Meidän sunnuntaikävelyt

sunnuntaikavely

Huomenta! Jokos siellä ollaan pirteenä pystyssä vai onko vielä sellanen mukava sunnuntaipöhnä silmissä ja tekee mieli makoilla ihan rauhassa peiton alla? Hih, musta olisi myös tosi ihanaa viettää sellaisia rauhaisia sunnuntaiaamuja peiton alla, mutta en vaan koskaan malta. Aamuisin on ihan liikaa energiaa ja siksi pitää heti lähteä liikkeelle ja jättää levot vähän myöhemmäksi. Onneksi on koko päivä vielä aikaa, ehtii sinne peiton alle köllöttelemään sitten myöhemminkin.

Tai siis ööh, tässähän mä taidan juuri istua sängyssä peiton alla ja kirjoittelen tätä tekstiä. Mitähän mä höpäjän? Niin no, mulle se aamu taisi alkaa tänään jo noin viitisen tuntia sitten. Nyt ollaan jo lounasajassa meidän rytmin mukaan ja kohta voi valmistua yöunille, eh. ;)

Ajattelin että voisin vähän kertoa teille tänään siitä, millaisia meidän sunnuntait on nykyään. Lapsen tulo elämään on luonnollisesti vaikuttanut jokaiseen päivään ja varmasti eniten siihen, millaisin viikonloput ovat. Enää ei tuu suhittua jatkuvasti joka paikkaan ja oma harrastaminen on vähentynyt todella paljon. Ja vaikka olisikin tottunut viettämään osan päivästä vain loikoillen peiton alla, on se lähes täysin historiaa. Kyllä, kotona me ollaan entistä enemmän, mutta touhuamista riittää aikaisesta aamusta iltaunille saakka. Kun Allu ei viihdy lähes yhtään paikoillaan, ollaan käytännössä koko ajan liikkeessä. Joko ulkona tai sisällä.

Sunnuntait on ihania päiviä, sillä yleensä ollaan koko porukka kotona yhdessä. Ainakin pyritään siihen. Ei tehdä liikaa suunnitelmia ja aamupäivisin meillä on tapana käydä yhdessä pitkällä kävelyllä. Isin annetaan ensin nukkua mahdollisimman pitkään, sitten syödään kunnon aamiaiset ja lähdetään pihalle. Allu saa nukkua hyvät unet ja samalla me kaksi voidaan rauhassa keskustella kaikesta mitä on mielessä. Mulle nämä lenkit on usein viikon yksi kohokohdista, sillä siinä ehtii rauhassa jutella niin paljon viikon tapahtumista ja me huomataan usein löytävämme itsemme myös haaveilemasta. Viime lenkillä me puhuttiin tulevista matkoista ja sitä edellisellä siitä miten Ville aikoo käyttää jäljellä olevia isyysvapaitaan. Niillä lenkeillä me myös usein käydään läpi tulevaa viikkoa. Mitä menoja kummallakin on, mitä syödään ja onko jotain toiveita siitä mitä tehtäisiin jos kummallakin on vapaa ilta. Kotona me sitten kirjoitetaan post it lappuja jääkaappiin, että muistetaan mitä tulikaan sovittua.

kavely

Ehdin tänään jo aamusta käydä kävelyllä Allun kanssa kaksin, mutta tarkoitus on pian lähteä ulos myös yhdessä. En jättäisi yhteistä lenkkiä väliin mistään hinnasta. Mulla vaan sattui olemaan heti aamusta niin paljon energiaa tarjolla (syötiin illalla hodareita, ne tais olla kunnon energiapommeja! ;) ) ja teki mieli saada raitista ilmaa, joten siksi me lähdettiin kaksin ensin ulos. Lähes puolitoista tuntia oltiinkin sillä reissulla ja kun tulin takaisin mukanamme tuoretta leipää kaupasta, syötiin porukalla hyvä aamiainen ja nyt otan hetken lepoa. Pojat tuolla leikkii kahdestaan ja kun on aika seuraavien päikkäreiden, niin suunnataan varmasti takaisin ulos.

Odotan jo innolla meidän yhteistä kävelyä, siitä on tullut ihana viikottainen tapa ja yhdessä ulkoilu on tottakai kivempaa. Kolmisteen me viihdytään kaikista parhaiten. Kohta siis suunta ulos ja myöhemmin päivällä mennään vauvakirkkoon. Heh, ihan uus tuttavuus sekin, mutta kaipa sinne pitää mennä kun on kutsu tullut. Mitähän siellä oikein tehdään? Lauletaan virsiä ja vauvaa? :)

Ihanaa sunnuntaita! <3

psst. Kuvissa näet Villen näkemyksen meidän sunnuntaikävelyistä, tai siis sen millaisena hän halusi ne teille esitellä ;)

6 thoughts on “Meidän sunnuntaikävelyt

  1. Kuulostaapa mahtavalta teidän sunnuntai-kävelyt! Varmasti ihanaa viettää perheen kanssa aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Ei tekisi itsellekkään ja miehelle pahaa, mutta meillä tuon yhteisen kävelyn sumpliminen vaatisi järjestelejä kun mies on vuorotyössä niin vapaita on millon sattuu ja sillon saatan itse jo olla sopinut menoa. Mutta tässä ainakin muistutus että voin lähteä kuitenkin yhdessä useammin koko perheen voimin lenkkeilemään :) Me mennään ensi sunnuntaina vauvakirkkoon. En edes tiennyt sellaisten olemassa olosta mutta kutsu tuli niin onhan se mentävä!

    Tykkää

    1. Kiva, että sait tästä ajatusta teillekin. Ehkä pääsette joskus vaikka illalla lenkille yhdessä, eihän se ajasta kerro koska menee. Iltaiset kävelytkin on ihania <3

      Tykkää

  2. Pakko kommentoida sun blogiis nyt viimein! Oon seuraillu sua instagramissa ja täällä blogissa jo jonkun aikaa. Sun instagram kuvat on niin ihania ja energiaa täynnä, että en voi muuta kuin ihailla! Muutenkin tää blogi ja kirjotukset on niin ihanan energisiä ja positiivisia, että näitä on ihana lukea :) koitin selailla sun blogia läpi mutten ainakaan löytänyt, että ootko sattumoisin tehnyt minkäälaista postausta aloittelevalle liikkujalle? Oma tilanteeni on siis semmoinen, että en oo varmaan vuoteen liikkunut kunnolla ja syöminenkin on vähän retuperällä. Oon siis normaalipainoinen parikymppinen nainen, mutta tarvisin apua, miten aloittaa liikkuminen ja paremmin syöminen, vinkkejä ja sen semmoista. Olo on tosi voimaton mikä johtuu just liikunnan puutteesta ja syömisestä, minkä ihan tiedosta. Motivaatio on itellä nyt korkee ja haluaisin kamalasti alkaa liikkumaan taas ja syömään hyvin, haluan sen paremman olon takaisin. Ongelma tässä on se, etten oikeen tiiä mistä alottaisin. Miten alkaa taas liikkumaan ja syömään hyvin, et haluais tehdä semmosta postausta tai linkata jos oot jo semmoisen tehnyt? Salikorttiin ei oo varaa, opiskelija kun olen. Kiitos jo etukäteen ja kiitti sulle näistä ihanista blogipostauksista! :)

    Tykkää

    1. Ihana kommentti!! Kiitos todella paljon, tää piristi suuresti. <3 :) Haluankin jakaa mahdollisimman paljon hyvää mieltä ja oloa, koska itsellä sellainen on pääosin aina. Hymy tarttuu herkästi itsellenikin, niin ehkä siis teille myös sinne ruudun toiselle puolen? :)

      Kiitos postaustoiveesta, ehdottomasti haluan kirjoittaa tästä lähiaikoina! Ehkä jo tällä viikolla, jos vaan saan aikaa. :)

      Tykkää

    1. Päästiin me sinne Mari! No se oli itseasiassa aika rento, sellainen mukavan rauhallinen. Kuunneltiin virsiä ja lauleltiin mukana, ihmeteltiin yhdessä (siis poika ihmetteli) kun oli niin paljon vauvoja ympäriinsä. Me ei sitten menty enää syömään muiden kanssa yhdessä, kun Allu alkoi olla aika riehakas ja itkuisa välissä. Ehkä vähän liikaa hälinää ja kovaa ääniä hänelle pitkän päälle? mutta suosittelen, menkää käymään. Nekin on varmaan aina erilaisia eri seurakunnissa :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s