Sanat, ne ainoat jotka meitä satuttaa?

Ajattelin tänään kirjoitella aiheesta, joka on pyörinyt mielessä jo ehkä noin vuoden verran ja nyt tuntuu, että olen vihdoin saanut jäsenneltyä ajatukset siihen kuntoon, että ne voi myös kirjoittaa ylös. Sitä kun erilaiset tuntemukset ja mietteet kaipaa, pitkää työstöä, jotta niitä voi lopulta kunnolla itsekin ymmärtää. Saatika sitten jollekkin toiselle yrittää selittää. 

Otsikossa puhun sanoista ja satuttamisesta, mutta sisällöltään tämä teksti käsittelee sitä, miten monin eri keinoin me toisiamme pystytään satuttamaan. Suoraa haukkua tai ilkeitä sanoja on helppo ottaa kohteeksi, kun puhutaan loukkaamisesta, mutta entäpä ne kaikki muut loukkaavat teot? Miksi koskaan ei puhuta siitä, miten välinpitämättömyys, pahat katseet tai ulkopuolelle jättäminen voivat sattua myös todella paljon? Jopa huomattavasti enemmän kuin suorat kasvoille isketyt tai selän takana lausutut sanat?

Viimeksi kun mietin tätä aihetta todella intensiivisesti ja meinasin aiheesta jopa kirjoittaa, oli uutisissa paljon juttua ”someäideistä”. Muistatte varmaan ne Helsingin kaupungin mainokset, joissa äiti oli kännykällä ja siitä syntyi iso melu? (Hel.fi: Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa) Mielestäni mainoksessa pyrittiin tuomaan esille ajatusta siitä, että myös välinpitämättömyys on väkivaltaa, henkistä sellaista. On helppoa osoittaa sormella ihmistä, joka on lyönyt toista tai haukkunut jotakuta pahoin sanoin mutta entäpä tilanne, jossa on satutettu olemalla välinpitämätön? Miten se todistetaan ja miten se voi toista sattua? Voiko se sattua ihan yhtä paljon kuin fyysinen isku?


Itse en ole koskaan saanut iskun iskua kasvoilleni, mutta on mua puukolla uhkailtu nuoruuden parisuhteessa. Oon myös nähnyt väkivaltaa, mutta sitäkin enemmän oon kokenut aivan erilaisia keinoja satuttaa. Mua on pistetty sydämestä elämäni aikana monilla eri keinoilla ja ehkä eniten mua itseäni ovat satuttaneet sellaiset asiat, kuten eristäminen, unohtaminen ja väheksyminen erilaisin keinoin. Niin ja esimerkiksi ystävän välinpitämättömyys ja hyväksikäyttäminen tekee myös kipeää, niiltäkään asioilta en ole välttynyt. Se sattuu ehkä eniten, että läheinen ihminen ottaa susta kaiken irti ja sitten unohtaa, kun ei enää tarvitse apua, eikä tahdo itse apuaan antaa. Se sattuu enemmän kuin ne ilkeät sanat.

Palataan hetkeksi vielä siihen someäiti mainokseen. Moni oli sitä mieltä, että väkivalta on väkivaltaa, ei mikään kännykän tuijottelu voi satuttaa toista. Oli kuulema törkeää edes rinnastaa väkivaltaa aiheeseen. Mulla nousi heti karvat pintaan, sillä kyllä, välinpitämättömyys (varsinkin toistuva sellainen) on mitä pahinta väkivaltaa ja se on todellakin rinnastettavissa ihan fyysisiin iskuihin. Ne ihmiset, jotka ovat todella yksin ja heitä on esimerkiksi lapsesta saakka laiminlyöty ja kukaan ei ole välittänyt tai laittanut mitään rajoja, olisivat mieluummin ottaneet vastaan iskun päin kasvoja kuin olleet yksin. Tätä harva pystyy ymmärtämään ja eihän me helposti ymmärretäkään asioita joita itse ei olla koettu. Mua ei ole laiminlyöty lapsena, mutta voin kuvitella mitä sellainen laiminlyönti aiheuttaisi. Paljon pahempaa jälkeä psyykkeelle kuin fyysinen isku. Siitä olen satasella varma.

Miettikää vaikka vain sellaista arkista tilannetta, että näkisitte ystäväänne ja niin kauan kun puhutte hänen asioistaan, on kumpikin läsnä. Kun asia kääntyisi sinun asioihisi, olisi hän koko sen tapaamisen ajan kännykässään kiinni ja hyvä kun puhuisi sanaakaan. Näin tapahtuisi joka kerta kun tapaatte. Eikö se tuntuisi todella ikävältä? Nyt miettikää pientä lasta, joka kokee sitä päivittäin. Lapsi, joka vasta opettelee elämään ja joka pitää sua ehkä elämänsä tärkeimpänä ihmisenä. Eikö se olisi aika väärin tehty? Ei, en sano että me kaikki tehdään näin, mutta mainos oli hyvä herätys siihen, että jos tunsi piston sydämessään, niin on hyvä vähentää somessa tai vaikka telkun ääressä roikkumista. Itse ainakin tunsin sen piston. Ja toimin heti, jotta se pisto ei jäisi painamaan rintaa yhtään pidempään.

Väkivalta ilmenee monella eri tasolla ja saa erilaisia muotoja. Se voi olla purkausta enteilevää haukkumista, vähättelyä ja sättimistä, joka pehmittää maaperää väkivallan tekijän mielessä, valmistellen teon oikeutusta. Väkivalta ei kuitenkaan aina purkaudu fyysisenä kaltoinkohteluna, vaan se voi jäädä sanojen tai hiljaisuuden tasolle. Kumpikin vahingoittaa niin tekijää kuin kohdettaan sekä koko perhettä.

Elli Arivaara-Ebbe – www.maria-akatemia.fi

Mua on kiusattu jo kouluaikoina ja kiusaaminen oli molempia, sekä sanallista että sanatonta. Kukaan ei lyönyt mua, mutta kyllä se koski että aina jätettiin ulkopuolelle, katsottiin pahasti ja osoitettiin jatkuvasti miten en kuulu porukkaan. Kutsuttiin kaikki muut synttäreille ja minua ei. Kuiskittiin, kun vastasin äidienkielentunnilla ja remahdettiin nauramaan joukolla sanojeni jälkeen. Sama juttu kävi myös aikuiselämässä, kun mun syntymäpäivänä olin pyytänyt naisporukkaa kanssani drinkeille ja lopulta sain huomata, että jäin lähes yksin, kun muut menivät itsekseen muualle. Se tehtiin näyttävästi ja isoon ääneen, jotta todella huomaisin, että jään yksin. Se sattui, koska kelpasin kyllä aina avuksi, mutta mun juhlan tullen en ollutkaan enää kiinnostava. Ei siinä sanoja tai haukkuja tarvittu loukkaamaan, eristäminen teki aivan saman. Tunsin itseni mitättömäksi.

Nykyään mulla on onneksi vahva itsetunto ja ellei joku mun todella hyvä ystävä onnistu mua satuttamaan, niin eihän nyt muiden teot tietenkään haittaa millään tapaa. Pahinta onkin se, kun sama tilanne on käynyt ystäväsuhteessa. Annan kaikkeni ja yritän olla avuksi, mutta kun toinen ei enää kaipaa apua, mut hylätään. Kun yhtäkkiä onkin parempi olo ja apua ei kaipaa, ystävälle sanotaan hyvästi. Onko sullekin ehkä käynyt niin joskus? Miten pääsit yli siitä? 

Välillä kovasti ihmetyttää, että vaikka tieto lisääntyy jatkuvasti ja meistä jokainen on varmasti joskus kokenut samoja asioita, niin silti edelleen vain joko näkyvät haukut tai fyysinen isku, saavat huomiota mediassa tai ihan meidän omassa arjessa. Kouluissa lyötyyn iskuun on helppo puuttua, mutta ei muunlaiseen kiusaamiseen, jota ei voi niin helposti osoittaa. Meillä on lupa suuttua toiselle, jos hän sanoo asioita suoraan ja loukkaa, mutta jos me itse olemme välinpitämättömiä ja teemme kiusaa toisella tavoin, niin sitä ei huomioida millään tapaa. Kun tyttöporukka on hyviä ystäviä keskenään, mutta jossain vaiheessa yksi jätetään ulkopuolelle ja unohdetaan, niin miksi vasta sitten on lupa suuttua kun tämä ulkopuolelle jätetty sanoo suorat sanat? Onko oikeastaan ihme, jos toistuvasti joku ihminen jätetään ulkopuolelle tai kiusataan henkisellä tasolla ja lopulta hän älähtää? Ei mun mielestäni. Siksi tästä aiheesta pitäisi puhua enemmän ja kannustaa ihmisiä keskusteluun. Vain avoin kommunikaatio auttaa ihmisuhteita selviämään, ei mikään muu keino.

Jokaisen meidän perustarve on kokea itsemme arvostetuksi ja tärkeäksi. Entä kun ne meille tärkeimmät ihmiset jättävät meidät pulaan, unohtavat meidät juuri sillä hetken kun apua eniten tarvisemme, eikö se ole mitä pahinta henkistä väkivaltaa? Itse olen kokenut elämässäni esimerkiksi sellaisen tilanteen, jossa olen ollut vuosia masentuneen ihmisen apuna ja kestänyt vaikka mitä tilanteita, uhkailua ja viikoittaisi haukkuja, mutta lopulta jäänyt yksin, kun toinen on löytänyt muuta seuraa. Tuntui valtavan ikävältä, kun itse olisi vihdoin ehkä kaivannutkin turvaa läheltään, niin toinen katoaa. Kun olet antanut kaikkesi, sanoo toinen, että sinä et ole minkään arvoinen. Tunsin itseni silloin hyväkiskäytetyksi ja ihmettelin, miten en ollut aiemmin nähnyt niitä piirteitä siinä ihmisessä. Miksi en tajunnut, että hän tahtoo musta vain hyödyt ja hän ei koskaan aio antaa takaisin?

Ymmärrän, että ystävyys on kyllä pyyteetöntä, mutta eikö myös vastavuoroisuus kuulu hyvään ystävyyteen? Molemminpuolinen avunanto. No, meidän ystävyys katkesi siihen, kun otin asian esille. Se ystävyys ei kestänyt suoraa puhetta. Se ystävyys ei ollut tarkoitettu kestämään. Ainakin tiedän, että nostin yhden ihmisen pois kuilusta ja tiedän, että tänä päivänä hän voi paremmin. Ehkä sillä ystävyydellä oli silloin se merkitys, että mun matkani oli tarkoitus poiketa hänen tiensä kautta ja nostaa häntä ylös ja jatkaa matkaa? Näin ainakin tahdon ajatella. Ja pyrin myös siihen, että olen kiitollinen kaikista niistä hetkistä. Siitäkin ihmissuhteesta oppi todella paljon. <3

Ihmissuhteet ovat hankalia ja siinä missä parisuhteessa voi syntyä juurikin tällaisia samoja ongelmia, niin ihan samaa tapahtuu muissa ihmissuhteissa. Me kohdellaan toisiamme joskus liiankin välipitämättömästi. Ensin otetaan kyllä apu ja huomio vastaan, mutta sitten kun itsellä on liian kiire, ei anneta sitä samaa takaisin ja käännetään selkä. Ja siinä tilanteessa me sitten ihmetellään, jos toinen sanoo suorat sanat ja se on muka kamalin teko koskaan. Siinä tilassa meillä onkin lupa suuttua, mutta sillä joka on jätetty yksin ja unohdettu, ei olisi lupaa olla vihainen. Ymmärrättekö yhtään mistä puhun? 

Enkä todellakaan sano, ettenkö olisi itse joskus elämässäni tehnyt näin tai mokannut. Mutta koen, että olen oppinut virheistä ja nykyään tahdon tehdä kaikkeni niiden ihmisten puolesta joita elämässäni on. Uskon, että myös lähimmäiseni tahtovat tehdä. <3

Kirjoitin tämän postauksen kertoakseni, että ainakin omalla kohdallani kaikista suurinta väkivaltaa mielelle on ollut kaikki muu kuin fyysiset keinot satuttaa. Uskon, että meistä jokainen on kokenut välinpitämättömyyttä ja hyväksikäyttöä joskus, mutta sille kaikelle on vaikea löytää sanoja. On kyllä helppo kertoa toiselle, että nyt se sanoi mulle ilkeesti, mutta miten sitä osaisi luoda sanat välinpitämättömyydelle ja hiljaisuudelle?

Kirjoitan lähiaikoina lisää ajatuksia ihmissuhteista, sillä mulla on käynyt onni ja oon onnistunut palauttamaan muutamia vanhoja suhteita aiemmilta vuosilta eloon. Joskushan sitä ihan vahingossa kuljetaan ihmisten kanssa eri teitä, kun elämä vie uuteen suuntaan ja nyt oon onnekseni saanut monta hyvää tyyppiä elämääni takaisin. Kirjoittelen siis varmasti siitä, mitä ajatuksia mussa ystävyyksien ”uusi nousu” tuo mieleen. Ehkä teitä kiinnostaa kuulla keinoja siihen, miten voisi palauttaa vanhan ystävyyden, jos se joskus on päättynyt? :)

Juttelin muuten lyhyesti myös ihmissuhteista eilen Insta Storyn puolella, käykääs kuuntelemassa ja kysymässä lisää, jos tahdotte kuulla jostain aiheesta lisää. :) Ihanaa päivää kaikille!

Mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää? Olisi hienoa kuulla teidän kokemuksia tai mietteitä aiheesta! <3

 

Lue myös:

Keskity niihin jotka kuulee ja muistaa sun sanasi

Kun on aika päästää irti

Onni on ystävä, joka antaa anteeksi

18 thoughts on “Sanat, ne ainoat jotka meitä satuttaa?

  1. Hyvä kirjoitus ja henkistä väkivaltaa vähätellään aivan liikaa monesti. Yksi syy esim. viiltelylle on juuri se kun pyritään saamaan se henkinen kipu fyysiseksi, otettaisiin mielummin se fyysinen kipu ja yritetään saada joku tunne sille henkisellä kivulle, kun sitä ei välttämättä pystytä ymmärtämään ja käsittelemään itsekään…
    Itsekään en ole kokenut fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä kyllä. Kumpikin on aina väärin.

    Tykkää

  2. Todella hyvä kirjoitus . kiitos siittä. Ihana että olet niin vahva ja päässyt yli vaikeistakin asioista . Omen itse myös ollut koulukiusattu hörökörvieni takia. Se on jättänyt jälkensä aina kun olen saanut vastasyntyneen lapseni syliini olen katsonut onko hänellä hörökorvat myös ulkopuolelle porukasta on jätetty.. Niin julmaa ja siittä olen oppinut että yritän lapsilleni opettaa vahvuutta. Kaikki väkivalta on tuomittavaa ja väärin.

    Tykkää

    1. Voi ei, tosi ikävä syy kiusata. Ulkonäön takia on muakin kiusattu pienenä, se ei ollut kivaa. Kestää vuosia että pääsee yli sellaisesta.. :/

      Halauksia sulle <3 Ja kyllä. KAIKKI väkivalta on tuomittavaa.

      Tykkää

  3. Hyvä teksti taas. Mulla on oikeastaan kolme ns. sydänystävää, kaksi on ala-asteelta asti ja yksi tuli remmiin seiskaluokalla. Lisäksi on serkut äidin puolelta ja tietysti sisko ja äiti. 😁 Työkavereistakin on tullut tosi tärkeitä ja mammalomallakin vuestitellään kyllä joka päivä. En muista, että kukaan olisi ns. pudonnut pois. Kavereita mulla on ollut aina aika vähän. Mammakavereita oli kaksi, nyt kown, että teitä on kolme, kun vihdoin sain ängettyä itseni teille. 💕 Harmittaa hirveesti kun joudun jo syksyllä töihin. Enää ei mitenkään sitten ehdi teitä läheisempiä mammoja nähdä niin usein. 😥 Harmi myös Aamoksen kannalta. Mulle on ollut helpompi lähentyä sellaisten äitien kanssa, jotka olen tuntenut jotenkin jo aikaisemmin. Tietää, ettei mene ajatukset ihan ristiin ja vaikka menisi, saa silti tukea siihen, miten itse lapsensa on päättänyt hoitaa. 💕 Mua ei onneksi ole ikinä oikein kiusattu tai hylätty. Se tuntuu varmaan tosi kurjalta. 😥 Nuorempana olin kyllä liian kiltti. Ihne, ettei kukaan ole musta hyötynyt. Myönnän, että kyllä mäkin joskus juoruan, mutta aika helposti sanon suoraan jos joku asia ärsyttää. Välillä tästä on joku loukkaantunut, mutta väleissä olen kaikkien kanssa yhä. 😁

    Tykkää

    1. Tosi ihana kuulla Sirpa, että sulla ei oo vuosien aikana päässyt ystävyydet juurikaan katkeamaan. Ootkin tosi sinnikäs tyyppi ja osaat luultavasti ottaa asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. ;) Se on hyvä taito! Täytyy jutella sun kanssa tänään tästä aiheesta lisää kun nähdään. :)

      Ja suorasta puheesta pisteet sulle! Oon samaa mieltä, että aina pitää sanoa suoraan. Harmi, kun niin moni karsastaa sitä…

      Tykkää

  4. Hyvä kirjoitus ja olen samaa mieltä kanssasi, että henkistä väkivaltaa vähätellään eikä siitä puhuta niin paljon kuin fyysisestä. Kumpikin tosiaan satuttaa! Sulla on ollut ikävän paljon kokemuksia tuosta välinpitämättömyydestä ja henkisestä väkivallasta. Onneksi olet kuitenkin niistä selvinnyt! Itse olen kokenut kumpaakin vähän, mutta en onneksi suuremmin. Tai ainakaan äkkiseltään ei mieleen tule monia tilanteita. Hienoa että kirjoitit tästä aiheesta! Kaikenlainen väkivalta ja kiusaaminen on nykyään valitettavan yleistä :/ Törmään siihen liian usein töissäkin. Ja tunsin kyllä myös piston sydämessäni, sillä liian usein kaivan kännykän esiin ja roikun somessa vaikka sen ajan voisi käyttää neidin kanssa touhuamiseen. Aionkin nyt parantaa tapani! Pian vauvavuosi onkin jo ohi niin nyt täytyy keskittyä tuohon neitiin vielä täysillä.

    Tykkää

  5. Monia samoja ajatuksia on käyty läpi, mutta onneksi ei enää vuosiin. Nykyään on paremmat suhteet ympärillä ja koen että jokainen näkee vaivaa. Ollaan kaikki ihan terveitä tasapainoisia ihmisiä, joten helppokin pitää suhteista huolta. Tiedän mistä puhut tuossa tekstissä sillä oma siskoni on ollut masentunut ja hänellä on katkennut monet suhteet, sillä hän ei oikein ole kestänyt vastoinkäymisiä ja ongelmien tullen on lähtenyt karkuun. Vaihtaa aina ns parempaan seuraan. Myöntää siis itsekin toimivansa näin, ei vain osaa korjata tekojaan kun olot ovat välillä niin huonoja… harmittaa kauheasti koska ystävät ovat mulle ainakin tärkeä osa elämää ja suurin tuki. Hänellekin voisi olla…

    Kiitos tästä, heräsi paljon ajatuksia. Onnea kihlauksesta!!!

    Tykkää

    1. Ah, tiedän mistä puhut! Masentuneena sitä toimii usein noin, itsekin oon silloin yli kymmenen vuotta sitten toiminut ihan samoin ja omassa lähipiirissä on ihmisiä jotka on toimineet juurikin samoin. Kokemusta siis on. Masentuneena sitä ei oikein osaa ajatella asioita, pää kun ei toimi, sitä saattaa kohdistaa sen vähän energiansa aivan väärään suuntaan. Tästä mulla olisi paljon ajatuksia, mutten viitsi ihan kaikkea avata tähän, kun ei voi muiden asioista julkisesti puhua. Sanotaan nyt näin, että todella tiedän mistä puhut ja varsinkin tuon, kun lähdetään karkuun ongelmien takia.

      Kiitos onnitteluista <3

      Tykkää

  6. Huippuhyvä teksti, sä se osaat kyllä kirjoittaa! Niin kuin joku jo sanoikin, niin herätti ajatuksia. Henkinen väkivalta on ehdottomasti tuomittavaa. Mua on juurikin samoin kuin sua kiusattu sanallisesti ja jättämällä porukasta ulkopuolelle. Ystävyyssuhteissa tuo ulkopuolelle jättäminen tosiaan on pahinta. Se vaan on hyvä kysymys, miten siitä pääsi yli. Ehkä kasvoin. Sen muistan, että mulla meni useampi vuosi aikaa myöntää itselleni se, että kyllä se oli kiusaamista, vaikkei se ollut fyysistä ja harvemmin edes päin naamaa haukkumista. Yksi ystävä oli samaan aikaan samassa tilanteessa, ja ollaan joskus hänen kanssa juteltu asioista. Se on auttanut. En tiedä, onko mun itsetunto ja -luottamus vieläkään kokonaan toipuneet siitä – ehkä ei -, mutta ainakin tilanne on paljon parempi kuin ennen. Mä ihailen sitä, miten sä oot selvinnyt ja oot niin superpositiivinen aina! :)

    Tykkää

    1. Kiitos Maria <3 On se niin harmi, miten moni meistä on kokenut kiusaamista ja henkistä väkivaltaa. Ihmeellistä valtapeliä muutenkin naisten välillä usein, miksei tietty miestenkin.

      Kyllä muakin joskus vielä mietityttää tietyt tilanteet ja oon ainakin yrittänyt oppia omista virheistä. Koska tottakai itse oon toiminut myös monesti väärin ja kommunikoinut huonosti. Siitähän usein kaikenlaiset tilanteet johtuu, kun ei keskustella tarpeeksi. Nykyään auttaa se, kun oma itsetunto on niin vahva, ettei enää hyväksy samanlaista kohtelua ja jos joku ystävä ei arvosta, niin eipä sitä tahdo vuosiksi jäädä katsomaan kun toinen haukkuu selän takana tai päin naamaa. Se ei nimittäin ole ystävyyttä. :(

      Paljon paljon tsemppiä sulle, muista kohdistaa enemmän katsetta niihin hyviin ihmisiin ja jätä ne vanhat ikävät jutut menneeseen. Ne unohtuu kyllä ajan kanssa. <3

      Tykkää

  7. Henkinen väkivalta, ulkopuolelle jättäminen ja kiusaaminen voi todellakin olla ihan sanatonta! Minua kiusattiin yläasteella juuri sillä tavalla ja tiedän, että se voi satuttaa todella pahasti. Olen vahvempi sen ansiosta, mutta silti kenenkään ei tulisi sellaista kokea. Kuitenkin mielestäni tuo Helsingin kaupungin kampanja oli hieman tökerö, koska se kohdistui pelkästään naisiin. Tuntui, että äitejä syyllistetään muutenkin jo ihan tarpeeksi ;) lisäksi sattunainen somettaminen lastenhoidon yhteydessä ei mielestäni ole henkistä väkivaltaa ja entisestä kiusatusta tuntuu hullulta edes rinnastaa niitä.

    Kiitos muuten tosi kivasta blogista! Mulla on pari kuukautta Allua nuorempi poika, niin on kiva lukea teidän kuulumisia :) arvostan sitä, että kirjoitat äitiydestä rehellisesti ja mielestäni on myös fiksua, ettet julkaise somessa tunnistettavia kuvia Allusta.

    Tykkää

    1. Moi Mima! Hei tuon ymmärrän täysin mitä puhut, että äitejä syyllistetään paljon ja jos mainoksen otti kuten sinä juuri kuvailit, niin tottakai siitä tuli paha mieli. Ei äitejä saa vain syyllistää! Itse en ottanut sitä ihan samalla tapaa, vaan näin ainoastaan että siinä nostettiin tärkeä aihe esille ja muistutettiin että se jatkuva somettelu on pois lapselta. En usko että mainos tarkoitti, että jokainen äiti pelkästään tekee sitä tai että siinä puhuttaisiin siitä, että kukaan ei ole enää hyvä vanhempi. Mainoksessa ei myöskään sanottu, että kyse olisi satunaisesta sometuksesta, joten sellaiset (kuten sinä ilmeisesti) jotka sitä satunaisesti tekee, voivat jättääa aiheen huomiotta. Sehän on vähän sama kuin on mainoksia joissa muistutetaan alkoholin vaaroista ja alkoholismista, niin jos jokainen joka joskus vähänkin juo alkoholia ottaisi itseensä mainoksesta, ei sellaisia mainoksia voisi ikinä tehdä. Mielestäni aiheesta kuin aiheesta on hyvä keskustella ja nostaa niitä esille, sillä aina löytyy niitä jotka voisivat kehittyä jossakin aihealueessa. Tämä mainos sometuksesta oli ajankohtainen, sillä ainakin itse oon nähnyt ihan kamalasti vanhempia jotka ovat kännykässä pää kiinni ja lapsi ei saa huomioita yhtään. Tämä siis minun kokemukseni mitä oon nähnyt kun oon jossakin liikkunut, ilmeisesti mainoksella oli kohteensa, sillä todella monella on sama kokemus kuin minulla.

      Minua on elämän aikana kiusattua vuosia, monin eri tavoin ja pystyin samaistua mainokseen. Ymmärrän miten vahvasti lapsi voi kokea välinpitämättömyyden jos vanhempi on vain kännykässä kiinni, sillä itse olen kokenut todella paljon samantyylistä kohtelua esim koulussa ja työssä. Siksi tunsin piston rinnassa ja yritän toimia lastani kohtaan fiksummin jatkossa ja muistuttelen itseäni, ettei tulisi oltua liikaa luurissa kiinni. Tai muissa jutuissa jotka on lapselta pois. :)

      Kiitos kehuista, tosi mukavaa että käyt täällä lukemassa. Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi kun olin sun kanssa eri mieltä tästä mainoksesta, mutta eiköhän mielipiteitä maailmaan mahdu! :) Ihanaa alkavaa viikkoa Mima! :)

      Tykkää

      1. Hei, en todellakaan pahoittanut mieltäni :) kiva, kun jaksoit vastata ja vielä noin pitkästi. itse en niinkään kritisoi mainoksen tavoitetta, vaan toteuttamistapaa. Varmasti somessa tulee itse kunkin roikuttua välillä turhaan. Jos kuitenkin tavoitteena on saada vanhemmat kiinnittämään huomiota puhelimen selailuun, niin sen voisi tehdä muuten kuin käyttämällä ”huono äiti”-korttia. Miksi videolla tai kuvassa ei muuten näy isää? Ilmeisesti hänen läsnäolonsa ei ole lainkaan tarpeen lapsen kehityksen kannalta, kun taas petolintu nappaa lapsen, kun äiti käyttää 20 sekuntia viestiin vastaamiseen. Hyvä tarkoitus ei mielestäni auta, kun toteutus oli huono.

        Mutta maailmaan tosiaan mahtuu mielipiteitä ja niinhän siinä väkisinkin käy, että kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää ;) Mukavaa viikonalkua sinulle ja Allulle!

        Tykkää

        1. Kiitos :) Juu samaa mieltä, siinä olisi voinut olla se isä mukana myös mainoksessa, niin olisi ehkä vältytty ainakin somemyrskyltä. Vai tavoittelivatkohan he myös vähän myrskyä? Itse en asiaa edes ajatellut aluksi, sillä en kokekenut että siinä syytettiin vain äitejä, kun en sillä tavalla osaa erotella sukupuolia ja näin siinä vain ajatuksen että ”vanhempi jättää lapsen huomiotta.” Ois siinä voinut myös olla toinen äiti tai vaikka kaksi isääkin vain tilanteessa, sekin kun on ihan arkipäivää. Kaikilla kun ei ole isää eikä kaikilla äitiä..

          20 sekuntia muuten riittää ulkona siihen, että jotain ikävää tapahtuu. Se korppi taisi olla vain vertauskuva ihan muusta. Valitettavasti lapsia katoaa lyhyemmässäkin ajassa..

          Mutta joo, kaikessa on kehitettävää. Niin olisi ollut tässä mainoksessakin, jos olisivat halunneet kaikkien sen ymmärtävän samoin. :)

          Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s