Rohkeasti vaan matkaan, hyvin se menee!

Huh, olipahan taas viikko! Tuli tehtyä vaikka mitä joka päivä ja musta tuntuu, että lepo jäi ihan kakkoseksi kaiken muun ohella. Toisin kuin olin suunnitellut. Toisaalta, oli ihana nähdä paljon eri ihmisiä ja samaa ajattelin jatkaa tällä viikolla. Havahduin nimittäin yhtäkkiä siihen, että meidän alkaa olla helpompi pojan kanssa liikkua yhdessä ja nähdä ihmisiä! Vielä hetki sitten lähteminen ja ajanvietto muualla kuin kotona oli pieni stressin aihe ja siksi meidän on ollut helpompi viihtyä kotosalla ja esimerkiksi kutsua kavereita tänne. No, nyt tuntuu siltä että voi jo paremmalla mielin vähän reissata päivisin johonkin ja Allu pelkästään nauttii siitä. Lähtö on meillä aina yhtä huutoa, samoin välillä kesken matkaa tulee huuto, kun vaunuissa ei vissiin ole kivaa, mutta lyhyillä matkoilla me onneksi jo pärjätään. Toisin sanoen on siinä aina vähän kynnystä lähteä johonkin, mutta kun vain päättää rohkeasti lähteä matkaan, niin hyvin se menee. :)

Eilen tuli vietettyä päivää kotosalla ja kävin myös moikkaamassa kaveria, joka on täällä Suomessa käymässä jenkeistä. On ollut tosi hauska kuunnella tarinoita jenkkilästä ja saatiin me aikaan myös pieni matkakärpänen, joka ilmeisesti pörrää niinkin lujaa tuolla mielessä, että marraskuussa pitäis lähteä käymään niillä suunnilla. Mulle matkojen suunnittelu ja haaveilu tuottaa mielessä ihan super paljon positiivista energiaa jo itsessään ja siksi on kiva pohdiskella matkaa jo nyt etukäteen. Pitkä reissu tiedossa, kerron suunnitelmista teillekin myöhemmin. :)

Ajattelin alkuun, että olisin viettänyt eilisen päivän täysin levossa, niin löysin yhtäkkiä itseni tekemässä paperihommia ja naputtelin myös siinä samalla veroilmoituksen. Tai no samassa ja samassa, pari tuntia siihen vierähti ja sen jälkeen oli kuin kivi olisi pudonnut harteilta. Huuh! Ihanaa, nyt se on tehty ja seuraava homma on sitten vasta vuoden päästä. Se on tosin vähän helpompi keissi, kun tulee vietettyä tämä vuosi kotona ja teen töitä todella vähän. Ei siis ole juurikaan ilmoiteltavaa, jeejee. :) Niin ja hei, jos ette oo vielä tehneet itse veroilmoitusta, niin napatkaas kylkeen joku kiva herkku, muuttuu tekeminen heti paljon mieluisammaksi. Mulla kaverina oli just paistettu croissu, ei tuntunut naputtelu ja laskemiset yhtään niin ikäviltä! ;)

Vaikka olisi juuri nyt hirmu kiva kirjoitella aiheesta kuin aiheesta (mielessä ajatuksia mm. läsnäolosta ja myötätunnosta) niin tuolla ois yks poika huutelemassa lattialla, joka kaipaa huomiota. Isi pitäis päästää töihin ja meidän on aika alottaa meidän yhteinen viikko. Arska paistaa taivaalla, mutta mieli on vähän solmussa ja tunteet kasvaneet kummalliseksi möykyksi. Uskoisin silti, että se aamuisella kävelyllä saadaan aukeamaan ja ajatuksiin vähän valoisuutta ja selvyyttä. Nyt aamiaisen tekoon, smoothieta kehiin ja puurot mikroon. Kauhee nälkä ja halu päästä pian ulos. :)

Ihanaa viikkoa kaikille! <3

8 vastausta artikkeliin “Rohkeasti vaan matkaan, hyvin se menee!

  1. Olen kanssasi ihan samaa mieltä, rohkeasti vain vauvan/taaperon kanssa liikkeelle! Eihän se kivaa ole jos pieni vain itkeekin vaunuissa, sitten pitää vain hyssytellä, ottaa syliin jne :P Itekki huomaan välillä ajatuksia että ”helpompaa vain jäädä kotiin”, mutta aina se on kyllä kannattanut lähteä liikkeelle. Seinät tulisivat päälle jos ei liiku mihinkään! Katsokoot muut ihmiset junassa/bussissa paheksuen, jokaisella on oikeus liikkua vapaasti, ja äänet kuuluvat elämään! :)

    Tykkää

    1. Juu, mekin ollaan liikuttu paljon ja joka päivä ollaan ulkona 1-2 tuntia. En vain ole pitkiä matkoja lähtenyt yksin vauvan kanssa reissaamaan, kun on aika stressaavaa sekä itselle/että myös vauvalle kuunnella itkua koko matka. Varsinkin jos on nukkunut vähän. Onneksi nyt on jo helpompaa liikkua ja istua esim kahvilassa, kun lapsi leikkii jo hetken yksin ja ei itke jatkuvasti jos ollaan paikoillaan jossain. Voi nauttia olostaan, eikä olla väkisin missään. :)

      Vauvat on aina erilaisia, ja oon samaa mieltä, että itkua maailmaan mahtuu. Ainakaan itseäni ei haittaa, jos joku vähän itkee jossain, eihän vauvat sille mitään itse voi. <3 :)

      Tykkää

  2. Heippa Marissa!
    Olen seurannut blogiasi ja matkaa äitinä jo pitkän tovin. Tämä kirjoituksesi herätti jälleen ajatuksia, sillä olen itsekin reilu 8vk pojan äiti.
    Olen todella arka liikkumaan pojan kanssa kaksisteen kaupoilla/vierailla, sillä jantteri osaa olla melko itkuinen vatsavaivainen ja nukkuu huonosti. Onko teidän tilanteenne ollut millainen, kun kirjoitit, että kynnys liikkua pojan kanssa on ollut suuri? Tuntuu, että se on itselle yksi stressin aihe, ja täten mielummin jään kotiin. Entä miten teidän yöt sujuvat? Olen ymmärtänyt, että joudutte valvomaan paljon ja uni on pätkittälstä. Myös meidän yömme ovat hyvin katkonaisia ähinän/itkeskelyn/vatsaväänteiden vuoksi. Tuntuu vain, että omat voimat ovat ajoittain aika finaalissa, niin miten siellä jaksetaan porskuttaa? :)

    Tykkää

    1. Kiitos, kiva kun oot ollut täällä lueskelemassa :)

      Ymmärrän sun fiilikset tosi hyvin, sillä itsellekin on ollut usein vaan helmpompaa jäädä kotiin/käydä ihan lähellä, kun silloin mieli on itsellä parempi. Ei ole kiva huudattaa lasta, eikä ole kenenkään etu, että väkisin menee mihinkään. Myönnän, että kun ei ole nukkunut yössä juuri yhtään, niin ei sitä itkua vaan jaksa väkisin kuunnella ja silloin tekee asiat niin kuin parhaaksi sillä hetkellä näkee ja helpoimmaksi. Meillä kyllä tosi paljon helpottanut tilanne koko ajan ja nyt ollaan jo yli puolen vuoden iän ja nukkuminen on jo hitusen parantunut. Edelleen herään tunnin välein, ja joskus valvon paljon, mutta on se jo parempi kuin sillon alussa. Myös liikkuminen on helpottanut ja voin luottaa siihen, että pääsen lähtemään kotoa ja voin ollakin jo kahviloissa tms. kun lapsen saa paremmin viihtymään. uskon siis, että kun pärjäilet tuon alkuvaiheen yli, niin tilanne helpottuu entisestään. :)

      Kun väsyttää, niin älä mollaa itseäsi jos et jaksa tehdä asioita ja tekee mieli mennä helpoimman kautta. Yritä soitella enemmän ystäville ja juttele tunteista muille. Se auttaa ja kaikesta selvitään. Nautitaan näistä ihanista ensimmäisistä kuukauksista, veikkaan että kaivataan tätä aikaa myöhemmin molemmat! ;) hih. <3

      Tykkää

  3. Ihanaa, että uskallatte jo vähän reissailla! Mä taisin käydä ekan kerran Myyrmannissa kun Aamos oli 3vkoa. 😁 Kylhän se 7min junamatkakin tuntui pitkältä kun herra sai hirveet huutokiukut. Joku nainenkin tuli utelemaan ja neuvomaan. (On muuten ärsyttävintä ikinä, tuskin pahaa tarkoittavat, mutta silti). Nykyisinkin välillä tullaan utelemaan, että ”paleleeko hän vai onko nälkä?”. Ystävällisesti sitten kerron, että ”Aamosta vain v*tuttaa”. 😂 Ekat 4kk herra kitisi enemmän liikennevälineissä, sen jälkeen oli jo niin iso, että pystyi pitämään sylissä, ainakin junassa. Nyt kun on jo tovin ollut rattaat käytössä, ei pahemmin enää ala liikenteessä herraa ketuttamaan. 😁 Paitsi Jumbossa alkaa aina riehumaan. Siis AINA. Mikähän siinä on? 😄Oon kyllä huomannut, että nanny-taustasta on ollut apua. Kun hoisi kolmea 1-vuotiasta, tuli välillä vähän tilanteita liikenteessä. 😂 Ei oikeastaan kiinnosta, että huutaako vauva. Se on vauva ja vauvat huutaa. Aamos on tyytyväinen, mutta saa kyllä välillä megahepuleita ja sen kyllä kuulee sitte veturista junan vikaan vaunuun. 😁 Junassa varsinkin voi ärsyyntynyt vaihtaa sitten vaunua, sellaiseen, missä ei ole vaunuja.😊 Eli rohkeasti vain enemmänkin kylille! 😊

    Tykkää

    1. Hihiih, joo mekin ollaan porukalla käyty kyllä vaikka missä, varmaan samoihin aikoihin alettiin liikkua? Ekat kolme viikkoa meni niin nopsaan, ettei edes tajunnut että oho, ollaanko oltu näin kauan jo kotona? Kai se alun huuma oli niin vahva :D

      On kyllä ihanaa, kun välillä jo sujuu lähtemiset paljon paremmin ja Allu viihtyy paremmin mukana. Hän siis ei viihdy yhtään paikoillaan ja siksi ei vaan ole kovin kiva olla missään, jos pitää koko ajan juosta paikasta toiseen. Kahvilla käynti ei oikeen onnistu, jos vauva haluaa että kävelen hänen kanssaan jatkuvasti tai muuten on huuto. Silloin ei nauti äiti, ei vauva, eikä kahvikaveri seurasta :D Kokeiltu on, ja välillä onnistuu, välillä ei :D Mutta eiköhän tämä tästä. Aina löytyy keinot ja onneksi tosiaan moni on tullut myös käymään, niin on ollut kivempaa nähdä ja ei tarvitse kenenkään olla sellaisessa paikassa missä ei viihdy. :)

      Sulla on kyllä niin hyvä kokemus taustalla, että ehkä Aamos näkee sen ja ei eles ala liikaa ryppyillä jos pitää olla jossain vähän pidempään! :D Oot niin asenteella, että hän tajuaa, että nyt pitää käyttäytyä. Haha, mulla varmaan just toisin. Toinen käskyttää kun näkee, että mä teen kuitenkin mitä hän pyytää :D Ja hei, ihan mahtava toi ”häntä nyt vaan vituttaa”. Mitä sitä totuutta peittelmään, sellaista se vaan on :D :D

      Tykkää

      1. Unohtu kirjottaa, että oottehan te tehnyt niin kevyen reissun kuin Meksikoon. 😂 Mein pisin määrämpää on ollut kai Tapiola. 😂

        Tykkää

        1. Hehe, joo mutta siellä olikin mukana myös isi :D Kaikki on aina helpompaa kun on kaks matkassa, yksin on raskaampi liikkua jos kaikki ei suju kauheen mallikkaasti :D

          Ja tulikin mieleen, et pitäis käydä siellä uudistuneessa Tapiolassa. ;)

          Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s