Yksin kotona, osa 1.

Hiljainen koti, edessä kylmää puuroa ja puolikas lasi smoothieta joka on jäänyt juomatta aamun kiireisen lähdön jälkeen. Kävelylenkki takana jo ennen kello kahdeksaa pääsiäisen tokana aamuna ja koska se venyi liian pitkäksi, alkoi jo tulla kiire. Ennen kuin ehdin edes ymmärtää, olivat pojat jo autossa ja jäin seisomaan yksin parkkipaikalle. Siinä mä mietin itsekseni haikein mielin, että pärjääkö ne varmasti? Tuleeko niillä yhtä ikävä kuin mulla tulee? Itkeeköhän mun poika koko automatkan, kun en ole vieressä? 

No nyt te nauratte, kun kuulette. Eihän ne pojat ole poissa kuin pari tuntia, ehkä erossa musta maksimissaan viisi tuntia. Mua ainakin naurattaa, kun mietin omia ajatuksiani. Istun tässä pöydän ääressä kuuntelemassa tätä käsittämättömän äänetöntä kotia. Kuulen jääkaapin hurinaa, joku muu hiljainen raksutus kaikuu jostain, mutta en osaa paikantaa äänen alkuperää. Ulkona on täysin sininen taivas, aurinko paistaa sisälle ja paljastaa likaiset keittiökaappien ovet. Olisiko tänään edessä siivouspäivä? 

Tämä taitaa olla mun ensimmäinen hetkeni hiljaisessa ja tyhjässä kodissa sitten viime syksyn. Tässä hetkessä on jotain hassua taikaa, sillä aina ennnen tämä oli ihan tavallinen arkinen juttu, mutta nyt siitä on tullut suuri erikoisuus. Ei, en mä sano, että olisin sitä odottanut, mutta kyllä se nyt ihan hyvältä tuntuu. Alkuun mietin, että pitää kai lähteä johonkin, mutta mitäs turhaan. Yksin kotona on just hyvä. Ihan mitä vaan voi tehdä ja kukaan ei katso, kuuntele, tai häiritse. Kuulen hei muuten omat ajatuksetkin! Ihan jokaisen ajatuspolun, niiden sallitut haarautumat ja taas paluun alkupisteeseen. 

En ole kovin hyvä keskittymään. En pysty esimerkiksi kuunnella samaan aikaan musiikkia ja lukea jotakin mikä vaatii keskittymistä. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka voivat pitää samaan aikaan päällä radiota ja telkkaria, se on mun korvilleni kuin sota olisi käynnissä. Siltä se pään sisällä tuntuu. Siksi kai nautinkin tällaisesti uskomattomasta hetkestä, kun saan olla ihan rauhassa yksin ja tehdä mitä ikinä mieleen tulee. Ja no, kun tässä nyt mieleen tuli siivous, niin tällä kertaa se puuha on mun sielun terapiaani, eli siivoamista. Pian musa soimaan ja homma käyntiin. Likaiset keittiökaapit kiiltämään, mahdollisesti samoin myös lattia. Rakastan siivoamista rauhassa. Silloin  ehtii ajatella asioita ja energiatasot nousevat samalla kun kodista tulee puhdas.

Tervetuloa täydellinen lauantai. Olit odotettu vieras!

 

6 thoughts on “Yksin kotona, osa 1.

  1. Moi! Ootko koskaan ajatellut että tekisit jonkinlaisen höpöttelyvideon tänne blogiin, sellasta ois kiva kattoa :)

    Tykkää

    1. Oon tehnyt joskus parisen vuotta sitten sellaisia, mutta koin että se ei ollut mun juttu. Siitä puuttuu vuorovaikutus kokonaan ja jotenkin se ei vaan toiminut että höpötän yksin :D Pitäisi olla joku muukin niillä videoilla mukana, että olisin luonnollinen. :)

      Kiitos kuitenkin toiveesta ja siitä, että kerroit ajatuksena sen olevan kiva. <3

      Tykkää

  2. Poitsu on kyllä ollut yökylässä, mutta kotona oon ollut ihan yksin tän 8kk aikana kai kahdesti. Se on oikeasti tosi outoa, mutta rentouttavaa.😀

    Tykkää

    1. Voi apua että mä jo valmiiksi jännitän sitä, kun Allu on muualla yötä! En oo vielä näin nuorena päästänyt sitä karkuun, mutta ehkä sit kun on vuoden ikäinen.. Mulla tulee siitä varmaan joku kriisi :D

      Ja hei jee, sullakin on nyt blogi!! Hyvä kun linkkasit :)

      Tykkää

  3. Toivottavasti nautit yksinolosta :) Musta siinä on nykyään kaikista parasta juuri se hiljaisuus! Mä harvoin oon yksin ollut tän 9 kk:n aikana, toki aina välillä pieniä hetkiä esim isä-neiti-lenkin ajan mutta useampaa tuntia en. Mäkin varmaan tarttuisin moppiin jos useampi tunti olisi aikaa. Eiku hei siivoisin keittiö kaapit jos tulisi mahdollisuus! Ei nimittäin meinaa astiat enää kaappeihin mahtua :D

    Tykkää

    1. Nautin ihan hirmuisesti! Se hiljaisuus juurikin oli se paras osuus, se tuntui ihan käsittämättömältä. En oo muistaakseni ollut kuin ehkä maksimissaan puoli tuntia yksin kotona, mutta ehkä niin lyhyessä ajassa ei ehdi edes tajuta sitä hiljaisuutta.

      Arvaa vaan mitkä mä eilen just siivosin, kun kerrankin oli aikaa. No ne kaapit tietty! Nyt on ihana järjestys sekä kaapeissa, että mielessä. ;) toivottavasti sullekin tulee samanlainen mahdollisuus pian!! :)

      ps. isä ja neiti lenkit kuulostaa ihanalta. <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s