Mikä on unikoulu ja miten meidän yöt sujuu?

No huomenta! Se ois hei seitsemän kuukautta äitiyttä ja isyyttä nyt takana ja koska kaikista puhuttavin aihe näiden (ihan liian äkkiä kuluneiden) kuukausien aikana on ollut uni, niin puhutaas hetki siitä. Moni ehkä muistaa, että meillä on alusta asti valvottu paljon ja ihan syntymästään saakka on Allu viihtynyt mieluummin hereillä kuin unessa. Heh, tullut äitiinsä näemmä. Noin 6,5 kuukautta kului meillä niin, että öisin on heräilty vaihdellen 10 minuutin – kahden tunnin välein ja päivisin on nukuttu maksimissaan kolme tuntia unta. Jokainen ehkä arvaa, että kun niin pitkään viettää yönsä valvoen ja päivisinkin ollaan hereillä jatkuvasti, on aika tehdä asialle jotain. Niinpä me selviteteltiin asiaa ja päätettiin aloittaa unikoulu.

Mikä se sellainen unikoulu sitten on? Käykääs lukemassa nämä tekstit, niin tiedätte enemmän. En viitsi uusiksi aihetta kokonaan kirjoittaa, kun heillä on niin hyvin sana hallussa aiheesta ja itsekin parhaat vinkkini löysin heiltä!

Pointtina on siis saada poika pois rinnalta öiksi, eli nukkumaan omaan sänkyynsä ja mieluiten vähän vähemmillä herätyksillä kuin jatkuvasti. ;)

Meillä unikoulu alkoi pari viikkoa sitten. Rutiinit pistettiin illasta kuntoon, eli hampaiden pesut, yökkärit päälle ja äidiltä hyvän yön toivotus ja suukot. Siinä vaiheessa Ville lähti makuuhuoneeseen pojan kanssa ja mä siirryin olkkarin sohvalle. Jossa muuten nukuinkin unikoulun kolme ekaa yötä. Ensimmäinen yö oli haastavin, kesti 1,5 tuntia saada poika nukkumaan ilman maitoa. Lopulta kuitenkin Ville onnistui ja Allu heräili yöllä vielä 8 kertaa. Seuraavana iltana nukahdus kävi  noin 40 minuutissa ja yöllä herättiin taas noin 5 kertaa. Kolmantena yönä alkoi mennä jo paremmin ja nukutukseen meni 25 minuuttia. Selvästi poika alkoi oppia, että isin kanssa ei leikitä, hehe! Kolmantena yönä hän myös heräsi ekan kerran vasta neljältä aamuyöllä. Voitte ehkä kuvitella sitä fiilistä, kun ekan kerran herää ja kello ei olekaan kymmenen illalla, vaan on jo aamuyö. Voi sitä epäuskoa ja onnellista oloa. Mä nukuin yöllä näin pitkään? Meidän poikakin nukkui? <3 Ollaan nyt niin kauan heräilty jatkuvasti, että ei mun älliin vain mahdu millään se, että miten tällainen unikoulu voi oikein toimia. Miten lapsi oppii noin nopeasti nukkumaan paremmin ihan vain opettamalla, että ei tarvitse pelätä?

Miten meillä nyt sitten nukutaan? Alun jälkeen ollaan heräilty öisin 2-3 kertaa, poikkeuksena toissayö, jolloin heräämisiä oli jatkuvasti. Hampaita taitaa olla taas tulossa ja sehän vie hommaa hieman takapakkia. Ei siis kannata liikaa innostua, jos saa lapsen opetettua nukkumaan, sillä tilanne elää jatkuvasti ja pitää muistaa nauttia niistä harvoista öistä kun saa nukuttua kunnolla. On luksusta saada herätä yöllä vain kerran ja ainakin itselle on siitä enää vaikea nukahtaa uudestaan. Siksi saatankin joskus olla hereillä jo todella aikaisin, sillä en vain saa enää nukuttua, vaikka poika vielä nukahtaisi uudestaan. Oon kuullut unikoulun toimivuudesta niin vaihtelevia kokemuksia tutuilta, etten oikein odottanut mitään etukäteen, mutta annoin kaikki mahikset ja jäin odottamaan mitä saadaan aikaan. Ainakin tilanne on nyt parempi. Ja sekös tekee mielestä virkeämmän, kun tietää että poika nukkuu edes hitusen paremmin. :)

Mikä on negatiivinen puoli unikoulussa ja rinnalta vieroittamisessa öiksi? Noh, yksi aika hauska ja ikävä puoli tässä on se, että ensimmäisinä öinä (ja välillä vieläkin) herää märkään sänkyyn. Nimittäin maitoiseen sänkyyn. :D Alussa sain herätä pari kertaa yössä pumppaamaan maitoa vähän pois, ettei sattuisi niin paljon, mutta nyt pystyn jo nukkua putkeen sen 6-7 tuntia ja pumpata vasta sitten.

Toinen negatiivinen juttu on Allua koskeva, eli hän kokee vahvaa eroikävää. Hän on päivisin paljon itkuisempi, syö paljon enemmän ruokaa (mikä on tietty hyvä!) mutta ei suostu nukkua kuin tissillä ja vaatii olla paljon sylissä. Hän siis kaipaa todella paljon läheisyyttä ja siksi itkeskelee paljon. Ainakin oletan näin. Tää tuntuu tosi ikävältä, mutta uskon, että tämä alkaa kyllä helpottaa. Eihän me ikuisesti voida nukkua toisissamme kiinni, ei varsinkaan jos se tarkoittaa sitä että valvotaan puolet öistä. Parempi se on Allulle nukkua parempia unia erossa äidistä, niin kehittyy aivotkin paremmin. :) <3

Meillä yöt siis sujuvat jo paljon paremmin kuin aiemmin ja elämäkin alkaa tuntua vähän helpommalta, kun saa unta palloon öisin. Tilanne varmaan vielä vaihtelee paljon, mutta ainakin nyt tuntuu paremmalta tämä, että nukutaan edes vähän pidempiä pätkiä. Jee! :)

Loppuun kysyisin vielä teiltä, jotka ootteunikoulua pitäneet, että miten teillä lähti sujumaan se, kun äiti alkoi nukuttaa lasta? Me kokeiltiin sitä kerran ja taas Allu heräili monesti yössä ja ei toiminut. Pitää pian yrittää sitäkin, sillä pitäähän munkin hänen kanssaan pärjätä kaksin illat, kun Ville on poissa. Ollaan menossa toukokuussa reissuun ilman isiä ja tottakai ois kiva nukkua sielläkin yöllä, hehe. Kokemuksia kuulen sitli mielellään ja vinkkejä teiltä kokeneemmilta äideiltä ja iseltä. :)

Paljon sujuvia öitä kaikkien teidän muidenkin koteihin täältä meiltä! <3

ps. meillä opittiin eilen konttamaan seittemän kuukauden iän kunniaksi! Jos teitä kiinnostaa kuulla 7 kk kuulumisia ja kehitysaskeleita, niin huikatkaa kommenttiboksiin. Kirjoitan kyllä mielellään, jos sille kysyntää on. :)

22 thoughts on “Mikä on unikoulu ja miten meidän yöt sujuu?

  1. Tulipas hybä mieli teidän puolesta. Uni on todella tärkeää kaikelle jaksamiselle ja sen puute tekee kyllä ihmisen erikoiseksi. Itse kärsitty juuri reilu vuosi suurta unettomuutta. Meillä pieni ei nukkunut ensimmäiseen 1v 2kk ikään mennessä yhtään pitkää unipätkää. Meillä todella koitettiin kaikki. Rinnalle nukuttaminen lopetettiin 5kk iässä kun kaikki sitä kauhistelivat, kuinka lapsi ei muualla enää nukukaan. Yösyötöt lopetettiin vasta 10kk iässä koska nälkä oli, mutta ei niin montaa kertaa kun hän rinnalla kävi. Kaikki muuttui lopulta ajan kanssa, uskoisin näin itse. 1v 2kk iässä hän nukkui ensimmäisen täyden yön, 8,5h. Oli siinä äidillä valvomista ja odotellessa herätystä :) en voi muuta toivoa kun unta teille ja pienokaiselle. En kuuna päivänä olisi voinut kuvitella mitä se unettomuus on, ennen kuin sen itse kokee. Sen seuraukset painaa vieläkin.

    Ja kysymykseesi, meillä pienen nukuttaminen onnistui ilman maitoa ja äidiltäkin, jopa paremmin kuin isältä. Mutta silti ne heräilyt jatkui, nukutti kumpi vaan. Toki Allu nyt oppinut nukahtamaan isän kanssa, joten vaatii sen muutaman illan jotta oppii äidinkin kanssa nukkumaan ilman maitoa. Aivan varmasti sen hän oppii kunhan jaksatte treenata :)

    Tykkää

    1. Kiitos Minsku! Mekin ollaan tosi iloisia, kun on vähän edes alkanut unet sujumaan. Välillä vähän otetaan aina takapaikkia, mutta välillä nukutaan kunnolla. Antaa niin paljon energiaa, kun edes välillä saadaan nukuttua! :)

      On kyllä ihan tosi erikoista se, miten joillain lapsilla ei tunnu toimivan mitkään keinot ja vaikka kuinka joku neuvoisi että tee näin ja näin, niin silti ei vaan apua löydy. Kai se vaan todistaa sitä, että me ollaan jokainen yksilöitä ja pitää elää juuri sen mukaan. Voin vaan kuvitella miten rankkaa tuo eka vuosi on ollut, kun heräilyä on ollut jatkuvasti. Ja tiedän tunteen, kun se eka unipätkä on nukuttu. Kävin tarkastamassa hengitystäkin moneen kertaan, kun epäilin, että onko se herra edes elossa :D Niin kummallista se oli.

      Unettomuus on sellainen asia, että sitä ei voi millään ymmärtää ennen kuin sen on itse kokenut. Oon ollut nuoresta asti itse huonouninen ja mulle tämä ei siis ollut tilanteena uusi. Ehkä siinä mielessä uusi, että ennen ei oo ollut kukaan muu estämässä omaa unta kuin oma mieli. Nyt on yks pikkunen, joka ei anna nukkua, vaikka tahtoisi ;)

      Hei tosi kiva kuulla, että sulla on nukutus sujunut hyvin myös. Me testattiin nyt kerran ja Allu heräsi yöllä jatkuvasti. Täytyypä jatkaa testailua, sillä kyllähän meidän molempien pitää voida nukuttaa poikaa. Eiköhän ajan kanssa hänkin opi, pitää vaan olla kärsivällinen. :)

      Tykkää

  2. Ihana kuulla, että teillä on mennyt yöt nyt paremmin! Hyvä siis että olette kokeilleet unikoulua. Olet varmasti ollut todella väsynyt noiden yöheräämisten kanssa enkä edes voi käsittää miten olet silti aina niin positiivinen ja energinen. Hattua voi siis todellakin sinulle nostaa :) Meillä neiti on nukkunut onneksi pääsääntöisesti hyvin ja tällä hetkellä meillä nukutaan 20-7 ja herätään kerran tai kaksi syömään. Tulisis siis hulluksi jos olisin tuollaisia öitä joutunut valvomaan. Olemme tässä miettineet milloin alkaisimme vierottaa yösyönnistä, mutta ei taida olla sen aika kun on öisin niin nälkäinen neiti ja muutenkin niin pienikokoinen että kaikki ruoka on tarpeen. Ihanaa että teillä kontataan! Musta tuntuu että kaikkien vauvat on alkaneet liikkumaan tuossa 7 kuukauden iässä mutta ei vaan meillä vieläkään liikuta kuin pyörien. Konttausta odotellessa siis :) Ja juu kuulumiset kiinnostaa ainakin mua!

    Tykkää

    1. Kiitos Mia! Meitä on onneksi kaksi ja ollaan voitu vähän valvoa vuorotellen. Jos olisin yksin joutunut nousemaan aina, niin en varmaan olisi yhtään näin positiivinen. Tuskin jaksaisin edes seistä :D Onneksi on Ville <3

      Ehdottomasit imetät yölläkin, kun on niin kova tarve ruoalle teidän pikkuisella. Sinä sen parhaiten tiedät, mikä on hyväksi juuri sun lapsellesi ja hyvä kun toimit myös niin. En oo vielä muuten nähnyt kun vauva pyörii akselinsa ympäri, kuulostaa niin hauskalta! Meillä Allu ei malttanut sitä taitoa opetalla, joten ois kyllä hauska nähdä kun joku tekee niin. Kaikilla selvästi omat taitonsa jo vauvasta saakka. ;) <3

      Kuulumisia tulossa, kiitos toiveesta! :)

      Tykkää

      1. Moikka taas! Oli pakko tulla kommentoimaan vielä, koska meillä opittiinkin viikonloppuna ryömimään. Jes! Tosin neiti on tosiaan monta kuukautta pyörinyt ympäriinsä ja pääsee huoneesta toiseenkin pyörimällä. Nyt neiti sitten välillä ryömii ja välillä pyörii niin vauhtia tuli huomattavasti lisää :) Jokaisella vauvalla tosiaankin on omat taitonsa!

        Ja itse en siis enää imetä. Olisin mielelläni imettänyt pidempään, mutta neiti ei yksinkertaisesti malttanut olla tissillä joten maidon saanti jäi liian vähälle. Pullosta neiti malttaa juoda kun näkee samalla ympärilleen. Miten niin utelias tapaus ;) Meillä tosiaan nuo yöheräämiset jäivät vähemmälle imetyksen loppuessa, koska korvike pitää meillä ainakin paremmin nälkää. Mutta annan yöllä maitoa pullosta, koska nälkäinen neiti on edelleen öisin. Onneks nyt viime aikoina on herätty vain kerran. Toivottavasti teilläkin alkaa yöt sujumaan entistä paremmin ja Allu rauhoittuu sinunkin läsnäollessa ja nukuttaessa. Meillä vauva on nukkunut 2 vai olikohan 3 kuisesta asti omassa huoneessa niin ei maidon haju ole herättänyt häntä. Toki tästä on ihmisillä monia mielipiteitä, mutta näin meille on ollut paras! Mukavaa viikkoa teille ja tsemppiä öihin :)

        Tykkää

        1. Eikä!! Vau, onnea. Nyt juostaan sitten vauhdilla perässä. ;)

          Jokainen äiti tekee, kuten itse parhaaksi näkee. Ja jos kerran lapsi kehittyy hyvin ja nukkuu yönsäkin hyvin, niin oot tehnyt kyllä kaiken oikein. <3 :)

          Tykkää

  3. Me aloitettiin unikoulu tytöllemme 7 kk iässä. Tilanne oli heti syntymästä lähtien se, että yöllä nukuttiin 10min-2h pätkissä. Vieressä nukkui parhaiten tissi suussa, mutta itse en saanut nukuttua. Ja sanotaanko että tuo 2 tuntia oli harvinaista herkkua :D Unikoulu iltana tehtiin kaikki iltatoimet samalla lailla kuin ennen ja vietiin omaan sänkyyn noin 21.00. Nukahti melko pian, mutta heräsi tunnin kuluttua. Sovittiin myös mieheni hoitavan yöt ja minä olen sohvalla. Neiti itki vain 10 min ja nukkui kolmeen saakka! Silloin myös heräsi ja nukkui kuuten. Seuraava yö meni samalla lailla. Käytettiin rauhoitteluun selästä silittämistä tai taputtamista. Tuttia ei ole imenyt meillä ollenkaan joten ei sitä ollut vaihtoehtona :) Sitten siirryin minä jatkamaan ja hyvin on mennyt. Nykyään yöt menee 1-3 heräyksellä jolloin riittää selästä silittäminen hetken. Tietenkin on myös huonompia öitä kun on hampaita tulossa tai mahaa vääntää :)

    Tykkää

    1. Suvi tää vois olla ihan kuin mun suusta, mitä kerroit! Aivan samat jutut havainnoitu meillä ja ollaan samoja keinoja käytetty nukuttamisessa. Hyvin tuntuu poika rauhoittuvan kun laulaa tai selkään taputtaa. :) Niin ja tutti ei kelpaa meilläkään, moni mun ystävä sanonut samaa. Onkohan tutti jotenkin vanhanaikainen ja se alkaa kyllästyttää tämän hetken vauvoja? ;) heh.

      Kiitos kun jaoit sun kokemuksen, kiva kuulla, että on muita jotka käy ihan samoja tilanteita läpi omassa arjessaan. Ihanaa viikkoa sulle!

      Tykkää

  4. Tuntuu niin pienelle vielä 7kk ikänen et mietin ensin miks nyt jo unikoulua. Mutta ymmärrän kyllä jos on 7kk heränny 10 kertaa yössä ettei sellasta jaksa. Meillä on tyttö on nukkunu hyvin koko 5kk ikänsä lukuunottamatta yhtä hulina kuukautta ja sillon olin kyllä väsynyt. Jokainen tietenki toimii parhaalla katsomallaan tavalla.

    Mielelläni kuulisin 7kk kuulumisia 😊

    Tykkää

  5. Tuntuu niin pienelle vielä 7kk ikänen et mietin ensin miks nyt jo unikoulua. Mutta ymmärrän kyllä jos on 7kk heränny 10 kertaa yössä ettei sellasta jaksa. Meillä on tyttö on nukkunu hyvin koko 5kk ikänsä lukuunottamatta yhtä hulina kuukautta ja sillon olin kyllä väsynyt. Jokainen tietenki toimii parhaalla katsomallaan tavalla.

    Mielelläni kuulisin 7kk kuulumisia!

    Tykkää

    1. Tämä alkaa olla Kati se ikä, kun unta aletaan opetella, jos ei oikein meinaa sujua. Moni vauva kaipaa vähän oppeja vanhemmilta, että malttaa nukkua. Aivotkin kaipaavat kehitykseeen kunnon unta ja jos on jo puoli vuotta nukkunut vähän, niin kyllä pikkuhiljaa on hyvä opetella. Samoin äiti ja isi kaipaa unta, ettei mee oma pää ihan jumiin :D heh.

      Ihanaa, että teidän tyttö on nukkunut hyvin, oon tosi onnellinen teidän puolesta. Uni on kaikista parasta lääkettä ja antaa voimia temmeltää hereillä ollessa <3 :)

      Tykkää

  6. Kerrohan ihmeessä kuulumisia! Meillä 16.9.16 syntynyt poika :) Hänellä ei ole kiire liikkumaan, nyt pyörii akselinsa ympäri masullaan vasta :)

    Tykkää

    1. Kiitos toiveesta,varmasti kirjoittelen jatkossa kuulumisia, kun niin moni niitä toivoi :)

      Ja miten hieno taito tuo pyöriminen, meidän poika ei malttanut sitä opetella. Teidän poika on selvästi kärsivällisempi tapaus, vau! ;)

      Tykkää

  7. Hienoa että olette unikoulun toteuttaneet, 7 kk ei ole yhtään liian pieni jos vaakakupissa on koko perheen nukkumattomuus ja sen haitat. Pitkäkestoisen huonon unen haitat tietää vaan kun kokee, ei kannata kuunnella kritisoijia. Me toteutettiin kanssa unikoulu reilun 7 kk ikäisen naperon kanssa. Nopeasti se tottuu myös maidonhajuiseen äitiin rauhottelijana niin nukahtaessa kun yölläkin. Nyt nukkuu noin ysistä viiteen jollon ottaa huikan maitoa ja jatkaa unta noin seiskaan. Muutaman kerran itkeskelee yöllä mut rauhottuu useimmiten jo silittelyllä. Hampaat ja flunssa tietty oma juttunsa mut itelle oli ihan hyvä nähdä se että kyllä se pärjää ilman maitoa noinkin pitkän ajan. Päivien eroahdistus on vaan normaalia protestia ja äidin olemassaolon varmistelua, menee ohi ajallaan. Tsemppiä jatkoon!

    Tykkää

    1. Samaa mieltä Niina ja ainakin oman ymmärryksen mukaan juuri 6kk iästä eteenpäin on hyvä aloittaa unien opettelu. Moni on sanonut, että nuorempanakin voi aloittaa, mutta itse koen ettei niin pieni lapsi vielä ymmärrä ”käskyä” että nyt nukutaan ja lopulta vain kärsii siitä. Unikoulu on myös opettanut, että vaikka epäilin pojan olevan nälkäinen ja siksi herää yöllä, on se ollut vain luulo. Hyvin hän pärjää yöt ja syö paremmin ruokaakin, kun ei litki maitoa koko yötä. Plus että äitkin saa nukuttua välillä hyvässä asennossa, eikä vain mutkalla kyljellään :D

      Kiitos kannustuksesta Niina! Ihan mahtava sun viestisi. Rentoa pääsiäistä <3

      Tykkää

  8. Oiiii niin kiva, että saatte nukkua! Vähän pidemmissä pätkissä ainakin, jos ei nyt koko yötä vielä kuitenkaan.

    Meidän Allun ikäinen poika heräili ihan pienenä vauvana kahden tunnin välein, kunnes alkoi itse noin kolmen kuukauden iässä pidentää öisiä unipätkiään, nukkuen välillä jopa kuusi tuntia. Nyt viimeiset pari kuukautta ovat olleet taas ihan mahdottomia, poika heräilee taas kahden tunnin välein, eikä yön pisinkään unipätkä ole kuin ehkä 2,5 tuntia.

    Positiivisista unikoulukokemuksista rohkaistuneena ja omaan väsyneeseen olotilaan totaalisen kyllästyneenä ajattelin nyt vihdoin itsekin kokeilla unikoulua. Eniten tässä omassa väsymyksessä harmittaa se, että ei saa tehtyä puoliakaan niistä asioista mitä päiväsaikaa haluaisi tehdä, ja tuntuu, että ei jaksa pojankaan kanssa touhuta ja olla läsnä niin kuin haluaisi.

    Siirtyikö Allu teillä unikoulun myötä omaan huoneeseen nukkumaan? Itse ajattelin, että ensin opeteltaisiin nukkumaan yöt edes sillä yhdellä aamuyön syötöllä, ja sitten kun se toimii, siirryttäisiin omaan huoneeseen.

    Tykkää

    1. No juuri se, että edes vähän enemmän saadaan nukkua kuin ennen. Auttaa sekin jo vähän :) Tuo mitä puhut omista vireystasoistasi ja siitä, miten ei saa tehtyä asioita kunnolla, on tosi tuttu juttu. Huomasin itse ison eron heti kun sai ekan kerran nukuttua pari yötä ja jaksoin heti paljon paremmin puuhastella. Uni on vaan niin super tärkeä juttu, että ei sitä osaa arvostaa ennen kuin ne unet menettää. Oo siis itsellesi armollinen, koska ei väsyneenä vain jaksa olla kympillä läsnä. Ei kukaan. <3

      Meillä nukutaan samassa makkarissa, kun omaa huonetta ei hänelle vielä ole. Vasta sitten myöhemmin varmaan saa oman huoneen, mutta nyt ollaan yhdessä. Toivottavasti teillä päästäisiin siihen yhteen yösyöttöön myös, meillä se silloin tällöin onnistuu, mutta nyt ollaan menty taas reippaasti takapakkia. Oon yksi huvitutti pojalle kaikki yöt :D

      Tsemppiä unikouluun, toivon kovasti että saatte parempia unia!

      Tykkää

  9. Olipa mielenkiintoista ja kiva kuulla teidän kokemuksia unikoulusta! Mekin aloitettiin unikoulu viime torstaina (poika korjatulta iältään teidän pojan ikäinen). Meillä menee näin: iltapuurot, kylpy ja sitten iltaimetys olkkarissa, jonka jälkeen mies on siirtynyt lapsen kanssa makuuhuoneeseen. Ja yllättävän hyvin on mennyt – kolme ekaa yötä poika nukkui neljään asti ja siitä vielä pari tuntia, kun mies kävi rauhoittelemassa. Viime yö oli taas sekamelskaa ja pikkuinen huusi klo 3-4.30… Huoh. Mutta nää on näitä, kuten itse kirjoitit niin takapakkia tulee ja tuntuu jo voitolta, ettei mun tarvitse koko ajan olla ruokkimassa!
    Saako vielä kysyä, miten hoidat aamusyötöt? Eli mihin aikaan teidän poika syö aamulla/aamuyöllä ja nousetteko sitten heti vai jatkatteko vielä unia? Me ollaan nyt tehty niin, että kuudelta kun syötän niin noustaan sitten samalla. Mutta omasta mielestäni voitais kyllä hyvinkin nukkua vielä tunti tai puolitoista :D
    Ihanaa kevään jatkoa teidän perheelle! :)

    Tykkää

    1. Moikka Veronika, kiitos kommenista :)

      Kuulostaa samanlaiselta teidän rytmittely, iltapuuhat varsinkin. Meillä on nyt vaihdellut toooosi paljon miten yöt menee ja oon välillä vähän turhautunut tilanteeseen, kun ei tiedä oikein mikä auttaisi. Jostain syystä ollaan taas valvottu paljon, vaikka alkuun alkoi sujua nukkuminen jo tosi hyvin niiden ekojen öiden jälkeen. Ehkä mun pitää taas muuttaa takaisin sohvalle, niin poika nukkuu paremmin ilman mun tuoksua makkarissa :D

      Me ollaan nyt syöty taas öisin, kun huutamista on ollut paljon. Silloin kun uni maistuu, niin imetän silloin aamuyöllä kerran ja sitten kun noustaan 5-6 aikaan (joskus jos on niin hyvä tuuri, että uni kestää näinkin pitkään) ja sitten syödään puuroa aamulla. Jos saisitte vielä tuon kuuden jälkeen nukuttua kun imetät, niin jää ihmeessä nukkumaan ja syötte sitten kunnolla myös aamiaista. :)

      Toivottavasti teillä on lähtenyt sujumaan unet paremmin? Paljon tsemppiä öihin!! :) <3

      Tykkää

      1. Kuulostaa tutulta tuo teidän unikoulun kulku. Me alotettiin vähän ennen pääsiäistä unikouluttaa meidän 9.9 syntynyttä tyttöä. Alku meni hyvin, niinku teilläkin. 5-6 paremmin menneen yön jälkeen alkoi valvominen keskellä yötä.
        Aiemmin siis tyttömme heräili useita kertoja yössä, mutta imettänyt en kuin kerran.
        Unikoulu lopetti jatkuvan heräilyn, mutta toi valvomisen. Vauva saattoi valvoa kolmekin tuntia keskellä yötä. Ei edes huutanut koko aikaa, valvoi vaan ja piti muita hereillä mölinällään.
        Se on musta kaikkein ärsyttävintä, kun toinen on ihan pirteä keskellä yötä, muttei kumminkaan anna muiden nukkua.
        Sen jälkeen aloin lipsumaan unikoulusta, kun se monen tunnin yhtäjaksoinen hereillä olo keskellä yötä alkoi olemaan liikaa jaksamiselle.
        Mieluummin rikkonaiset unet kuin tuo, mihin unikoulu meidät lopulta johti.
        Nyt olisi tarkoitus vappuna taas kokeilla onnistaako
        meitä paremmin 🙄 Wish me luck!🙈

        Tykkää

  10. Heiii..oon missannu tän! 😁 En tajunnut ees puhua asiasta. Mä hoisin meillä unikoulun. Iltatoimet meillä on ollut kai aina suht samat, mutta imetin poitsun mun sängyssä, kun hän meinasi nukahtaa, havahdutin vähän ja kannoin hänet omaan petiinsä. Jos kitisi, menin 5min päästä silittämään, sitten aina pidensin aikaa. Toki jos oli ihan hysteerinen,menin ottamaan syliin. Nukahtamaan hän oppi aika hyvin. Seuraavaksi päätin, että tissiä saa vasta 4h nukahtamisesta, jos heräsi ennen, taas vaan syliteltiin ja taputeltiin ja katsottiin minuutteja. Lisäksi en anna tissiä yöllä enää mun viekussa, vaan ohuella patjalla Aamoksen huoneen lattialla. Se ei selvästi ole niin kiva paikka ja poju ei viitsi herätä, enkä mä nukahda syöttäessä, joten se on 10min tissin tyhjennys, nukahdus ja molemman takaisin omiin sänkyihinsä. Nyt 7-6 välillä herätty 1-3kertaa. Se on mulle nyt ihan hyvä. 😁 Kesällä yritetään sitten lisää. Ajattelin, että kerran saa tissiä, ja muilla heräilyillä pullosta vettä. 😂 Tietty toivon, että tyyppi itse lopettaisi heräämisen. :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s