Miten ymmärtäisin ystävän uutta elämää äitinä?

Tästä aiheesta puhutaan paljon pitkin blogeja ja mullekin on esitetty pariin kertaan kommenttiboksissa ja esimerkiksi Instassa kysymyksiä siitä, että miten itse koen aiheen – Onko äitiys muuttanut ystäväsuhteita? Ymmärtävätkö mun läheiseni mua, vaikka arki on muuttunut ja olen ihmisenäkin luultavasti erilainen? Onko mulla hävinnyt ystäviä, kun musta tuli äiti? Eilen kysyttiin, että onko tullut vastaan tilanteita, joissa olisin joutunut todistella sitä, että myös minä joskus väsyn, vaikka olenkin super energinen? Vai enkö muka väsy koskaan? 

Näistä runsaista kyselyistä inspiroituneena ajattelin siis, että jospa jakaisin tämän tekstin siinä muodossa, että voisin vinkata ihan jokaiselle (myös meille joilla on jo lapsi/lapsia) omat ajatukseni siitä, miten ymmärrystä toista kohtaan voisi lisätä ja miten ystävyyden ja muutkin ihmissuhteet saisi säilymään. Toivottavasti jokainen tämän jutun jälkeen herää miettimään asioita vähän uudelta kantilta. :)

-Kuuntele ja yritä ymmärtää. Vaikka sulla olisi lapsi, tai sun lähellä kasvaisi lapsi, et silti voi tietää mitä jonkun muun kotona tapahtuu ja minkälaisia tunteita siellä käydään läpi. Tunteet ovat yksilöllisiä, samoin ihan jokainen kehityskohta ja mikä tahansa tapahtuma. Yritä pitää mielessä tämä ajatus ja kuuntele avoimin mielin, mitä ystäväsi haluaa kertoa. Jos hän sanoo olevansa väsynyt, hän varmasti on sitä. Jos hän kertoo, että lapsi ei nuku yhtään, ei lapsi varmasti nuku, vaikka sun oma lapsesi tai sisaresi lapsi olisi koko vauvavuoden nukkunut. Jokaisen kokemus pitää ottaa todellisena ja tosissaan.

-Muista avoin asenne toista kohtaan. Mikäli ihan oikeasti tahdot ymmärtää, mitä ystäväsi käy läpi, tarjoa aina apuasi tai edes kuuntelua. Itse olen pari kertaa huomannut, että samat asiat on saanut sanoa moneen kertaan ja silti sitä ymmärrystä ei löydy. En sitten tiedä vähättelenkö asioita tai hymyilen liikaa puhuessani, mutta jostain syystä on joskus vaikea saada äänensä kuuluviin. Pelkkä kuunteleva korva siis usein riittää, se että joku haluaa ymmärtää sua vaikeana hetkenä, eikä epäile sanomaasi.

-Ole aktiivinen. Tuntuuko susta, että ystävästäsi ei enää kuulu kuten ennen? Oletteko etääntyneet jo parissa kuukaudessa? Tilanne on ratkaistavissa. Ota puhelin käteen tai mene vaikka heti paikalle ystäväsi luo. Ota itse aktiivisempi ote hetkeksi aikaa, sillä se mitä jokainen tuntemani vanhempi on sanonut, on alussa niin kietoutunut siihen äidiyden kuplaan ja väsymykseen, ettei jaksa olla kovin aktiivinen vaikka tahtoisikin. Uskon, että jokainen äiti ja isä kiittää lopulta siitä, jos sinä olet tehnyt aloitteen ja näet vähän enemmän vaivaa. Ehkä myöhemmin tilanne taas kääntyy toisinpäin tai ainakin tasaantuu? :)

-> Kirjoitin muuten juuri kuuntelusta ja ihmissuhteista postauksen, käy myös lukaisemassa se. :)

Tässä välissä kiitos omille aktiivisille ystävilleni ja läheisilleni. En ole itsekään sellainen, että tuppautuisin seuraan tai väkisin tajoaisin ystävyyttäni, mutta nyt ymmärrän että on tilanteita joissa sellainen on välttämätöntä. Kiitos kun olette olleet ahkeria pitämään yhteyttä yllä kiitos teille, jotka olette ymmärtäneet! 

-Älä vertaile. Viimeisin asia, jonka voit tehdä, on vertailla ystäväsi tilannetta toisen tilanteeseen. Älä kerro kuinka hyvin sinä tai joku muu pärjäsi ilman apua koko vuoden tai kuinka sinä kyllä olit ihan pirteä jatkuvasti tai sinä kyllä teit kaiken samaan tapaan kuin ennenkin. Ei, yritä pitää mölyt mahassa ja olla kannustava. Vinkkejä voi aina antaa ja kertoa jonkun hyväksi havaitun tavan, mutta toisen kokemusta ei silti saa väheksyä. Kuten alussa sanottu, jokainen kokemus on yksilöllinen ja me ollaan yksilöitä. Kannustavassa ilmapiirissä on silti helpompi jaksaa, kun on tuki lähellä. :)

-Jousta vähän. Jos olet tottunut äkillisiin lähtöihin ja ekstempore kahvitteluihin, niin ota uusi asenne kehiin. Sopeudu uudenlaiseen tapaan tavata tuttavaasi ja ehdota vaikka meneväsi ystäväsi luo, jos se sitä vaatii. Huutavan vauvan kanssa ei välttämättä voi lähteä joka kerta kahvilaan, eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti. Kotona aikaa viettävä äiti ei ole laiska tai tylsä, hän ei vain yksinkertaisesti välttämättä tahdo enempää stressiä arkeen. Syitä voi olla monia ja sinun tulisi yrittää ymmärtää. Ehkä taas myöhemmin voitte nähdä kuten ennen, mutta tällä hetkellä on parempi olla joustava. :)

Muistathan, että myös uusi vanhempi tulee kaipaamaa vielä niitä ihan samoja asioita kuin aiemminkin. Vaikka tilanne hetkeksi muuttuisi vauvauvavauva -ajaksi, niin se ei tule olemaan ikuista. Älä katoa ystäväsi elämästä vain koska hän ei nyt lähde sun kanssasi bilettämään koko ajan tai istu kahvilassa heti kun pyydät, sillä hän ei vain yksinkertaisesti välttämättä pysty. Mikäli ystävyys säilyy, tulette tekemään sitä varmasti jatkossakin. <3

Itse tiedän nyt kokemuksesta sen, että kun ei puoleen vuoteen nuku, saattaa olla todella väsynyt ja aikaansaamaton. Korostus sanalla väsynyt. Olen unettomuudesta kärsinyt koko elämäni, mutta tämä tilanne on vienyt väsymystä jo ihan uudelle levelille. Kun ei nuku puoleen vuoteen edes yhtä yötä kunnolla, alkaa olo todella olla rikki ja tuntuu, että ei kykene enää mihinkään. Onneksi onnellisuus omasta lapsesta on silti kantavana voimana ja kunhan muistaa puhua asioista ystäville, jaksaa aina paremmin. Tottakai myös ystävien ymmärrys antaa paljon energiaa, se että joku haluaa ymmärtää sun voimattomuutesi. <3

Kiteyttäisin vinkkini niin, että ymmärrystä kehiin ja uudenlaista joustoa. Äitiys muuttaa monen elämää todella paljon ja omalla kohdallani se ei ole ollut ystäville ongelma. Mulla taitaa olla ihan huippuja ystäviä, kun ovat ymmärtäneet niin hyvin ja olleet kiinnostuneita kaikesta mitä elämässä tapahtuu. Oon saanut myös pari kaveisuhdetta läheisemmäksi kuin mitä ne olivat aiemmin ja se on tehnyt musta todella onnellisen. Ympärillä on ihania äitejä, joilta saa vertaistukea. Pari ihmistä ei ole pystynyt elämään tämän muutoksen kanssa ja ollaan etäännytty, mutta se taitaa olla luonnollista. Ei jokaista voi kiinnostaa lapsiarki ja jokainen ei välttämättä osaa ymmärtää, etten ole ihan samaan tapaan joka päivä tukena kuten ennen olin. Kyllä mä sen ymmärrän, tilanteet muuttuu ja elämä siinä samassa. :) <3

Olisiko tiellä herännyt tästä aiheesta jotain sanottavaa? Ehkä olette itse kokeneet jonkun ystävyyden loppuneen tai teille on käynyt kuten mulle, että jotkut suhteet ovat jopa lähentyneet perheen myötä? :)

 

19 thoughts on “Miten ymmärtäisin ystävän uutta elämää äitinä?

  1. Ihana kirjoitus, ja niin totta. Meillä on 10/16 syntynyt tyttönen ja asumme tällä hetkellä paikkakunnalla, jossa meillä on hyvin vähän ystäviä tai tukiverkkoa ylipäätään. Ja se on välillä – etenkin viime aikoina – tuntunut todella raskaalta. Tutustuminen uusiin ihmisiin on ollut hankalampaa kuin aiemmin uusilla paikkakunnilla asuessa, ja tuntuu, että olemme vähän luovuttaneet asian suhteen. Ja vaikka meillä on ihan mahtavaa aikaa perheenkesken, niin kyllä minä ja bebekin kaipaisimme todella paljon seuraa myös näinä pitkinä päivinä, kun isimies on töissä.
    Mutta, kuten kirjoitit, oma aktiivisuus on yksi avain uusien ystävien löytymiseen ja ehkä myös vanhojen ystävyysushteiden vahvistamiseen. Yritän muistaa sen!
    <3

    Tykkää

    1. Kiitos Ninni! Pystyn hyvin ymmärtämään sua ja tilannetta, jossa nyt olet. Oon miettinyt monesti sitä, että jos joskus muutetaan ulkomaille, niin miten siellä sitten onnistuu luomaan itselleen kontakteja ja jopa ystäviä. Itsekin olen sosiaalinen, mutta silti jos muuttaa täysin uuteen paikkaan, kokee itsensä helposti vähän ulkopuoliseksi ja on vaikea luoda niitä alun suhteita. Olisiko siellä jotain harrastuksia, kerhoja tai muuta sellaista minkä kautta voisit tavata ihmisiä? Oon kovasti miettinyt tätä aihetta viime kuukausina, kun aika moni on ottanut muhun yhteyttä ja kertonut yksinäisyydestään ja siitä, ettei ole oikein ystäviä. Oon yrittänyt pohtia, että miten saisi enemmän kontakteja ihmisten välille ja keskustelua. Selvästi sitä moni haluaisi tutustua uusiin ihmisiin, mutta jostain syystä meidän kulttuurissa meidän ihmisten välissä on kuin seinä, joka estää kontakteja syntymästä. Ei ehkä haluta astua toisen reviirille? Pelätään jo valmiiksi tutustumista, kun aina mietitään että häiritään muita, jos aletaan jutella..

      Oho, tulipas mulla sekava vastaus. Pahoittelut :D Tämä vain herätti paljon ajatuksia. Kiva, että sullakin heräsi tästä ajatuksia.

      Paljon tsemppiä sulle sinne ja toivottavasti löytäisit uutta tukiverkostoa ympärille. <3

      Tykkää

  2. Hyvä kirjoitus ja hyviä vinkkejä ihan jokaiselle! Itse en ole onneksi äitiyden myötä menettänyt ketään ystävää, mutta osaa olen nähnyt vähemmän. Olen myös saanut ymmärrystä hyvin läheisiltäni ja kaverit ovat jaksaneet tulla luokseni jos meidän on ollut vaikea lähteä neidin kanssa mihinkään. Suurin hämmennys ehkä monelle ystävälläni on se etten pysty kuuden jälkeen neidin kanssa mihinkään enää lähtemään kun seitsemän aikaa alkaa jo iltatouhut. Mulle äitiys on onneksi tuonut ainoastaan positiivisia asioita ystävyyssuhteiden saralta, sillä olen lähentynyt muutaman kaverin kanssa ja siitä olen kiitollinen! :) Toki meinaan unohtaa välillä että olen muutakin kuin pelkkä äiti ja ehkä nyt kun olen tämän tajunnut kaipaisin pienen hetken ystävien kanssa ilman vauvaa. Ehkä tämäkin sitten joskus koittaa!

    Ihanaa että sulla on ympärillä sellaisia ystäviä jotka ymmärtävät. Olet varmasti todella väsynyt kun Allu nukkuu niin vähän! Itse olen saanut onneksi nukkua suht hyvin, mutta olen jo aivan poikki yhdenkin huonosti nukutun yön jälkeen. Voin siis vain kuvitella kuinka väsynyt sinä olet ja nostaa sinulle hattua kuinka hyvin olet jaksanut huonosti nukkuvan vauvan kanssa! On myös hyvä että ystäväsi kuuntelevat ja onkin hyvä että voit heille sanoa jos olet kovin väsynyt. Varmasti sitä jaksaa paremmin kun saa ymmärrystä.

    Ja pakko vielä sanoa että tämä blogisi on minulle yksi jaksamisen keino kun täältä saan vertaistukea vauva-arkeen ja pääsen kommenttien muodossa kertomaan omia ajatuksiani. Ja minusta on mukavaa kun jaksat aina vastata takaisin :) Kiitos siis blogistasi!

    Tykkää

    1. Heii tuo on muuten ihan totta! Enpä oo tajunnut, mutta iltalähdöt on tuottaneet vähän ihmettelyä joskus. Ei kovin monella, mutta joidenkin kohdalla koen, että ehkä he ovat luulleet sitä vain tekosyyksi. Alussa ei niin ollut väliä, mutta nyt kun on nukkumaanmenoon ihan aika ja muut rutiinit, niin niitä olisi hyvä seurata. :)

      Nyökyttelin täällä taas kaikille sun kertomillesi kokemuksille. Niin samoja ajatuksia! Aivan ihania Mia nämä sun kommentit, oot niin kannustava ja ymmärtäväisen oloinen ihminen! Ehkä me joskus tavataan Elinan kautta, vaikutat tosi hyvältä tyypiltä :)

      Tykkää

      1. Sun tämä vastaus lämmitti jotenkin kovasti mieltäni :) Saa nähdä jos joskus Elinan kautta vaikka tapaisimme. Se olisi oikein mukavaa! :)

        Tykkää

  3. Mulla on pari ystävää joilla ei ole lapsia. Kyllä välillä tuntuu, että saan ”kinuta” seuraa, mutta näin taisi olla jo ennen tuota babyä. He ovat molemmat kyllä aika kotihiiriä ja niin olin minäkin ennen. :D välillä asia häiritsee, mutta jatkan kinuamista. ;)

    Kyllä tämä lapsiperheen arki pitää mielestäni kokea, että ymmärtää. :) Onneksi esim pikkususkon kanssa voi silti puhua vuorotellen vauvan kakan koostumuksesta ja tinder treffeistä. 😁

    On myös mahtia, että kavereina on mammoja, jotka on tuntenut jo ennen vauvaa. :) Olis pitänyt änkeä sun ja Allunkin seuraan aikaisemmin! :)

    Todella hyvä teksti taas!

    Tykkää

    1. Hih, niin sitä pitää!! :D Pitäähän sitäpaitsi usein ollakin niin, että suhteessa toinen on vähän aktiivisempi. Tai en mä tiedä pitääkö, mutta musta tuntuu että itse oon monissakin suhteissa se aktiivisempi ja sitten toisissa olen se vähemmän aktiivinen. Yleensä kylläkin se aktivinen liiaksikin :D

      Kiva että ”ängit” seuraan. ;) <3 Huomenna nähdään! Jeeeeee!

      Tykkää

  4. Uskon, että tästä postauksesta on varmasti hyötyä sekä perheellisille että heille, joilla ei ole lapsia. Itselläni ei vielä lapsosia ole, mutta yksi parhaista ystävistäni sai juuri vuoden alussa esikoisensa. Hän oli ystävistäni ensimmäinen ja olen ollut vaan ihan fiiliksissä koko ajan. Olen ollut viikoittain heidän elämässään mukana, käynyt jopa kerran neuvolassa ja tänään olen menossa mukaan vauvauintiin! :D On kyllä ollut ihan äärimmäisen siistiä päästä näkemään asioita, joita ei oikeasti vielä näin lapsettomana näe tai koe kovin usein. Vitsaillaan aina että käyn läpi tällaista vauvakoulutusta ennen kuin sitten jonain päivänä olen toivottavasti itse äiti. :D Ja on totta kai ihanaa että pystyy tässä elämäntilanteessa olemaan tukena ja turvana, seurana ja myös sitten ihmisenä, jonka myös lapsi on oppinut vähitellen tuntemaan. Tietenkään en pysty korvaamaan niitä äitikavereita ja koen, että jokainen äiti varmasti tarvitsee myös heitä, jotka ihan oikeasti tietävät millaista se arki vauvan kanssa on. Itse en kuitenkaan voi mitenkään vielä ymmärtää sitä kaikkea samalla tavalla!

    Okei, taidan kyllä olla ehkä aika ääripään vauvaintoilija, mutta olen kyllä niin kiitollinen että saa olla heidän elämässä mukana ja kuitenkin tiedän että sitten tulevaisuudessa aikaa riittää myös meille kahdellekin siinä entisessä muodossa! Tähän asti olen kokenut siis asian rikkautena ystäväpiirissäni. :) Toisaalta ymmärrän että helposti voi tuollaisessa uudessa elämäntilanteessa ystävyyssuhteet kärsiäkin, mutta uskon että moni voi nimenomaan jossain toisessa elämänvaiheessa sitten taas löytää sen yhteisen sävelen.

    Tykkää

    1. Oi, aivan ihana sun kommentti Tiia! <3 :) Vitsit, mulla on myös pari ystävää jotka ovat tosi innoissaan olleet mukana tässä kaikessa. He ovat kyselleet kiinnostuneena ja halunneet olla mukana. Olet varmasti todella hyvä ystävä, ihanaa että teillä on näin läheinen suhde mitä kuvailit. Eikä sun tarvitse ketään korvata tai olla parempi millään tapaa äitikavereiden kanssa, olet varmasti juuri täydellinen tuollaisena ystävänä. <3

      Vitsit, mulla tuli tästä sun kommentista tosi hyvä mieli. Ihanaa kun tulit jakamaan tämän. :) :) Tsemppiä vauvakoulutukseen!! ;) hah!

      Tykkää

  5. On myös minusta hyvä pohtia sitä, mitä kaikkea voi laittaa sen uuden lapsen ja oman väsymyksen piikkiin. En siis väitä missään nimessä, että pitäisi jaksaa riehua ja olla kuten ennenkin, kun on saanut vauvan. En. Mutta tarkoitan sitä, että myös se (lapseton) ystävä tarvitsee ystävän, hänkin voi olla väsynyt vaikka sitten ilman vauvaa. Siksi se oma vauvakupla kannattaa varmaan pyrkiä puhkaisemaan edes sen kahvittelun ajaksi.

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinne! :)

    Tykkää

    1. Hmm.. Jäin jotenkin pohtimaan, että mitähän tarkoitit tuolla vauvakuplalla? Olen itse ihan samaa mieltä, että esimerkiksi jos puhuu aina vain vauvasta ja ei edes pysty kuunnella toisen puhetta, niin sitten olisi ihan hyvä ehkä hetki astua ulos kuplasta. Jos sitä tarkoitit? Toisaalta ymmärrän, jos joku on niin väsynyt ja hurmioitunut siitä uudesta elämästä, ettei muusta puhu, niin siinähän sitten puhuu. Hynä ystävyys usein kestää kyllä sen, jos toisella on joku todella uudenlainen elämäntilanne ja se hetkeksi muuttuu sellaiseksi, että joutuu olla enemmän kuuntelijan roolissa. Mutta ei tietenkään voi ikuisesti jatkaa niin, ettei toista kuuntelisi yhtään ja on aina vain ne omat jutut puheena ja oma vauvavauvavauva. Aina pitää kuunnella myös toista ja olla toisesta kiinnostunut. Muuten suhde päättyy varmasti jossain vaiheessa..

      Olen kyllä iloinen, että omat ystäväni ovat olleet kiinnostuneita myös siellä kahvilla itse kyselemään mun elämästi ja vauvastani. Ei ole tarvinnut astua kuplasta siis pois, vaan ystävät ovat astuneet kuplaan mukaan ja tuoneet sinne kuplaan myös ne omat ajatuksensa ja kuulumisensa :)

      En ihan saanut kiinni mitä kaikkea hait ja minkälaisia asioita ei voi mielestäsi laittaa väsymyksen piikkiin, mutta toivottavasti en nyt ihan ohi sun ajatusten vastannut :)

      Tykkää

  6. Ymmärrän niin hyvin mistä puhut tässä tekstissä! Kiitos, nyt tuntuu helpottuneelta kun mietin olenko ainut joka on kokenut etteivät ystävät ymmärrä. Vai oliko niin että itse olet saanut ymmärrystä, onko lähipiirissä sitten sellaisia jotka eivät ole saaneet kun pystyit kirjoittaa aiheesta niin kokenein tuntein? Kuulosti siltä siis ainakin.

    Minulla katosi monia ystäviä kun sain lapsen, väsymyksen ja itkuisen lapsen takia en päässyt yli puoleen vuoteen näkemään ystäviäni ja siinä ajassa he kai katosivat. En kokenut että heitä kiinnosti minun seurani ja vaikka yritin pyytää käymään niin aina oli muuta. Lopulta lopetin kun en viitsinyt nolata itseäni ja anella seuraa… puhuin mielestäni muustakin kuin vauvasta. Väsymyksen keskellä ystävät olisivat olleet tärkeä osa elämää.

    Tsemppiä sinne! ❤️

    Tykkää

    1. Kiitos Noora! :) Kuulostaa kyllä tosi kurjalta, miten sulla on käynyt. Miten tuntuuko susta, että voisit näin jälkikäteen ottaa uudelleen yhteyttä ystäviisi? Joskushan käy niin, että myös ystävistä voi tuntua, että sinua ei kiinnosta heidän elämänsä, kun omasi muuttuu niin paljon. En siis sano että kohdallasi näin olisi, mutta muistuksena siitä, että joskus me kommunikoidaan keskenämme liian vähnä ja syntyy väärinymmärryksiä. Muuten kyllä oon tosi pahoillani, että sulla kävi näin. Mulla on myös kadonnut yksi ystävä tämän kaiken myötä, mutta siihen vaikutti moni muukin asia. Pystyn hyvin silti ymmärtämään tuntemuksesi.

      Paljon tsemppiä sinne myös ja kiitos viestistäsi. <3

      Tykkää

  7. Hyvä aihe! En olekaan aiemmin kommetoinut, mutta nyt tuli sellainen tunne että pakko kiittää postauksistasi. Näet paljon vaivaa ja samaistun useisiin aiheisiin mistä kirjoitat. Kiitos!

    Vaikka itselläni on sekä lapsettomia, että lapsellisia (hehee) ystäviä niin silti koen että ne joilla on lapsia, pystyvät ymmärtämään paljon paremmin. Molemmat ovat tärkeitä ystäviä, mutta kyllähän se että sinullakin on lapsi, tuo ymmärrystä ihan eri tavoin. Silloin TODELLA tiedät mitä toinen käy läpi etkä ihmettele tai kyseenalaista.

    Onni on hyvät ystävät, onni on myös tämä sinun blogi. :)

    Tykkää

    1. Voi kiitos!! :) lapselliset ystävät on kyllä parhaita, hehe ;) Tiedän mistä puhut ja mitä tarkoitat! Ihan yhtä tärkeitä ystäviä kaikki, mutta onhan se elämässä ihan kaiken kohdalla, että kokemus tuo aina enemmän ymmärrystä. Ihan joka elämäntilanteessa.

      Kiitos viestistä Tepa :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s