Epätäydellisyydestä

Koko viime kevään kun olin reissussa ulkomailla, tuli uutena juttuna se, miten kaukana ystävät olivat. Ikävöin paljon niitä lähimpiä tyyppejä ja harmitti, kun ei voinut olla heti juttelemassa, kun jotain tuli mieleen tai jotain hauskaa tapahtui. No, onneksi viestintä on nykyään helppoa ja nopeaa. Siinä missä muiden kanssa tuli vaihdettua tekstareita tai lähetettiin lyhyitä snäppeja toisillemme, tuli erään mun ystäväni kanssa laitettua hehtaarin pituisia meilejä, joissa keskusteltiin milloin mistäkin. Yleensä aihe lähti aina vähän sivuraiteille ja hetkessä jutut kahlasi kohti syvempään päätyä. Silloin muistan miettineeni sitä, miten onnekas olen, kun mulla on ystäviä joiden kanssa voi jutella ihan mistä tahansa. Välimatkalla ei ole väliä.

Tämä samainen ystävä oli meillä kyläilemässä tässä jokin aika sitten ja me juteltiin taas tapamme mukaan aika diippejäkin aiheita. Erityisesti mun mieleeni jäi ystäväni sanat siitä, miten hän on ymmärtänyt viimeisten vuosien aikana, että toista ihmistä ei voi olla aina syyttämässä, vaan on katsottava peiliin. Jos tahtoo muutoksen aikaan, on mietittävä, mitä itsessäni voisin kehittää?

img_3888

Tässä elämässä ainut asia, johon me voidaan täysin vaikuttaa, on me itse.  Meidän oma käytöksemme vaikuttaa valtavasti ihmisiin ympärillämme, mutta myös siinä samalla meihin itseemme. Kaikki on myös aina valinnoista kiinni. Jos me valitaan olla iloisia, syntyy mahdollisesta hyviä hetkiä. Hetkessä niitä syntyy enemmän, ilo tulee usein ilon luo. Mutta valitettavasti me joskus valitaan niin, että syntyykin riitoja. Syntyy pahaa mieltä ja kapinaa. Ja hei, kyllä niitäkin elämään kuuluu! Kummahan se olisi, jos ei koskaan olisi mitään syytä vähän puhdistaa ilmaa. Onhan sateen jälkeen aina poutasää, sama juttu riitojen kanssa – niiden jälkeen on aina helpompi hengittää. Jos ei tahdo uusia enää samoja riitoja, eikä välttämättä tahdo riidellä niin usein, on oltava valmis myös kehittymään siitä hetkestä. On oltava valmis katsomaan peiliin ja mietittävä, että teinkö tai sanoinko itse jotain, jota pitäisi muuttaa? Mitä minä tein väärin?

 Epätäydellisyys ei ole millään tapaa viallisuutta

Tämän meidän yhdessä käymän keskustelun jälkeen oon itsekin ollut paljon valppaampi pohtimaan, että miten voisin itse toimia ensi kerralla toisin. Ensimmäinen askel on tosiaan tuo, että edes ymmärtää katsoa myös itseään kriittisesti ja miettii, että missä vika. Myöntää tehneensä virheen ja jos ei heti myönnä, niin ainakin jää pohtimaan asiaa. Ei kukaan meistä nimittäin ole täydellinen, eikä itseasiassa virheellisyyskään ole aina niin paha asia. Epätäydellisyys ei ole millään tapaa viallisuutta. Sehän on inhimillistä olla joskus väärässä, ei kaikkea voi osata tai tietää etukäteen. Mutta miksi me kaikki sitten tavoitellaan täydellisyyttä? Miksi me ei hyväksytä itsellemme pieniä mokia, kun kaikki muutkin tekee niitä? Osa tekee niitä enemmän, osa vähemmän, mutta aivan varmasti niitä tapahtuu. Jokaisen tulisi muistaa, että niiden kautta me opitaan uutta ja kehitytään jatkuvasti. Ilman sen ymmärtämistä kehitystä tuskin tapahtuu. Eihän täydellisestä voi kehittyä mihinkään suuntaan, vai mitä?

Toinen ystäväni joskus sanoi mulle siitä, että ystävät on helpompi ottaa lähelle ja luottaa, kun se toinenkin näyttää haavoittuvuutensa ja myöntää omat virheensä. Niin, ihan totta se on. Jos aina esittää kovanaamaa ja syyttääa aina vain muita, on vaikea saada ketään vierelleen. Jos ei koskaan pyydä anteeksi, ei pian ole mitään pyydettävääkään.

Ymmärrätkö mistä puhun? 

img_3886
Muun muassa nämä kaksi ihanaa ystävääni ovat saaneet mussa aikaan paljon kehitystä. Kiitos hyvistä keskusteluista! <3

Tällä viikolla oon pohtinut aihetta moneenkin kertaan, ja mielessä on käynyt ajatusleikki siitä, että mitäs kaikkea mä voisin tosiaan itsessäni kehittää? Uskon nimittäin, että itsevarma ihminen on valmis myöntämään omat virheensä ja kertoa ne myös muille. Voisinkin kertoa teille ainakin pari asiaa, niin saatte vähän itsellennekin pohdittavaa ja ehkä inspiraation miettiä myös omia kehityskohtianne näin ennen uuden viikon alkua? :)

No, aloitetaan ihan kevyesti. Mä esimerkiksi puren sormiani ja ihoa kynsien ympärillä, hyi. Kauheen ruma tapa, siitä pitäisi päästä eroon. Mä muuten siirtelen kotona tavaroita jatkuvasti eikä kukaan muu löydä niitä enää, vähän epäreilua esimerkiksi Villeä kohtaan. Oon myös jokotai ihminen, siis niin, että joko meen ihan täysiä tai sitten makaan sängyn pohjalla enkä jaksa tehdä mitään. Tuijotan turhia sivustoja ja luen vauva.fi sivulta keskusteluita, jotka saa mut surulliseksi kyynisyydellään. Niin ja mä jatkan lukemista, vaikka ei tekisi mieli, koska en jaksa tehdä muutakaan. Yks ikävä juttu tähän liittyen on se, että syyttelen itseäni ihan liikaa. Mollaan itseäni, kerron olevani laiska, haukun itseäni. Tiedän, että se on turhaa, mutta sitä tapahtuu silti silloin tällöin. Lisäksi mä oon tosi kärsimätön, se on varmaan se mun kaikista suurin kehityskohtani. Vaadin myös muilta vauhtia, kun sitä itsellä on. Siitä pitäisi päästä eroon, pitäis antaa muiden olla ihan rauhassa. Mitäs muuta? Niin, mä saatan joskus puhua vähän liian suoraan ja sanoa asiat niin, ettei niistä ymmärrä kukaan sitä ystävällistä pointtia. Jos tahdon olla avuksi, niin sanon sen heti ääneen ja musta tuntuu, että joku voi ottaa sen loukkauksena. Ehkä saan joskus jonkun tuntemaan, että he eivät itse osaisi itse? Mutta kun mun tarkoitus on vain auttaa. Pitäisi kai kehittää viestintää ehkä? Siinä on pitkä tie edessä, mutta aion oppia. Niin ja joskus loukkaan ystäviäni tai perheenjäseniä, kun mun vitsit menee yli. Tai siis siltä multa aina jälkikäteen tuntuu, kun jään pohtimaan asioita ja mietin sitä yhtä katsetta mun sanojeni jälkeen. Siinäkin taas yksi aika ikävä vika, liika pohtiminen. Mulla vapautuis kokonainen elämä, jos lopettaisin turhan pohtimisen ja asioiden pyörittelyn. Itseni syyttelyn, kuten jo aiemmin mainitsin.

Oliko siinä jo tarpeeksi asioita joissa voisin kehittyä? Keksitkö sä itsellesi joitakin kehityskohtia? Heräsikö sulla jotain muita ajatuksia aiheeseen? :)

4 thoughts on “Epätäydellisyydestä

  1. Ootko huomannu lapsen tulon myötä että eri elämän tilanteessa olevat ystävät ei ymmärtäisi sua? Käsittäisi sun väsymystä tai että sulla ei samanlailla ole aikaa?
    Itse oon huomannu vajaa 2 kk ikäisen vauvan kanssa että pitkäaikaiset ystävät, jotka ihan eri elämäntilanteessa ovat aloittaaneet syytöksiä ja riitoja ku ei enää samanlailla ole aikaa ja energiaa kuin ennen.. ymmärrys puuttuu tähän uuteen elämän tilanteeseen

    Tykkää

    1. Voi ei, kuulostaapa tosi ikävältä! Oon kuullut todella monilta samaa, että monelle tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää uutta lapsiarkea ja syntyy jopa riitoja. Älä kuitenkaan ota paineita siitä ja jos joku oikeasti ei ymmärrä, niin ota vähän etäisyyttä. Sulla on varmasti muutenkin jo rankkaa siellä vauvan kanssa, joten käytä energiasi sinne kotiin ja niihin ihmisiin, jotka ymmärtävät. Helppo tietty ohjeistaa näin, mutta vaikea toteuttaa käytännössä. Tämä sulle lähinnä muistutuksena <3

      Mulla on ihan vaan pari kaveria, jotka ovat hieman etääntyneet ja tiedän, että heillä ei ehkä vain ole ymmärrystä tähän arkeen. Ongelma on myös siinä, että jos joku tuntee vaikka lähipiiristä jonkun todella helpon vauvan (nukkuu koko ajan, vuavn kanssa helppo mennä mihin vain, vanhemmat nukkuu yönsä kunnolla) niin on ehkä vähän vaikea sitten ymmärtää, että jollain muulla on toisin. Näin luultavasti joidenkin kanssa käynyt ja siksi heidän vaikea ymmärtää, etten voi heti sännätä kahville keskustaan tunniksi niin vain. Kaikki vaatii aikalailla suunnittelua ja miettimistä nykyään. Onneksi mulla on yllättävänkin ymmärtäväisiä ystäviä, on tullut tosi välitetty olo. Toivon kovasti, että sullakin suurin osa olisi sellaisia? Ainakin voisit yrittää jutella ja kertoa tilanteesta, niin keskustelemassa he ehkä saisivat lopulta kuitenkin ymmärryksen asioihin. Jos eivät heti, niin ehkä myöhemmin?

      Tykkää

  2. Kiitos paljon super vastauksesta. Muistutus tuli tarpeeseen. Tärkeimmät pojat täällä kotona auttaa kyllä pysymään positiivisena ja hetken tää uus elämän tilanteen oppetteleminen vaatii.
    Ihanaa lomaa teille! :)))<3

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s