Vuosi sitten tähän aikaan (raskausviikko 13)

Eilen tulvahti jostain niin vahvasti viime vuoden fiilikset raskausajalta mieleen ja siksi ajattelin niitä jutella teillekin. Onneksi siellä taitaa ruudun takana olla jonkun verran teitä, joita nämä raskausaiheisetkin postaukset kiinnostaa, joten palataas hetkeksi viime vuoden maaliskuun alkuun. Elinkö ihan normaalia elämää, vai oliko tapahtunut jo jotain muutoksia? Muuttuiko esimerkiksi ruokavalioni? 

Raskausviikko10

Mitä mulle kuului raskausviikolla 13 ja sitä aiemmin?

Kaikista vahvin muisto mulla on alkuraskaskaudesta väsymys, joka valtasi koko olon heti ensimmäisen kuukauden jälkeen. Käytännössä raskausviikoilla 6-13 tuli nukuttua vuorokaudesta helposti yli puolet ja olisin voinut viettää kaiken aikana vetämässä sikeitä. Sellaista väsymystä en ollut kokenut koskaan ennen, en ikinä. Minä joka yleensä nukuin yössä 6-7 tuntia, olin yhtäkkiä jatkuvasti väsynyt. Moni luuli mun kärsivän jetlagista, kun matkustin Dubaissa ja Thaikuissa peräkkäin, mutta ei. Beibi se siellä vei voimat. ;)

Lueskelin kirjoittamaani raskausajan päiväkirjaa, ja sinne olen kirjoittanut näin:

”Oireet raskausviikolla 13: Väsymystä edelleen vähän, mutta taitaa olla katoamassa. Yöunet vielä vähän pitkiä, sellaisia 9-10 tuntisia. Joskus lisäksi päikkärit. Happi ei oikein kulje saunassa ja juoksu on raskasta vähän samasta syystä. Pahaa oloa tulee enää harvoin, joskus jos on jotain oikein rasvaista lautasella. Siinä kaikki pienetkin jutut, eli arki sujuu oikeestaan tosi hyvin. Elämä tuntuu hyvältä.”

Ruokavalio mulla ei ollut alussa muuttunut kovinkaan, mitä nyt vähän etoi välillä ja raikkaiden makujen halu lisääntyi viikkojen myötä. Rasvainen ruoka varsinkin ällötti. Aloin myös huomata tässä vaiheessa, että makeaa ei enää tee mieli. Suuria mielitekoja ei ollut, mitä nyt kerran söin ranskiksia suoraan pelliltä ( en koskaan syö niitä muuten, ihmeellinen mieliteko) ja toisella kertaa vetäisin vihreää salaattia kerällisen, kun teki sitä niin paljon mieli. Eh, olipas maukas kerä se.. :D

Se mikä alkoi pikkuhiljaa tuossa raskausviikolla 13 muuttua, oli vauhti. Olo oli aina vähän sellainen nuupahtanut jatkuvasti ja myöhemmin myös selvisi, että olin kärsinyt anemiasta. Kävin kyllä Suomessa neuvolassa, mutta kun siellä olin vielä ”raamien sisällä” hemoglobiinin kanssa, ei kukaan osannut auttaa. Muita oireita ei osattu yhdistää mihinkään, en ilmeisesti osannut valittaa niistä tarpeeksi. Myöhemmin raskaudessa sitten selvisi yksityisellä, että kärsin anemiasta ja aloin syödä rautaa. Ehkä alussa olisin ollut vähän reippaampi vielä, jos olisin tienny tämän. Ajattelin vain että se suuri väsymys on normaalia ja että jatkuvasti vähän huippaa.

Raskausviikko13

Laskettelua, juoksua ja kävelyä tuli harrastettua ahkerasti tähän saakka raskautta. Raikas ilma teki myös etovaan oloon aina hyvää, heti kun lähti ulos, olo parani. Juoksu alkoi tuntua pikkuhiljaa raskaalta, mutta esim laskettelu sujui todella hyvin. Mitä nyt monoja oli välillä vähän vaikea laittaa jalkoihin, kun tuntui että masu pusertui kumartuessa väliin, mutta Ville aina auttoi monojen kanssa. Tunsin itseni aina ihan pikkulapseksi, kun Ville sai olla jatkuvasti auttamassa kenkien kanssa, vaikkei mulla mitään mahaa vielä ollut. :D

Raskausviikolla 13 mun painoni oli noussut sellaiset 2-3 kiloa. Masua mulla ei varsinaisesti näkynyt, mutta itse eron huomasi esimerkiksi farkkujen kanssa. Käytin lähinnä verkkareita ja legginsejä viime maaliskuusta eteenpäin, koska ne tuntuivat parhailta päällä.

Harmiksi mulla ei vielä alkuraskaudesta ole masusta kovinkaan paljon kuvia, kun en tajunnut sellaisia napsia  vielä silloin. Heti kun alkoi näkyä vähänkin muutosta, otin enemmän kuvia ja niitä on ollut jälkikäteen ihan hauska katsoa. Se mikä joskus tuntui isolta vatsalta, olikin myöhemmin tosi pieni. Niin ja mähän odotin ihan kauheasti sen raskausvatsan kasvua, kun muilla tuntui masu näkyvän heti alussa. Olinkin jopa kateellinen muille siitä, että heillä oli masu näkyvissä ja itselläni hyvä kun oli farkut edes ääneet pieneksi. No, onneksi se sieltä sitten lopulta tuli esiin. Sitä oli ihana silitellä.

DSC06570

Sellaisia ajatuksia heräsi mieleen, kun muistelin viime vuotta. Mun raskaus oli kovin helppo alusta loppuun, mutta kyllä siinä aika monia muutoksia tuli koettua. On kyllä ollut hyvä päätös kirjoittaa tuntemuksia, oireita ja kaikenlaisia ajatuksia raskausajalta ylös, sillä niitä on varmasti myöhemminkin vielä kiva lueskella. Suosittelen sinne samaa jokaiselle, jää talteen muistoja myös siitä raskausajasta. Ensimmäinen raskaus on kuitenkin ainutkertainen kokemus ja jos ei ajatuksia kirjoita ylös, ei niitä varmasti myöhemmin muista. :)

Mitä sulla herää ensimmäisenä mieleen alkuraskaudesta? Tuliko sulla kirjoitettua päiväkirjaa? 

Lue myös aiheesta lisää:

Synnytys – 64 tuskaista tuntia

10 kiloa painosta pois ja palautuminen raskaudesta

Raskausviikko 33

6 thoughts on “Vuosi sitten tähän aikaan (raskausviikko 13)

  1. Mä muistan kans sen väsymyksen hyvin. Hemoglobiini alhaalla koko ajan, loppujen lopuks söin rautaa 200mg päivässä.
    Ja sit jostain syystä mulle tuli ällö olo miehen tekemistä ruuista. Hän ei usein tee ruokaa ja sit ku teki en pystyny syömään ku vähä. Se tuntu pahalle.

    Tykkää

    1. Oi, mulla oli kans etenkin tuossa alkuraskaudessa tuo, että miehen tekemät ruuat ällötti. Etenkin jauhelihakastike, johon se oli ihastunut silloin. Harmitti hirveästi, kun toinen oli nähnyt vaivaa ja ite ei vaan saanut alas. Onneksi se helpotti sitten!

      Mie olen kirjoitellut blogiin alkuraskaudestakin ja päiväkirjaan jonkin verran. Äkkiä ne ekatkin raskausviikot unohtaa ja kun itsellekin raskaus on ollut helppo, niin tuntuu, että onko tässä mitään kirjoitettavaakaan. :D Masun kasvusta oon kans ollut kateellinen, mutta on se lopulta itellekin ilmaantunut. ;)

      Tykkää

      1. Kiva kun linkkarit blogin, täytyy käydä kurkkaamassa mitä ajatuksia ja tunteita sulla on herännyt. On ne niin tuoreena vielä omassakin mielessä, että helppo samaistua :) Ja mikä siinä on, että sitä oikein halusi sitä isoa vatsaa, samalla kun muut toivoivat ettei olisi koko iso raskausmasua?! Kai sitä haluaa aina sitä, mitä muilla on. :D heh.

        Tykkää

    2. Monille taitaa tulla iso muutos ruokiin raskausaikana. Harva on sanonut, ettei olisi yhtään kokenut etovaa oloa edes jostain ruoasta :)

      Tykkää

  2. Mä muistan kans ton väsymyksen ja etovan olon. Mä oksentelin jonkun verran eikä oikein mikään ruoka meinannut mennä alas. Tota vaihetta ei kyllä ole ikävä! Raskausaika ei muutenkaan oikein ollu mun juttu. Nautin paljon enemmän kun sain vauvan maailmaan :) Mutta olisi ollut kiva jos olisin kirjoittanut jotakin ylös raskaudestani tai ottanut edes muutaman kuvan. Mulla ei varmaa oo kymmentäkää kuvaa raskausmahasta. Jos joskus olen uudestaan raskaana niin tähän teen kyllä muutoksen :)

    Tykkää

    1. Heh, joo sitä ei tosiaan oo ikävä, kun oli paha olo ja väsytti jatkuvasti! Ehkä eniten on ikävä sitä sellaista kutkuttavaa jännitystä siitä ajasta, mutta ei kyllä lopulta sitten sitäkään.. En ole mikään paras odottaja ja olin todella malttamaton tapaamaan meidän pojan. Onneksi hän on nyt täällä ja raskaus on kaukana takana. <3 :)

      Jos teille tulee uusi beibi ( ja meille) niin tehdäänkö sellainen diili, että otetaan kuva aina viikon välein samassa paikassa? voi sitten tehdä itselleen sellaisen hauskan kollaasin alusta saakka, kun vatsa kasvaa. :D Se ois hauska muisto. :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s