Mihin kaikkeen oma aika riittää?

Te olette joskus kyselleet siitä, miten saan aikani riittämään kaikkeen omaan harrastamiseen nyt kun olen äiti. Miten ehdin käydä salilla, miten ehdin kirjoittaa blogia, miten ehdin syödä, miten ehdin nukkua, miten ehdin vähän sitä sun tätä. No, enhän mä muuten ehtisikään, ellei olisi muita apuna lähellä. Meillä käy viikoittain Villen vanhemmat hoitamassa meidän poikaa (mikä on super ihanaa!) ja usein Ville antaa mulle töiden jälkeen vähän omaa aikaa. Myös pojan päiväunien aikaan ehtii vähän jotain puuhastella, päivästä ja omasta aktiividuudesta riippuu, että mitä se puuhailu on.

Sain viestin, jossa kysyttiin, että jos siis päivässä on esimerkiksi 2-3 tuntia omaa aikaa, niin mihin kaikkeen sen käytän? Mun oma aikani muodostuu Allun nukkumista päiväunista, jotka hän nukkuu neljä kertaa päivässä ja unet ovat kestoltaan 20-45 minuuttia. Lisäksi tähän saan omaa aikaa aamuisin hetken tai illalla kun Ville tulee töistä. Eli itseasiassa tuo 2-3 tuntia on aika hyvä arvio siitä omasta ajasta päivän aikana, joskus saan sitä tottakai enemmän. Viikonloppuisin varsinkin.

…mutta hei, otetaas katsaus meidän päivään ja siihen, mitä tapahtuu, kun saan omaan aikaa. :)

img_4068

Mitä teen kun Allu nukahtaa päiväunille? Ensin yleensä siivoan, maksan laskuja tai hoidan tärkeät asiat pois alta. Näitä asioita en oikein voi tehdä Allun ollessa hereillä, sillä hän vaatii paljon seuraa ja en halua häntä huudattaa yksin lattialla. Yritän pitää hänet tyytyväisenä ja keksiä mahdollisimman paljon virikkeitä päivän aikana. Sitten kun hän nukahtaa, keskityn täysillä siihen hetkeen hiljaisuudessa. Ensin siis aina siivoilen, että on mukava olla kotona. Ei siihen onneksi mene yleensä kuin se vartti, mutta aika usein siinä vaiheessa poika jo heräileekin… :D

Kun nämä asiat on hoidettu, käytän päivisin aikaa esimerkiksi somettamiseen, lukemiseen tai vaikka kirjoittamiseen. Mitä nyt sillä hetkellä mieli tekee puuhailla. Jos laiskottaa, niin vain olen, mutta joskus tekee mieli olla astetta aktiivisempi ja vaikkapa kasailla kuva-albumia tai järjestää omia kaappeja uuteen uskoon. Joskun on kavereita kylässä tai me ollaan jossain kylässä ja onkin luksusta voida keskittyä täysin siihen kaveriin, kun poika nukahtaa. Ennen pystyi jutella kaverin kanssa monta tuntia päivässä, mutta nykyään on herkkua, jos siihen hetkeen saa keskittyä puoli tuntia. Kaikkea uutta sitä oppii, kun tulee äidiksi. ;)

Useat asiat teen yhdessä pojan kanssa, sillä muuten moni asia jäisi tekemättä. Syön aina hän sylissäni, luen lehteä hänen kanssaan ja viesteihin mulla jää usein vastaamatta siksi, että en jaksa yhdellä kädellä alkaa naputella viestejä. Siksi on ollut ihanaa, kun monen kaverin kanssa voi soitella, sillä sitä voi tehdä helposti myös kaiutin päällä ja keskittyä samalla poikaan. Viestittely ei ole helppoa ja siksi se usein unohtuu tai jää kokonaan. Soittelu kavereiden kanssa on tällä hetkellä tosi pop ja ne on usein mun päivieni parhaita terapiahetkiä! :) <3

Yhdessä me ollaan pojan kanssa tehty paljon kotitreenejä, tanssittu hyvän musan tahtiin tai esimerkiksi pullaa me leivottiin viime viikolla kahdestaan kotona. Laskin hänet aina pariksi minuutiksi säkkituoliin viereeni ja kun hän kyllästyi, lopetin leipomisen hetkeksi. Meillä kesti yli kolme tuntia tehdä kolme peltiä pullaa, joten joo, kyllä tässä on oppinut lapsen myötä myös sen, että asioita ei enää saa ihan niin nopeasti aikaan, jos saa aikaan ollenkaan. :D

img_4062

Oon ymmärtänyt, että nukut vähän öisin, mitä jos nukkuisit päikkärit samalla kun poikasi nukkuu? Aika usein näkee muiden äitien ohjeistavan toisia äitejä, että ”nuku silloin kun lapsesikin nukkuu päivällä” ja tässä on itselleni iso haaste. Tiedän, että moni ottaa lapsen päiväunista hyödyn ja nukkuu itsekin, mutta itse en ole kovin hyvä nukkumaan ja harvoin saan itse unta päiväaikaan. Jos Allu nukkuisi aina kolmen tunnin päiväunet, niin ehkä mieli olisi rennompi ja saisi itsekin unesta kiinni, mutta kun tiedän, että hän yleensä herää jo viimeistään puolen tunnin päästä, ei uni niin vain tule silmään. Onneksi joskus käy tuuri ja saan nukuttua päikkärit, jos menen hänen viereensä makoilemaan. Se on luksusta, sillä musta on aivan ihana nukahtaa pojan viereen ja nukkua siinä sitä samaa suloista tuhinaa. :)

Auttaisiko jos Allu nukkuisi aina vaunuissa, raittiissa ilmassa? Meillä tosiaan yritetään ulkoilla parikin kertaa päivässä, sillä uskon, että raikas ilma tekee meille molemmille hyvää ja silloin saan hetken aikaa olla hiljaisuudessa omien ajatusteni kanssa. Unet eivät kestä vaunuissa kuin yleensä sen puoli tuntia, joskus 45 minuuttia, joten en kävele koskaan kovin kaus. Joskus olen sen tehnyt ja on ollut todella hauska kävellä kotiin huutokuoron saattelemana, heh. Kävelenkin siis kodin läheisyydessä niin kauan, että toinen herää. Nämä hetket ovat usein lähes puolet omasta ajastani päivässä, sillä kun pari kertaa käy ulkona, on jo puolet päiväunista nukuttu. Niin ja se on se liike, mikä rauhoittaa hänet uneen. Esimerkiksi parvekkeelle en häntä saa nukkumaan yhtään sen paremmin kuin sisällekään. Uskon silti, että raitis ilma auttaa ja siellä me ollaan yhdessä mahdollisimman paljon. :)

Nyt kun omaa aikaa on rajallisesti, niin sitä ihan tosissaan joutuu priorisoida tekemisensä uusiksi. Se mikä on hyvä asia, niin sille omalle ajalle on nyt todella osannut antaa arvoa. Kun saan tunnin aikaa treenata, niin teen sen intensiivisesti. Kun saan aamulla kirjoitella rauhassa omia juttujani hetken, keskityn siihen täydellä ajatuksella. Kun saan jutella kaverin kanssa kaksin, ilman pojan huomionhakua, keskityn ystävääni sataprosenttisesti. Tästä samasta syystä myös ne omat tekemiset tulee valittua tarkkaan ja mihinkään turhaan ei tahdo edes käyttää aikaa. Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, kun sitä ylimääräistä aikaa ei ole.

Koska eikö meille kaikille ole jo lapsena opetettu se tärkeä asia, että kaikkea haluaamaansa ei voi saada?

Äitiys on upea asia ja vaikka omaa aikaa nykyään onkin rajallisesti, en vaihtaisi näitä hetkiä pois mistään hinnasta. On vain opittava priorisoimaan oma aikansa oikein ja karsittava turhat tekemiset pois. Koska eikö meille kaikille ole jo lapsena opetettu se tärkeä asia, että kaikkea haluaamaansa ei voi saada? Nyt on opeteltava tähän uuteen elämään ja listattava itselleen ne asiat, joihin sen rajallisen oman aikansa tahtoo käyttää. Ja keihin sen tahtoo käyttää. Koska silläkin on suuri merkitys, kenen kanssa ne päivän tärkeät unnit viettää ja keihin oman energiansa kohdistaa. Niin ja mikä tärkeintä, keiltä saa energiaa takaisin, kun on muutenkin vähän voimia.. <3

dsc09580

Kun sain oman lapsen, oman aika sai täysin oman merkityksensä. En aiemmin tiennyt, että voisi olla niin haastavaa päättää mihin sen oman ajan käyttää ja mitä kaikkea karsii pois. Kirjoittaminen on yksi asia, jota olen miettinyt paljon. Miten ehdin kirjoittaa blogia jatkossa? Miten kaikki muu kirjoittaminen, joka tuntuu kärsivän, kun aikaa ei ole? Oon jopa pohtinut blogin lopettamista, jotta voisin keskittyä ihan muuhun, mutta se tuntuu vielä ajatuksena vieraalta. Täältä saan kuitenkin paljon vertaistukea ja teidän lukijoiden kanssa on ihana keskustella asioista. Osa kirjoituksista on myös sellaisia, jotka on vain pakko saada kirjoittaa, jotta ne ovat pois mielestä surraamasta. Nähtäväksi jää, että onko mulla jatkossa aikaa kirjoittaa tätä blogia. Onhan tätä pian viisi vuotta jo ehtinyt tehdä, olisiko seuraavat viisi vuotta aika keskittää oma aikansa jollekkin muulle?

Jos teillä herää jotain ajatuksia tästä tekstistä ja näistä mun ajatuksistani, niin olkaa niin ihania ja jatkakaa keskustelua kommenttiboksin puolella. Kaikki rohkaisevat, ymmärtävät ja piristävät sanat otetaan ilolla vastaan. Neuvot ja vinkit myös. :) <3

Esimerkkinä nyt vielä loppuun tästä oman ajan käytöstä; tämän tekstin aikana Allu nukkui vartin päiväunet, jonka jälkeen Ville otti hänet syliin siksi aikaa, että sain tämän tekstin valmiiksi. Nyt menen ottamaan hänet omaan syliini ja me jatketaan leikkejä lattialla taas 2-3 tuntia ennen seuraavia unia. Ehkä painutaan pihalle tai sitten ei. Katsotaan mitä mieli tekee tehdä. :)

Täällä Itävallassa on tänään aurinkoista, jota lähetän paljon säteitä sinne teillekin! Haleja! <3

16 thoughts on “Mihin kaikkeen oma aika riittää?

  1. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus! :) Samoja aiheita täällä pohdittu! Oma aika on nykyään kultaakin kalliimpaa, ja sitä todella osaa arvostaa! Ja miettii tarkkaan, mihin sen käyttää! Voin hyvin samaistua! :) Itse olen viime aikoina huomannut, että oma mieli ja jaksaminen on huomattavasti parempi, jos käytän oman aikani sellaisiin omiin juttuihin, joista saan eniten energiaa: liikuntaan, bloggaamiseen ja ystävien kanssa keskusteluun. Tosin niiden mammakavereiden kanssa useimmiten nähdään niin, että lapset on mukana ja siitä on välillä keskittyminen kaukana! ;) Ihanaa lauantaita teille sinne Itävaltaan!

    Tykkää

    1. No näinpä se on, jos ei yhtään keskity siihen mitä tekee ja mieti esim. keiden kanssa aikaa viettää, niin olo menee nopeasti tosi huonoksi. Oikeasta seurasta saa niiiiin paljon hyvää energiaa, että siksi pitäisi väsyneenäkin aina muistaa lähteä tapaamisiin ja soittaa kavereille. Tai lähteä juoksemaan, se kun on mullekkin tosi suuri henkireikä ja antaa harrastuksena paljon. :)

      Tosi kivaa uutta viikkoa sinne Karoliina ja terkut täältä etelästä!! :)

      Tykkää

  2. Toivottavasti kun Allu oppii ryömimään, hän viihtyisi itsekseen vähän paremmin. :) Aamos nyt on aina viihtynyt, mutta nyt kun ryömii, hän on ihan innoissaan ja vetelee pitkin lattioita. 😁 Vaikka ihanaahan se on, että joku on noin kiinni kokoajan, mutta rankkaa varmasti. 😍 Myös se, että nyt voi jo istua rattaissa on kiva! Aamos sai välillä julkisissa hepuleita, mutta nyt innoissaan tarkkailee ympäristöä kun istuu! Eikö Allu viihdy rattassakaan? Hih. Herra on hyvin vaativa. ☺ Pikku kingi! <3

    Tykkää

    1. Samaa mä vähän salaa toivon, vaikka pelkäänkin että mitähän vauhtia se sitten liikkuu ja pysynkö enää perässä yhtään :D Ei mee kauan kun pitää piilotella kaikki tavarat ja alkaa siivota lattioita useammin kuin kerran kuussa, haha. :D

      Allu viihtyy nyt jo paremmin rattaissa, se oli jo parilla lenkillä niin, että istuma asennossa katseli lähes puoli tuntia ympärilleen ennen kuin vasta nukahti. Parannusta siis! tämä nyt ihan uusi juttu, joten ehkäpä jatkossa uskallan lähteä vähän pidemmille vaunulenkeille, jos kerran istualteen alkaa viihtymään. :)

      Kingi tosiaankin! Pitäis päästä tapaamaan sitä toista kingiä siellä. ;)

      Tykkää

  3. Kuulostaa äärimmäisen tutulta tuo kuinka vaativia nuo lapsoset osaa olla. Meidän neiti ei myöskään viihdy yhtään yksin eli päikkäreiden ajan yleensä hoidan myös laskut ja ruoanlaiton, koska kun neiti on hereillä niin häntä täytyy viihdyttää jatkuvasti. Silloin ei tosiaan tehdä mitään muuta. Välillä se on aika raskasta vaikka en tosiaan tätä vauva-aikaa vaihtaisi mihinkään muuhun. Meillä neiti nukkuu yleensä kahdet unet ulkona rattaissa ja unien kesto vaihtelee 45 minuutista 1,5 tuntiin. Joskus ehdin jopa päikkäreille jos neiti nukkuu yli tunnin. Meillä tosin arkea helpottaa se, että neiti viihtyy Tulassa hyvin. Tänäänkin sain ruoan tehtyä kun neiti kuikuili selässä mitä äiti siellä puuhaa :) Suosittelen kokeilemaan jospa se Allukin viihtyisi selkäpuolella paremmin kunhan hän on tarpeeksi vanha selkäpuolelle laittoon. Mutta omasta ajasta tosiaan nauttii nykyisin aivan eri tavalla. Salilla käyminenkin on aivan luksusta! Tai edes se että pääsee kauppaan yksin. Aivan eri tavalla arvostaa nykyisin sitä omaa aikaa :) Oli kiva lueskella miten sinä käytät vapaa-aikasi!

    Tykkää

    1. Niin hassua kun se onkin, niin en vaihtaisi mäkään tätä aikaa muuhun, vaikka se välillä raskasta onkin. Onhan se iso muutos, että yhtäkkiä pitääkin antaa oma aikansa jollekkin toiselle lähes kokonaan, mutta muutos on aina vaikeaa. Siihen pitää aina keskittyä ja sitä pitää opetella uusille tavoille. Eiköhän tämä taas opeta paljon omasta itsestä ja siinä samassa siitä uudesta perheenjäsenestä. :)

      Kiitos vinkistä! Ostin tosiaan uuden repun kirpparilta, jossa Allu viihtyy hetkittäin ihan ok ja ollaan oltu jopa ulkona siinä. En silti oikein osaa vielä puuhailla ihan kauheasti sen repun kanssa, mutta kyllä se vähän helpottaa. Jaksaa pitää sylissä tietty kauemmin, kuin vain käsivoimia käyttäen :)

      Tykkää

  4. Toivottavasti et ainakaan ole blogia lopettamassa! Vaikka ymmärrän tietysti, että aika on rajallista, eikä sille voi mitään, jos kirjoittamiselle ei jää tarpeeksi aikaa ja haluaa käyttää oman aikansa johonkin muuhun. Tää on vaan niin ihana ja paras blogi, että olisi kyllä tosi harmillista, jos lopettaisit tämän. Tykkään blogista, koska tämä on jotenkin niin aito ja täällä on sitä aitoa elämää. Täältä saa aina myös ihan valtavasti energiaa ja hyvää mieltä, koska vaikutat niin aurinkoiselta ja positiiviselta ihmiseltä. :) <3 Kirjoituksissa on sopivasti niin tavallisia arkijuttuja kuin syvällistä pohdintaakin.

    Tykkää

    1. Moi Sanna, kiva kun kävit kommentoimassa! Ihana kommentti <3 En varmasti lopeta vielä mihinkään tätä blogia, mutta jatkossa pitää yrittää priorisoida tekemiset paremmin. Niin että ehtisi hyvällä omallatunnolla istua näitäkin juttuja kirjoittamassa ja vastata kommentteihin. :) <3

      Tykkää

      1. Siitä onkin pitänyt monesti kiittää, kun jaksat aina vastata kaikkiin kommentteihin, kiitos! :) Monissa muissa blogeissa näkee, ettei läheskään kaikkiin kommentteihin vastata mitään, mutta mielestäni on tärkeää ja ihanaa, että sä aina vastaat kaikille. :)

        Tykkää

  5. Minunkin ensimmäinen ajatus oli: älä vain lopeta bloggaamista!! :)
    Hah, voin niin samaistua tuohon ”nuku silloin kun vauvakin nukkuu”, jep jep, kenellä aikuisella on niin hyvät unenlahjat että pystyy saamaan unen päästä kiinni naps vain ;) Mulla ainakin vauva 7vk nukahtelee herkästi sylissä ollessa, vähänkin jos lähtee siirtämään muualle nukkumaan niin varmasti herää, otappa siinä sitten itselle mukava torkkumisasento :D
    Mä koen tämän priorisoinnin oikeastaan enemmän hyvänä asiana. Elämästä on oikeasti karsinut paljon turhia asioita pois, tai enemmänkin sellaisia asioita joita on pitkään vatvonut että kuluttavatko vai antavatko enemmän. Esimerkiksi tietyt ihmissuhteet, panostaa niihin ihmisiin keiden kanssa oikeasti haluaa olla.
    Tietysti sitä kaipaa niitä ”turhamaisiakin” juttuja, esim vaatteiden valintaa ja treenivaatteiden sovittelua :D

    Tykkää

    1. Kiva kun kommentoit Hanna, kiva kuulla että juttuja jäätäisiin siellä kaipaamaan :) En mä tässä mihinkään ole vielä lopettamassa, mutta ehdottomasti täytyy yrittää miettiä mitä kaikkea arkeen enää jatkossa mahtuu. Miten saa ajan riittämään kaikkeen :) Oot nimittäin ihan oikeessa siinä, että onhan se myös hyvä välillä miettiä mihin kaikkeen aikansa käyttää ja onko se kaikki sellaista, joka tekee hyvän olon. :)

      Heh, kuulostaa niin tutulta teidän vauvan nukahtelu! Meilläkin alkuun kelpasi vain syli ja yritäppä siinä sitten tehdä mitään muuta, kun kädet on jatkuvasti varattu. Eikä istuessa niin vain vedetä päikkäreitä :D

      Tykkää

  6. Hui, pakko kommentoida: toivottavasti et lopeta blogia. Löysin tänne vajaa vuosi sitten ja siitä lähtien ollut seurannassa. Tänne vetää aina sinun ihanan positiivinen asenteesi ja muutenkin mukavat jutut ja hienot kuvat. Erityisesti ihailen asennettasi ja hyvää fiilistä, joka tarttuu kirjoitustesi kautta. Voisin pitää sinua jopa jonkinlaisena idolina ja esikuvana – tällaista blogia on ilo lukea :)

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista ja toiveesta! Tuli hyvä mieli sun sanoistasi, suurista sellaisista. <3 En varmasti aio lopettaa, mutta määrällisesti varmasti kirjoituksia tulee vähän vähemmän. Tosi ihana kuulla, että hyvä fiilis tarttuu. Juuri se on tarkoitus. :)

      Tykkää

  7. Ei,älä lopeta blogia jos vain on muita vaihtoehtoja!viihdyttävä,hauska ja sopivan rento blogi jota usein huomaan lukevani hymy huulilla😊sulla on niiiin oikee asenne tähän hommaan nimeltä ”äitiys” lapsen ehdoilla mutta itsestä huolta pitäen👍meillä täällä lattialla köllöttää 4,5 kk poika joka on TOISTASEKSI super rauhallinen,tutkinu puoltuntia tuossa nalle puh pehmoa joka roikkuu lelukaaresta???mutta 5-vuotias siskonsa oli samanlainen vauvana ja voin kertoa ettei oo enää!!!!nyt pitää olla päivät täynnä ohjelmaa,mielellään liikkumista muuten tulee konflikteja likaa äitin ja tyttären välille!ihana seurata omien lasten kasvua ja luonteen kehittymistä kuten myös teidän Allun jos vain jatkat kirjottamista,joohan?😂

    Tykkää

    1. Kiitos Tiina!! Tosi tsemppaava kommentti, pyrin olemaan juuri sitä mitä kirjoitit. Ja lapsen ehdoilla mennään, sopivissa määrin. ;)

      Hehe, kuulostaa tosi tutulta teidän vauva! Siis siinä mielessä, että lapset on selvästi tosi erilaisia ja siinä missä esimerkiksi mun siskoni on ollut super rauhallinen vauva ja lähinnä nukkunut ja ollut hiljaa, niin olin täysin vastakohta :D Tämän takia myös tiesin, että mitä odottaa. ;)

      Varmasti jatkan kirjoittamista. Tuu säkin kertomaan kuulumisia myös jatkossa, teistä lukijoista on kiva kuulla joka kerta. :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s