Keskity niihin, jotka kuulee ja muistaa sun sanasi

Hei vau, sehän on vaata toukokuun toka ja täällä ollaan kuukauden tokan postauksen kimpussa! Allu on tänä aamuna kummallisen touhukas ja se tuossa repii meidän lehtipinoa palasiksi, joten samaan aikaan voin itse keskittyä hetken kirjoittamaan mun yöllisiä ajatuksia auki. ;)

Oon tässä viime aikoina pohdiskellut paljon ihmissuhteita ja yrittänyt mielessäni löytää jonkinlaisen päätelmän sille, miksi juuri tietyt ihmiset ovat kiinnostavia. Miksi mä hymyilen, kun palaan kotiin nähtyäni jotain ystävistäni? Miksi mä koen palavaa halua tutustua johokuhun ihmiseen paremmin, vaikka oltais tavattu vasta kerran? Mikä saa mut janoamaan tietoa siitä toisesta? Mikä sai mut tutustumaan Villeen paremmin? Niin ja sitten toisaalta oon paljon myös pohtinut sitä, miksi jotkut ihmissuhteet on päättyneet. Mitä puuttui tai mitä oli liikaa? Mikä erotti meidät? Teinkö jotakin väärin, vai teimmekö ehkä molemmat? Miksi en enää ollut toisen mielestä kiinnostava? Kuljettiinko me eri teitä tarkoituksella?

Ihmissuhteet on monimutkaisia teitä, joita kulkemalla voi oppia sekä itsestään, että siitä toisesta ihmisestä todella paljon. Niin ja elämästä. Elämästäkin siinä oppii vaikka ja mitä, kun ottaa toista kädestä ja antaa vauhdin viedä. Hymyilee sitä toisen hymyä, pureskelee ajatukset yhdessä läpi ja kilistää laseja yhdessä, kun on juhlan aihe. Joskus ihmissuhteissa myös itketään ja sillekin pitää antaa tilaa. Pitää kuunnella, ymmärtää ja samaistua.

Aiheena ihmissuhteet on niin laaja, että pelkästään jo yhdestä hetkestä jonkun ihmisen kanssa voisi kirjoittaa kirjan. Ei siis yhdestä elämänmittaisesta ihmissuhteesta, vaan ihan vain siitä yhdestä hetkestä jonkun kanssa. Tutustumisesta tai vaikka siitä eroamisesta, jos sellainen tulee. Niin paljon voi tapahtua yhdessä hetkessä toisen ihmisen kanssa, niin paljon tunteita voi herätä. Ja toisaalta taas, joskus niitä tunteita ei herää. Aina ei nähdä uudestaan ja joskus jo pian huomataan, että meidän ei ehkä kannata tavata. Sellaistahan se on tapailukin usein miehen ja naisen välillä on. Tapaillaan ja katsotaan miten juttu etenee, vai eteneekö ollenkaan. Sama juttu pätee muissakin ihmissuhteissa. Kokeillaan ja havainnoidaan. Tutustutaan ja katsotaan kuinka pitkälle tutustuminen vie.

Tapasin viikko sitten ensimmäistä kertaa livenä Hillan, joka kirjoittaa myöskin blogia ja ollaan somen kautta oltu tuttuja jo useamman vuoden. Duunikuvioista ollaan myös joskus juteltu, mutta livenä ei oltu tavattu vielä koskaan. Hilla kirjoitti meidän ensitaapamisesta ihanan tekstin ”Hyvän mielen treffit”. Tiedättekö mikä siinä jutussa oli hienoa? Kauniit sanat tottakai, mutta ehkä suurimmilta osin se, että hän selvästi halusi aidosti tutustua muhun. Hän kuuli mitä puhun. Hän haluasi kuulla mun sanani, hän myös muisti ne. Koska ei ole itsestäänselvää, että kun tapaa jonkun ekaa kertaa tai vaikka toistakaan, niin hän kuuntelisi sua. Että hän ihan tosissaan olisi sydän, korvat ja keho auki sua kohti ja haluaisi tietää mitä juuri sä mietit. Että hän kysyisi ensi kerralla, että mites sen jutun kanssa. Että hän miettisi itsekseen, että mitenhän sillä muuten nyt menee, pitäiskö nähdä häntä pian uudestaan?

Ymmärrättekö mistä puhun? :)

Mitä tulee siihen, että miksi juuri tietyt ihmiset kiinnostuvat toisistaan, on vahvasti kiinni kemioista. Itse olen sellainen, että kiinnostun usein kaikista ja tahdon tutustua jokaiseen joka mulle osoittaa omaa huomioitaan. Tottakai yritän osoittaa oman huomioni ja kuunnella, kun toinen puhuu mulle, mutta ystävyyden tasolle ihmissuhde ei ihan niin vain syvene joka kerta. Siinä pitää olla sitten jo jotain enemmän. Kemiaa pitää olla enemmän.

Miksi sitten jotkut ystävyydet loppuvat? Uskon, että kyse on kuuntelusta. Ei enää kuulla aidosti toisen ääntä, ei haluta kuulla. Mulla yksi ystävyys, tai no ehkä joku toinenkin, on päätynyt siihen, että toinen ei enää kuullut mun sanojani. Ei pitkään aikaan katsonut enää muhun kuten ennen, ei avannut mielessään mun sanojani ja ratkonut ongelmia mun kanssa. Hänen katseensa ei enää kohdannut mua, eikä hän myöskään uskonut, kun yritin kertoa, että en tule kuulluksi. Hän oli eri mieltä. Meni pari vuotta ja lopulta ystävyys kuivui kasaan. Huomasin, että minäkään en enää kuule sitä toisen ääntä, en kokenut, että mun pitäisi yksin yrittää kuunnella. Oliko se sitten sitä, että kemiaa ei enää ollut? Sitä se kai vähän oli. Eikai siinä voi syyttää kumpaakaan. En mä voi tehdä itsestäni väkisin kiinnostavaa, eikä hän voi väkisin kiinnostua mua kuuntelemaan. Mutta tiedättekö, mä en ole katkera. Mä olen kiitollinen, että me vielä joskus puhuttiin sitä samaa kieltä ja kuunneltiin samoilla ääniaalloilla niitä samoja ajatuksia. Että joskus vielä me naurettiin samoille jutuille ja ymmärrettiin sataprosenttisesti toisiamme. Haluttiin ymmärtää. Eihän sitä tiedä, ehkä me vielä joskus kohdataan uusiksi?

Sen mitä oon oppinut, on se, että ihmissuhteet eivät silti koskaan ole turhia, vaikka joskus käykin niin, että on jonkun sadettakina hetken ja kun sade on ohi, se takki heitetään pois. Ei, ei se turhaa ole. Ainakin on ollut sille toiselle avuksi, saanut hyvän mielen molemmille ja paljon hyviä hetkiä, joita muistella. Hetken itselläkin on joskus ollut hieman riistetty olo, mutta sitten kun mietin asiaa kunnolla, ymmärrän paremmin kaiken. Ymmärrän, että mun paikkani oli olla juuri siinä, apuna ja tukena. Että mun kuunteleva korvani oli osa hänen tarinaansa, ja samalla hän oli osa mun tarinaani. Osa ihmissuhteista on tarkoitettu kestämään vain hetken, osa niistä suhteista joita me tällä hetkellä kuvitellaan koko elämän pituisiksi, kestävät ehkä vain muutaman vuoden, ehkä vain kuukausia. Jokaisen ihmisen eteen pitää nähdä vaivaa ja antaa aito oma itsensä ja elää siinä hetkessä. Ei pidä miettiä mitä seuraava vuosi tuo, vaan antaa juuri nyt oman itsensä toiselle. Eläytyä ja elää vahvasti mukana.

Ihmissuhteet ja kuunteleminen. Se taisi olla tämän jutun pointti. Se, että sä avaat sydämen, katseen ja kehon toista kohti. Kuuntelet ja otat vastaan. Välität, uskot ja ymmärrät, tai ainakin yrität ymmärtää. Et vain ota, vaan myös isosti annat. Annat läsnäolosi ja itsesi, kokonaisena, et vain pienenä palana. Herätät tunteita ja hyppäät toisen tunteisiin mukaan. Aitona omana itsenäsi.

Ihmissuhteissa kuuntelu on todella tärkeää ja kun sitä ei enää ole, voi se suhde päättyä nopeastikin. Joskus selvästi käy niin, että me ei enää tahdota kuulla toisen ääntä ja siksi se suhde mutkistuu vähän liiankin monimutkaiseksi, vaikka asiat kuinka selkeitä olisivatkin. Niin, siinä kai lyhykäisyydessään ajatukset, joita viime yönä pyörittelin. Todella paljon enemän olisi vielä sanottavana tähän aiheeseen, katsotaan miltä kulmalta tätä aihetta ensi kerralla kirjoitan. Totean vain, että tällä hetkellä, kun elämä on välillä melko rankkaa unettomuuden takia, on hyvä keskittyä niihin tyyppeihin jotka tuovat hyvää oloa. Niihin, jotka hymyilevät mun kanssani samaa hymyä ja kuuntelevat mua molemmilla korvilla ja myös muistavat sanani. :) <3

Kiitos hyvistä ihmissuhteista, joita elämässäni on ollut vuosien varrella aivan mahdottoman paljon. Olen kiitollinen jokaisesta menneestä suhteesta ja kaikista niistä joista saan nauttia tälläkin hetkellä. Skool ihmissuhteille!

16 thoughts on “Keskity niihin, jotka kuulee ja muistaa sun sanasi

  1. Kiitos hyvästä teksistä.
    Itse vauva arjen myötä olen mennettänyt paljon ymmärrystä ystävien puolelta. Ehkä se palaa ajan kanssa.

    Tykkää

    1. Kuulostaa tutulta, itsekin olen kohdannut samaa ymmärtämättömyyttä. Uskon, että joko löydät uusia ystäviä tai sitten ymmärrys kasvaa ihmisillä ajan kanssa. Keskity täysillä heihin, jotka ymmärrystä antavat. <3

      Tykkää

  2. Kiitos hienosta tekstistä! Oon itsekin tässä vapun aikana (ja muutenkin) miettinyt paljon ihmissuhteita, kun yksinäni olin kotona. Jostain olisi kiva löytää uusia ystäviä, se vain tuntuu näin aikuisiällä melko vaikealta.

    Tuo on kyllä hyvä ja mielenkiintoinen kysymys, että miksi jotkut ihmiset kiinnostavat jo ensitapaamisen jälkeen niin paljon, että haluaisi heti päästä tutustumaan paremmin. Kai siinä tosiaan on jotain kemiaa, joka määrittää sen, kuinka mielenkiintoiselta kukin ihminen itsestä tuntuu.

    Kuunteleminen on kyllä todella tärkeää! Tuli tuosta tekstistä heti mieleen yksi tapaaminen erään ihmisen kanssa. Olimme puhuneet jostain asiasta ja siinä olin ohimennen maininnut jonkin ihan pienen yksityiskohdan. Kun juttelimme uudestaan parin päivän päästä, hän mainitsi tuon aiemman yksityiskohdan jonkin toisen asian yhteydessä. Silloin tuli itselle sellainen olo, että vau, hän on todellakin kuunnellut mua! Niin pieni asia, mutta teki itselle tosi hyvän mielen. :) Kaikkien pitäisi kuunnella toisiaan yhtä tarkasti ja olla oikeasti kiinnostuneita siitä ihmisestä ja sen jutuista, jonka kanssa sillä hetkellä on.

    Aurinkoista toukokuuta teille! :)

    Tykkää

    1. Ymmärrän tosi hyvin mistä puhut ja itseasiassa viimeksi eilen mietin sitä miten vaikea on varmasti monen löytää ystäviä. Eipä sitä itsekään niin vain uusia ihmisiä tapaa, ellei sattumoisin työn kautta tule joku uusi tuttu tai muiden kavereiden kautta. Usein myös aikuisena ystävystyminen on ehkä vaikempaa, kun ei osata enää luottaa samalla tapaa ja koetaan ettei muilla ehkä ole aikaa. Oikeasti on olemassa monia, joille kelpaisi uusi ystävä, mutta kohtaamisia ei tapahdu. Mitähän tähän voisi keksiä, että tämä kaikki helpottuisi?

      Juuri tuota tunnetta tarkoitin ja sitä ajatusta kuuntelemisesta, mistä säkin puhut. Kun huomaa, että joku nostaa esiin jonkun ns. pikkuasian ja pitää tärkeänä sun jokaista sanaa. Se tuntuu aivan ihanalta ja kun itsekin on sellainen, että kiinnostuu toisen kertomista asioista, niin tietää heti että toinenkin välittää susta takaisin. <3

      Ihanaa viikkoa sulle Sanna ja tervetuloa kommentoimaan useamminkin! Musta saat ainakin tällaisen virtuaalikaverin, eli somen kautta mielelläni jaan sun kanssasi ajatuksia. :) <3

      Tykkää

  3. Hyvä teksti ja aiheena liippasi taas läheltä. Juuri menetin hyvän ihmissuhteen elämästä ja kiteytit ajatuksiani hyvin. Sain tästä tukea omaan elämääni, kiitos. <3

    Tykkää

  4. Kiitos Marissa, sun kirjoitukset saa usein miettimään asiota jotka on tärkeitä ja joskus hankaliakin omassa elämässä!

    Itsekin olen miettinyt, että mikä tekee sen tunteen, että aidosti synkkaa jonkun ihmisen kanssa, ja miksi joidenkin ystävien kanssa haluaa jakaa enemmän asioita kun toisten ja tuntee itsensä hyväksytyksi juuri sellaisenaan. Yksi hyvä ystäväni on juurikin sellainen, että hän aidosti kuuntelee ja kyselee aiemmin kertomistani asioista, mikä tuo semmoisen olon että tuo ihminen on aidosti kiinnostunut minusta. Voi olla itsetuntokysymyskin, mutta joidenkin ihmisten kanssa esimerkiksi kaksin jäädessä saattaa tulla sellainen tunne, että ”Sori kun nyt joudut olla tässä vain minun kanssa”, ja täytyy hirveästi yrittää jutella mukavia ja viihdyttää toista. Kun taas toisten kanssa juttu luistaa kuin itsestään.

    Päätin itse joskus opetella kuuntelemaan toisia entistä paremmin, mutta olen huomannut että joidenkin ihmisten kohdalla tuollainen täysi kuunteleminen ja muistaminen tulee kuin itsestään, sitä oikein imee aivojen sopukkaan jokaisen sanan. Toki joskus esimerkiksi oikein väsyneenä harmittaa, kun tuntuu että omat ajatukset vähän harhailevat eikä pysty keskittymään niin hyvin omiin sanoihin eikä toisten puheeseen.

    Täytyy sanoa, että mielestäni sinä olet myös kiinnostava ihminen, siksi näitä kirjoituksiakin jaksaa varmaan aina pohtia vaikken muuten blogeja hirveästi seurailekaan! Ja vaikka ollaan nähty viimeksi yli vuosi sitten, minulle on jäänyt elävästi mieleen joitain asioita mistä ollaan joskus juteltu! Tsemppiä siis näihin pohdiskeluihin, kevääseen ja vauva-arkeen! :)

    Tykkää

    1. Moi Rita! Olipa hauska, että eilen sattumalta sitten törmättiin! Odotan jo, että päästäis pian näkemään ja juttelemaan näistä(kin) aiheista paljon lisää. :)

      Ihan samaa mieltä sun kanssa ja juurikin tuo mitä puhut siitä, että joskus tulee sellainen olo, että ”anteeksi kun nyt oot tässä vain mun kanssani” on monesti itselläkin ollut mielessä. Sitä jotenkin tuntee sen ilmapiirin, että toinen pitää ns. tylsänä tai ei muuten koe sua kiinnostavan. Voihan se olla omienkin korvien välissä joskus, mutten usko että aina. Ja no joskushan ihmiset selkeästi osoittavat myös tunteensa, kun ottavat kännykän esiin ja alkavat näpyttää tai soitella, vaikka olisit siinä vieressä. Mua ainakin kovasti loukkaa, jos joku on jatkuvasti kännykällä, eikä yhtään läsnä. Eikö sekin ole osoitus, etten ole kovin kiinnostavaa seuraa?

      On ihan selkeää, että aina ei voi olla skarppi ja joskus ajatukset hairahtuu. Tapahtuuhan meidän kaikkien elämässä jatkuvasti jotain ja joskus vaan on huonompia päiviä tai ollaan väsyneempiä. Kiva silti kuulla, että esimerkiksi juuri sinäkin mietit näitä ihan samoja ajatuksia kuin minäkin usein. Ja niin miettii moni muukin.

      Kiva, että pidät mua kiinnostavana. Samat sanat sinne ja pian nähdään! :) <3

      Tykkää

  5. Hyvä kirjoitus jälleen ja sai omat ajatukset liikkeelle :) Niin se vain menee, että jotkut ihmissuhteet kestää pidempään ja jotkut kuihtuu jossain vaiheessa. Minulla on vaihtunut ystäväpiiri lukion jälkeen lähes täysin kun olemme alkaneet kulkea eri polkuja. Välillä mietin miten hauskaa olisi taas viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka silloin yläaste ja lukioiässä olivat kaikki kaikessa. Nyt on kuitenkin eri ihmiset ympärillä ja olen kiitollinen näistäkin ihmisistä :) On kiva aina muistella asioita joita on tehnyt eri ihmisten kanssa. Ja oma lapsi on tuonut taas uusia ihmisiä elämääni. Niin se näköjään kuuluu mennä, että ihmiset saattavat ympärillä vaihtua. Mutta pääsia mielestäni on juuri se että olet ihmisten kanssa, jotka sinua kuuntelevat ja joihin voit luottaa. Itse olen ainakin todella onnellinen kaikista ystävistäni ja läheisistäni :) Olipas tämä vähän tällaista jaarittelua, mutta näillä väsyneillä aivoilla ei parempaa tekstiä syntynyt. Päässä pyöriikin sitten huomattavasti enemmän asiaa aiheeseen liittyen.

    Tykkää

    1. Kiitos Mia :)

      Niin se taitaa monilla mennä, että ystäväpiiri vaihtuu/laajenee usein koulun jälkeen tai kun esimerkiksi työpaikka vaihtuu. Musta on myös ihanaa se, että tuttuja on vähän monella suuntaa ja on ehtinyt tutustua moniin hienoihin ihmisiin vuosien aikana. Mullakin muuten lapsi on tuonut ihan uusia ihmisiä elämään, mikä tuntuu tosi hienolta. Kyllähän se lähentää, kun on jotain jaettavaa, esimerkiksi juurikin se lapsiperheen arki. :)

      Kiitos ajatuksista ja hei ihana taas kuulla, että tämä herätti paljon mietteitä. Juuri se on tavoite. :)

      Tykkää

  6. Olipa taas ihana kirjoitus! Kiitos hyvän fiiliksen ja ihanien ajatusten jakamisesta :)
    Tuo tarina Hillan tapaamisesta oli myös mukava esimerkki ja piti käydä sen myötä myös hänen blogissaan, josta löytyi enemmänkin kiinnostavaa luettavaa, joten kiitos myös tästä uudesta blogivinkistä!

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s