Kauppakeskushengailijat

Se oli varmaan se mummo, joka sai mut ajattelemaan tätä aihetta. Se rouva kutsui itseasiassa itseään mummoksi, muuten mä olisin varmaan kutsunut sitä vaan tädiksi. Niin tai ystävälliseksi rouvaksi. Tämä ystävällinen mummo kutsui mua siis tosiaan sielunkumppanikseen. Kun kerroin, että mulle on ihan ok jutella siinä kun törmättiin, niin hän tokaisi ihan suoraan päin kasvoja, että no sielunkumppaneja tässä sitten ollaan ja levitti kasvoille leveän hymyn, joka paljasti  puoliksi hampaattoman suun. Hän pohti, että joskus ihmiset eivät oikeen innostu siitä kun alkaa jutella ja oli jo lähtemässä pois. Niin no, ei mua ainakaan kovin paljon haittaa. Eikös siitä oo vaan kaikkein eniten iloa, jos tuntematon sanoo jotain jännää, yllättää sut täysin?

Välillä mä mietin, kun nään jonkun yksin istumassa jossain, että onkohan sillä kovin yksinäistä. Yritän katsoa silmiin ja nähdä vähän syvemmälle. Oon mä joskus pysähtynyt jotain sanomaan, mutta aivan liian harvoin. Pitäis olla enemmän vielä spontaani. Kerran esimerkiksi yksi toinen rouva tokaisi mulle ihanan suoraan, että “on kuule ihan hyvä, että on tuollanen pyöreä peppu vaikka onkin muuten laiha. Että on siitä muutakin hyötyä kuin vain siihen pepulle läpsäytellä. Sillon ei oo verenpainetta liikaa. Niin lääkäri mulle kertoi” ja toisti saman vielä toiseen kertaan, että varmasti ymmärsin. Heh, jep. Hauska huomio, että levee perä ilmeisti meinaa alhaisia verenpaineita. Omalla kohdalla tämä piti ainakin paikkansa, en tiedä teistä muista?

Rouva harmitteli myös omaa tasapaksuuttaan, kuulema liian korkeat on paineet. Muutaman sanan hän siinä jutteli, ei oikeastaan kuunnellut mitä mä sanoin, halusi vain kertoa ajatuksensa. Me molemmat siitä sitten jatkettiin omaa matkaamme, hymyillen luultavasti kumpikin. Sitä ne kohtaamiset tekee. Pistää hymyilemään.

Nykyään tulee käveltyä paljon ulkona ja hengailtua ihan liikaa kauppakeskuksissa ja siinä ihmisiä vastaan kulkiessa mä usein mietin, että onkohan ne kovin yksinäisiä. Vanhukset tai ei niin vanhukset. Meistä moni asuu yksin, varsinkin vähän vanhemmat ihmiset ja kyllä sen aika nopeasti huomaa, jos joku kaipaa juttuseuraa. Kauppakeskuksissa nykyään paljon (tai no ainakin satunaisesti) hengailevana oon huomannut, että siellä niitä yksinäisiä ihmisiä kohtaa enemmän kuin paljon. Tai siis eivät kai he juuri ole niitä yksinäisimpia, kun heillä on siellä usein aina seuraa. Samat papat istuu samassa pöydässä joka päivä kello kymmeneltä ja sama täti käy päiväkävelyllä samaan aikaan aamusta ja iltapäivästä. Pysähtyy hetkeksi istumaan sohvalle ja juttelee, jos vieressä sattuu joku istumaan. Kerran jutteli mulle, ehkä ensi kerrallakin juttelee jos törmätään. Niin tai sitten juttelee jollekkin toiselle, joka suostuu kuuntelemaan hänen sanojansa.

Oon aina tykännyt kauppakeskusten vilkkaasta tunnelmasta. Aamujen tunnelmasta erityisesti, mutta siis aamut nyt on jokatapauksessa mun juttu, joten saatan olla hieman puolueellinen. Omassa lähi ostarissani kohtaa useimmiten aina jonkun tutun, välillä käy niin, että en pääse eteenpäin kun aina on joku jolle jäädä juttelemaan. Niin ja joskus, jos on yksinäinen olo, melkeinpä aina kohtaa jonkun tuntemattoman. Ehkä myös siksi siellä niin moni viihtyy? Että aina on joku, jolle jupista jotain. Että koskaan ei tarvitse olla yksin, jos vähän laittaa eforttia peliin.

Vaikka ehkä voikin olla totta, että moni ei pidä siitä, että alkaa niin vain hölöttämään, uskon silti vuorovaikutuksen voimaan. Oli paikka mikä tahansa, niin suunsa avaamalla tai vaikka vaan hymyilemällä, voi saada jonkun huomion ja ehkä tehdä jollekin hyvän mielen. Tietkö, siis voihan vaikka vaan tokaista jollekkin lyhyen lauseen, jonkun helpon. Hei, onpa teillä kaunis huivi, sopii sun kasvoihin. Tai jos ei tahdo lähteä kehulinjalle, niin voihan vaikka vaan kommentoida säätä. Sehän on arkinen ja helppo aihe, josta osaa jokainen suomalainen keskustella. Kerran eräs mies aloitti keskustelun rannalla puhumalla siitä, miten on liian kuuma sää hänelle kävellä ulkona. Kymmenen minutin keskustelun päätteeksi hän oli ehtinyt kertoa jäävänsä eläkkeelle, olleensa työssä kiusattu vuosikymmenen ajan ja olevansa hyvin onneton. Pian hän lähti paikalta ja hoksasin, että hän vain halusi saada ne ajatukset pois mielestä. Kertoa jollekkin, joka kuuntelee. <3

Mäkin olen oikeasti aina välillä tosi yksinäinen. Enhän mä tosissaan ole, mutta joskus sitä silti on. Joskus tuntuu, ettei ole ketään joka ymmärtäisi. Oikeasti se johtuu myös joskus siitä, ettei kukaan kysy tai jos kysyy, ei kukaan jää kuuntelemaan. Sellaista se on, elämä . Meillä on kaikilla kiireiset elämät, eikä me mietitä liika mitä ympärillä tapahtuu. Pitää pyörittää sitä omaa elämää, leipoa oma arki kauniiksi ja selvitä niistä ajoittaisista ylikuohunnoista. Kyllä se silti joskus on tosi ihanaa, jos joku ihan kylmilteen alkaa mulle juttelemaan. Se tuntuu aika mukavalta ja nautin sellaisesta hetken small talkista. Kuulee palasen toisen päivästä ja jakaa ehkä jonkun omankin ajatuksen. Ei sillä sisällöllä niin väliä, hauska kurkata toisen ihmisen ajatuksiin, olivat ne sitten mitä ajatuksia tahansa.

Sellaisia ajatuksia mulla vain ihmisistä juuri nyt. Ihmisistä ja siitä, miten paljon meitä täällä liikkuu ja miten moni saattaa olla yksinäinen. Jos vaikka kerran päivässä juttelis jollekkin tuntemattomalle, sillähän saattais pelastaa jonkun kokonaisen päivän, tai ehkä jopa viikon. Ajattelin aloittaa sillä. Sillä ja leveällä hymyllä, joka mulla on aina matkassa kun tuolla kävelen. <3

Ihanaa päivää just sulle sinne! :)

7 thoughts on “Kauppakeskushengailijat

  1. Ihana teksti sulta taas kerran! :) aina silloin tällöin tulee kommentoitua varsinkin kun aihe on enemmän pohtiva :) sä oot kyllä mieletön. Susta huokuu tosi sellanen pienetkin kivat asiat elämässä huomaava. Mitä itekkin vuos/puoltoista sitten rupes ajatuksella löytämään itestään.

    Musta ne on ihania hetkiä kun joku vanhempi ihminen rupee yks kaks juttelemaan. Mä otan kyllä kans sen hetken niin sillä ajatuksella että ehkä mä saan olla se ihminen kelle se haluaa jakaa just siinä hetkessä jotain mielenpäältä :) Nyt kun tätä kirjotan muistin ihan yhtäkkiä, että niin sellanen tilanne oli eilen kun kävelin salille päin. Joku vanhempi rouva huokaili taivaalla osittain näkyviä tummia pilviä ja siinä sit vastailin ja jatkoin matkaa salille, mihin oli aika kiire aikataulujen takia. Sen pienen hetken kuitenkin yritin olla mahdollisimman läsnä hänelle.

    Mä oon just sellanen joka myös saattaa kassalla vähän höpöttää myyjän kanssa samalla kun asioin. Varsinkin vaatemyymälässä tai lähi kaupassa jossa tulee törmättyä samoihin myyjiin usein. Ja entisessä lähikaupassa jo puolin ja toisin kyseltiinkin kuulumisia. Toinen paikka missä välillä tulee höpistyä on juna. Joko ihan yksittäisiä juttuja ja sitte on myös ollu ”junakavereita” kun astuttiin aina samasta kohtaa sisään junaan niin yhtäkkiä sitä huomas puolin ja toisin sanovansa huomenta ja sit tulikin jo vuosien ajassa vaihdettua ihan kunnolla kuulumisia ja juteltiin koko matka.

    Kivoja ja tärkeitä pieniä kohtaamisia :)

    Tykkää

    1. Voi kiitos, aivan ihana kommentti <3 Kiva kuulla, että siellä löytyy myös toinen höpöttelijä ja sellainen, jolta löytyy aikaa myös tuntemattomille. Uskon, että jos meiltä kaikilta liikenisi yhdelle ihmisille aikaa joka päivä, olis paljon vähemmän yksinäisyyttä. Pieni hetki voi jollekkin olla tosi paljon. <3

      Kiitos kivasta kommentista Noora :)

      Tykkää

  2. Ihana teksti. Iteki välillä yksinäinen ku vauvan kanssa kotona. Meillä päin asuu aika paljo vanhoja ihmisiä. Usein ainaki hymyilen heille kohdatessa. Ajatellu myös että ehkä piristää heidänkin päivää. Ja kyllä se piristää omaakin. Joskus mummot alkaa juttelemaan säästä tms.
    Yks päivä olin kävelemässä mun äidin kanssa ja käveltiin mun työpaikan (koulun) ohi ja juteltiin jotain siitä. Niin joku mummo käveli ohi ja alko juttelee kauheesti että se on hyvä koulu, hänen poika on käyny siellä, asutaan tässä ihan vieressä ja lapsen pitää päästä kävellen kouluun, ettei tarvii junassa pelätä yms. Ei ollu mikään mukavin kohtaaminen ku mummo paasas meille 5-10min lasten kasvatuksesta eikä meinattu päästä jatkaa matkaa. No toivottavasti hänelle tuli hyvä mieli kun joku kuunteli ☺

    Tykkää

    1. Se on musta jännä, miten pienestä voi keskustelu joskus lähteä käyntiin. Yhdestä sanasta vai vaan just siitä katseesta. Kiva kun juttelet ihmisille siellä lähiympäristössä, piristää aivan varmasti teitä molempia. <3

      Usein tuo on muuten tärkeintä, että joku kuuntelee. Tuskin se mummo jäi miettimään teitä sen pidemmäksi aikaa, kunhan halusi tulla kuulluksi.

      Tykkää

  3. Moikka, pakko tulla hihkaisemaan terveiset, näin teidät pojan kanssa malmin novassa kun olin lounastunnilla. Ja VOI ETTÄ kun huli hyvä fiilis, teistä huokui oikein hyvä mieli kun syötit allua liukuovien vieressä :) kivaa kesää koko perheelle!

    Tykkää

    1. Eikä, hauskaa!! Siis mä siinä mietin melkein lattialla istuessani ja hölmöjä laulua laulessa, että toivottavasti kukaan ei just nyt tunnista mua :D En tiedä miksi ajattelin niin, mutta palasi nyt elävästi mieleen, kun kerroit meidät nähneesi.

      Ihanaa kesää myös sulle ja kiva kun kävit jättämässä viestin! :)

      Tykkää

  4. Tuosta yksinäisyys-aiheesta tuli mieleen, että onko sulla antaa mitään vinkkejä siihen, miten löytäisi uusia äitikavereita? Olen muuttanut Pohjois-Suomesta Espooseen pari vuotta sitten ja kavereita ei oikeastaan täällä etelässä ole (paitsi tietysti nykyiset työkaverit, mutta olisi mukava jos olisi joku samassa elämäntilanteessa oleva ystävä). Esikoistyttöni on nyt 3 kk vanha ja olen ajatellut, että syksyllä voisi aloittaa vauvan kanssa vaikkapa jonkin harrastuksen, muskarin, vauvasirkuksen tms., ehkä siellä voisi tutustua uusiin ihmisiin. Olen itse luonteeltani hieman ujo, enkä useinkaan tee aloitetta jutteluun tuntemattomien kanssa, joten siinä asiassa pitäis varmaan vähän rohkaistua.

    Kiitos kivasta blogista, tykkään tosi paljon lukea sun juttuja + tietysti seuraan Instagramissa :) <3

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s