Ruokakaupassa

Olipa kerran kaunis ja aurinkoinen päivä, taisipa kalenterissa lukea maanantai. Jääkaappi ulisi yksinäisenä viikonlopun herkuttelun jäljiltä tyhjyyttään ja hedelmäkulhonkin pohja paistoi läpi hyvin pieneksi huventuneen rehukasan, joten päätettiin lähteä ruokakauppaan. Vaatteet vain niskaan, mukaan pari kankaista kassia ja menoksi!

Nykyään me käydään yleensä Allun kanssa paljon kaksin kaupassa, kävelylenkin päätteeksi kurvataan Prisman pihaan ja ramppia pitkin rullaillaan sisälle. Ennen iltapäivän ruuhkia ihmisiä on aina vähän ja hyllyjen välissä saa seilata ihan rauhassa. Siinä saapuessamme sisään moikkaan henkilökuntaa ja parasta on aina se, että heillä on myös aikaa sanoa useinkin Hei vaan takaisin ja hymyillä meille.

Olen jäänyt koukkuun rutiineihin kaupassa ja reitti kulkee lähes aina samaa reittiä. Ensin kävellään kukkaosaston ohi. Huomaan haaveilevani, että ostaisko tänään jotain nättiä maljakkoon. Harvoin ostan, mutta joskus tulee repäistyä ja mukaan lähtee vähän alle neljän euron tulppaanikimppu. Kuten tänään, keltaisia kukkia lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Siitä työnnän vaunut vasemmalla ja ohi vaateosaston. Joskus mä huvikseen kurkin mitä lastenvaatteita valikoimassa on, tsekkaan alerekin. Kerran ohitin naisen, joka juuri pyöritteli pikkuista bodya käsissään ja huikkasin hänelle, että tosi kiva, sopis sulle. Nainen hörähti pienellä viiveellä mun puujalkavitsilleni ja siitä syntyi keskustelua. Lopulta hän osti sen bodyn, mutta isommassa koossa kuin alkuun ajatteli. Tyttärelleen kuulema, jolla oli juuri syntynyt Nelli tyttö. Vai olikohan se varmasti Nelli, ettei ois ollut kuitenkin Helmi?

Ensimmäinen etappi meillä on aina hedelmäosasto. Sieltä koriin tarttuu kaikkein eniten tavaraa. Päärynöitä, avokadoa, selleriä, minttua. porkkanaa ja kaikenlaista muuta rapisevaa ja ajatuksena jo suussa rouskuvaa. Vaunujen alaosa on jo puolillaan kun kuulen, että vieressä pieni poika juoksee halki osaston ja huutaa isälleen, että minä painan nappia, minä painan nappia! ja isä nostaa poikansa oikean napin korkeudelle. Pikku jäbä sai juuri tehdä tärkeän tehtävän, mua alkaa väkisin hymyilyttää. Myöhemmin saman tekee meidän Allu. Ihana kutkuttava ajatus tulevaisuudesta.

Hedelmäosastolta mä siirryn vaippoja ja muita lastenjuttuja ostamaan. Wet wipesit onkin loppu, niin ja vaippoja uusi paketti mukaan myös. Seuraavaksi voisin hakea pastaa, se on tässä ihan kulman takana. Samassa kuulen, kun punapäinen nainen toruu miestänsä kovaan ääneen hillopurkkien kohdalla. Ei, ei me mitään hilloa nyt oteta. Tää on yhtä herkuttelua koko elämä, vyötärölläs on jo monta kiloa hilloa ja sokeria. Tai enhän mä nyt sanasta sanaan osaa sanoa mitä ne siinä jutteli, mutta tuo oli se sisältö. Hymyilytti vähän taas väkisin. Tavallaan sama kuin meidän keskustelut välillä. Joka toinen kerta osataan olla ostamatta herkkuja, joka toinen kerta ei. Sellaista se elämä on. Herkuttelun ja terveellisten valintojen välillä tasapainottelua tämä elämä, kuten jokaisessa kodissa näemmä.

Pasta noukittu mukaan, ihan sellaista perus valkoista pastaa. Sitten säilykkeistä mukaan tonnikalaa hätävaraksi ja tomaattipyreetä pastaa varten pari purkkia. Niin ja pitsaa vois tehdä lähiaikoina, otetaan vielä yksi purkki. Tonnikala sopiskin siihen myös. Seuraavaksi eteen tulee voi ja kananmunat, joita molempia tarvitaan. Voimariinia, tai siis oivariiniko se nykyään on, yksi helposti levittyvä paketti ja sitten ne munat. Ennen kun laitan paketin vaunujen alaosaan odottamaan kassaa, täytyy tarkistaa onko munat ehjiä. Ville on opettanut olemaan tarkka munien kanssa, eh. Niin ja juustoa vois hakea, täytyy kääntyä vielä ympäri!

Olttermanni vai kermajuusto? Halpis vai vähän kalliimpi? Joku muu miettii vieressä ilmeisesti samaa. Kysyn, onko tää kermajuusto susta ihan jees? No on se syötävää, mut eihän Olttermannia mikään voita. Niin, sitä mäkin. Otetaan ehkä kuitenkin taas Olttermanni. Nää on näitä fiilisjuttuja, tänään tuli mukaan tämä ja ehkä ens kerralla joku toinen. Huikkaan moikat tyypille, mietin että se näyttää jotenkin tutulta. Täällä kaupassako mä siihen oon törmäillyt vai jossain muualla? Onko se ehkä mun kauppakaveri? Täähän on mun vakiopaikka monta kertaa viikossa. Kai sitä voisi saada kauppakavereita, pitäs vaan jutella ihmisille vielä useammin. Ai vielä useammin, kysyis joku. Niin, no ehkä ei sittenkään.

Juuston jälkeen mukaan purkki punaista maitoa kahvia varten ja limuhyllyn kautta kassoille. Paha tapa, mutta pakollinen paha tapa. Sitä vihreää limua tulee litkittyä ihan liikaa. Sama syyttely joka kerta, kun nappaan pullon, mutta ihan sama. Kotona sitten voi litkiä hyvällä omalla tunnolla, kun on edes yrittänyt kouluttaa hetken itseään ja pohtinut pari minuuttia hampaiden ja vihreän limun yhtälöä. Eihän se syyttely ikinä toimi, mutta ehkä joskus edes jättää ostamatta. Edes yhtenä päivänä vuodessa, heh.

Kassalla on jonoa, mä jään odottamaan. Ei tässä oo kiire mihinkään, Allukin kattelee ympärilleen suurin silmin ja on ihan rauhallinen. Joku nainen kysyy, että pääsiskö se ohi, kun sillä on vaan yksi kurkku. Joo, mee vaan! Tottakai se voi mennä, mua kylläkin enemmän jää mietityttämään se yksi kurkku. Olipa tärkee kurkku, eikä edes tehnyt heräteostoksia kyytiin. Vai oliko se just se heräteostos? Sen täytyy todella rakastaa kurkkua.

Kassa on tuttu, sanon sille moi ja mietin, että olenko mäkin sille tuttu. Minä ja mun lilat vaunut ja vaunuista kurkistava tyyppi. Nyt se tyyppi ei itke, mutta välillä kassojen kohdalla on jo ihan väsynyt ja huutaa kauheeta huutoa. Siitä meidät ehkä joskus muistetaankin, äänestä. Hymystä varmaan myös, koska se meillä useimmiten on mukana lompakon ja isojen ostosten lisäksi.

Ostokset on 24 euroa ja mä vilautan korttia laitteelle. Sopivasti lähimaksu summa, ei tarvii yrittää kaivaa muistista koodia, jota en oo koskaan vielä katsonut siitä paperista joka tuli kotiin. Pakkaan tavarat kasseihin ja samalla juttelen pojalle, joka yrittää epätoivoisesti päästä pois vaunuista. Joo ei vielä, kohta ollaan kotona. Mennään kotiin ihan pian. Tavarat on mukana ja on aika palata kotiin kaupan kirkkaista valoista ja tuoreen leivän tuoksusta. Mistä tulikin mieleen, että unohdin ottaa leipää. No, saahan sitä haettua myöhemminkin.

Kun me kävellään ulos, laitan molemmille meille kaulaliinat kaulaan ja Allulle pipon päähän. Ulkona mä huomaan, että siinä kaupan portailla nukkuu musta sukka, joka on kuraa täynnä ja aivan revityn näköinen. Joku on unohtanut sukkansa siihen, voi kurjaa. On mahtanut palella, kun on kävellyt kotiin. Käyköhän useinkin niin, että ihmisillä unohtaa sukat puolitiehen matkaa?

Sen pituinen se.

16 thoughts on “Ruokakaupassa

  1. Sulla on niin eläväinen tyyli kirjoittaa – pystyi ihan itsensä kuvittelemaan tuonne kauppareissulle :D

    Tykkää

  2. Ihanasti kirjoitettu postaus kauppareissusta. Tätä lukiessa kuvittelin itseni vaunujen kanssa prismaan ostoksille. Ainut vain etten ikinä käy prismassa saati sitten kaupassa vaunujen kanssa. Musta olis ihana jos pääsiskin vaikka lenkin jälkeen kauppaan vaunujen kanssa ostoksille. Mutta meiltä nuo isommat kaupat on niin kaukana että menisi päivä kun lähtisin vaunuostoksille ja en edes saisi kaikkia tavaroita vaunuun. Autolla on siis kauppaan mentävä. Välillä on vain hieman haastavaa keksiä mihin neidin kaupassa laittaa kun turvakaukaloa ei enää ole, rattaita en voi työntää yhtä aikaa ostoskärryjen kanssa (ja juu korit ei riitä meidän ostoksille) eikä neiti oikein siinä kärryjen istuinosassakaan pysy :D

    Tykkää

    1. Kiitos Mia myös sulle :) Ollaan puhuttu monesti siitä, että kun on tottunut aina asumaan isojen kauppojen vieressä, voisi olla tosi suuri muutos muuttaa johonkin missä niitä ei ole. Asuin jonkin aikaa keskustassa nuorempana ja mulla oli kyllä iso ikävä isoja kauppoja. Kävin sitten aina stokkalla, kun se oli ainut vaihtoehto vieressä :D

      Tosi harmi, ettei sulla ole vaunuissa tilaa niin paljon ostoksille! Mutta ehkä se ei ole niin iso paha, jos kaupat ei ole lähellä ja jokatapauksessa menette autolla. :) Mähän oon joulukuusenkin raahannut vaunujen alaosassa kotiin :D Me valittiin vaunut vähän myös sen mukaan, että miten iso tavaratila niissä on. Näihin mahtuu tosi paljon tavaraa ja siksi mun on helppo käydä itse kaupassa ja ei tarvitse ilta-aikaa käyttää yhdessä aina kauppareissuihin. Ja mä tykkään kauheasti käydä kaupassa, siellä on kiva tutkailla ihmisiä ja kaupan tunnelmaa. :)

      Tykkää

  3. Hauska kauppareissu tai hauskasti kirjoitettu. Me käydään yleensä koko perheen voimin kaupassa, toinen työntää vaunuja ja toinen ostoskärryjä. Meillä menee kodin edestä monta bussia Selloon ni on kätevämpi mennä vaunuilla bussiin ku kasata vaunuja autoon, meiän vaunut on jotenki hankala saada kasaan.
    Tulikin mieleen et pitäis taas panostaa enemmän hedelmiin, ne vaan tuntuu välillä niin kalliille.
    Meilläkin katotaan et kananmunat on ehjiä kun yleensä syödään niitä keitettyinä. On tosi ärsyttävää jos ne räjähtää kattilaan.
    Varmaan suurinosa ihmisistä kulkee aina samaa reittiä kaupassa 😊

    Tykkää

    1. Kiitos!! :) Ihania kommentteja teillä kaikilla! On ihanaa, kun tulette jakamaan niin herkästi omia kokemuksia, tuntuu tosi kivalta :)

      Mä muuten kasailen usein sinne vaunujen alaosaan ostoksia ja mietinkin välillä, että eikai kukaan katso pahalla :D Mutta kun kassalla ne maksaa sitten ja nostaa hihnalle sieltä, niin mikäs haitta toisaalta on, ettei erikseen ota koria. On vaan niin helppo yksikseen tehdä ostokset, kun ei tarvitse ottaa koria erikseen mukaan. Kädet ei riitä siihen :P

      Kivaa uutta tulevaa viikkoa sulle :)

      Tykkää

  4. Aivan ihana tarina! <3 Tosta lopusta tuli niin mieleen, että sit kun mulla on lapsia, haluaisin lukea niille sun kirjoittamia lastensatuja :D

    Tykkää

  5. Mulla on paheena Pepsi Max. 😁 Esim eilen kävin lounaalla nepalilaisessa, join vettä. Seuraavaksi kävin myös Prismassa, 0,5 pullo jäi hyllyyn. Kotimatkalla tajusin, että kahvi on loppu. Menin lähi Alepaan. Siinä se pullo Maxia irvaili kassan vieressä ja hyppäsi siihen hihnalle sitten. 😀

    Tykkää

    1. Hahah! Mahtava toi ajatuksenjuoksu. Sitä välttää viimeseen asti stiplua ja sit lopulta kuitenkin ”repsahtaa” :D Hihii, mä kuule välillä kansa vaihdan maxiin, kun sekin on joskus harvoin hyvää :D Mut muista limuista en sit tykkääkään yhtään. Ehkä tää meidän limun juonti ei oo niin kauhea pahe ;) Ja kuten instaan laitoin, niin tulee syötyä herkkuja välillä vähän liikaakin. Sulla ilmeisesti on herkkupäivä. Kunpa ite jossain vaiheessa vois siirtyä taas samaan, imettäessä tää herkuttelu lähtenyt ihan käsistä :D

      Tykkää

  6. Niin ja yleensä käydään Lidlissä. Niissä on aina sama pohja. Hermostus isoissa kaupoissa kun en osaa reittiä tuotteiden luo. 😂

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s