Hei uskothan, me mennään naimisiin!

Aurinko paistaa ikkunasta sisään, mä kuulen jotain etäistä puhetta oven takaa. Luultavasti keittiössä hääritään, mä arvelen. Avaan silmiäni ja mietin, että missähän vaiheessa ne pojat on. Kurkkaan kelloa, joka näyttäis olevan jo vaikka kuinka paljon. Melkein seittemän. Samalla keittiössä pamahtaa jotain lattiaan ja heti perään alkaa kuulua laulua. Allu kiipeilee selvästi johonkin, Ville tekee aamiaista. On äitienpäivä ja mulle on luvattu aamiaista sänkyyn. Nam, mitähän herkkua mä saan?

Edellisenä iltana on tullut käsky, että sängystä ei saa nousta. Pitää esittää nukkuvaa, jos herään ennen aikaani. Ei mee montaa minuuttia, kun huoneeseen kannetaan kahvia. Saan kuulla ekaa kertaa sanat, jotka on suunnattu mulle ja joiden sisällöllä saan ansaitusti herkutella;  Hyvää äitienpäivää! Samalla saan myös pojan syliini, joka alkaa itkeä heti kun näkee mut ja hamuaa rinnalle, kun pääsee syliin. Siinä me sitten sylitellään ja juon kahviani. Ville katoaa vielä hetkeksi keittöön ja me jäädään nauttimaan hiljaisuudesta kaksin. Miten ihanalta tuntuu olla äitinä ja vielä tämä rakas pieni ihminen siinä kirjaimellisesti mussa kiinni. Oonpa mä tuolle pienelle toukalle super tärkeä. <3

Pian eteen tulee myös aamiaista. Puuroa, mansikoita, leipää ja smoothieta. Sellainen ihana perus aamiainen, mutta isompana. Kaikkea ei kuulema tarvitse syödä, mutta ettei vaan ois liian vähääkään. Ville tulee syömään viereen ja mä taistelen ruokieni puolesta, kun yks pieni rähmäkäpälä yrittää viedä kaiken mun lautaseltani. Me kuunnellaa musaa ja jutellaan. Hotkaistuaan ruokansa Ville kävelee levottomasti ympäri kämppää ja kysyy, että saisko jo tuoda kakkua. Ai, te teitte sellasen! Ihanaa. Joo. Tänne kaikki herkut! Vaikka samaan aikaan mun vatsa on ihan täynnä ja oikeasti en aamuisin osaa syödä mitään makeaa tai paljon muutenkaan mitään. Mun maha tarvitsee enemmän aikaa. Pitäähän kakkua silti syödä, kun on juhla, eiks vaan?

Laita silmät kiinni, mua taas käskytetään. Nyt alkaa vähän naurattaa, mun mieleen herää ajatus jostain hienosta poikien väsäämästä kerroskakusta ja jossa on itsetehty kortti vieressä. Eikun hei, nehän kävi eilen kaupassa ja oli siellä vaikka kuin pitkään, onko mulle joku oikea lahja? Joku vaate? Vai oisko ne keksinyt mulle jotain ihan muuta? Äh, en mä keksi nyt mitään järkevää. Miten jännää. Mitä ihmettä ne on keksineet, ei Ville yleensä anna lahjoja. Miks pitää olla silmät kiinni? 

Okei, nyt saa avata silmät. Ville Istuu mun edessä, sen silmät on kostuneet ja se alkaa puhua. Tässä vaiheessa mun muistikuvat katkeaa, mutta jos lyhyesti kuvailisin tilanteen näin: Siirappisia sanoja, kahden ihmisen kyyneliä, kauniita sanoja ja lopulta suusta takerrellen tullut kysymys.

Haluaisitko sä saman sukunimen, kun sun pojallasi on? 

Mä taisin olla ihan hiljaa. Pala jäi kurkkuun, mä katsoin alas mun poikaani, joka oli rinnalla, mutta oli kääntynyt katsomaan meihin. Se selvästi aisti tunnelmasta, että nyt jotain jännää tapahtuu.Aika pysähtyi, koko huone tuntui ihan kummalliselta. Oli niin hiljaista.  Mua oli juuri kosittu ja mä olen aivan ihmeissäni. Meenkö mä oikeasti naimisiin?

Mä nostan katseen ja nään Villen kyynelten täyttämät silmät. Mua hymyilyttää ja tajuan, että mä varmaan näytän tosi surulliselta, kun mä vaan itken silmät kiinni. Hymy ei tule, itkettää vielä enemmän.

Joo, kyllä mä haluan! Tottakai!

Sitten vähän alkoi jo hymyilyttää. Ja vähän itkettiin myös lisää. 

Jotain taisi jäädä viikko sitten kertomatta. Tätä kaikkea piti hetki sulatella ja kun asia oli niinkin suuri kuin tuleva naimisiinmeno, piti ensin kertoa läheisille. Tuo Villen tapa kosia oli musta aivan täydellinen ja vaikka mulla oli vähän kuumetta myös tuolloin lauantaina, unohdin koko kipeän olon ihan täysin. Äitin luo ajeltiin autolla kertomaan, muille lähettiin videoviesti tai muu viesti. Saatiin heti paljon ihania onnitteluita ja voin vakuuttaa, että mun matkani Barcelonaan oli enemmän kuin onnellinen. Siellä mä tuijottelin sormessani sormusta (vielä väärää sormusta, oikea on tilattu oikeassa koossa ja kaiverruksella) ja hommailin itselleni uutta rusketusrajaa. Paljon on pohdittu tulevia häitä ja tätä uutta ajatusta, että olen kihlattu nainen. Ajatuksena se on todella ihana. <3

Kerron myöhemmin lisää, jos teitä kiinnostaa kuulla esimerkiksi ajatuksiani häistä tai siitä, mitä mulle ylipäänsä kihlautuminen merkitsee. Lapsihan on itsessään ollut meille jo paljon suurempi sitoumus kuin naimisiinmeno, joten suurta muutosta ei tapahtu. Onhan se aika ihana ajatus, että sormessa killuttelee ihana uusi sormus ja se sormus on merkki kahden ihmisen sitoumuksesta. Sitoumuksena myös sellainen, että ihan tosiaan en aio koskaan ottaa sitä sormusta pois. Se on merkki siitä, että mulla on joku, joka haluaa elää mun kanssani aina. Niin myötä- , kuin vastoinkäymisissä.

Hei jee, me ihan tosiaan mennään naimisiin! <3

 

Lue myös:

Hei uskothan, minusta tulee äiti!

26 thoughts on “Hei uskothan, me mennään naimisiin!

  1. Wau, onnea! <3 kyllä kuule kostui silmät täällä ruudun toisella puolenkin. Ihana päivä teillä ja ihanasti kirjotettu teksti. Onnea vielä! :)

    Tykkää

  2. Oi miten ihana uutinen! Paljonpaljon onnea! <3 :) Ja mielelläni luen hääjuttuja jos niistä innostut kirjoittamaan! Tuli oikein itku silmään tästä uutisesti. Ihanaa kun sinä ja Elina kumpikin pääsette hääjuttuja suunnittelemaan :)

    Tykkää

  3. Suuret onnittelut ♡! Ja ois kyllä kiva kuulla kihlautumisen merkityksestä sulle :)! Et onks siit puhuttu aiemmin ja mitä, kauan seurusteluu ennen kihlausta ja mitä se sulle nyt merkitsee, et onks häät saatava nopee jne. Miten sormuksen valinta on menny, kuinka perinteinen oot näissä asioissa tms. :).

    Tykkää

  4. ONNEA ja todella uskon että menette naimisiin! Vaikutatte niin onnelliselta ja toisillenne sopivilta ihmisiltä että <3

    Tykkää

  5. Ihan huikean ihana ja kaunis kosinta ja tää sun tapa kirjoittaa tämä tarina tänne!💕 Itse istun juuri synnytyssalissa odottamassa että tapaan ensimmäistä kertaa sen toisen elämäni tärkeimmän miehen (oikeastaan neljännen jos meidän karvaisetkin pikkumiehet otetaan huomioon).💕 Tässä mä siis nyt keinutuolissa supistusten lomassa luin sun tekstiä ja kyyneleet valuu solkenaan! Tuhannesti Onnea teille!!💕

    Tykkää

  6. Wau! Ihana kosinta ja hurjasti onnea teille<3 Oli niin ihanasti kirjoitettu teksti että kyllä tuli onnenkyyneitä itkettyä<3

    Tykkää

  7. Aivan ihana teksti ja ihana tilanne ollut. Oikein paljon onnea!❤️ Ja mua ainakin kiinnostais kuulla sun ajatuksia naimisiin menosta. :)

    Tykkää

  8. Oikein paljon onnea ❤ Ikimuistoinen päivä teille kaikin puolin. Ihanaa :)) Häämietteet ja kaikki häihin liittyvä kiinnostaa täälläkin.

    Tykkää

  9. Ihanaa, oikein paljon onnea teille!! <3 Olipa ihanasti kirjoitettu teksti ja ihana kosinta! <3 Mua ainakin kiinnostaa kihlaukseen ja häihin liittyvät jutut. :)

    Tykkää

  10. Paljon onnea teille ja kuulen itse mielelläni lisää näistä ajatuksista. Ihanan yllätyksen miehesi järjesti :)

    Tykkää

  11. Ihanaa! Paljon onnea! 😍 Kosinta kuulosti kauniille ja tippa tuli silmä kulmaan.
    Joskus mua harmittaa kun mua ei koskaan kosittu. Päätettiin vaan yhessä et mennään naimisiin. Sit meni pari viikkoo ja oltiin jo naimisissa.

    Tykkää

  12. Ihana kosinta, mua alkoi ihan itkettää tuota lukiessa!! Jänskätin kyllä lukiessa, että löytyykö se sormus sieltä kakun sisältä 😂
    Onnea!

    Tykkää

  13. Oi, paljon onnea teille! <3 Tuli ihan mieleen viime kesä, kun oma mies kosi Barcelonan reissulla, enkä yhtään arvannu vaikka oltiin toki seitsemän vuotta oltu yhdessä :D Nyt on sitten häät elokuussa :) Kerro ihmeessä ajatuksiasi häistä!

    Tykkää

  14. Täälläkin tirautettiin kyynel tätä lukiessa: ihana kosinta ja onnea aivan mielettömästi koko perheelle :) <3
    Itselläni kosinta on ollut haaveissa jo pitkään ja vaikka ymmärrän ja tiedän, että suhteessa voi olla onnellinen olematta kihloissa naimissa olosta nyt puhumattakaan, on se minulle symboliikkoineen todella tärkeä asia ja tärkeä osa jonkun kanssa olemista. Ollaan miehen kanssa juteltu aiheesta usein ja tiedetään, että yhdessä ollaan – se on jo päätetty! :D haha! Silti en voi käsittää, miksei kosintaa voi tehdä -varsinkaan kun mekin asiasta olemme jo päättäneet. Meillä homma on jopa kääntynyt päälaelleen kun päätös on tehty, mutta kosintaa ei tule ja minä istun kuin kuumilla kivillä (jo 3 vuoden ajan..) odotellen ja kun ei sitä kysymystä ole kuulunut, on se alkanut nyrpistää nenää(ni) :/ Jännä miten järki ymmärtää, että toista voi rakastaa ilman sormustakin, mutta tunteet sanovat, että sormusten vaihto on symboli minulle ja muille, että tuo tyyppi – kuten sinäkin totesit – aidosti haluaa sitoutua juuri minuun ja olla minun kanssani elämänsä loppuun asti. Teillä toisaalta on ihana pieni Allu, joka jo sitoo teidät yhteen symbolisestikin, mutta perinteiden rakastajana minusta tuo sormusten vaihto on viimeinen silaus ja sinetti sille, että muodostatte kaikki kolme perheen :) Olitte varmasti jutelleet jo aiemmin naimisiinmenosta? Ja hei ei sillä, että katsoisin tositarkkaan mutta ihan kuin sulla olisi ollut Instastoriesissa toisenlainen sormus kuin tässä?
    Iso rutistus vielä :) Ihania uutisia – kateudesta huolimatta! <3 :)

    Tykkää

  15. Voi onneksi olkoon!!! Pitkästä aikaa minullakin alkaa olla taas aikaa lukea blogiasi ja heti tuli näin ihana teksti vastaan ❤ t: Susan sylissään Aura 4kk ❤

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s