Äitiyden herättämiä ajatuksia viime kuukausilta

Huomenta! Kuinkas siellä voidaan tänään? Täällä ois yks pirteä äiti, joka on nukkunut pitkästä aikaa jopa seitsemän tuntia unta ja vaikka sekin on monissa eri pätkissä, niin mulla on todella todella hyvä olo! Naurattaa, että tuollaset seitsemän tunnin unet on nykyään ”pitkät unet” joilla nukutaan univelkaa pois. Jep, suorastaan maraton unoset :D Mutta joo, hyvin riittivät ja veikkaan, että tänään pääsee jo vähän urheilemaan. Maanantain jälkeen en oo käynyt kun rauhallisilla vaunulenkeillä, koska energiatasot on unien takia olleet niin vähäisiä ja ruokakaan ei oo maistunut. Mutta hei tänään homma onkin ihan toisin ja energiaa ois sopivasti yhteen salitreeniin ja varmasti kävelyynkin ulkona. Pian pääsen salille, kunhan uskallan herättää Villen uniltaan. :)

Tuossa itse yöllä valvoessani pohdiskelin äitiyttä ja sitä, millaisia ajatuksia viime kuukausina on mielessä pyörinyt. Osiin ajatuksistani ei ole vieläkään löytynyt vastausta, mutta ehkä teiltä löytyisi? Tässäpä teille pieni pala ajatuksia mun äitiyteni ajalta, ehkä sieltä löytyy joku joka on miettinyt ihan samaa joskus? :)

***

Onko kaikki vauvat samanlaisia kuin meidän, haluavat  liikkua jatkuvasti paikasta toiseen, oppivat jo nuorena seisomaan ja nukkuvat mahdollisimman vähän yöllä, jotta ehtivät elämään enemmän?  Heh, eivät ole, tähän olen jo saanut vastauksen seuraamalla tuttavien vauvoja. Osa vauvoista nukkuu koko ajan ja monesti he köllöttelevät itsekseen pitkiä aikoja sitterissä tai lattialla. Jokainen vauva on oma yksilönsä, niin myös meidän vauhtiveikko. <3

Mitä soseita on hyvä antaa alussa, kun maistelut aloitetaan? Onko huono antaa liian makeita makuja, kun bataattia, huoliiko hän enää myöhemmin muita makuja? Makuina meillä on testattu nyt bataatti, peruna, porkkana, parsakaali ja bansku. Bansku ei ollut mikään huippumenestys, plus aiheutti masukipuja. Sitä maistellaan uusiksi sitten vähän vanhempana. Ja kyllä, bataatin jälkeen on maistuneet muutkin maut. Uusimpana nyt mm. parsakaali, joka kylläkin vaati pari maistelukertaa ja yökkäystä ennen kuin meni suuhun kunnolla. ;)

Ja hei, soseet on vaikuttaneet uneen positiivisesti! Ainakin vähäsen on pidempiä unipätkiä havaittavissa, poika ei enää herää iltaisin ihan heti nälkään. Voisinko alkaa syöttämään soseita myös keskellä yötä, niin aamuyökin nukuttaisiin eikä kukuttaisi? ;)

dsc09181

Lähteekö tosiaan kaikilla synnytyksen jälkeen? Moni on sillä uhkaillut, mutta itse en ole huomannut eroa. PAITSI nyt viimeisen kahden viikon aikana. Hiuksia lähtee jatkuvasti ja meidän kämppä on kokenut hiusyökkäyksen. Lattiat, vessa, lavuaarit, sänky ja ihan kaikki on täynnä mun hiuksia. Onneksi hiuksia on päässä paljon, muuten olisin pian kalju. 

Olenko huono äiti, jos katson/kuuntelen joskus samaan aikaan Netflixiä, kun ollaan Allun kanssa kotosalla? Jääkö hänen mieleensä muistikuva musta äitinä, joka ei huomioinut häntä? 

Vaikka en nuku ja usein on todella voimaton olo, niin silti rakastan elämääni juuri nyt. Äitiys on parasta mitä tiedän ja en vaihtaisi tätä elämää juuri nyt mihinkään vaikka joku tarjoaisi vuorokauden kestäviä unia loppuelämäksi. 

Silti mulla on ikävä töihin. Kauhea ikävä. Eilen illalla näin vanhoja työkavereita ja tuli vielä enemmän ikävä. Koska on hyvä ikä äidin aloittaa taas työt? Kuinka kauan olisi parasta viettää aikaa kotona, oisko 1,5 vuotta hyvä aika lapsen kannalta? En halua laittaa Allua liian aikaisin hoitoon, kyllä niitä töitä ehtii tehdä ihan kyllästymiseen saakka!

Niin ja kenelle uskallan antaa lapseni hoitoon? Miten löydetään hyvä ja luotettava lastenhoitaja sitten, kun sellainen olisi tarpeen? 

img_2939

Miksi jotkut äidit puhuu siitä, että mitään ei ehdi tehdä itse kun on lapsia, jatkuvasti pitää vaan pestä pyykkiä ja siivoja ja ja…. No, kyllä meillä ainakin on myös molemmille omaa aikaa päivittäin. Niin ja pyykkikone pesee meillä ne pyykit pari kertaa viikossa, itse laitan ne vain narulle. Suosittelen pyykkikoneen hankintaa, jos tuntuu että se itse peseminen alkaa viedä kaikki voimat, hehe ;)

Miksi äidit muuten on niin kriittisiä toisiaan kohtaan ja puhuvat usein todella töykeästi toisilleen?  Ovatko he vain niin väsyneitä ja siksi eivät huomaa puhuvansa melko ikävään ja arvostelevan sävyyn? Oliko tuo mun edellinen lauseeni liian arvosteleva, kun ihmettelin, että kaikki aika menee vain pyykkeihin ja kodinhoitoon heti kun tulee äidiksi? Miten sitten ehditään istua netissä arvostelemassa muita äitejä ja kirjoitellaan blogeihin ikäviä kommentteja, jos kuulema kaikki aika menee vain kodinhoitoon? Joku ei nyt täsmää.

Kuinkahan kauan käytän näitä samaa viittä eri imetystoppia, jotka hankin äidiksi tullessani. Kauankohan oma imetystaipaleeni kestää, riittäisikö mulla maitoa vuodeksi? Se olisi ihanaa. 

Ainiin, huh mikä tunne kun saa farkut taas jalkaan ekaa kertaa raskauden synnytyksen jälkeen ilman jenkkakahvojen tuomaa inhaa tunnetta! Ihanaa ihanaa ihanaa!

Uskaltaako muuten vuoden ikäisen lapsen kanssa matkustaa pitkällä lennolla? Kun hän on nyt jo juoksemassa joka paikkaan, niin onko 10 tunnin lento mahdollinen, vai heittääkö kanssamatkustajat meidät koneesta ulos? Hah. 

Ja hei apua, meidän pieni kirppu on jo kohta 5 kk, mihin tämä aika menee? Kohta varmaan ihmettelen, kun se vuosikin on jo täynnä. Hitsit, tästä ajasta pitää ottaa kaikki irti. <3

Jos haaveilee jo nyt toisesta lapsesta, koska voi alkaa yrittämisen? Jäänkö mä eloon, jos se toinenkin lapsi valvottaa ja en nuku edes sitä kolmea tuntia jonka öisin nukun? Onko mulla sitten tuplahormonit käytössä ja pystyn selviytymään ilman silmäystäkään unta? ;)

dsc09195

Siinä niitä, löytyisi varmasti vaikka kuinka paljon lisääkin. Huomiselle jätin yhden vähän pidepää tekstiä kaipaavan ajatuksen, joka liittyy isyyteen ja siihen, millainen isän rooli omasta mielestäni kuuluu olla/on oikeutettu olemaan. Jutellaan siitä aiheesta siis huomenna lisää :)

Ihanaa lauantaita! <3

23 thoughts on “Äitiyden herättämiä ajatuksia viime kuukausilta

  1. Hauskoja ajatuksia. Meilläkin banaani pisti pepun pärisemään. Kaupan soseissa se ei haittaa, mutta niissä onkin vissiin paljon vettä. :) Kiva kun yöt paranevat sielläkin. ☺ Meillä tosiaan syötiin 2 ensimmäistä kuukautta lähes pelkkää korviketta ja asia oli mulle ihan ok, nyt kun maitoa tuleekin, jopa liikaa, kauhistuttaa ajatus, että imetys joskus loppuu. Imetys on niin ihanaa
    😍 Lastenhoitaja äitini aina sanoo, että pienemmille lapsille pkn aloitus on helpompaa. Toivotaan näin. Itse palaan töihin kun poju on 1v 1kk. 😔 Kannattaa ajatella, että kun teidän vauveli ei ole ollut se helpoin, hyvin jaksaa toisenkin kanssa. :) Mua taas hirvittää, että jos toisen teen ja ei olisikaan näin helppoa kuin nyt. :D Mua myös ihmetyttää osa äideistä. On iha ok antaa neuvoja, mutta se, että toisen äitiyttää mollataan on käsittämätöntä! 😫 Meilläkin on tv usein auki ja välillä myös pikku mies katselee youtubesta värikkäitä videoita, musta se on nykyaikaa. :) https://youtu.be/Z24VSbVnhA8 Tää on ehdoton suosikki. Lisäksi Aamos rakastaa ostos tvtä. 😂 Siinä kun näkyy aina paljon hymyileviä ihmisiä lähikuvissa. 😂 Haleja kaikille!

    Tykkää

    1. Hei hyvä vinkki muuten tuo, että kaupan soseissa on eroa! Eiköhän meillekin niitä nimittäin joskus eksy, niitäkin saa hyviä jos joskus ei jaksa itse tehdä :)

      ai sulla on maidon määrä noin hyvin lisääntynyt! Vau, se on kyllä jännä miten se voi vaihdella niin paljon imetyksen aikana. Ties mikä kaikki siihen voikaan vaikuttaa. Mulla taas tasaantunut maidon tulo, enää ei tule super paljon, mutta onneksi aika hyvin riittää. :) Pojan ruokahalu tosiaan myös soseiden myötä edes vähän tasaantunut, ellen kuvittele koko asiaa :D Kiitos hei videovinkeistä, täytyy testailla Allulle ;) Meillä on kotiteatteri, niin tuosta isolta ruudulta on hyvä katsoa. Eikö se oo hyvä opettaa tuijottamaan ruutua jo ennen puolen vuoden ikää :D

      Haleja teillekin <3

      Tykkää

  2. Sellainen juttu tuli mieleen, että kaikillahan ei ole sitä isää hoitamassa lasta, vaikka isä paikalla olisikin, saati muita sukulaisia tai ystäviä, kun haluaa itse päästä esim. salille :) tai se mies ei teekään kotitöitä, vaan joutuu tekemään kaiken kolmen edestä. Olet löytänyt aivan ihanan, huomaavaisen miehen, josta kannattaa olla onnellinen :) jos itse nyt hankkisin lapsia, ei siis suunnitelmissa, olisin aivan lopussa, kun olisin tavallaan yksin kaiken kanssa – väärä mies kenties, vaikka tätä rakastankin..? Mutta tällaisia ajatuksia, ihana nähdä, kun olet noin onnellinen äiti..! :)

    Tykkää

    1. Moi Elena! No niinhän se on, oot ihan oikeassa. Kirjoittelinkin nyt asiaan liittyen uuden postauksen, kun aiheesta on juteltu täällä ja muualla somessa ennenkin. Kirjoitin vähän auki ajatuksiani isyydestä ja miten se meillä näkyy :) Todella nostan hattua heille, joilla ei ole kuin yksi vanhempi! Aivan varmasti on rankkaa ja jos ei kukaan ole apuna (iik, kamalaa tosiaan jos on niin yksinäinen vanhempi ettei tosiaan yhden yhtä apukättä ole elämässä) vauva-arjessa. <3

      Sulla ei varmasti ole väärä mies, mutta joskus joutuu tehdä kompromisseja. Jos sulle olisi tärkeää saada lapsi, mutta miehesi ei juurikaan osallistuisi esimerkiksi lastenhoitoon, niin olisit siitä ainakin jo ennen lasten hankintaa tietoinen. Hän on varmasti monissa muissa asioissa upea mies ja itse tulee tehdä se päätös, onko valmis hankkimana lapsia jos toinen ei ole tukena. Ehkä tukea saa vaikka muulta perheeltä tai ystäviltä? :)

      Tykkää

      1. Taisin kirjoittaa kommenttini vähän huolimattomasti, varsinainen pointti taisi jäädä päähäni.. :D kuten tuossa uudessa postauksessasi puhuit, et itsekään ollut siitä lapsen tekemisestä niin varma aiempien miesten kanssa. Kun se oikea tulee vastaan, sen tietää, töitä täytyy tehdä tietysti, mutta silloin tulee tietty rauha; tuo toinen rakastaa minua ja minä häntä, ei epäilystäkään :) tai näin ainakin itse uskon, mutta oman miehen kanssa kaikki on todella epävarmaa, en tunne oloani luottavaiseksi. Mies haluaisin lapsen, mutta itse en, koska tiedän että loppujen lopuksi tuntisin itseni todella yksinäiseksi, pelkään kai jotakin. Haluaisin sen empaattisen, huolehtivan, välittävän miehen, vaikeuksista huolimatta, mutta ovatko omat odotukseni liian suuret?

        Ja tottakai, Ville saa olla maailman onnellisin mies, kun on löytänyt sinut! Itse vaan naisen ajattelen asiaa miehen tekemisten kannalta, ja omaan tilanteeseeni verraten :)
        Kaikkea hyvää ihanalle perheellenne!

        Tykkää

        1. Moi Elena! mulla vähän kesti vastailu, anteeksi! Täällä kuitenkin ollaan, kiva kun vielä tarkensit sut sanomaasi :)

          Tarkoititko, että mietin onko odotukset suuret, josa haluaisit että tämä sun miehesi muuttuisi enemmän välittäväksi ja huolehtivaiseksi? Vai että joku toinen mies olisi sellainen? Mun mielestäni odotukset eivät koskaan voi olla liian suuret. Enemmän on kyse siitä, että onko oikeanlaisen ihmisen kanssa tai onko keskusteltu kunnolla? Voistihan yrittää vielä oman miehesi kanssa jutella aiheesta ja nostaa esiin asioita, jotka sulle olisi tärkeitä. Ehkä samalla joutuu itsekin katsoa pieliin ja miettiä, millainen itse on, mutta yleensä keskutelu auttaa. Jos apua ei ole, vaikka kuinka yrittäisi kaikkensa, silloin voi miettiä haluaanko olla juuri tämän ihmisen kanssa. Koska ikinä ei saa Elen tyytyä myöskään kehenkään, joka ei sua tee onnelliseksi tai sulla ei ole luottavainen olo suhteessa. Silloin pitää ajatella itseään ja lähte – myöhemmin tavata toinen joka varmasti saa sulle aikaan paremman olon. <3

          Toivottavasti en nyt mitenkään hölmösti sanonut tätä. Haluaisin vain tuoda sen ajatuksen esille, että suhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja keskutelu on aina hyvästä, mutta tyytyä ei saa liian vähään. Me kaikki kaivataan rinnalle tietynlainen ihminen ja ehkä sulle sellainen vähän empaattisempi ihminen olisi parempi? :)

          Ihanaa viikkoa sulle! Jatketaan ihmeessä keskustelua tästä, jos tuntuu että haluat vielä jotain kysellä/vaihtaa ajatuksia. <3 :)

          Tykkää

        2. Vastaan nyt tähän perään, näkyi tulevan pitkä vastaus :D Ja kiva kun vastailet ja haluat vaihtaa ajatuksia, toivottavasti saan aikaan tarpeeksi selkeitä selityksiä :)
          Kuten itsekin tiedät menneistä suhteistasi, vaikka kuinka yrittäisi ja tekisi töitä, muuttuisikin, ei toinen välttämättä ole se sopiva juuri sinulle :) Se, jonka kanssa haluaa todella hankkia perheen ja tietää, että toinen on siinä tukena, ei arvostele tai kohtele huonosti; kuten Ville sinulle. Olen nähnyt, että moni hankkii perheen hieman liian aikaisin vääräksi osoittautuvan miehen kanssa, ja huomaa liian myöhään, lapsen saatuaan, että jääkin vastuun kanssa yksin Esimerkkinä omat vanhempani, ystaväni ja myös siskoni. Ja se on raskasta, mutta asialle ei enää voi mitään vaan on yritettävä silti pärjätä ja oltava onnellinen lapsesta. (Tai korkeasti koulutettu nainen, joka jäi ilman todellista halua lasten kanssa moneksi vuodeksi kotiin, masentui ja tappoi omat lapsensa, muistat ehkä uutisen..? Dramaattinen esimerkki, eikä kerro miehen osuudesta mitään, mutta kuitenkin..! )

          Tarkoitus ei siis ollut purkaa omia ongelmia tai onnitella siitä, että ”oletpas löytänyt hyödyllisen miehen, vaihtaa vaipat ja vie varmasti roskatkin”, vaan, että olen aidosti onnellinen puolestasi, kun olet löytänyt ”sen oikean” huonojen suhteidesi jälkeen, blogia kun on tullut pidempään seurattua :) Sen, jonka kanssa aidosti haluat, ja myös toinen haluaa perheen. Sen näkee kilometrien päähän, että olet onnellinen Villen kanssa :) Sama on itselläni tavoitteena, en vain tiedä olenko suhteessa sen oikean kanssa vai en, ongelmia kun on jatkuvasti. Olen itse juuri siinä tilanteessa, että yritän ja yritän, mutta tuntuu että mieheni kanssa olemme niin eri maailmoista, että meitä ei millään saa sovitettua yhteen. Kun ne elämän perusarvot, joista puhuit, ovat niin erilaiset. En halua kuitenkaan vielä luovuttaa, vaan jatkan vielä yrittämistä, vaikka elämä onkin välillä vähän hankalaa ja ongelmia riittää :)

          Alkuperäinen kommentti siis liittyi omiin ajatuksiin ja siihen, millaisia perheitä olen ympärilläni nähnyt, ei omaan tulevaisuuteen toivottavasti millään lailla, itse tavoittelen samanlaista onnea kuin tekin, hyvine ja huonoine hetkineen! :)

          Tykkää

        3. Moi taas :)

          Joo musta on kiva vaihtaa ajatuksia, ihanaa kun sieltä tekin oikeasti käytte kurkkimassa vastauksia ja mietitte munkin sanomisia. Ei jää vain yhdeksi tekstiksi jokin juttu, vaan siitä syntyy hyvää keskustelua :)

          Hyvin ymmärsin, että sun tarkoitus oli olla onnellinen meidän puolesta ja kertoa omat fiilikset siitä, mitä sinäkin kaipaisit. Meillä näyttäisi olevan aika samanlainen näkemys siitä minkälainen suhde pitäisi olla ja vaikka pitäisi nähdä sen eteen vaivaa, ei pitäisi silti joutua lyömään päätä seinään. Koska juuri niin se on, että ei me ihmiset muututa miksikään liiaksi, kunhan voidaan hieman hienosäätää käytöstä ja oppia vähän uusia asioita, mutta siihen se jää. Arvot pitää myös matsata mun mielestäni, sitä en ehkä nuorempana ihan heti tajunnut. Yritin ja yritin, vaikka totuus oli, että eihän sitä vaan ole onnellinen jos toinen ei jaa niitä sulle tärkeitä ajatuksia ja arvoja. Eli jos tuntuu, että toinen ihminen ei ehkä kuitenkaan ole se oikea, voi olla aika lähteä uuteen suuntaan. Kiva kuulla, että sulla on jäänyt mun kirjoitukset mieleen ja se mitä suhteista ajattelen. :)

          Sulla on tosi samanlaisia ajatuksia kun mullakin. Tuuhan kertomaan kuulumisia jatkossakin ja jos voin jotenkin muuten tsemppailla näissä asioissa, niin ehdottomasti onnistuu. Meiliäkin saa aina laittaa! :) Ihanaa viikkoa <3

          Tykkää

  3. Niin tuttuja ajatuksia ! :D Oon myös miettinyt tota pyykkijuttua ;) hahah. Meillä kyllä pestään pyykkiä monta kertaa viikossa§. En oikeastaan ymmärrä miten ei ois muka sen vertaa aikaa, että ne heittäis koneeseen ja koneelta narulle :D enemmänkin väitän, että se on jaksamisesta kiinni kun ehtimisestä, koska siihen ei tosiaan montaa minuuttia mene ;) Nojoo, ne on jokaisen omia asioita. Mä en kestäis ajatusta suuresta pyykkivuoresta ja erillisestä pyykkipäivästä, ennemmin niitä heittää pesuun sillon kun niistä koneellinen tulee :) Mä oon palaamassa töihin kun tyttö on aika tarkalleen vuoden ikäinen. Olisin varmasti vähän pidempään kotona jos vaan raha minkä siltä ajalta saa olisi suurempi… Ja toisaalta kyllä koen, että lapsen on hyvä päästä hoitoon, siellä kuitenkin oppii paljon ja pääsee muiden lasten kanssa :) Pitää nauttia näistä hetkistä kotona <3

    Tykkää

    1. Hehe, no juurikin niin. Ja mulla ihan sama, että en kestä jo on liian isot pyykkikasat. Siksi tuleekin pestyä noin 1-3 koneellista pyykkiä, eli kaikki pois mitä lojuu kotosalla. Eipä meillä paljoa pyykkiä tule, mitä nyt tuo yksi pulauttelee kaikki vaatteensa :D Niin ja tosiaan jos olisi neljä lasta ja isompi perhe, niin ehkä silloin pyykkiä olisi joka päivälle. Mutta eikai se silti koko päivää kestä niitä pestä? :)

      Samaa mieltä myös siitä, että on hyvä että lapsi menee hoitoon jo pienenä. En tiedä mikä siihen olisi optimaalinen ikä, varmaan jokaisen lapsen kohdalla vähän eri ikän, mutta täytyy vähän selvitellä asiaa. Pystyn varmaan olla vähän pidempään kotona, jos vain tarve, mutta jos suositellaan että lapsi menisi jo todella pienenä hoitoon, niin ehdottomasti laitan. Saapahan sieltä kavereita ja enemmän aktiviteetteja kuin tylsän äidin kanssa :)

      Tykkää

      1. Meillä lapsi puklaili paljon ja muutenkin tulee pyykkiä sellanen viis nyt ainakin viikossa (mun vaatteet ja treenivaatteet tumma ja vaalee 40, harsot/rätit/pyyhkeet 95 astetta, lakanapyykki, lapsen vaatteet/ alusvaatteet/sukat/ miehen työvaatteet 60 astetta.)Tossapa taitaa olla viis täyttä koneellista ja tietty erilaiset yölliset vahingot sitten oma lukunsa. Lähinnä musta ongelma on pysyä kotona niin kauan, kun kone pyörii. Tunnin pikapesuja en tykkää aina käyttää. Mutta ei mua kyllä pyykit vaivaa 😊 Nyt kun on taapero,niin välillä on kyllä kädet täynnä töitä sen kanssa ja kaikki riippuu lapsen vaiheesta ja onko syliteltävä, sairasteleva tms. Meillä esim oli viime toukokuussa vaihe, kun noustiin ylös tukia vasten ja muutenkin kokeiltiin rajoja liikkumisessa. Koko ajan sai olla ottamassa koppia ja kantovälineet oli vauvasta silloin rajottavin ja hirvein asia maailmassa.

        Tykkää

  4. Ihana postaus! Mulla on lähteny hiuksia synnytyksen jälkeen normaalia enemmän eikä tilannetta helpota yhtään se että meidän neiti tykkää repiä mun hiuksia. Ja ennen mulla ei oo juurikaan ollut näppylän näppylää naamassa mutta nyt imetyksen aikana niitä on ilmaantunut. Hassua! Ihana kuulla että teillä on yöt menneet edes vähän parempaan suuntaan ja hyvä että soseiden syöntikin on helpottanut alkuyötä. Meillä banaani on neidin suurta herkkua ja syö sitä jo isoinakin paloina. Tai no meidän neiti on alusta asti syönyt kaiken mitä suuhun tunkee. Nyt on välillä syöminen takkuillut. Oliskohan syynä hampaiden tulo. Näin olen ainakin päätellyt. Ja minulla olisi valtavasti sanottavaa tuosta päiväkodin/hoidon aloituksesta kun lastentarhanopettaja olen mutta mielestäni jokainen laittaa lapsen hoitoon kun haluaa tai kun on sille tarve. Meilläkin rahallinen tilanne tällä hetkellä näyttää siltä että lapsi menee hoitoon 1,5 vuotiaana. Itse palaan töihin elokuussa ja sen jälkeen neiti jää isän kanssa kotiin puoleksi vuodeksi. Jaiks! Mutta sen voin sanoa että lapsi tottuu hoitoon mitä pienempi on mutta sitä enemmän hän kuitenkin hoivaa tarvitsee. Ja hei mullakin on jo vauvakuume! :D

    Tykkää

    1. Eikä, mulla on myös aina ponnari päässä tai muuten mun hiukset on heti revittävänä! Mulla ei juurikaan oo tullut näppylöitä, mutta katsotaan nyt mitä käy. Tuntuu, että tässä aina vähän eri kuukauden mukaan tilanteet muuttuu. Alussa oli kauhee nälkä koko ajan ja maitoa siellä täällä, nyt taas tuntuu tasaantuneen olo. Ehkä nuo hiuksetkaan ei ihan kokonaan putoa päästä? ;)

      Mua kiinnostaa kyllä kuulla, jos sulla on paljon sanottavaa siitä milloin kannattaa laittaa hoitoon! Oot nähnyt varmasti paljon ja tiedät miten homma menee. Haluaisin tehdä kaiken lasta ajatellen ja mikä on hänelle parasta. Ymmärtääkseni jos laittaa suht nuorena, niin meno tarhaan/perhepäivähoitoon on helpompaa. Mutta kuinka kauan olisi hyvä olla kotona? En halua liian aikaisinkaan sysätä pois. Täytyypä vähän selvitellä asiaa :)

      Ihanaa että teillä jää isä kotiin lapsen kanssa, meilläkin Ville on miettinyt ihan samaa <3 :)

      Tykkää

      1. Voin laittaa sinulle vaikka sähköpostia joku päivä jos haluat keskustella tuosta päivähoitoasiasta tarkemmin. Toki ne on vain minun mielipiteitäni ja asioita mitä itse olen työssäni kokenut ja nähnyt :)

        Tykkää

        1. Joojoo, kiitos mielellään! Mutta älä ota paineita, tiedän että sullakin on kiireinen vauvaarki ja ei ehdi aina koneelle. Kirjoittele mulle ihmeessä joskus jos on aikaa :) Voidaan keskutella aiheesta tosi mielellään! :)

          Tykkää

  5. Tuttuja ajatuksia. Välillä tuntuu, että tulee mietityttä vähän liikaakin että mikä vaikuttaa mihinkin. Että jos nyt annan typyn (3,5 kk) katsoa tän Teletappi-pätkän niin onko se kohta ihan ruuturiippuvainen… :D meillä on myös ajoittain aika reissaavaa tää elämä, ja mietin, miten vauva reagoi siihen. Toisaalta kun paikassa kuin paikassa tytsi on lähes aina sylissä ja lähellä, ja pääsee unille ja tissille aina kun haluaa, niin eipä se kai haittaa, vaikka vähän menevää tää elo välillä onkin…
    Sulla on aivan ihana blogi, syvällisiä ja ajatuksia herättäviä tekstejä ja kauniita kuvia. Näytät aina niin säteilevältä! :) terkkuja Allulle ja paljon ihania päiviä teille!

    Tykkää

    1. Hehe, kuulostaa tutulta :D Eikä kaikkea voi edes tietää, että mikä vaikuttaa minkäkin verran. On mullekin jäänyt niin paljon pieniä hetkiä mieleen lapsuudesta, joitain ikäviä sanoja esim, niin kyllähän varmaan jotkut jo vauvana vietetyt hetket jää sinne takaraivoon, vaikkei niitä edes muistaisi. Joskus mietin, että kun toinen itkee niin kauheasti, niin jääkö sillä siitäkin traumat, vaikka toisaaltahan sille itkulle ei aina voi mitään. Ei äiti sille voi oikein keksiä apua, kun eihän sille hammaskivulle tai masukivulle oikein aina voi mitään. Nyyh <3

      Kiitos, ihania kehuja! Kävin myös kurkkaamassa sun blogiasi, tuun varmasti myös jatkossa lukemaan sun juttuja :)

      Tykkää

  6. Hieno kirjoitus!😊minulla myös samankaltaisia tuntemuksia,mulla on hyvä mies joka on täysin tasavertainen vanhempi miun kanssa…käy jopa vaate ostoksilla 5-vuotiaan tyttömme kanssa,vaatevalinnat toki vähän poikkeaa omasta tyylistäni/mieltymyksistä mutta pää asia että tyttö ja isä on onnellisia kun shoppailureissulta palaavat😂ja esim. minä taasen tykkään kesällä tehdä meidän seuraavan talven halot…eikun kirves heilumaan ja tulee muuten hiki!!eli meillä ei oo jaoteltu isän ja äidin töitä,ne on yhteisiä hommia kaikki!lukuunottamatta ihan vauva aikaa jos lapsi on rintamaidolla niin väistämättä äiti on ”ykkönen” silloin hetken.miun on monesti pitänyt joltakin pienen lapsen äidiltä joka bloggaa niin kysyä että kuinka teillä on aikaa kirjottaa???mistä tingitte??omasta ajasta,nukkumisesta,parisuhteesta,kotitöistä?vai onko se harrastus esim siinä missä vaikka jalkapallokin?ja kannatko koskaan huonoa omatuntoa kun kirjoitat(tyyliin:nytkin voisin viikata pyykkejä tai olla sen ihanan miehen kainalossa)itse en ole missään sosiaalisessa mediassa ja silti miusta tuntuu että olenko liikaa (illalla kun lapset nukkuu tai näin päiväuni aikaan)puhelimella esim just lukemassa jotain blogia vai pitäskö miun tehä jotain ”järkevää”??mutta oon ajatellu/perustellu sen itelle niin että voisin lukea lehteä,katsoa tv.tä tai vaikka jumpata mutta teen sitä mikä tuntuu minusta parhaimmalta.pyrin että en ”räplää” puhelinta ollenkaan lasten valveillä olo aikaan vaan keskityn heihin,enkä anna lasten päivittäin olla ruudun ääressä,edes television. tämä muuten tekee erimielisyyksiä minun ja miehen välille,hänen mielestä olen liian vanhan aikainen,pitäs kuulema siirtyä 2000 -,luvulle😂 olenko?sitäkin mietin usein,mutta eikö lapset kuitenki kaipaa enemmän sitä vuorovaikutusta,yhdessä kokemista,nauramista,itkemistä,leikkimistä,pelaamusta,kiistelyä,sopimista…sitä kaikkea mitä he tulevat kokemaan tulevaisuudessa,aikuisena!hui miten pitkä kirjotus tuli,pitäsköhän miunki rueta bloggaajaksi…tai kirjoittamaan päiväkirjaa koska oon vanhan aikanen!!😂😂

    Tykkää

    1. Awww.. kuulostipa ihanalta teidän tytön ja isän vaatereissut! <3 Vitsit, saa nähdä uskallanko mä päästää nuo kaksi tekemään samaa… ;) Hehe. Ootan jo innolla sitä, kun tosiaan voi yhdessä tehdä jo vähän enemmän asioita, eli vaavi vaihe muuttuu enemmän kohti taaperoa. Vaikka toisaalta en odota, koska sitten varmaan pelästyn sitä miten aika menee liian nopeasti ja tajuan, että kohta lapsi on jo 18 vuotias ja..ja.. :D : D

      Niin, siis bloggaamalla sitä joutuu tottakai luopumaan jostain muusta omasta ajasta, mutta toisaalta tämäkin on harrastus (ainakin itselleni on) ja teen sitä tosi mielelläni. Yleensä mun postaukset kirjoittelen tosi aikaisin aamusta (tänään kirjoittelin viiden aikaan aamusta, kun poika vielä jatkoi uniaan hetken mutta itse en enää saanut unta) ja joskus päivällä jos poika nukkuu. Mun vapaa-aikani päivisin menee pääosin siis treeneihin, koneella kirjoitusten parissa istumiseen (kirjoitan paljon erilaisia asioita, myös blogia siinä ohella) ja kodin siivoamiseen myös joka päivä. Hyvin sitä on kaikkea ehtinyt tehdä, mutta kirjoitteluun kaipasini vielä lisää aikaa. Mutta, kaikkea ei voi saada aina ja nyt on keskityttävä enemmän lapseen kuin omiin juttuihin. Myöhemmin sitten taas ehtii :)

      Mulla ei tule syyllinen olo siitä, kun istun vaikka koneella, koska siivous on must aihan mukavaa ja pyykkiä meillä tulee vain pari koneellista viikossa, eikä niihin kulu aikaa juurikaan. Siivoilen vähän joka päivä vauva kainalossa ja keittiötä siistin joka kerta kun siellä käyn. Näin ei siis mene kauankaan aikaa siihen, kun siivoa ja aikaa jää muuhun reippaasti. Tai no, reippaasti on varmaan vähän väärä sana, mutta kuitenkin jää aikaa edes vähän :D

      Oon sun kanssa tosi samoilla linjoilla tuosta puhelimen käytöstä ja aion ainakin kaikkeni yrittää, etten olisi lapsen kanssa puhelimella kun olen hänen kanssaan. En halua, että hänen ainut muistonsa on se, kun äiti tuijottaa luuria, eikä häntä. Näyttää niin pahalta, kun joskus katselee tuolla äitejä ja isejä ulkona, jotka on katse vain puhelimessa, eivätkä huomioi lastaan yhtään. Se näky särkee sydämen. Siksi aion ainakin kaikkeni yrittää, että muistaisin pitää sen huomion lapsessa. <3 :)

      Eli joo, ei me musta vanhanaikaisia olla, vaan yritetään kasvattaa lapsia jotka eläisi tässä hetkessä, eivätkä vain puhelimen ruudun kautta virtuaalisessa maailmassa. Ihan sama onko se nykyaikaa vai ei, niin musta elämä on tässä ja nyt, eikä jossain kaukana ruudun biteissä ;)

      Heh, tulipa mullaki npitkä kommentti :D Kauhee hoppu jo nousta ja tehdä meille smoothieta aamiaiseksi, mutta piti edes yrittää saada kirjoitettua sulle nopeasti vastaus, kun näin viestin. Toivottavasti ei nyt kovin sekavia sanoja tullut. Ihanaa viikkoa ja kiitos kommentista!! :)

      Tykkää

  7. Mukava kun vastasit kommenttiini,vaikka ylpeästi omien mielipiteiden takana seisonki niin tuntuu mukavalle kuulla että on muitakin jotka on samaa mieltä😊ja sie oot varmaan ihan älyttömän nopeä kirjottamaankin…mie jos viideltä oisin ruennu tuollasta tekstiä kirjottamaan niin se ois ollu seiskalta valmis!!!😂kaikkea hyvää siulle ja teidän perheelle,ihana blogi jota saa lukea aina hymy huulilla!

    Tykkää

    1. Hih, juu no siksi mullakin niitä kirjoturvirheitä löytyy, kun tulee kirjotettua niin nopsaan ja myöhemmin kaikkia virheitä ei enää huomaa. :D Kiitos kehuista, aivan ihanaa viikonloppua teille sinne!! <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s