Hetkiä

dsc09237

dsc09239

dsc09256

dsc09277

dsc09112
dsc09291

dsc09222

dsc09240

Oon nuoresta asti pitänyt päiväkirjaa ja siinä missä nuoruuden päiväkirjat on pinottuna siististi laatikoihin, on nykyään päiväkirjat täällä tietokoneella. Jokaiselle vuodelle on omansa, joissakin vuosissa on paljon sanoja, mutta välillä tuntuu ettei ole tullut kirjoitettua juuri mitään. Se mikä on muuttunut niitä paperisista päiväkirjoista, on tapa miten kirjoitan. Nykyään kirjoitan lähinnä ajatuksenjuoksuna ja kuvailen enemmän tunteita kuin varsinaisia tapahtumia. Jos joku lukisi niitä päiväkirjoja, olisi sieltä erittäin vaikea tunnistaa yhtäkään henkilöä. Tunteita sieltä on helppo aistia, niitä niillä riveillä riittää. Vahvoja tunteita.

Tällaisen oman tunnepäiväkirjan lisäksi (jollaista muuten suosittelen lämpimästi sullekin!) on mulla ollut tapana kirjoittaa raskauden alusta saakka päiväkirjaa siitä, mitä beibille ja mulle kuuluu. Siihen päiväkirjaan on kasaantunut jo 187 sivua ja sisältö on vaihteleva. Raskauden aikana jutut olivat tottakai vähän erilaisia kuin nyt, jännittynyt tunnelma on vaihtunut puhtaaseen vaipanvaihtoarkeen. Tällä hetkellä lähinnä kuvailen Allun kehitysaskeleita, miten meillä elämä muuten sujuu. Tapahtumat kun tulee unohtumaan nopeasti ja on kiva sieltä tarkistaa, että milloinkas tää meidän tyyppi vaikkapa ekaa kertaa kääntyi masulleen. Aa, parin kuukauden ikäisenä. Vau!

Yksi asia minkä myös kirjoitan tähän perhepäiväkirjaan, on päivän paras hetki. Se on jokaisen sepustuksen lopussa ja riville kirjoitan sen asian, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Luonnollisesti hyviä hetkiä on paljonkin, mutta yritän aina kaivaa mielestä sen, joka nousee kirkkaimpana mieleen. Yleensä ne asiat liittyvät jollain tapaan meidän yhteisiin päiviin pojan kanssa, mutta joskus parhaalta on voinut tuntua vaikkapa oma treenihetki tai hyvät yöunet. Siitä tämä postauskin tuli mieleeni, kun katselin kuvia joita on tullut napsittua. Paljon hyviä hetkiä kotoa ja ulkoa. Paljon rakkautta ja hymyjä. Onneksi kuvia tulee otettua talteen, niitäkin on kiva katsoa myöhemmin. Päiväkirjoja en niin lue jälkikäteen. Niin hullu en ole. ;)

Jos sinä kirjoitat päiväkirjaa, niin millainen se on? Onko se paperinen vai sanoja koneella? Onko siinä tapahtumia vai kenties enemmänkin tunnekuvauksia kuten mulla? Jotain muuta? :)

8 thoughts on “Hetkiä

  1. Mä yritän kirjoittaa edes jonkinlaista päiväkirjaa, jotta jäisi jotain ajatuksia ja tapahtumia ylös ihan kirjoitettunakin, ettei kaikki ole oman muistin varassa. ;) Nuorempana kirjoitin myös ihan perinteistä päiväkirjaa, välillä saattoi olla pitkiäkim taukoja, välillä taas tekstiä saattoi syntyä lähes päivittäin. Nyt olen jo muutaman vuoden ajan ostanut kalenterin, jossa on aina yksi sivu tilaa yhdelle päivälle. Sinne kirjoitan menojen lisäksi erilaisia ajatuksia. Olen ajatellut, että niin saisi helpommin edes jotain kirjoitettua, kun se varsinaisen päiväkirjan kirjoittaminen tuntuu mukamas niin työläältä välillä. Toki välillä kalenterinkin kanssa saattaa olla pitkiä aikoja, ettei menojen lisäksi tule juuri muuta tekstiä, mutta välillä on sivut täynnä ajatuksia. :D Se riippuu tietysti vähän elämäntilanteesta ja tunteiden myllerryksistä. Välillä on tasaista arkea, josta ei niinkään koe tarpeelliseksi mainita mitään erityistä, välillä taas tunteet heittelee joka päivä laidasta laitaan ja niitä haluaa purkaa johonkin. On kiva ajatella, että on jotain ajatuksia kirjoitettuna, että niitä voi sitten vanhempana lukea, jos siltä tuntuu. :)

    Tykkää

    1. Tuo kalenterisysteemi on myös tosi fiksu, sillä kalenteria tarvitaan muutenkin usein joten miksi ei laittaisi kaikkea samaan. Eikä ehkä unohdu se kirjoittelu niin helposti? Mulla ainakin kiireessä jää usein monia päiviä välistä, vaikka toisaalta jos ois paperinen kalenteri, niin ehkä ehtis aina edes pari sanaa kirjoitella? Tuleeko sulla sinne usein asiaa, vai jääkö paljon päiviä väliin?

      On muuten hassua, että niistä vähän liiankin helposta päivistä ei välttämättä tule kirjoitettua mitään, mutta sitten kun menee huonosti tai jotain tapahtuu niin kyllä sivut täyttyy tiuhaan :D

      Tykkää

  2. Mahtava idea! Raskausaikana pidin tovin ahdistuspäiväkirjaa, se helpotti vaikka on kyllä hyvin ahdistavaa luettavaa, vielä en ole sitä lukenut. Pitäisi kyllä lukea, että käsittelisi ns. raskausmasennuksen. Ehkä meillä siksi on iisi baby, kun positiivisestä testistä ekaan supistukseen oli elämäni hirveimmät 9kk henkisesti. 😂 (No silloin ei naurattanut) Mä oon myös vauvakirjaa täyttänyt, mutta muuten on unohtunut kirjata aatoksia. :)

    Tykkää

    1. Niin ja kuvia oon teettänyt paljon, ekasta viidestä kuukaudesta teetin kuvakirjan jo. 😁 Niissä on aina myös tekstejä! 😊

      Tykkää

      1. Eikä! Mulla ihan sama suunnitelma. Menikö sulla kauan aikaa tehdä se kirja? Musta se näyttää niin ikuisuusprojektilta, kun oon niitä sieltä selannut ja yrittänyt valita millaisen kirjan tekisi.

        Heh ja juu, nuo varpaat on ihan jättimäiset. Tosiaan kaks vuotiaan sukat jalassa :D :D

        Tykkää

    2. Hei toihan on hyvä nimi! Ahdistuspäiväkirja, koska sitä se monilla varmasti on! Eihän sitä nyt liian ruususista jutuista ikinä kirjota, enemmänkin juuri niistä ahdistavista tai vaikeista hetkistä :)

      Tiedätkö, oon miettinyt ihan samaa! Että kun mulla oli niin super helppo raskaus, hyvä kun huomasin että olen edes paksuna, hahah, niin ehkä siksi mun synnytys oli niin vaikea ja tämä alkuaika myös vähän vaikeampi. Tai no, en mä itse tätä nyt niin vaikeana näe, mutta tottakai kun muut kertoo vauvoistaan, niin huomaahan sen ett, on meillä vähän vaativampi lapsi kotona. Energiaa ainakin tarvitaan, kun koko ajan pitää olla liikkeessä ja keksimässä mitä tehdään. Mutta mitäs muuta sitä odottaa, kun äitinsä ja isänsäkin on olleet ihan samanlaisia :D <3

      Tykkää

  3. Mä aloitin päiväkirjan pitämisen uuden vuoden kunniaksi! Halusin jotenkin aloittaa puhtaalta pöydältä tämän vuoden kanssa ja siksi päätin aloittaa päiväkirjan (ihan sellaisen paperisen) pitämisen :) Aloitin useita päiväkirjoja lapsena, mutta musta tuntuu, että tämä uusin on varmaan yhtä pitkä kuin ne kaikki aloittamani yhteensä :D Nyt taas pohdin, että miksi en ole pitänyt päiväkirjaa aiemmin! (Okei, ehkä se syy on juuri tuossa edeltävässä lauseessa) :D Mutta musta tuntuu, että vain kuukaudessa olen vuodattanut sinne jo vaikka mitä ajatuksia, toiveita, pelkoja, haaveita ja vaikka mitä.

    Mullakin sinne sivuille eksyy paljon tunteita, myös ihmisiä ja tapahtumia, mutta aika usein joku juttu/ihminen/tapahtuma käynnistää rattaat päässä ja sitten niiden jauhama tulos ”jalostuu” sinne kirjan kansien väliin. Todella terapeuttista :) Itse puran paljon ajatuksiani puhumalla, mutta on ollut mukavaa ”löytää” myös toinen väylä purkaa mieltään.

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s