö se sua, mutta itsellä ainakin on kova jännitys ja samalla innostus lapsen puolesta. Tulee varmasti nauttimaan siellä olosta :)

      Kiitos postaustoiveesta, katsotaan jos jotain Allusta tulen jatkossa kirjoittamaan. Vähän oli ajatuksena jättää niitä juttuja taka-alalle, mutta saas nähdä :)

      Ihanaa viikonloppua myös sinne :)

      Tykkää

  2. Niin upeasti kirjoitettu teksti! Omat kirjoitustaitoni eivät riitä kuvailemaan kuinka tekstisi sai minut oikein pysähtymään ja ajattelemaan- kas- vaunulenkillä ollessani! :D
    Odotan myös aina innolla uusia tekstejäsi, käyn joka päivä katsomassa onko uutta postausta tullut :)

    Tykkää

    1. Voi kiitos <3 Ja ihanaa kuulla, että virtaa käy täällä ja oikein odotatte postauksia. Se lämmittää mieltä :) Ihanaa sunnuntaita sinne!

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s