Aamiaista sänkyyn ja paluu ajatusten äärelle

Hei huomenta, oottehan vielä siellä? Yli viikko jo kulunut viime kerrasta täällä, ja vaikka monta kertaa teki mieli kaivaa kone esiin ja naputella ajatuksia ylös, päätin olla sitä tekemättä. En muista koska viimeksi olisin ollut viikon ilman konettani, mutta tekipä hyvää! Ja vaikken suinkaan oo käyttänyt kaikkea sitä aikaani mihinkään järkevään, niin siltikin koen saaneeni todella paljon viime viikosta irti. Tuli oltua enemmän läsnä ja yritin ajatuksen kanssa keskittyä vain olemiseen. Tuli myös toisaalta tuijoteltua normaalia enemmän Netflixiä yhdessä Villen kanssa, mikä sekin oli hauskaa. The Big Bang Theorya on katsottu nyt koko vuoden edestä ja naurettu jokaisen jakson aikana vatsa kipeäksi. :)

No mitä tänne alppien ympäröimään pieneen kylään sitten kuuluu, jossa me muuten ollaan vielä tämä viikko? Ihan super hyvää itseasiassa juuri nyt! Viime viikolla oli pari pientä notkahdusta ja ikäviä hetkiä, mutta nyt on jo taas tosi hyvä olo. Kai ne pienet tunteenpurkaukset kuuluu elämään ja välillä pitää vähän itkeä tunteita ulos? Puolen vuoden unettomuus saattaa myös vaikuttaa vähän asiaan, kuten moni muu äiti ehkä tietää, heh. Kun silmiä sumentaa suuri väsymys ja samalla sellainen hassu tunne jatkuvaa onnellisuutta, voi itkeä milloin mistäkin. Useimmiten ihan vaan hyvästä olosta onneksi. ;)

Lauantaina mkuuhuoneen ovelle ilmestyi mun kaksi miestäni, jotka olivat tuomassa mulle tarjottimella aamiaista sänkyyn. Olin valvonut yöllä pojan ollessa levoton ja sain kunnon unta vasta viiden ja seitsemän välillä aamulla, joten sellainen aamiainen tuli ihan tosissaan tarpeeseen. Itketti mua vähän siinäkin hetkessä, mutta sain pidäteltyä kyyneleeni ja vietin hetken poikani kanssa. Se aamiainen tuotiin mulle ihan vain siksi, että jaksaisin lähteä mäkeen heti aikaisin aamusta, vaikka unet jäivätkin vähiin. Niin ihana ajatus ja vaikka me aina jompikumpi tehdään aamiainen esille pöytään aamuisin, niin onhan se nyt ihan eri asia, että se aamiainen kannetaan suoraan nokan eteen. Vai mitä? Aamiainen sängyssä on pientä luksusta, eikä ole väliä mitä lautaselta löytyy. Ajatus on tärkein, ja nykyään myös se, että jalkopäässä seurana on yksi levoton pieni mies, joka hymyilee ja jokeltaa onnellisena. <3

Niin, oon kai ollut vähän väsynyt ja siksi tämä viime viikolla vietetty yhteinen loma ja vain toisiimme keskittyminen teki hyvää. Parin ihmisen ikävä käytös sai mut pitkäksi aikaa keskittymään ihan liikaa suruun ja vaikka käytin siihen turhankin paljon aikaa, niin toisaalta kai sekin teki vain hyvää. Tajusin taas, että on parempi välillä vähän surra, että voi ymmärtää miten onnellisessa elämässä itse elää. Vaikka vähäinen unen määrä saa usein olon väsyneeksi, ei tee mieli silti olla huonolla tuulella. Kun ympärillä on jatkuvasti hyvää energiaa ja ihmisiä jotka välittävät, on automaattisesti hyvä olo. Niin, kaipa se vaatii myös itseltä töitä, jotta osaa olla kiitollinen kaikesta siitä mitä elämässä on. Ei mitään saa automaattisesti, eikä mitään pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Pitää osata arvostaa elämää itsessään ja kaikkea mitä siihen kuuluu. Iloja ja suruja.

Mielessä on paljon aiheita joista haluaisin teille kirjoittaa. Haluaisin kirjoittaa esimerkiksi mielikuvituksesta, peloista, energiasyöpöistä ihmisistä, työelämästä, rakkaudesta, muutoksesta, vapauden tunteesta, valosta ja ikävä kyllä myös arkeen palanneista selkäkivuista. Kaikesta en varmasti kirjoita, mutta kunhan löydän taas aikaa olla koneella, niin ihan varmasti tekstiä syntyy useammin kuin kerran viikossa. Jatkossa juttua tulee naputeltua hieman harvemmin kuin ennen, enkä ehdi enää joka aamu tänne höpöttämään, mutta viikon taukoja tuskin tulee. On tullut aika siirtää omat energiat toisaalle, ainakin osana aamuista. :)

Täällä paistaa muuten tänään taas aurinko, joten yritän olla mahdollisimman paljon ulkona ja helliä tätä kipeytynyttä selkääni. En tiedä miten sen olen pitkästä aikaa saanut näin araksi, mutta askelia tarvitaan ja luultavasti myös venyttäviä liikkeitä sen kivun kadottamiseen.

Ihanaa viikkoa sinne kaikille teille, muistakaa etsiytyä teille tärkeiden ihmisten lähelle ja tehkää paljon asioita jotka tekevät hyvän olon. Heippa, nähdään taas! <3

11 thoughts on “Aamiaista sänkyyn ja paluu ajatusten äärelle

    1. Kiitos Elina <3 Veikkaan kuule, että nyt saatta olla kyseessä huono sänky (liian pehmeä) ja omituiset asennot, kun allu kainalossa joka yö :D Mutta voisi hyvin myös olla juoksulla vaikutus. Oon vähän muutenkin pohtinut, että haluanko juosta sittenkään vielä niin paljon… Jutellaan tästä kun nähdään ;)

      Tykkää

  1. Joka päivä oon käynyt kurkkimassa onko uutta postausta tullut ja olipas kiva tänään saada taas kuulumisia lukea. Ihana kuulla että viikon tauko ilman tietokonetta teki hyvää. Itse en tietokoneella juurikaan ole mutta voisin koittaa pitää taukoa somesta. Siellä tulee notkuttua ihan liikaa! Ikävää kun sinulla on selkäkipuja. Toivottavasti ne pian helpottaa! Tuo on tuttu tunne että kaikki itkettää ja univelka sitä tosiaan ei ainakaan helpota. Mutta itkeminen ja tunteiden purkaminen tekee välillä hyvää. Onko tuossa kuvassa nyt se parempi kantoreppu jossa Allu viihtyy paremmin? Onko tuo reppu mikä? :) Ihanaa viikkoa teille sinne Itävaltaan! Minä ja neiti suunnataan huomenna Budabestiin. Ihanaa muuten mutta lento pelottaa!

    Tykkää

    1. Se some on kyllä niin vahva voimaltaan ja vaikka ois just päättänyt vähentää sen ”käyttöä” niin missäs sitä itsensä löytää taas tunnin päästä notkumasta… :D Tsemppiä siis meille molemmille sen kanssa. Se kun on toisaalta niin helppoa ajanvietettä, kun on väsynyt ja ei jaksa muuta tehdä. Mutta ehkä sen ajan vois käyttää joskus fiksummin? Lukemalla jotain vähän järkevämpää?

      Tuo on nyt se parempi kantoreppu! Merkki on näemmä sellainen kuin active baby, jos oikein ymmärrän. Ei mikään mitä olisin ennen misssään nähnyt, kunhan halvalla löysin kirpparilta ja päätin kokeilla :)

      IHANAA MATKAA MIA! Nauti. <3

      Tykkää

  2. Mullakin vammaselkä! Alaselkä. Notko ja ahtaat nikamat. Toistaiseksi kipu pysynyt vielä poissa. Ennen joutui välillä ihan linkkuveitseksi kipristymään kesken kävelylenkkien. 😞 Kurjaa, että sua lomalla särkee. Olin myös myymässä Emman kantoreppua minkä joskus sain serkulta. Pienelle vauvalle se oli tosi hutera, mutta nyt se onkin ihan paras! Voi kantaa kasvot menosuuntaan ja esim. kirppiksillä Aamos kulkee siinä ihan super innoissaan. 😁 Voi Allua ja ajatuksia kun valvottavat. Onneksi siellä on aurinko sentään! :)

    Tykkää

    1. Ai sullakin on! Ounou, sit ihan varmasti tiedät miten tärkee sitä on huoltaa. Tekeekö sulle ne jumpat ja muut hyvää? Liike nimittäin ainakin mulla auttaa, mutta tottakai pitää aina tarkkaan miettiä miten tekee ja mitä. :) nyt vaan enempi kävelyä ja takas jumppiin kun meen kotiin. :)

      Toi on tosi jännä ja hyvä huomio, että vaikka vauva alussa ei viihdy jossain, niin kannattaa tasaisin väliajoin kokeilla uudestaan. Keinut, ruoat, sitterit kaikki muuttuu koko ajan ja sitkeällä yrittämisellä varmasti onnistuu myöhemmin. Meilläkin nyt on totuteltu reppuun, tosi ihanaa kun hetken edes jo viihtyy. :)

      Tykkää

  3. Moi. Haluaisitko kertoa tarkemmin reissumajoituksestanne? Millainen asunto? Onko asunto oma/perheen vai vuokrattu jotain kautta? Mielelläni kuulisin paikasta enemmänkin. Olet saattanutkin siitä mainita aiemmissa teksteissä, mutta en ainakaan äkkiseltään löytänyt. Kiitos kirjoituksistasi :) Ihanaa kevään jatkoa!

    Tykkää

    1. Moi! Me ollaan täällä itseasiassa omalla mökillä, joten sen suhteen on vähän erilaiset kulut kun ei tarvitse maksaa majoituksesta. Jos reissuun lähtee alpeille, niin aika usein varsinkin täällä Itävallassa hotelleissa/muissa majoituksissa on puolihoito, eli hintaan kuuluu ainakin osa ruoista. Vaikka siis hinta tuntuisi majoituksessa korkealta, niin usein siihen kuuluu osa niistä ruoista. Joskus tullut hintoja katsottua, kun on mietitty käytäiskö tässä lähellä muualla. :)

      Suosittelen alppeja lämpimästi, sillä täällä on huomattavasti edullisempaa matkustaa kuin että menisi esimerkiksi Lappiin. Plus on paaaaaljon pidemmät rinteet ja lämpimämmät ilmat. Nämä ehkä itselle ne tärkeimmät :D Niin ja liikkuminen on junalla helppoa paikasta toiseen tai sitten vuokraa auton. Me aina lennetään joko Salzburgiin tai Muncheniin, josta kummastakin pääsee helposti joko junalla eteenpäin tai autolla. :)

      Katsotaan kirjoittelenko omaa postausta aiheesta, siitä on kyllä tullut kyselyä :) Ihanaa kevättä myös sinulle! :)

      Tykkää

  4. Heippa Marissa! Haluan vain kiittää ja sanoa että sulla on aivan ihana blogi. En lue monia blogeja,mutta sinun blogi on sellainen johon aina palaan, ja josta saan ihan hirveästi energiaa, niistä arkisistakin teksteistä. Itse olen kolmen alle kouluikäisen pojan äiti, ja tällä hetkellä aivan järkyttävän väsynyt, sillä kärsin anemiasta. Siihen yritetään löytää syytä, että saisin taas olla oma virkeä itseni. Tässä hetkessä yksi pieni mutta suuri asia mistä saan niitä hyviä energioita on juurikin nämä sun ihanat, syvälliset ja piristävät tekstit. Et varmaan tajuakkaan miten paljon oikeasti jaat hyvää oloa ympärillesi. KIITOS!

    Tykkää

    1. Kiitos Julia, tosi ihania sanoja sulta. Ja vielä kun olet niinkin väsynyt, toivottavasti saisit anemiaan apua (tiedän tunteen, täälläkin kärsitty anemiasta) ja parempia voimia jaksaa. Veikkaan, että kolmen lapsen kanssa niitä tarvitaan.

      Kiitos kauniista sanoista, tuli voimaantunut olo. <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s