Minun kehoni, täysissä voimissaan

Yksi kysytyimmistä kysymyksistä tuttavieni ja teidän lukijoidenkin esittämänä on ollut se, miten olen osannut ottaa vastaan lihomisen raskaudessa ja kaikki muutokset mitä synnytys ja uusi elämä on tuonut. En tiennyt sitä aiemmin, mutta ilmeisesti lähes jokainen nainen kärsii siitä, että raskausaika muuttaa kehon muotoa. Ainakin itselleni on tullut sellainen kuva omilta tuttaviltani.

Mun täytyy sanoa, että mulle tämä viimeinen vuosi on tuonut ihan uudenlaisen näkökulman omaan kehooni. Jos en ennen osannut olla armollinen itselleni vielä ihan täysin, niin nykyään osaan. Heti kun mä tiesin, että olen raskaana, mun ajatuksissani tapahtui jotain. Aivan kuin joku olisi yhtäkkiä sammuttanut valot kriittisyyden huonosti valaistusta huoneesta ja laittanut valot hyväksynnän temppeliin. Koen, että jo ennen sitäkin olin sinut itseni kanssa, mutta nykypäivänä ollaan jo aivan eri tilanteessa. Nykyään olen enemmän kuin sinut itseni kanssa. Nykyään rakastan itseäni ja omaa kehoani yli kaiken. Onhan se tuonut mulle mun ihana poikani. Voiko sellaista kehoa kritisoida, joka on saanut jotain sellaista aikaan?

Niin miettikää nyt. Jos keho pystyy tuottamaan toisen elämän, niin eikö sitä pitäisi kunnioittaa kaikin voimin?

Nykyään mulle tärkeintä on voida oikeasti hyvin, siis niin, että ihan oikeasti mulla on koko ajan rento ja hyvä olo, eikä mun tarvitse silloin miettiä millään tapaa peilikuvaa. Tottakai mä joskus peilaan itseäni, mutta tosi usein huomaan, etten enää katso itseäni peilistä kuten ennen. Lähden ulos mustikat naamassa ja hiukset sojottaa ties minne. Ei mua kiinnosta onko mun reisissä kuinka paljon lihasta ja näkyykö se housuista läpi katsojan silmään.

Mulle keho on arvokas väline elää, se on jotain mitä ilman en voisi olla. En siksi enää voisi ikinä ajatella mun kehoa vain esineenä, jona sitä tietyllä tapaa olen ennen kohdellut. Oon aliravinnut sitä, katsonut sitä moittien, vähätellyt sen kykyjä, kironnut sen alimpaan helvettiin ja luullut, että se on huonompi keho kuin muiden kehot. Nykyään tiedän paremmin. Nykyään ymmärrän paremmin.

Joskus joku sanoi, että positiivinen ihminen nyt vain on positiivinen. Ei, en usko että se on niin. Positiisivuus kumpuaa sellaisista ihmisistä, kuten itsestäni, jotka osaavat käsitellä asioita. Sellaisesta ihmisestä kumpuaa iloa ja voimaa, joka on osannut käsitellä ikävääkin tunnetta ja käynyt läpi mielessään ne elämän ikävätkin tapahtumat. Hän ymmärtää, että ilo lähtee ihan muusta kuin hypystä negatiivisiseen kierteeseen. Ja tämä ajattelutapa koskee myös mun nykyisiä mietteitä mun kehostani. Tai siis sitä, ettei mun enää tarvitse miettiä sitä.

Ennen en osannut vielä olla positiivinen ja iloinen mun kehostani, mutta nykyään osaan. Kun mä olen käsitellyt kaikki ne mun negatiiviset tuntemukseni, niin nykyään mä pystyn nähdä itseni paljon valoisammin silmin. Ymmärrys on vallannut mun koko kehoni, enkä mä tahdo enää kritisoida itseäni jatkuvasti. Sille ei enää ole tilaa. Hyväksynnän temppelissä on valot päällä ja peilikuvassa kirkas katse tulevaan.

Rakastetaan meidän kehoja ja pidetään niistä hyvää huolta. Joohan? <3

 

Lue myös:

Se kaikki, mihin tämä keho pystyy

12 lisäkiloa, kuinka sopeutua kasvavaan kehoon raskaudessa?

 

One thought on “Minun kehoni, täysissä voimissaan

  1. Hieno kirjoitus jälleen ja mä niin ihailen kuinka olet nykyään sinut kehosi kanssa. Tiesi tähän nykyiseen sinuun ja kuvaasi kehosta ei tosiaan ole ollut helppo ja siksi ihailenkin kuinka olet pystynyt voittamaan vaikeudet ja hyväksyt itsesi juuri tuollaisena. Ja hyvä niin koska olet tosiaan niin upean ja energisen näköinen :) Itse olin viimein suht sinut oman kehonkuvan kanssa ennen raskautta sekä raskausaikana. Silloin painannousu tai kehossa tapahtuvat muutokset eivät ahdistaneet. Aluksi ne ei raskauden jälkeenkään ahdistaneet mutta jotenkin nyt on ollut vaikea sopeutua näihin raskauden jälkeisiin kiloihin ja turhaudun kun en edelleenkään mahdu lähes mihinkään vaatteisiin, joita ennen raskautta käytin. Toki olen onnellinen tuosta pienestä ihmeestä (tai no ei se enää niin pieni ole) ja kiitollinen keholleni että se pystyi tuollaisen ihmeen synnyttämään. Silti minunkin täytyisi saada yhtä positiivinen kuva omasta kehostani kuin sinulla on. Ajatusten työstämistä siis vain edelleen tarvitaan!

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s