Sokerista tehty

Voi ei, miksi mun piti syödä niitä karkkeja eilen? En oo pitkään aikaan syönyt mitään niin sokerista ja kun otti oikeen isolla kouralla karkkia illalla, niin johan tuntuu olossa. On ihan sokerista tehty olo ja hampaissa saakka tuntuu ikävältä. Luultavasti kuvittelen kaiken, mutta mun mielestä kasvotkin näyttää ihan sokeriselta ja silmiäkään ei saa kunnolla auki. Okei, ehkä tajuan itsekin että nyt menee vähän liioittelun puolelle, mutta siis jotenkin mun pää tuntuu olevan ihan sokeria täynnä, ajatukset ja kaikki. Vaikka kyllähän se sokeri helposti saa aikaan huonommman olon, varsinkin jos sitä syö harvoin. Ennen söin karkkia vähän joka päivä, eikä ollut mitään tällaista ongelmaa. Pitäsikö siis alkaa syömään sitä useammin, niin ei joutuis kärsimään? ;)

No jos ei nyt kuitenkaan. Eivät ne karkit edes maistuneet niin hyvältä kun muistin! Liian makeita, eikä yksikään maku ollut juuri sitä mitä olisin kaivannut. Muistin maut ihan erilaiseksi. Saman oon todennut jo usean kertaa viimeisen puolen vuoden aikana ja silti sitä aina sortuu sinne karkkihyllylle. Jos joku asia on ollut lempparijuttu koko pienen iän, on todella vaikea päästä siitä ajatuksesta eroon ja siksi sitä kai sortuu niin usein maistamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Enkä mä siis tiedä miten tässä on edes käynyt niin, että vieroituin sokerista ja mun rakkaimmista herkuista. Tekikö sen raskaus, vaiko kevät Euroopassa reissaten? Vai niiden yhtälö? Kun on ollut pitkään ilman, niin sokeri ei enää aiheuta samanlaista himoa. Eikä makukaan enää ole yhtään sama.

lastnight

Ennen mun yksi lemppareistani oli jogurttirusinat, mutta nykyään ne maistuu niin hullun makeilta ettei voi edes valita niitä karkkipussiin. Ja kun syötiin banaanipannareita viime viikolla, maistui kermavaahtokin jo ihan liian makealta ja nopeasti vaihdoin tilalle raejuustoa. Johan parani maku nopeasti, niin kummalliselta kun se ehkä kuulostaakin sun mielestä. Ihmettelen tässä vaan, että miten tässä on voinut käydä näin ja miten ihmeessä karkki ei enää tuo sitä samaa hyvää olon kun se toi ennen. Miten yksi elämän suurin nautinnoista voi vain kadota? Onko sulla käynyt ikinä samoin, että yhtäkkiä joku suurin intohimo on kadonnut ? 

Ehkä tämä ei oo mikään suuri katastrofi ja toisaalta on aika hyvä huomata nyt, miten huonon olon sokeri tekee. Kyllä mä tykkään vielä makeista, mutta lemppariksi on muodostunut Lindtin 90 prosenttinen tummasuklaa (hah, ennen olisin nauranut, jos joku olisi väittänyt pitäänsä siitä!) ja juuri leivotut pullat on tottakai hirmu hyviä, jos niitä joskus kotona tehdään. Jäätelökään ei enää maistu yhtään, enkä enää himoitse juuri mitään sokerisia makuja. Tummaan suklaaseen tehtyä kaakaota tulee kyllä juotua, mutta sekin todella vähällä sokerilla ja sekin vain siksi, kun kahvia en enää juo niin paljon niin on mukava välillä keitellä itselleen joku hyvä juoma jota nautiskella hiljakseen. Se on niitä tämän hetken pieniä nautintoja arjessa, kun poika nukahtaa ja pääsen istumaan itsekseni. Kuppi kuumaa kaakaota ja hetki omissa ajatuksissa hyvän sarjan tai vaikka koneen näppiksen parissa. <3

dsc09142

Ja hei. Jos sulta tuntuu tosi kummalliselta, että sokerista pääsee eroon kuin vahingossa, niin siltä se kuulostaa mustakin. En ois ikinä uskonut puhuvani näin, mutta ilmeisesti riippuvuuksista on mahdollista päästä eroon. Oon itsekin ihmeissäni ja samalla tosi tyytyväinen. Nyt on sekin rakas riippuvuussuhde katkaistu, eihän siihen mennyt kuin 28 vuotta että oppi olemaan ilman sokeria. Varsin nopeesti opittu. ;)

Ihanaa viikonloppua murut! <3

8 thoughts on “Sokerista tehty

  1. Mä en oo onneks ikinä tykännyt ns.karkki karkeista. Mutta ne Parrods pähkinäherkut on mun pahe kyllä. 😁 ja vaniljajätski tummasuklaarouheella. 😍 Nekin, ihme kyllä, heti raskauden jälkeen jäi vain viikonloppuherkuiksi. Aika hauskaa, että kun pienenä oli karkkipäivä, sitä mussutti silti nameja salaa joka päivä, mutta joskus yläasteella kun moista ei enää ollut, tein itselleni sellaisen. 😂😂 Ja oon kyllä kohta 18 vuotta sitä aika tosi tarkkaan noudattanut. ☺

    Tykkää

    1. Ne on kyllä tosi herkkuja, samaa mieltä! Mutta liian makeita joskus, kuten karkitkin on alkaneet olla. Haha, en kyllä ois koskaan kuvitellut puhuvani näin, ihmeellisiä asioita iän myötä tapahtuu :D Vai äitiyden myötä? ;)

      Aika hyvä tuo sun karkkipäivä..Ei toimi meillä millään. Oon yrittänyt monet kerrat joskus, mutta se on liian tarkkaa. Pisteet siis sulle, tuo on jotain mitä oon aina tavoitellut itsekin!:)

      Tykkää

  2. mitä kauemmin on ilman namuja niin sitä vähempi niitä tekee mieli :D ennen olin ilonen jos selvisin viikon ilman karkkia, nyt oon ollu yli kolme vuotta ilman yhtäkään namua ja niiden tuoksukin tekee pahaa. vaniljajätskiä maistoin ja huhhuh sitä makeutta! ei uskois et entinen sokerin suurkuluttaja sanoo näin :)

    Tykkää

    1. Niinpä, just näin se menee! Ja siis ihan samaa mieltä siitä, että kun on ilman, niin pienikin sokerisuus on helposti ihan liikaa. Ihmeellisen nopeasti suu tottuu ei niin makeisiin makuihin :)

      Tykkää

  3. Itse oon kanssa ollut nuorempana todellinen sokerin suurkuluttaja, mutta kummasti makuaisti on nykyään tottunut vähemmän makeisiin makuihin. Pienenä syötiin aina maustettuja jogurttejakin, nykyään jos sellaista maistaa niin huhhuh että on makeeta! Menee ihan jälkkäristä. Karkkiakaan ei tule enää syötyä läheskään sellaisia määriä kuin ennen, vaikka niitä edelleen jonkin verran menee. En tajua, miten silloin pienempänä on voinut vetäistä jonkin karkkipussin kerralla, kun nykyään siitä tulisi ihan hirveä olo. :D Sokerin liiallisesta syönnistä tulee kyllä kamala turvonnut ja pöhöttynyt olo, tuntuu välillä seuraavana päivänä siltä kuin olisi krapulassa, ehkä sitä sitten onkin sokerikrapulassa, jos edellisenä iltana on ollut sokerihumalassa. ;) En myöskään olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että nykyään pidän tummaa ja raakasuklaata vähintään yhtä hyvänä kuin ”tavallista” suklaata, usein tekee jopa enemmän mieli sellaista, eikä sitä tarvitse syödä montaa palaa. :)

    Tykkää

    1. Apua, ihan samaa mieltä! Oon joskus maistanut sokerista jogurttia ja kääk, se oli ihan hullun sokerista! Mutta kuten säkin totesit, niin suu tottuu tosi nopsaan makuihin. Ehkä viikossa siihen juksuun tottuis, jos alkais syödä joka aamu? :D Noei, en meinannut testata :D

      Mulla tekee myös enemmän mieli ihan kunnon tummaa suklaata, sellasta 90 prosenttista. Raakasuklaa on harvemmin mun makuun, mutta on niitäkin hyviä. :) Normi suklaasta en oo oikein koskaan niin tykännyt, siinä pitää aina olla jotain sattumia mukana. :)

      Tykkää

  4. Raskauden myötä kaikki himo makeisiin on kadonnut. Ostin irtokarkkeja kaupasta, mutta mikään ei maistunut niin hyvältä kuin muistin tai etukäteen ajattelin. Suklaa ei maistu yhtään, eikä esim. pätkiskakku, jota tein. Tuntuu ihan kummalliselta, mutta ehkä tähän tottuu. Eikä sinänsä kyllä haittaisi, jos noita sokerisia ei enää niin tekisi mieli. :D

    Pulla on parasta, sitä rakastan. :D

    Tykkää

    1. Haha, kuulostaa niin tutulta! Ja hei, munkin suuhun kyllä pulla maistuu hyvältä nykyään! Ennen en niin innostunut mutta nyt kun sitä harvemmin syö, on se tosi hyvää. Ehkä siksi, kun se ei ole mitenkään hirmu makeaa? :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s