Meille tulee toinen lapsi!

Hei ootteko kuulleet jo ilouutisen? No, ette te kai vielä, kun ei ole sitä aiemmin teille kerrottu…

T a t t a d a a! Meille tulee taas pieni vauva loppuvuodesta! <3

Vai tuleeko? ;) Joku ehkä jo huomasi, että on aprillipäivä ja nyt voisi sanoa aprillia aprillia! Mutta ootko varma, että kyse on aprillipilasta, vai voisinko puhua totta? Hmm… No, ootas kun kerron ensin yhden tarinan tähän väliin.

Tarinatäti kohottaa hieman asentoaan, ottaa kulauksen kahvistaan ja alkaa kirjoittaa nopeaan tahtiin.

Oli huhtikuun ensimmäinen päivä vuonna 2016 ja me istuttiin Itävallassa meidän asunnon sohvalla. Oon jo monta vuotta laittanut aina aprillipäivänä viestiä, jossa huijaan mun isovanhempiani, isääni ja joskus äitinäkin, että ”hei musta tulee äiti” ja koskaan ei oo huijaus mennyt läpi. Sanat on aina vähän erilaiset ja no, tuskinpa koskaan on kukaan pohtinut sekuntia kauempaa olenko tosissani. Kuulema aprillipäivä ei oo kovin uskottava päivä kertoa mitään, heheh. Siinä me kuitenkin taas oltiin aprillipäivää viettämättä ja mun mieleeni tuli, että joo, kyllähän tänäkin vuonna täytyy pari viestiä lähettää!

Huhtikuussa 2016 Venetsiassa.

Niin me sitten yhdessä lähetettiin parit viestit maailmalle ja kerrottiin meidän ilouutisesta. Hihiteltiin keskenämme ja pohdittiin, että mitenkäs se kansa oikein reagoi. Tajuaakohan ne, että on aprillipäivä? No, lopulta lähes kaikilta tuli samanlainen vastaus, että joo joo niin varmaan. Isäni tapansa mukaan vitsaili takaisin ja lähetti jotakuinkin näin: ”Joo joo, etkö oo kuullut jo sun veljes tulevista nelosista, sun vauvauutinen on ihan kulunut juttu!” ja siis joo, veli ei sillon ollut saamassa lapsia. :D

Aprillipäivä oli ja meni, meidän uutinen ja samalla huijausviesti varmasti unohtui monilta. Tuli kesä ja palattiin Suomeen meidän pitkältä reissulta. En oo ihan varma oonko kertonut teille siitä miten me kerrottiin lopulta meidän tulevasta vauvasta muille, mutta mehän siis pamahdettiin Villen kanssa sukulaisten oven taakse ilman mitään varoitusta. Iskin mahani siihen arvaamattomien silmien eteen, kylmästi vaan niin sanotusti lihat tiskille ja reaktiota seuraamaan. Ville kuvasi tilanteet kameralla ja mä yritin pitää pokkani. Siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä olin alkuun yhtä naurua ja lopulta itkin vuolaasti onnea, kun totuus oli tuotu julki. :D

Miten uutiseen sitten lopulta reagoitiin? Esimerkiksi mun oma mummoni ei uskonut asiaa millään ja siinä päivänvalossa ulkona nosti koko hameeni ylös. Katse oli epäuskoinen ja hän vain toisteli, että mitäs huijausta tämä taas on? Uskoi vasta, kun näki masun ja silloinkin vasta hetken sulateltuaan asiaa. Samat teot toisti isäni, joka hänkin vasta mahan nähtyään uskoi uutisen.

Että sellainen aprilli pila meillä. Käänteinen pila tällä kertaa. ;)

Paluu Suomeen viime kesänä vauvamasun kanssa. <3

Sama toistui kaikkien tuttujen kohdalla ja kun kerroin, että olen jo seitsemännellä kuulla, oli siinä ihmisillä ihmettelemistä. Ystäväni Outi oli yllärinä saapuneet kesällä Helsinkiin ja hän ei silloin vielä tiennyt raskaudesta. Halusin nimittäin kertoa kaikille kasvotusten ja voi sitä tilannetta, kun Outi oli itse yllärinä mua vastassa ja lopulta taisi olla Outi paljon yllättyneempi kuin minä. Se oli tilanteena sellainen, jota ei taida koskaan unohtaa. Itse alkuun itkin kavereiden kivaa yllätystä ja lopulta yhdessä itkettiin molempien yllätystä, heh. <3

Yrittäkääs vaan yllättää mua kaverit, mulla on aina joku ässä hihassa ja yllätän takaisin! ;)

Me pidettiin vauvauutinen pitkäänkin salassa, mutta en tiedä olisinko pystynyt samaan jos oltaisiin oltu Suomessa ihan normaalisti alkuraskaus. Haluttiin kuitenkin kertoa kaikille kasvotusten, jos mahdollista ja siksi venytettiin tietoa. Lisäksi en halunnut kovin aikaisin kertoa kenellekään, sillä jos homma olisi mennyt kesken, en olisi kestänyt sitä, että muutkin surevat meidän surua. Siksi siis odotettiin mahdollisimman pitkään ja no, se sitten vierähti niinkin pitkälle kun paljon yli puolenvälin. Ainakin oltiin turvallisella puolen koko hommaa ja saatiin monet yllättyneet ja muutamat kyynelten täyttämät silmät. Onhan vauva aina iloinen uutinen. <3

Niin, että tuleekohan meille nyt sitten oikeasti toinen vauva vai onko tämä aprillipila? Taidan jättää teidät jännitykseen ja näette itse tulevien kuukausien aikana mitä käy. Alkaako vatsa pyöristyä, vai oliko kyseessä sama (lähes) jokavuotinen huijaus?

Senhän te taidatte nähdä sitten myöhemmin… ;)

Hauskaa aprillia kaikille!

 

Lue myös:

Hei musta tulee äiti! 

-Äitiyden herättämiä ajatuksia

45 thoughts on “Meille tulee toinen lapsi!

  1. Ei vitsit! Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä on nyt kyllä aprillia, muuuttta taidan sittenkin kallistua uskomaan! :D Onnittelut siis!

    Tykkää

  2. Tää ei oo reilua!!! Mistäs tässä nyt tietää uskooko vai ei! Mäkin miettisin moneen kertaan jos tulisit oven taakse mahan kanssa että ootko tosissas vai onko taas joku pila! 😀

    Mut…onnea?? 😍😆

    Tykkää

    1. Heh, no ei tää kovin reilua oo, pahoittelut ;) Ehkä myöhemmin saat tietää. Just nyt täytyy vissiin vielä pitää tieto omana ;)

      Tykkää

  3. On olemassa monia ketkä eivät vuosien yrityksien jälkeen saa lasta.. ja sinä koet että tälläisellä voi pilailla ja vissiin aikasemminkin olet niin kokenut.. Vaikka se totta olisikin tällä kertaa.. Vaikka sinulle raskautuminen on hauska ja helppo juttu, muille se voi olla arka ja herkkä asia, josta toivoisi että ei vitsailtaisi.

    Tykkää

    1. Voi että, tosi harmi että onnistuin loukkaamaan. Ei ollut todellakaan tarkoitus. Ehkä olet uusia lukijoita, etkä tiedä että meillekin lapsen saanti oli aika pitkä yritys ja olen itse aina luullut, etten edes saisi lapsia. Lopulta kuitenkin 1,5 vuoden jälkeen tulin raskaaksi ja olen siitä hirmu kiitollinen. Tiedän myös monen tuttavani kautta, että lapsen saanti ei tosiaan aina ole niin helppoa kuin voisi kuvitella ja se varmasti tekee kipeää, kun näkee että muille syntyy lapsia.

      On varmasti olemassa paljon asioita, joille joku voi tässä maailmassa olla herkistynyt ja huumori ei iske jokaiseen, mutta ihan jokaista ei voikaan miellyttää. Tämä ei ollut henkilökohtainen isku heitä kohtaan, jotka eivät ole lapsia saaneet, vaan se oli naurua päivänä, jolloin monilla on jo vuosia ollut tapana huijata toisiaan. Pakko myös sanoa, että tos jokainen varoisi vitsailemasta kaikesta mikä voi olla joskus jonkun mielestä herkkä aihe, ei tässä maailmassa olisi yhtään huumoria jäljellä. Naurun kautta itsekin olen oppinut, että vaikeista asioista pääsee yli. Niin syvästä masennuksesta kuin myös siitä ajatuksesta, etten saisi koskaan lasta. Näin uskoin minäkin vuosia ja onneksi en uskonut sitä väitettä, vaan yritin silti. Lopulta sen kuitenkin sain ja olen siitä todella onnellinen. <3

      Mikäli te yritätte lasta ja siksi otit tämän kovin henkilökohtaisesti, niin toivon teille sydämestäni tsemppiä raskautumiseen. Jokainen ansaitsee kokea elämässään tämän pienen ihmeen. <3 :)

      Tykkää

  4. Olen samaa mieltä Nn:n kanssa, ei ollut hyvällä maulla tehty pila. Meillä kesti pitkään oma raskautumiseni ja ensimmäinen raskaus päätty keskenmenoon. Nyt olen 8- kuukautisen tyttövauvan äiti, mutta silti sanasi satuttivat. En usko että olet raskaana, koska sektion jälkeen tulisi olla vuoden tauko, sillä on suuri riski, että sektiohaava repeää, koska ei ole ehtinyt kunnolla parantua. Synnytyssairaalassa tästä on teitä varmasti informoitu, joten huono pila kaiken kaikkiaan. Tylsä juttu 😞

    Tykkää

    1. Sulle myös Laura pahoittelut, että koit tämän loukkauksena. En tietenkään pahalla sitä tarkoittanut, ikävää että koit sen niin.

      Hienoa, että te lopulta olette saaneet lapsen. <3 Se on ihme, joka jokaisen pitäisi kokea. Lisään silti saman kommentin, jonka laitoin myös Nn:lle. Meillä vain näkemyseroja selkeästi tästä asiasta, mutta tottakai silti olen pahoillani. Ei ole kiva kuulla, että jollain tulee paha mieli asiasta, joka ei liity muihin kuin kirjoittajaan itseensä. :/

      Tuo vuoden aika sektiosta on yleinen suositus ja minulla on esimerkiksi tuttu joka on tullut puoli vuotta sektiosta raskaaksi uudestaan ja kaikki meni hyvin. Kaikki on siis tilannekohtaista ja tämä myös mulle sanottu sairaalassa. :)

      Tykkää

  5. Oli pakko tulla instasta lukemaan lisää, että varmistun siitä että tämä on pila! Nyt en ole yhtään varma. Täytyy kai malttaa odottaa ja seurata tulevat kuukaudet miten käy.. Toivottavasti paljastat totuuden pian? :)

    Tuo huumori on niin vaikeaa välillä, kun joku aina loukkaantuu. Oli aihe mikä vain. Älä siis välitä Marissa, mielensäpahoittajia on Suomi täynnä ja jokaista ei voi miellyttää eikä ainakaan varoa.

    Tykkää

    1. Heh, enköhän pian paljasta mikä on asian oikea laita ;)

      Niinhän se on, meillä on varsinkin Suomessa vähän sellainen kulttuuri, että ei puhuta asioista ollenkaan ja sitten kun joku puhuu, niin loukkaannutaan kovin helposti asiasta kuin asiasta. Kiitos tsempistä Kaarin! :)

      Tykkää

  6. Samaa mieltä muutaman muun lukijan kanssa; erittäin huono pila tai tapa kertoa raskaudesta. Lapsettomuus on erittäin kipeä asia ja mahdollisesti siitä kärsivien ihmisten elämän suurin henkilökohtainen kriisi. Luulisi sinunkin tämän ymmärtävän, jos kerran olit jo lapsettomuutta Allua yrittäessä ehtinyt pelätä.

    Tykkää

    1. Moi,

      Ikävää, että otitte tämän negatiivisesti muutaman muun lukijan kanssa. Tottakai olen pahoillani teidän puolestanne, että saitte tästä ikävät fiilikset, mutta itselläni on aiheesta niin erilaiset ajatukset, etten osannut kuvitella, että aihe voisi loukata. Olen lapsettomuutta ajatellut lähes kymmenen vuotta ja ehdin jo hyväksyä, että se ei välttämättä ole mun elämässäni mahdollista ja siksi luultavasti en myöskään osannut ajatella, että minun lapsen saantini voisi loukata. Lapsettomuudesta kun en ole vitsaillut, enkä koskaan vitsailisi. Ei sekoiteta aiheita toisiinsa turhaan, eihän? :)

      Tykkää

  7. Hei ei oo todellista! Me kerrottiin myös viime huhtikuussa meidän pojasta (nyt jo 9 kk) ja meitä ei meinattu uskoa! Sitten kun vauva syntyi, niin ei ollut ihmettelemistä ja yksikin facebook kaveri kommentoi etä oli uskonut pilaksi. Hauska siis teidän pila, me ei sit sellaiseksi ajateltu mutta sellaiseksi tuli kun ei uskottu.

    Jos on totta niin onnea <3

    Tykkää

    1. Voi ihanaa, onnittelut pienestä! Vähän isompi on jo kun meidän Allu :) <3

      Hassua että teitäkään ei uskottu viime huhtikuussa! :D Kaipa se on sellainen päivä, että sitä olettaa kaiken olevan automaattisesti huijausta, vaikka eilen mua kyllä onnistuttiin huijaamaan. Kerrankin :D

      Tykkää

  8. Hei Marissa! Olet selvästi hauska tapaus. Tekstisi ei todellakaan ole loukkaava. Teet itsestäsi pilaa ja laitat itsesi likoon. Nykyään ei saa sanoa mitään, koska joku aina loukkaantuu. Huumori on vaikea laji, ja sillä voi halutessaan käsitellä myös vaikeitakin asioita; se tuppaa unohtumaan monilta. Inhottaa, että joku viitsii loukkaantua kepeästi tekstistäsi. Toivottavasti loukkaantuminen oli aprillipila. Kyllä sinulla on oikeus vitsailla etenkin kun vitsin kohteena on sinä itse. Toivottavasti jatkat rempseällä otteella jatkossakin! 😊kiitos kun piristää niin usein!

    Tykkää

    1. Ihana kommentti Mira! Tosi kannustava ja selvästi ymmärrät hyvin juuri mun ajatusmaailmaani. En selvästi ole hauska monenkaan mielestä, mutta eihän kaikkia voi saada nauramaan :) Koen ihan samoin, että jos joku vitsailee itsestään, ei sitä pidä ottaa itseensä. On eri asia suoraan vitsailla toisille ja toisista, kun silloin ne sanat osoittavat suoraan toiseen ihmiseen. Enkä oikeastaan mielestäni vitsaillut lapsettomuudesta, mihin moni tämän aiheen nyt rinnastaa, siksi tuntuu kummalliselta, että pari ihmistä loukkaantui.

      Toki, myös ymmärrän että loukkaantumisia tapahtuu ja silloin pitää aina pyytää anteeksi. Ei kukaan keksi loukkaantumisen tunnetta ja olen aidosti pahoillani jos johonkuhun sattui, mutta toivon samalla, että he myös ymmärtävät jatkossa ottaa asioita enemmän huumorin kautta. Sillä selviää paremmin ikävistä asioista, aivan kuten olet säkin huomannut.:)

      Kiitos tsempistä, ehdottomasti jatkan ihan samalla rennolla ja aidolla otteella :)

      Tykkää

      1. Onneksi pidät oman tyylisi Marissa! :) Mietin, että jos täällä muut vain nitisee aprillipostauksesta, niin satunnaisen epäsatunnaisena lukijanasi mulla on suorastaan velvollisuus mainita, että mon dieu sentään kirjoita, kirjoita ja älä missään nimessä pahoita mieltäsi! :) Ja sun tekstithän on sitä paitsi asiallisia ja hyväntahtoisia. Sen sijaan asian vierestä kirjoittajien kommentit edustaa sitä omaa lajiaan, josta niin usein monta turhaa someshow:ta leivotaan!

        Tykkää

  9. Eih nyt jää häiritseen että pilaa vai ei :D!! Voisitko huom kertoa että saako onnitella vai nauraa :D

    Tykkää

  10. Minuun ainakin osui ja upposi, mikä mieletön ”pila” kertoa vauvauutiset.. mutta, mutta nyt jäi häiritsemään että onko tämänvuotinen pilaa vai ei. Ei saa pitää tällaisessa jännityksessä :D Oli kummin tahansa niin onnittelut, joko parhaasta aprillipilasta tai sitten uudesta perheenjäsenestä :)

    Tykkää

    1. Kiitos Jenni, ehkä pian kuulet oliko totta vai ei! ;) Ikävää olla tällainen ikävä tyyppi, joka saa ihmiset malttamattomiksi ;D

      Tykkää

  11. Me ollaan yritetty lasta jo useempi vuosi, mutta vielä ei oo natsannut. Joskus keskusteltiinkin sun kanssa siitä, että aika pitäs olla oikea ja mieli saada stressittömäksi ennen kuin se onnistuu. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti toiveet on yhä korkeella. <3

    Hauska aprillipila teiltä, parasta just toi että olikin totta vaikka huijasitte! Parhaita tälläset jutut. Nauru tekee hyvää meille synkille suomalaisille :)

    Tykkää

    1. Hei niin puhuttiinkin, siitä on jo hetki aikaa, mutta kiva kun muistit itsekin :) Usein pelkkä yrittäminen on jo liikaa stressiä lasta yrittäville ja siksi moni saakin lapsen sellaisessa tilanteessa, kun päätetään lopettaa yrittäminen. Esimerkiksi aloitetaan adoptiot ja kun on adoptoitu lapsi, syntyykin pian oma. Mielen voima on todella vahva, sen kun sisäistää, niin me ihmiset pystytyään lopulta vaikka mihin tässä elämässä :)

      Toivon oikeasti sydämestäni, että teilläkin vielä onnistuisi raskautuminen. Ehkä aika ei ole vielä ollut oikea? Ehkä pian tulet kertomaan iloisi uutisia <3

      Hih, juu me synkät suomalaiset (aivan kuin tää päivä tänään) kaivataan paljon naurua, että jaksetaan odotella kesää koko vuosi. ;) <3

      Tykkää

  12. Aikamoisen pilan ootte vuosittain keksinyt ja hauskaa kun ei se sitten lopulta ollutkaan pila. Jätit meidät tosiaan nyt jännitykseen joko teillä pian on uusi vauva :) Itsellä on ainakin aikamoinen vauvakuume jälleen vaikka ei toista olekaan tarkoitusta heti yrittää. Palataan ensin töihin ja katsotaan sitten! Tuli tuosta pilailusta mieleen, että kun olin marraskuussa 2015 tehnyt raskaustestin niin olisi tehnyt mieli ostaa äidilleni joululahjaksi muki, jossa lukee mummu. Hän olisi varmasti luullut lahjaa ensin pilaksi koska ei olisi uskonut vielä lapsenlapsia saavan. Mutta enhän mä malttanut jouluun asti odottaa vaan uutinen oli kerrottava nopeammin :D

    Tykkää

    1. Ounou, siinä kohtaa olin kyllä ilkeä, kun en kertonutkaan totuutta ja jätin teidät tällä kertaa jänittykseen. ;) Kyllä mä varmasti pian kerron teille tilanteen, ei saa liian kauana kiusata :)

      Heh, tuttu tunne tuo ettei malta olla kertomatta. Lähimmäisille on kyllä hirmu vaikee olla puhumatta tärkeistä asioista, vaikka kuinka yrittäisi. Ihan liian vaikeaa! :)

      Tykkää

  13. Joo huh huh, että jotkut viitsii loukkaantua kaikesta! Mulla on pitkä yritys takana itsellä, sen jälkeen pitkälti yli puolen välin raskautta menetetty vauva ja sen lisäksi mulla on vammainen sisarus, kuollut vanhempi ja ystävä jne.. Mitä näitä nyt on.. Mutta jos mä loukkaantuisin aina, kun kyseisiä asioita käsitellään ja niistä vitsaillaan, niin ei helvetti enhän mä pystyis enää elämään ollenkaan! Näiden omien kokemusten myötä mäkin oon oppinut, että todellakin kaikesta saa ja pitää voida tehdä huumoria! Sillä selviää läpi pahemmastakin päivästä! Oot huippukivan oloinen tyyppi ja älä välitä mielensäpahoittajista!

    Tykkää

    1. Eikä, miten ikävä kuulla, että menetit lapsesi noin pitkän raskauden jälkeen. Se varmasti sattuu, enkä voi edes kuvitella miten kipuisa tilanne se on. <3 Osasit todella hyvin kirjoittaa omat kokemuksesi auki ja sen, millainen ajatusmaailma sulla on. Ihan samaa mieltä siitä, että kun on kokenut elämässä paljon, osaa helpommin myös nauraa erilaisille asioille ja jopa käsitellä elämää huumorin kautta, kuten tuolla jo aikaisemmin kommentoitiin. Oot kokenut todella paljon elämässä, arvostan sun kommenttia ja reippautta!

      Kiitos Sari tsempistä, tämä sai mulle mieleen paljon uusia ajatuksia! <3

      Tykkää

  14. Mun mielestä on epäkohteliasta udella puolituttujen tai bloggaajien lastenhankita-aikeista. Ja vielä epäkohteliaampaa on arvailla, että joku on raskaana joko livenä tai kuvien perusteella. Toivottavasti ymmärrät, että tällaisella vitsailulla altistat itsesi sille utelulle, etkä sitten oikein voi pitää muita enää epäkohteliaina, jos sulta asiasta tulevaisuudessa suoraan kysellään ja spekuloidaan. Ymmärrän, että sulle tämä menee huumorina, mutta kyllä siitä mun mielestä huomaa sen, että tuskin olet mitään hirveitä vastoinkäymisiä joutunut asian tiimoilta kohtaamaan, vaikka ekaa lasta vähän pidempään yritittekin. Aihe on kuitenkin niin arka, että kannattaa sitten olla valmis kantamaan tälläisen julkisen pilailun seuraukset, jos et vaikka toiveesta huolimatta tulekaan enää uudelleen raskaaksi tai jotain muuta ikävää tapahtuu. Ja aina kannattaa muistaa, ettet voi tietää mitä juttuja sun oman lähipiirin ihmiset käy tällä hetkellä tähän aiheeseen liittyen läpi, ethän itsekään kertonut läheisillesi raskaudesta kuin vasta todella myöhään. Mun mielestä tällainen voi olla pienellä tutulla porukalla ihan ok huumoria, mutta julkisena vitsinä, jonka jättää avoimeksi, se on aika mautonta. Ymmärrät varmaan, että sun blogia lukee todella moni, joilla voi olla taustalla tosi kipeitä asioita taustalla, eikä raskaaksi tuleminen ole silloin vitsi. Toivon sulle kuitenkin hyvää ja energistä vointia, olit sitten raskaana tai et! :)

    Tykkää

    1. Moi Kristiina, kiitos kohteliaasti kirjoitetusta kommentista! Musta on tosi tosi hyvä, että moni tuli kommentoimaan ja avasi suunsa, kun aihe tuntui ikävältä. Tätä Suomeen enemmän kaivattaisiin, että asioista keskustellaan avoimesti ja että nostetaan esille, jos tulee esimerkiksi jostain paha mieli. Ilman keskustelua kun ei voi avata omia ajatuksiaan eikä ymmärtää toisia paremmin. Siinä samalla oppii myös usein ymmärtämään itseäänkin paljon paremmin, niitä omia mielensopukoita. Itsekin sain tästä keskustelusta paljon uusia ajatuksia, kirjoittelen niistä tänään ehkä myöhemmin jos ehdin. :)

      Oletan, että olet hieman uudempi lukija tai vain eksynyt sivuilleni, mutta avaan sinulle hieman mun ajatusmaailmaani. Mulle ei ole koskaan ollut ongelma, jos joku kysyy lapsista tai siitä, haluanko niitä. Myöskään raskausmasun silittely ei ole ollut mulle ongelma, vaikka moni on tuntunut pitävän sitä isona loukkauksena ihmisiltä. En loukkaannu kovinkaan helposti mistään ja ellei joku suoraan hauku mua päin naamaa tai selän takana, niin mua on vaikea loukata sanoilla. Oon jo lähes kymmenen vuotta käsitellyt asiaa ja sain noin parikymppisenä kuulla, etten saisi koskaan lapsia. Vaikka mulle kerrottiin näin, en silti ole ikinä loukkaantunut jos joku kysyy tahdonko lapsia. Olen käsitellyt asiaa paljonkin ja ymmärtänyt, että ei ole multa pois, jos joku haluaa tietää mun ajatukseni aiheesta. Otan enemmänkin kunnioituksena, jos joku uteliaana tahtoo tietää mun ajatuksiani aiheesta kuin aiheesta. Silloinhan ihminen on kiinnostunut musta ihmisenä ja osoittaa sen suoraan.

      Lisäksi kun kirjoittaa avointa blogia, niin minulle on täysin selvää, että ihmiset saavat tulla jakamaan tänne omia mielipiteitään (odotan teidän tottakai tekevän niin, kun itse kysyn niitä teiltä :) ) ja myös joskus arvostelevan. Olen toisaalta myös todella itsevarma ihminen ja jos olen jostakin asiasta eri mieltä, niin kerron sen. En itse kysyisi koskaan keneltäkään tuntemattomalta, että oletko harkinnut lapsia, mutta mua ei haittaisi jos joku tuntematon tekisi niin. Miten se mua loukkaisi? Ehkä jos olisin vielä 20 vuotias ja olisin juuri saanut kuulla, etten saa ksokaan lapsia ja joku multa kadulla kysyisi, niin saattaisin alkaa itkemään. En silti ajattelisi pahaa siitä kysyjästä, vaan miettisin, että mulla itselläni on vielä nyt työstettävää tämän asian kanssa, että pystyn sen hyväksymään. Ja näin ajattelen oikeastaan kaikista asioista. Uskon myös vahvasti siihen, että asioilla on tarkoitus tapahtua juuri niin kuin asiat menevät. Me voidaan omalla asenteella vaikuttaa todella paljon elämäämme, mutta ihan kaikkeen se ei ole mahdollista. Olemalla esimekiksi avoin ja ymmärtävä, pystyn näkemää maailmaa paljon myös muiden silmillä ja samalla myös oin paljon jatkuvasti elämästä itsestään. Sultakin olisin odottanut, että kysyisit olenko miten pitkään käsitellyt asiaa lapsettomuudesta, etkä olisi suoraan olettanut sen olevan mulle keveä juttu. Ymmärrän tosin senkin, sulla nousi tunteet pintaan ja halusit tulla kuulluksi. Se on ihan ymmärrettävä reaktio. :)

      Mitä tulee läheisiini, niin tiedän oikein hyvin minkälaisia asioita heillä on elämässä meneillään. En kai oikein muuten voisi kutsua heitä läheisiksi? Kun elämässä on ongelmia tai vaikeita aikoja, ne myös kuuluu jakaa läheisten kanssa, ainakin itse uskon siihen. Se lähentään ja auttaa ymmärtämään toinen toistaan paremmin. Vaikka ei olisi itse jotain asiaa joskus kokenut, niin pystyy hyvin samaistumaan, kun jollekkin läheiselle on tapahtunut jokin suuri ja merkittävä asia. Suosittelen kaikille siis rohkeasti avautumaan myös läheisille mieltä vaivaavista asioista, se tekee todella hyvää ihmissuhteille, kun ei pado asioita sisällensä. Saattaa vahingossa jopa itsekin päästä ahdistuksesta ja ikävistä oloista eroon, kun puhuu asioista. Puhuminen auttaa aina. :) <3

      Mitä tulee julkiseen pilailuun, niin mielestäni en pilaillut kenenkään muun kustannuksella? Vitsailimme itsestämme ja teimme sen meidän läheisillemme. Tämä postaus liittyi siihen miten me viime vuonna kerrottiin meidän raskaudesta (huom meidän, ei muiden) ja samalla vitsailin, että ehkäpä saatte kuulla, että ollaanko me nytkin raskaana samoin kuten viime huhtikuun ensimmäinen päivä. En vitsaillut lapsettomuudesta millään tapaa, joten on ikävää että tämä rinnastettiin siihen suoraan. Ymmärrän tottakai että voi loukkaantua joskus, jos asia liippaa liian läheltä itselleen rankkaa aihetta ja siksi tottakai tahdon pyytää myös sulta anteeksi. Kenenkään mieltä en tahdo loukata. <3

      Kiitos, energinen on olo ja varmasti pian kerron mikä on asian laita ja olenko tällä kertaa raskaana vai en. :)

      Tykkää

      1. Niin, en kanssa ymmärtänyt tuota että miten heitit herjaa lapsettomuudesta? Mulla kaksi lasta, yksi keskenmeno takana ja vaikka se oli kamalaa, niin en silti nyt ymmärrä. Olisiko näillä loukkaantujilla vielä aiheen kanssa käsiteltävää itsensä kanssa, ei syyttämällä sinua että sait heille pahan mielen? Eiköhän se paha mieli ollut jo siellä entuudestaan…

        Tykkää

        1. Sitähän se tietyllä tapaa kai tässä loukkaantumisessa on, että asia on vielä käsittelemättä ja siksi voi tuntu ikävältä itseään kohtaan. Vaikkakaan tässä en mielestäni kohdistanut asiaa kuin itseemme, mutta tottakai joskus voi osua vahingossa arkaan kohtaan. :/

          Tykkää

      2. Olipas kattava vastaus, kiva kun viitsit nähdä vaivaa selventääksesi sun ajatuksia! :) Ja sulla on kyllä ihailtavan avoin suhtautuminen asiaan. Olen pahoillani, että oletin, että sun tie on ollut helppo, se oli sopimatonta. Ehkä se on sitä, että aika harvoin näkee, että ihmiset julkisesti vitsailee asiasta, jos oma tausta on rankka, sellainen huumori jää yleensä pienempään piiriin, ehkä se siksi tuntui vähän yllättävältä. Mutta huumori on varmasti ihan hyvä tapa välillä käsitellä asiaa. Olen lukijana tosiaan ”uusvanha” seurailin sua jo silloin alkuaikoina ja liityin uudelleen mukaan kun lapsiasiat tuli itselle (hetkellisesti…) ajankohtaisiksi. Mulla on siis jäänyt välistä aika paljon postauksia, eli siksi vähän sopimattomasti vaan oletin asioista. Luin postauksen myös ehkä vähän väärällä fiiliksellä, ajattelin, että instagram-postaus oli click bait tänne blogiin ja että postauksessa käsittelisit syvällisemmin esim. teidän tulevaisuuden suunnitelmia lasten suhteen. Sen itse tekemäni oletuksen takia jäi ehkä vähän outo fiilis, kun odotin postaukselta tavallaan jotain enemmän. Mutta ihan hyvä mun mielestä keskustella siitä miten ihmiset kokee huumorin, aina voi oppia puolin ja toisin. Ja siinä olet oikeassa, että vitsailit ihan vaan teidän oman tilanteen kustannuksella. Silti karsastan aina tällaisia vitsejä, joista seuraa se, että muut täysin vilpittömästi onnittelevat ja iloitsevat toisen puolesta ehkä ihan turhaan. Mutta ymmärrän kyllä, että jos tällaiset vitsit ovat vuosittainen tapa, niin suhtautuminen on silloin vähän eri. Mutta joka tapauksessa tosi ajatuksia herättävä postaus, täytyy sanoa! :D En olisi ikinä kommentoinut, jos en pitäisi sua tosi empaattisena ja muista välittävänä ihmisenä ja tosi ihanasti se tuli kyllä sun vastuksesta ilmi. Ihanaa, että et piiloutunut sellaisen ”kaikesta ne ihmiset pahoittaa mielensä” tyylisen mantran taakse, vaan oikeasti olit valmis avaamaan sun ajatusmaailmaa, kiitos siis siitä! <3

        Tykkää

        1. Tosi kiva viesti, kiitos! :) tästä tuli lämmin mieli ja itsellekin iloinen mieli, kun näin vaivaa sun viestiisi kommentoimiseen. Mulle on tosi tärkeää, ettei kukaan olisi surullinen (kaikkihan me sitä joskus ollaan) ja siksi haluasin aina kirjoittaa niin, ettei kukaan loukkaannu. Joskus sitä silti sohaisee väärään kohtaan. Onneksi tästä syntyi hyvää kesksutelua ja itsekin sain paljon uusia ajatuksia. Kiitos myös sulle siitä.

          Kiitos pahoitteluista, mä ymmärrän kyllä että joskus voi tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Se tässä bloggaamisessa joskus on tosi vaikeaa, että kun on kirjoittanut niin monesta jutusta ja aina haluaisi kertoa asiat tosi perinpohjin, mutta silloin jokaisesta postauksesta tulisi kilometrin pituinen. :D Onneksi on olemassa kommenttiboksi, jossa voi aina jatkaa juttua ja kertoa osan asioista uudestaan. Eihän kaikkea voi muistaa, vaikka jotain olisi lukenutkin jo aiemmin. :)

          Ihanaa viikkoa sulle! Mä otan kopin siitä, että pyrin jatkossa olemaan vähän fiksumpi esimerkiksi instan kanssa, enkä anna vääriä kuvitelmia juttujen suhteen. Se oli mustakin vähän hölmösti tehty, vaikka aprillijuttu kyseessä olikin! :)

          Tykkää

  15. Olen pyörätuolissa istuva nainen ja vaikka moni vitsailee usein vaikka mistä urheilusta tai liikkumisesta niin en suutu. Kävely olisi minulle huomattavasti suurempia asia elämässä kuin lapsen saanti ja oletan monelle olevan samaa? Harva muistaa mitä olisi jos ei voi liikkua vapaasti…

    Olisiko niin että kirjoittaja on kokenut elämässään sen verran kiperiä asioita että ymmärtää, miten tärkeä osa elämää huumori on. Minulla ei olisi mitään ellei olisi huumoria ja naurua ystävien kesken. Jos olisin kaikille liikkuville siis aina vihainen niin siinä sitä katkeroituisi nopeasti. Teille lapsettomille loukkaantujille sellainen muistutus täältä pyörien välistä istumasta. Eläkää omaa elämäänne, älkää muiden. :)

    Tykkää

    1. Moikka! Kiitos tästä kommentista, olipa hienoa että toit näin erilaisen näkökulman asioihin. Ei olisi tullut mieleen edes tällainen ajatus, enkä ole aiemin tosiaankaan ajatellut että sehän voi tosiaan jotakin liikuntakyvytöntä loukata jos joku vitsailee esim urheilusta. Jos siis mä vaikka olisin heittänyt aprillipilan siitä, ettö juoksun aamulla maratonin enkä olisi niin tehnytkään, niin sehän olisi voinut olla loukkaavaa sinua kohtaan. Jos siis ajattelisi samoin, kuin nämä aiemmat kommentoijat. Onhan liikuntakyky todella tärkeä asia, en tiedä mitä itselleni tapahtuisi jos sen menettäisin… Pelkään että masentuisin todella pahoin.

      Kiitossuper paljon kommentistasi, tämä toi paljon ajatuksia mieleeni! Niin upeasti osaat ajatella asioista ja osaat selvästi nauttia elämästä vaikka et pystykään liikkua kuten suurin osa monista meistä muista. Tahdon toivottaa sulle paljon iloa ja naurua elämään. <3 <3

      Tykkää

  16. Näin kuvasi instassa ja täydestä meni – ja toivon todella, että tämä on totta, eikä pilaa! :) Itse valitettavasti kuulun heihin, joilla raskaus ei ota onnistuakseen ja jaan kanssasi saman lähtökohdan sh-taustaan viitaten. Ajattelin sinua (hassua, vaikkei edes tunneta!) ja halusin kysyä, palasivatko kuukautisesti aikojaan luonnostaan vai käytitkö lääkityksiä siihen? Itselläni ei ole koskaan ollut sairaalloista alipainoa (BMI alimmillaan 17-18-luokkaa pari vuotta sitten) ja nyt n 19. Edelleenkään kuukautisia ja sitä kautta hedelmällisyyttä ei siis ole ja sitä kautta tieto siitä, etten voi saada lapsia takoo päätäni päivittäin. Voi olla, että menee liian henkilökohtaiseksi kysyä, mutta vertaistuellisesti minua kiinnostaisi kuulla miten (edesmennyt) lapsettomuus vaikutti parisuhteeseenne? (vastaile minulle vaikka sähköpostiin jos menee liian privaatiksi kirjoittaa tänne, muttei 27-vuotiaalle ruskeahiuksiselle Kesoa ja Arkiraetta hehkuttvaalle minulle, jota elämä on koetellut valitettavan kovasti ja joka nyt on kärsinyt hedelmättömyydestä koko nykyisen parisuhteensa ajan) Toki minä(kin) koin tämän pilasi hieman loukkaavana, mutta kaikilla meillä on omat lähtökohtamme. Minun sydäntäni tosiaan aidon oikeasti lämmitti kun näin kuvasi koska uskon, että teille toinen lapsi olisi toivottu ja saisi tulla ihan koska vaan. Kun on kerran koskettanut itse lapsettomuutta tietää, miten hartaasti sitä lasta toivoo..
    Sen sijaan kun nyt katson kuvaasi koneen kautta reagoin siihen, että sullahan on sormus vasemmassa nimettömässä – mitä oonkaan missannut?! :D Kyllä mä aika aktiivisesti ainakin Instaasi seuraan ja aika ajoin palaan myös blogisi pariin mutta tämä on mennyt multa täysin ohi ;)
    Rentouttavaa sunnuntaita :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s