Unelmointia


Unelmissani seisoin lavalla. Tulkitsin syviä tunteita, nostin käteni ilmaan ja tuijotin vuorosanojen lomassa yleisöön läpi kirkkaiden valojen. Tanssiesityksistä sen tiesin, ne valot lavalta katsottuna on kirkkaat, ei näe eteensä. Silmiin sattuu ja tekisi mieli laittaa silmät kiinni. Mietin, että olisihan se hienoa, kun saisi yleisön haukkomaan henkeään. Ehkä yllättymään ja nauramaankin, sitä viimeistä eniten. Aina mä olen unelmoinut, että saisin muut hyvälle tuulelle. Nautin hymyistä ja naurusta, yhteisistä hetkistä, kun kaikkien silmissä näkyy iloa. Tunnen sen ilon mun sydämessä saakka, mun koko kehon valtaa suuri tunne onnellisuutta. Kun kaikki ovat onnellisia, sitten mäkin olen. Ja siitä se unelma ryhtymisestä näytelijäksi syntyi. Siitä ja hauskoista hetkistä perheen ja kavereiden kanssa, kun pääsi esiintymään ja pelleilemään muiden kanssa.

Joskus mä sitten tajusin, että ei siitä tulisi mitään. Tuntemattomien tuijotuksen alla, huomion keskipisteenä. Ihmisten, jotka eivät lopulta tunne mun ajatusteni taustaa, eivät välttämättä ymmärrä jokaista katseesta eksynyttä harmaata sävyä. Sarkasmia ja itseironiaa. Voisivat ehkä tuomita, minä sitäkin enemmän. En ole ollut koskaan kovin salliva. Aina jälkikäteen mietin mitä sanoin ja kelle. Miten epäonnistuin. On se tapa vuosien myötä hävinnyt, mutta silti. Oli niin vaikeaa luottaa ja olla vahva. Ja niin se unelma oikeastaan jäi. Elämään tuonne johonkin, muttei toteutettavaksi saakka. Ei musta näyttelijää tulisi. Ei lavalle muiden eteen pällisteltäväksi. Elämässä elävässä kyllä. Ja mun lavani on niin suuri, kuin itse päätän. Joskus siirryn esirippuihin suojaan, koska voin tehdä niin. Oman elämäni teatterinäytelmässä on varaa valita.

Unelmia on monia muitakin, on ollut lentoemäntää ja on ollut unelmointia lottovoitosta. Onneksi tajusin jo nuorena, että varmempi tapa saada paljon rahaa, on tehdä paljon töitä ja olla säästeliäs. Siinä ryhdyin heti hommiin, enkä jättänyt sitä unelmoinnin asteelle. Monen muun asian oonkin sitten pitänyt vain unelmissa, pohtinut ja haaveillut, miettinyt, että ehkä sitten joskus. Ehkä joskus menen opiskelemaan, ehkä joskus mulla on omakotitalo ja niin paljon neliöitä että voin vähän väliä puhista, kun on liikaa siivottavaa. Heh.

Ne unelmat, jotka on teteutuneet, on mulle tottakai kaikista tärkeimpiä. Joskus pettymysten jälkeen ja yksinäisyyttäni mä unelmoin, että mulla olisi ystävä joihin voisin luottaa kuin kiveen. En olisi uskonut, mutta se toive on toteutunut. Muutama mätä omena on ollut matkalla, mutta onneksi olen jaksanut yrittää. Yksikin luotettava ihminen riittää, kyllä tekin sen tiedätte. Yksikin sydän, joka tuntee mun sydämen lähellä omaansa, eikä jätä mua ikinä yksin sykkimään. Unelmoin myös siitä, että löytäisin miehen, johon voisin todella luottaa. Miehen, joka ei jättäisi mua ikinä yksin. No, se toive on toteutunut vaikka siihen uskoin edellistäkin vähemmän. Olin skeptinen ja se epäusko oikeastaan liittyi täysin kokemuksiini miehistä. Omiin epäluuloihini. Edellinen unelma lopulta synnytti unelman omasta lapsesta, yhteisen unelman lapsesta. En ehtinyt pitkään unelmoida, kun jo sainkin pari vuotta sen jälkeen pinen pojan syliini. Voi sitä ihmettä. Voi sitä hetkeä vuosi sitten, kun meidän unelma yhteisesti lapsesta toteutui. Olin kiitollisempi kuin koskaan. Olen kiitollinen edelleen ja tulen aina olemaan.

Ennen unelmoin siitä, mitä omassa elämässä voisi tapahtua. Nykyään unelmat on erilaisia. Suurin osa haaveilusta liittyy siihen, mitä me voitaisiin yhdessä saavuttaa ja miten meidän elämä voisi parantua. Unelmoin asioista, jotka tapahtuvat sekä mulle, että mun miehelleni ja pojalleni. Unelmista on tullut yhteisiä.

Haluatteko kuulla yhden unelman, joka elää mielessäni tänään juuri tällä hetkellä? Unelmoin siitä, että oma lapseni saisi edes ripauksen sitä mielikuvistusta joka multa löytyy ja vielä vähän isomman ripauksen mun taitoani ajatella asioista optimisesti. Villeltä toivoisin, että hän saa älykkään pään ja tietty komeaa ulkonäköä, heh. Siinä taisikin jo olla monta unelmaa ja varmaan arvaatte, että lista voisi jatkua loputtomiin? Aika näyttää millainen lapsi meidän kanssa kasvaa, sen ainakin tiedän, että upea ja fiksu poika on jo nyt. Niin fiksu, että välillä ihmettelen, miten onkin voinut saada omista geeneistä jotain noin hienoa aikaan. <3

Unelmien täyteistä sunnuntaita teille, me aloitellaan täällä juhlimaan 1 vee juhlia! <3

One thought on “Unelmointia

  1. Voi että kun aika on mennyt nopeasti kun teilläkin vietetään jo 1-vuotissynttäreitä! Paljon onnea Allulle :) Unelmointi on kyllä tärkeää kun sen avulla voi mielestäni saavuttaa myös erilaisia asioita. Ainakin se voi toimia motivoivana asiana. Itselläni olisi tällä hetkellä haaveena että päästäisiin keväällä koko perhe yhdessä johonkin lämpimään matkalle. Taloudellinen tilanne ei sitä ainakaan nyt mahdollista mutta juuri tuo haave saa minut nyt säästämään ja miettimään mihin sitä rahansa nyt laittaa. Muitakin haaveita toki on mutta juuri tällä hetkellä tuo matka toisi mukavaa vaihtelua kiireiseen arkeen. Ennen tuota ulkomaanmatkaa olisi kyllä haaveissa että pääsisin puolison kanssa kahdestaan joulukuussa viettämään 5-vuotispäiväämme johonkin kylpylään! :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s