Aamun hämärässä

Joskus aamuisin mä mietin, että mitähän ne ajattelee. Pimeät kadut, ei vielä ihmisiä missään. Joku on jo heitellyt hiekkaa tielle, kesäisissä lenkkareissakaan ei tunnu liukkaalta. Tajuan taas saman kuin jokaisella lenkillä viime aikoina, ostin ihan turhaan ne kalliit talvikengät. Liikaa kenkiä jo rivissä muutenkin, mitä näillä tekee, jos ei edes ole liukasta? Turha ongelma, kuten moni muukin. Menee sitä rahaa kai turhempaankin, herkkuihin esimerkiksi. Tosin eipä sitä nykyään ehdi mitään edes ostella turhaan, ei ole aikaa. Onkohan tuo muuten ihan oikein nyt sanottu, ostella? Tuntuu joskus, että sitä keksimällä keksii sanoja, vääntelee päätteitä loppuun niin, että ne kuulostaa omaan suuhun paremmalta. ostella vai vain ostaa?

Taisin eksyä aiheesta, pahoittelut. Sitä mun ajatuksenjuoksu usein tekee, hyppää asiasta viidenteen ja takaisin parin töyssyn kautta siihen ensimmäiseen. Jos palaa, aina ei millään muista mistä juttu lähti liikkeelle ja joskus joutuu oikein päätä hieroen miettiä, että mistähän tässä lähdettiin liikkeelle?

Niin, sitähän mä aloitin kertomaan, että joskus mietin sitä, mitä ne muut musta ajattelee. Ihmiset kadulla. Tuntemattomat. Ne, jotka ovat aina aamuisin samaan aikaan liikkeellä. Muistavatko ne mun kasvot? Autolla vastaantulevat tai ne bussiin hyppäävät väsyneet naapurit, joilla on katse visusti maassa ja huivi vedetty melkeinpä koko pään yli. Onko ne muuten naapureita, jos ei asuta edes samassa talossa?

img_3318

Kerran pohdin sitä, että mikähän siinä niin naurattaa, kun heittelee keskustelun sekaan sanoja, joilla ei oikeastaan ole minkäänlaista asiayhteyttä juuri niihin aiheisiin mistä sillä hetkellä puhutaan. Kai se jonkun mielestä on hauskaa, ei kaikkien. Joskus joku hermostui, kun en osannut pysyä aiheessa. Onneksi sanoi suoraan, koska onhan se nyt hullua olla hiljaa jos menee toisen kanssa keskusteluun hermo, eikä pysy yhtään perässä. Sen jälkeen opin, että pitää tietyssä seurassa osata puhua ne mieleen pompahtaneet asiat vain itselleen. Samalla kun suu puhuu toista, voi silmistä nähdä, että mieli on jo ihan muualla. Ehkä joku hyvä juttu meneillään, jota ei jokaisen korva kuule. Parempi niin, oman itseni kannalta, mutta myös muiden hermojen.

Nopea ajatus, niin nopea etten aina pysy itsekään perässä. Siksi en aina itse ymmärrä sitä, että puhun ihan puutaheinää ja joku muu ei ymmärrä mun heittämääni juttua vaikka oletan sen olevan ihan peace of cake. Ah, tuli muuten mieleen yks toinen juttu, sanon ihan nopsaan vaan! Olen jo ajatuksen edellä, keksin jotain mikä saa muut nauramaan. Ehkä asiayhteydestä täysin erillään, mutta vyöryää silti varoittamatta sanoina suustani ulos. Joku voisi sanoa niitä huonoiksi vitseiksi niinkö? Ei, huumoria se on. Vaatii nopeaa tajuamista. Pitää osata yhdistääa pisteet toisiinsa ja muodostaa niistä nopea lause. Yleensä se tapahtuu ihan vahingossa, hauskuus syntyy kuin lennosta. Suunnittelematta paras, vai mitä?

Ainiin ja kerroinko jo, että olen vihdoin ratkaissut ikuisuuksia kestäneen pulmani siitä, miksen pidä joukkueurheilusta? Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun joku mulle hetki sitten sanoi, että että jokainen joukkue kaipaa oman maskottinsa. Ensin olin kertonut, että ei mulla oo kilpailumieltä. Eihän silloin voi pelata joukkueessa. Jo koulussa heittäydyin vitsailemaan kesken kaiken ja samalla kun joku teki maalin, olin mä häiriköinyt vastapuolen pelaajaa juttelemalla turhia. Eh, ei mua se peli kiinnostanut samalla tapaa. Kavereitahan siinä oltiin, miksi turhaan kilpailla vain koska oltiin eri joukkueissa. Kuhan pallottelin ja juttelin samalla kun yritin keskittyä, mutten kuitenkaan keskittynyt. Niin siitä se maskottijuttu. Mua kannustettiin, että kyllähän jokainen joukkue maskottinsa kaipaa. Pitämään fiilistä yllä, ei vain pelaamaan naama punaisena. Mun naama ei tosin tule punaiseksi kuin pakkasessa, mutta se ei taida taas liittyä tähän. Pakkasessa en edes tahdo pelata pallopelejä. Okei, okei, mä lopetan, pysytään hetki vielä aiheessa.

Sen sanon vielä, että eikö joukkueurheilu voisi olla sellaista, että tehdään vahingossa maaleja kumpiinkin päihin? Jos se olisi sallittua, niin jos toinen on voitolla, voisi tehdä maalin välillä toiseenkin päätyyn. Ihan turha taistella voitosta, kun kumpikin on pelaamassa ja tulee vaan riitoja jos toinen voittaa. Tasapeli paras peli. Niin, se on se toinen syy miksen tykkää joukkueurheilusta. Enkä muutenkaan kisoista. En halua kenenkään häviävän! Mulla tulee siitä paha mieli ja tekisi mieli jakaa potti tasan. Okei, ei nyt sentään lotossa pottia ihan kaikille jaeta! Siinä on niin paljon pelaajia, että jokainen voi voittaa millään. Vai onko itsekästä ajatella niin? Tulisiko mulle paha mieli voittaa lotossa, kun muissakin peleissä tulee, jos voitan?

Voisinko mä muuten osallistua juoksukisaan, jos se ei tavallaan ole kisa? Jos en siis ajattele sitä kisana? Vai kisaanko silti itseni kanssa?

img_3333

Vielä lyhyesti siitä alussa pohtimastani, että mitähän ne muut musta aamuisin ajattelee, niin tuskinpa ne ajattelee yhtään mitään. Me suomalaiset kuljetaan aamuisin kadulla silmät ristissä, yritetään vältellä muiden katseita ja pidetään se visusti ihan omassa navassa. Maassa yleensä tai sitten kännykän valaisevassa ruudussa. Sen tajusin eilen aamulla, kun yritin katsoa ihmisiä silmiin kävellessäni tuttua aamuista reittiäni vaunujen kanssa. Mietin, että miltä tuntuisi sanoa huomenta. Saanko vastauksen takaisin? Sehän olisi noloa, jos joku ei vastaa. Ehkä se ei olisi järkevää, pelästyttäisin vielä jonkun väsyneen naapurin. Sitähän ne kyllä ovat, naapureita. Ei tämä Suomi niin suuri paikka ole, oma asuinalueeni ihan pieni pala Espoota. Naapureita tässä kaikki ollaan, melkeinpä voisi oikeasti tervehtiä jokaista. Ehkä tänään sanon huomenta jollekin, jos uskaltaudun. Koska eihän siinä voi sitä toista syyttää, jos se ei tervehdi, pitäähän toisen aloittaa. Ensi kerralla aloittaja olen minä.

Yksi juttu mitä sun kannattaa muuten joskus kokeilla, on nopea ajatuksenjuoksuna kirjoittaminen. Niin, että annat vaan sanojen tulla, etkä mieti yhtään onko lauseissa edes mitään järkeä. Kunhan purat mieltä paperille, synnytät tarinan ilman juonta. Sellainen se mieli on, asioita pompahtaa esiin ja kun esiin tulee joku yllättävä sana, nousee mieleen jotain ihan uutta. Siitä myös tämä sekava kirjoitus. Tämä oli tänään sellainen pieni testi, kunhan kirjoitin kaiken mitä sylki suuhun toi ja katsoin miltähän se tänään tuntuisi. Olihan se ihan hauskaa, mutta lupaan ettei se toistu. Tai ainakin lupaan ettei se toistu ihan heti huomenna uudestaan. ;)

Jaahas, kahvikuppi onkin tyhjä, Nyt aamupalalle, heips! 

8 thoughts on “Aamun hämärässä

  1. Hyvää huomenta :) , tuli tässä lueskeltua sun teksti aamukahvin seurana ja päätin tässä että tästä tulee hyvä päivä! Kiitos muutenkin ahkerasta postaustahdista, täällä ainakin yksi joka vilkuilee aina blogisi ensimmäisten joukossa, jatka samaan malliin! Ihanaa kevättä teidän perheelle :)

    Tykkää

    1. Huomenta myös täältä, vaikka jo uutta huomenta ;) Blogit aamukahvin kaverina on kyllä usein tosi ihana combo, kiva että pääsen usein sun aamuigin mukaan <3 Mitä aurinkoisinta ja ihaninta kevättä myös sinne! :)

      Tykkää

  2. Teksti oli mukava lukea, siinä on jotenkin ihana, utuinen tunnelma :D
    Mutta hei, eihän se, että suomalainen on aamulla hiljaa itsensä kanssa tarkoita sitä, etteikö suomalainen ajattelisi!

    Tykkää

    1. Hih, hauskaa että se utuisuus välittyi. Juuri sellainen olokin oli kirjoittaessa :)

      Meinasin tuolla ajattelemisella sitä, että on tavallaan turha miettiä mitä muut meistä ajattelee, kun pääosin me kaikki kuitenkaan keskitytään itseemme. Ehkä lyhyesti vain tekstissä ilmaistu, mutta yritin ehkä luoda omille ajatuksilleni jonkinlaisen vastauksen siitä, että on turha miettiä mitä joku muu ajattelee susta tai musta, kun hän luultavasti on mietteissään ja keskittyy omaan itseensä. :)

      Tykkää

  3. Olipas tässä postauksessa jotenkin mahtava tunnelma. Olen itsekin joskus kirjoittanut ylös asioita juuri samalla tavalla ja samanlaista asiasta toiseen hyppimistä sain aikaiseksi. Sano vain ensi kerralla vastaantulijoille huomenta. Me suomalaiset ollaan vähän tälläisiä omituisia erakoita mutta ehkä tervehdykselläsi tekisit jonkun päivän paremmaksi. Mistä sitä tietää!

    Tykkää

    1. Kiitos Mia <3 :) Mulla on oma päiväkirja vielä enemmän ajatuksenjuoksua, siitä ei kukaan saisi mitään selvää. Tässä sentään yritin luoda jutun sellaiseksi, että siitä saa jonkun tolkun. Ei vain sanaa sanan perään ja tunnetta hassuina sanoina. Hyvä, että sulla on samanlainen tapa kirjoittaa, eikö ookkin vapauttavaa? :)

      Ja hei, moikkailin heti seuraavana aamuna! Meillä Itävallassa on mökillä totuttu siihen, että siellä kaikki moikkaa toisiaan vaikka kyläläiset ei edes tunne kaikki toisiaan. Silti ihana tapa sanoa huomenta kaikille :) Oon nyt päättänyt tehdä sitä enemmän myös täällä meillä päin :) Varsinkin kun muistutit, että se voi vaikka piristää jonkun päivää!

      Tykkää

  4. Mun blogi kirjotukset on usein tota. Kun nykyään ei hirveesti oo aikaa tuntikausia miettiä kirjotuksiaan. Jotkut sietää ja jotkut inhoo mun pilkkuvirheitä 😂🙈
    Itsehän sanoin aina vaunulenkeille HEI vastaantuleville. Nauroinkin usein reaktioita jotka oli ihan 🙀 Miksi tuo moikkaa!!! Ulkomailla kun ollaan vaellettu eri kansallispuistoissa, kaikki tervehtii! 😊👌🏼

    Tykkää

    1. Heh, mitäs väliä jollain pienillä virheillä, jokainen tekee tyylillään ja jos ei ole aikaa/ei jaksa hioa, niin turha sitä on tehdä. :)

      No kuule siitä se mun ajatus on lähtenyt tuohon tervehtimiseen, kun kaikki tuolla Itävallassa, meidän mökkikylässä, aina moikkaa toisiaan aamuisin. Tottakai itsekin teen niin, vaikka oiskin myös muita turisteja paikalla, koska selvästi se on tapana siellä. Munmielestäni tosi ihana tapa, siksi oon päättänyt sitä tehdä enemmän täällä kotonakin. kiitos rohkaisusta <3

      Liked by 1 henkilö

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s