Yhden vuoden aikana

Se ois hei kakskytyheksän vuotta kasassa, japadapaduu ja kakkua naamariin! Ajattelinpa koota teille tällaisen lyhyen koosteen viimeisestä vuodesta, joka on muuten mennyt ihan hitokseen nopeasti ohi. Niin paljon on ehtinyt tapahtua yhden vuoden aikana, niin paljon sellaista mikä jää mieleen vielä vuosiksi. Vaikka on ollut super rankka ja opettavainen vuosi, on se myös ollut tähänastisista parhain. Taidan sanoa näin joka vuosi, mutta tänä vuonna kyllä tarkoitan sitä kaikista eniten! :D Noh, hyvä kai niin. Hyvähän se on, että kokee elämän vain muuttuvan entistä aromikkaammaksi vuosi vuodelta, eikä jää märehtimään liikaa tai keskity vain niihin haasteisiin. Koska kaikkihan meistä tietävät, että haasteita kyllä riittää jokaisen elämässä. Erilaisia ja erikokoisia, mutta haasteita kuitenkin.

Tässä muutama kohokohta viimeiseltä vuodelta.

2.7.2016 mittariin pomppasi uusi luku, 28 vuotta. Aamiaista syötiin ystävien kesken meren äärellä. <3

DSC05965.jpg

Elokuussa kuljin möhömahani kanssa viimeisilläni ja nautiskelin äitiyslomasta. Mulla oli hyvä olo, liikuin paljon ja nautiskelin odotusajasta. Ville sai musta yllärinä itsetehdyn isyyspakkauksen ja mulle yllärinä järkättiin ihanat ihanat baby showerit. Miten näistäkin kivoista tapahtumista on melkein jo vuosi aikaa? <3 

DSC06629

Syyskuun suurinta ja upeinta tapahtumaa ei tarvinnut montaa hetkeä miettiä. 14.9.2017 oli elämäni tärkein ja upein päivä kaikkine kipuineen ja jännityksineen. <3

Marraskuussa me tehtiinkin jo meidän perheen eka reissu ulkomaille, nimittäin Meksikoon. Ihana loma auringossa ja lämmössä. Jokainen meistä nautti, myös tuo kasiviikkoinen pieni pallero. <3

Sitten juhlittiinkin jo meidän perheen ekaa joulua. Oltiin vierailuilla monessakin paikkaa ja mukana oli pieni joulutonttu. Saas nähdä millaisiksi seuraavat vuodet muodostuvat, millaisia meidän joulut ovat. Haaveilen vähän siitä, että meillä olisi omassa kodissa aina jouluaaton vietto ja sinne voisi tulla  myös muut lähimmät ihmiset. Perheen kesken rauhasta nauttimista vuosittaisen tavan muodostumista. Tuleekohan meitä olemaan me kolme aina, vai saadaanko me perheeseen joskus uusia jäseniä? Nähtäväksi jää toteutuuko joskus toiveemme, että meillä olisi isompi perhe ja joulu olisi vielä tätäkin joulua upeampi. Jos se nyt on mahdollista. <3

Kun syksy vaihtui pikkuhiljaa talveen ja taas kevääseen, totuteltiin me kotosalla uuteen pieneen kaveriin, jonka kanssa elellä. Me ei nukuttu juuri yhtään kuukausiin ja nyt on hyvä näin jälkikäteen sanoa, mutta olin aivan kuin muumio ensimmäiset puoli vuotta. Onneksi oli paljon ihmisiä ympärillä ja keskusteluapua, sillä muuten varmaan oisin mennyt aivan sekaisin. Sekaisin väsymyksestä ja samalla onnesta. Koska vaikka kuinka rankka syksy ja talvi olikin, oli se samalla parasta koskaan. <3 

En tiedä miten voisin ikinä kiittää tarpeeksi tästä lahjasta, jonka olen elämääni saanut? 

Talven aikana me tehtiin myös kaksi muuta reissua ja oltiin yhteensä kuukausi Itävallassa äitini mökillä. Niistä reissuista nautin paljon ja pääsinpä hei laskettelemaankin pariin kertaan! :) 

Kun nyt näin taaksepäin katselee, niin kylläpä vuosi on mennyt nopeasti ja vaikka on ollut vaikka mitä menoa lähes joka viikonloppu ja paljon kivaa tekemistä, tuntuu vähän että oikein mistään ei ole saanut kunnolla kiinni. Sitä kun on ollut niin väsynyt ja yrittänyt ns. selviytyä lähes jokaisesta viikosta, ei muistoissa ole kovin selkeitä muistikuvia. Tai no, onhan siellä vaikka mitä, mutta kaikista selkeimmät muistot on ne joita on pojan kanssa vietetty ja olen voinut keskittyä häneen eniten. On tottakai ollut myös vähän helpompia viikkoja, mutta kyllä se unettomuus on ollut läsnä niinkin paljon, että en ole ollut yhtään oma itseni. Onneksi nyt viimeisen kuukauden aikana on saanut jo nukkua vähän paremmin, se on tehnyt hyvää. Alan vihdoin taas ajatella enemmän ja olo on oikeasti virkeä, ei vain tekohengityksen kautta. :) 

Jos muuten jonkun asian muistan selkeänä mielessä, mutta samalla todella sumeana, on äitienpäivä. Silloin mun sormeeni ilmestyi kaunis timanttisormus ja silmiini suuri kasa kyyneleitä. Mikä ihana päivä ja suuri lupaus Villeltä olla loppuelämä mun kanssani. <3

Mutta juu, niin tämä elämä on mennyt siihen, että kaikista suurimmat tapahtumat ja isoimmat jutut liittyvät Alluun. (..jos ei tuota kihloihin menoa lasketa, hih) Hänhän tässä on suuressa keskiössä mun elämässäni, vaikka yritän kyllä koko ajan nähdä kavereita ja järkkäillä kaikkea kivaa, että olisi itsellekin aikuisten seuraa ja hauskanpitoa. Kaipaan kuitenkin kovasti myös aikaa ystävien kanssa ja esimerkiksi myös ihan yksin. Yksinolon tärkeys on korostunut tämän viimeisen vuoden aikana entistä enemmän. Olen tajunnut, että olenkin oikeastaan myös osittain isosti introvertti ja akkujen latautumiseen tarvitaan oma aikansa.

Akkuja ladataan usein myös reissuilla ja muistatte varmaan vielä, että me oltiin toukokuussa myös kaksin reissussa pojan kanssa, kun isi jäi kotiin lepäämään ja me suunnattiin Barcelonaan. <3 :) 

Niin ja keskäkuun alussa lähdettiinkin heti Kiinaan! Vau, onkohan kukaan lapsi saanut käydä noin monella reissulla niin pienenä? Kuulema minä olen lapsena ollut useissa maissa jo ihan pikkuisena, kun me ollaan ajeltu ympäri Eurooppaa vanhempien vaateliikkeiden vaateostoksia tekemässä. No, tää meidän lellitty pieni poika on nyt tähän ysikuisen ikäänsä mennessä ollut yhteensä yhdeksässä maassa ja lentänyt 13 lehtoa. :D 

Kevät oli ja meni, nyt ollaan jo kesässä ja heinäkuussa. Mitä on päällimmäisenä mielessä? No ehkä se, että musta on ihana olla taas vuoden vanhempi ja vuoden kokemuksia rikkaampi. Aika rankkoja juttuja on käyty läpi jälleen ja samalla niin hienoja tunteita ja tapahtumia, etten ois voinut koskaan osata odottaa tällaista. Tästä on hyvä lähteä kohti uutta vuotta ja nauttia elämästä kaksysinä ja odotella jännityksellä sitä maagista kolmeakymppiä. En tiedä oonko ainut, joka oikeasti jopa odottaa, että tulee pyöreä luku täyteen? :D

Musta on jotenkin niin hienoa saada lisää ikää ja kokemuksia, etten osaa ajatella kasvua negatiivisena. Ikä on vain numero ja naurankin aina, että ehkä se ikä alkaa myös jossain vaiheessa näkyä mun kasvoilla ja siirryn teini-ikäisen näköisesti pikkuhiljaa vähän aikuisemmaksi. Vai kysyyköhän ne vielä nelikymppisenä multa paperit Alkossa?  ;)

Otin teille myös vielä viimeisen kuvan 28 vuotiaana ja vierelle laitan myös kuvan viime vuodesta, kun olin juuri täyttänyt 28. Hitusen on eroa ulkonäössä, ainakin jossain osaa sitä. ;) 

Nyt laitetaan edellinen vuosi pakettiin ja siirrytään viettämään uutta vuotta. Terkut kakskymppiseltä, että hyvin menee ja tulee aivan varmasti menemään jatkossakin. Seisoin tukevasti kahdella jalalla, mulla on ympärillä hyvät tukijoukot ja syksyllä musta tulee mulle tärkeimmän ihmisen vaimo. Iik, uusi ihana vuosi edessä! Miten mä malta ootella kaikkea upeaa mitä on tapahtumassa? :)

Ihanaa sunnuntaita! :)

 

 

 

 

 

3 thoughts on “Yhden vuoden aikana

  1. Ihana oli lukea vuodestasi ja upea se on varmasti ollut! Onneksi Allukin nukkuu nyt jo hieman paremmin niin et ole koko aikaa niin väsynyt. Se on varmasti ollut erittäin raskasta. Hyvä kuitenkin että tukijoukkoja on löytynyt ja väsymyksestä huolimatta olet jaksanut kerätä itsellesi noin ihania muistoja matkoista ja muista jutuista. Meinasinkin yksi kerta kysyä että kuinkas monessa maassa se Allu on jo käynytkin ja siinähän se vastaus tulikin. Ei taida moni vauva päästä yhtä paljon ulkomaille. Se on suuri rikkaus Allulle että oppii matkustamaan heti pienestä pitäen :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s