Hei mitä kuuluu lauantaina?

Huomenia hei sulle! Kirjoittelen täällä keskellä pimeyttä, kello ei oo vielä juuri mitään ja ajattelin kaivaa koneen esiin, kun muut nukkuu tuossa vieressä ja itse en saa enää unta. Tuli vähän liian monesti herättyä viimesen parin tunnina aikana, joten eiköhän oo aika nousta ylös. Kuppi kahvia on jo vieressä ja tasainen tuhina kuuluu mun molemmilta puolin – pojat näkee vissiin hyviä unia!

Meillä pyörii täällä arki jo pikkuhiljaa rutiinilla ja jos vertaa vaikkapa tähän aiempaan My day -postaukseen, jossa Allu oli vielä 3 kuukauden ikäinen, ollaan tultu jo ihan erilaiseen arkeen. Rytmi on alkanut muodostua pikkuhiljaa ja vähän voi jo arvella esimerkiksi koska yöunia nukutaan, koska soseita maistellaan päivän aikana ja koska pääsen vaunulenkille. Niin ja yötkin nukutaan jo astetta paremmin. Tilanteet tottakai elää koko ajan ja jos tässä on jotain oppinut viimesen viiden kuukauden aikana, niin liian tarkkoja kellonaikoja kannattaa välttää, kun sopii jotain. Kivempi elää vähän joustavampien aikojen kanssa, lähteminen kun on nykyään niin hidasta ja kaikki tapahtuu jonkun muun ehdoilla. Onneksi en oo koskaan ollut muutosvastainen ja pystyn elää vaihtuvissa olosuhteissa (heh, taidan vähän nauttia myös sellaisesta elämästä!), muuten olisi varmaan aikamoinen homma tämä äidiksi tuleminen. Parempi vaan hyväksyä tämä elämä vähän rosoisena ja ottaa tilanteet vastaan sellaisina kuin ne on, niin selviää helpommalla. :)

Mutta hei, otetaas tähän väliin pari ihanaa kuvaa meidän tämän kuun ehkä kivoimmasta reissusta, joka tehtiin viime viikonloppuna. Oltiin Kiteellä ystäväporukan kanssa ja voi että, kyllä kannatti ajella lähes kuus tuntia ees taas! <3

dsc09504

dsc09508

dsc09580

dsc09539

dsc09549

Kiteen reissu on yksi ainoista reissuista, joita tälle kuulle tuli tehtyä. Meidän piti käydä Turussa veljen luona parisen viikkoa sitten, mutta Ville tuli kipeäksi. Ja ei mennyt pitkään, kun itsekin jo tulin kipeäksi (taas kerran) ja melkein jäi Kiteen reissutkin välistä. Oon viimeisen viiden kuukauden aikana sairastanut viisi kertaa, viimeisin oli kuumeflunssa, josta pääsin eroon viimein pari päivää sitten. Tai siis eilen oli ensimmäinen päivä normaalia oloa ja uskalsin jo kävellä ulkonakin kunnon lenkin. Vähän vielä tuntui sydämessä kovemmat sykkeet, mutta rauhakseen kun meni, niin ihan hyvin se sujui. Oon niin tottunut nyt siihen, että tulee käveltyä joka päivä ainakin tunti ulkona, joten kyllä tuollanen jatkuva sairastelu saa koko kropan jumiin. Pään siinä samalla. Niin ja harmittaahan se, että juuri kun on alkanut salillakin saada itselleen treenirutiinia (kaksi salikertaa viikossa, koko kroppa eri liikkeillä molemmilla kerroilla) niin sitten tulee taas kipeäksi. Nyt mietin, että mihinkähän seuraavaksi sairastun? :D Jos jotain positiivista, niin ainakin Allu saa hyvnä vastustuskyvyn, kun sairastan monet taudit imetyksen aikana. Ehkä siis hällä on myöhemmin vähemmän tauteja. :)

Mitään kovin kummaa ei meidän arkipäivissa tapahdu, mitä nyt yritetään Allun kanssa nähdä joka viikko joitakin kavereita, käydä paljon kävelyillä ja olla vaan kotosalla nauttimassa yhteisestä ajasta. Elämä tuntuu todella ihanalta tällä hetkellä ja suurempia väsymyskohtauksia ei ole ollut. Joka päivä on paljon hetkiä, kun nauretaan ja lapsen kehitystä on mielenkiintoista seurata. Energia tuntuu myös lisääntyvän koko ajan, mikä luultavasti johtuu siitä, että on saanut jo nukuttua vähän paremmin ja enää herätään tunnin välein. Hehe, edistystä sekin. :)

dsc09642

Siinä missä valo tuntuu lisääntyvän ja aika tuntuu kuluvan nopeasti, oon nyt huomannut, että alan jo automaattisesti miettiä tulevaa ja sitä, että kauanko tulen viettämään aikaa kotona lapsen kanssa. Ehkä vielä vuoden? Innostun ihan kauheasti, kun joku juttelee mulle työjuttuja ja oon aina ensimmäisenä neuvomassa, jos joku kaipaa jeesiä esim. työnhakuun. On kova ikävä työelämää, mutta toisaalta haluan viettää rauhassa tämän vauvavuoden ja ehkä vielä pidemmällekin, jos mahdollista. Jos oma pää vain kestää. Tosin voihan sitä mennä vaikka osa-aikatöihin, jos ei malta kokonaan olla poissa kotoa? Ajattelin, että voisin tänne vähän kirjoitella myös ajatuksiani työelämästä, niin saisin vähän purettua sitä kaipuutani työelämään. Ensi viikolla siis ehkä tiedossa vähän jotain muutakin kuin tätä arkea kotoa. :)

Kirjoittelin tämän postauksen muuten noin kuudessa osassa, aloitin kello viideltä ja nyt lopettelen kun kello on pian puoli kahdeksan. Välillä piti nukuttaa poikaa, nousta ylös, leikkiä, vaihtaa vaippaa, tehdä aamiaista ja nyt vihdoin herätin jo Villen, että saan hetken syödä rauhassa. Tänään meille on taas tulossa useampia vieraita, joten varmaan ois aika siirtyä aloittelemaan päivää. Viikonlopulle tiedossa lenkkeilyä, hyvää ruokaa, paljon vieraita, kyläilyä kaverille ja pakkailua ensi viikkoa varten, kun me karataan taas Itävaltaan. Siitä lisää sitten myöhemmin!

Mitäs teille muille kuuluu? Mitkä on olleet helmikuun kohokohtia? Aurinkoa viikonloppuun! <3

10 thoughts on “Hei mitä kuuluu lauantaina?

  1. Ihanaa, että sielläkin alkaa päiviin ja öihin tulla rytmiä. :) Itse myös todennut sen, että kaikki muuttuu kokoajan ja kun on tottunut siihen, että nappula on aina tyytyväinen, otan tosi raskaasti ns. kitinäpäivät. Tai jos yöllä herätäänkin 2h välein, kun on tottunut muutamaan herätykseen se tuntuu tosi rankalta. 😵 Meillä kohokohta on ollut ryömimään oppiminen ja se, että vaunuissa otettiin käyttöön istuinosa. 😀

    Tykkää

    1. Heh, niin no veikkaan että se rytmi tulee muuttumaan vielä monet kerrat, mutta ainakin on jonkinlainen raami päiviin saatu aikaan. Ehkä ihan hyvä että meillä ei oo vielä totuttu ns. helppoihin päiviin, koska niinhän se menee, että sitten kun tottuu, on vaikeampi palata takaisin. :D Onneksi ihmiskeho kyllä tottuu ihan kaikkeen, mutta jos nyt joku sanoisi että pitäisi herätä taas koko yö 10 min välein, niin varmaan itkisin ajatuksestakin. Aiemmin se sujui ihan hyvin, mutta nyt tuntuu ettei enää jaksaisi..

      Meillä on myös istuinosa käytössä, mutta tuo ryömiminen on vielä kaukana tulevaisuudessa. Katsotaan jos sekin vielä joskus opittaisiin :)

      Tykkää

  2. Hei juolahti tuosta töihin paluusta mieleen, että oletteko ajatelleet Allulle kaveria tai siis mikä on toiveidenne lapsiluku? :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    Tykkää

    1. Meillä taitaa olla kaksi lasta toiveena, ainakin tällä hetkellä ollaan niin puhuttu. Pitäähän Allulle saada leikkikaveri sitten joskus :)

      Tykkää

  3. Täällä kans tuntuu, että oon koko ajan kipeenä. :( Aina kun pääsee tosiaan takasin treenirytmiin, niin jo on uusi flunssa tulossa. Tosi rasittavaa. En tiedä, voiko stressi/henkinen väsymyskin aiheuttaa näitä flunssia/heikentää vastustuskykyä, ehkä..? Alan ainakin itse uskoa niin.

    Ihania kuvia Kiteeltä! Nyt on täällä eteläisemmässäkin Suomessa niin hienon näköistä, kun tuli kunnolla lunta! <3 Kun vaan olisi vielä terve, että pääsisi ulos asti nauttimaan noista aurinkoisista ja lumisista päivistä. :D

    Aloin oikein miettiä, että mikä olisi ollut helmikuun kohokohta, mutta jotenkin pää lyö ihan tyhjää. Tää kuukausi on mennyt hirmuisen nopeesti, justhan se vasta alkoi! Vähän alkaa tosiaan olla uupumuksen merkkejä omassa kropassa, niin ehkä senkin takia on mennyt vähän sumussa tää kuukausi. Ensimmäisenä kohokohtana tuli kuitenkin mieleen juurikin nämä viime päivien kauniit aurinkoiset ilmat ja kimaltava lumihanki. :) Sekä tietysti muutama päivä sitten alkaneet Lahden MM-kisat ja eilinen Pärmäkosken mitali!

    Tykkää

    1. Voihan se olla, että pelkkä stressi ja väsymys tekee sitä myös. Unettomuus ihan varmasti heikentää vastustuskykyä, keho on silloin niin herkkänä. Ehkä meillä tilanne paranee ihan pian, eihän tämä nyt voi loputtomiin jatkua :)

      Samaa mieltä, kuukausi mennyt tosi tosi nopeasti taas ohi! En edes tajunnut, että eilenhän tosiaan oli jo kuun viimeinen päivä. Kauhee vauhti tässä elämässä :D Hyvä, että muistit sieltä jotain kohokohtia mieleen. Sumuisessa arjessa moni asia helposti unohtuu, mutta älä syytä siitä itseäsi. Sellaista se arki nyt hetken aikaa on <3

      Tykkää

  4. Harmi kun siellä sairastellaan noin kovasti nyt. Toivottavasti olisitte pian taudit jo sairastaneet ja pysytte terveinä! Ihana että teilläkin alkaa rytmiä löytymään. Se helpottaa kummasti arkea. Tosin nuo vauvat on ihmeellisiä, että juuri kun luulette saaneen hyvän rytmin niin pian kaikki on taas päälaellaan. Ainakin itse olen tämän huomannut :D Kiva että teillä nukutaan jo astetta paremmin vaikka edelleen kuulostaa rankalle tuo tunnin välein herääminen. Itse tulisin varmaan hulluksi jos heräisin noin usein, varsinkin kun meillä nykyään herätään enää noin pari kertaa öisin. Vaikka jostain syystä niinä öinä kun mies on yötöissä niin meilläkin herätään tunnin välein eikä neiti suostu nukkumaan omassa huoneessa. Mikähän meidän helmikuun kohokohta olisi. Paljon on tapahatunut, mutta hmm olisikohan reissu neidin isovanhempien luo keski-suomeen ainakin yksi kohokohdista. Siellä pääsi nauttimaan ihanista säistä ja rennosta oleilusta :) Mukavaa alkavaa viikkoa teille!

    Tykkää

    1. No toivotaan tosiaan näin! Jos tää oli vika flunssa ja jatkossa sairastelut ois ohi..vaikka joo, kyllä mä mieluummin itse sairastaisin vaikka joka kuu, kunhan lapsi ois terve :)

      Hehe, oot niin oikeessa taas! Rytmiin on ihan turha tottua, sen oon kaikilta kavereilta kuullut. :D Katsotaan mitä kaikkea tässä tapahtuu, jatkuvasti kun kehittyy joku asia ja muuttuu syömiset, liikkumiset ja unetkin. Ihanaa tätä kehitystä on seurata ja elää siinä hetkessä mukana. :)

      Ihanaa viikkoa teille Mia! :)

      Tykkää

  5. Oon kans huomannu et vauvan kanssa pitää varaa kauheesti aikaa. Sillon ku oli vielä pienempi tarvi vielä enemmän. Neuvolaan heräsin varmaan kolme tuntii aikasemmin et ehdin ite syödä, laittautua ja syöttää vauvaa vielä lähes tunnin. Nyt onneks jo päästään nopeemmin lähtee.
    Viikonloppuna oli miehen serkun sedän muistotilaisuus ja siskon poikaystävän synttärit. Vähemmän ilosta ja enemmän ilosta tilaisuutta.
    Tänään mun miehen isyysloma alko. Nyt hän on kaks viikkoo kotona. Ihanaa!

    Tykkää

    1. Mut tuohan kuulostaa tosi hyvältä, että myös otat hyvin aikaa kaikelle ja teet rauhassa. Parempi niin kuin kauheessa kiireessä. :) Itsekin vähän jännitän lähtöjä tiettyyn aikaan, jos yksin oon matkassa, mutta kun ollaan molemmat menossa johonkin, niin kaikki sujuu yleensä helpommin. Silloin on kahdet kädet apuna, eikä synn edes stressiä lähdöstä ja toisen itkusta.

      Ihanaa isyyslomaa teille sinne!!! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s