Entistä tärkeämmät 77 minuuttia

Vaikka mammajutut meinaa ottaa blogissa vallan, niin edelleen lukijoista varmasti suuri osa ootte sellaisia, jotka tahdotte elää terveellistä elämää? Tai jos ei niin super terveellistä, niin ainakin nautinnollista? Jep, ihan sama täällä. Valitsen tosin sekä terveellisyyden, että nautinnot, mutta onneksi ne mahtuvat samaan kämppään ihan kivasti. Juurikaan ei tuu riitoja, kun molemmille antaa sopivasti omaa tilaa. ;)

Monella meistä siihen nautinnolliseen elämään kuuluu myös liikunta ja siksipä liikunta-aiheiset jutut  on ollut kiva taas palautella kuvioihin pitkän tauon jälkeen. Mitä enemmän vietän aikaa salilla tai muissa treeneissä, herää niitä ajatuksia taas enemmän mieleen ja esimerkiksi eilen nousi esille ajatus minuuteista. Nyt kun omaa aikaa on vähän ja pitää valita tarkoin mihin sen ajan käyttää, tulee minuuteista tuplasti tärkeämpiä. Ja näin on myös treeneissä.

Kävin eilen combatissa, kuten oon nyt jo kahtena maanantaina käynyt. Koko reissuun mulla kului 77 minuuttia. Kellon vilkaisu, heipat ovella, nopeet askelet salille, kellon vilkaisu, vaatteet päälle, hikinen tunti, kellon vilkaisu, takki takas päälle ja kipittäen kotiin suihkuun. Tällä hetkellä minuutteja tulee kytättyä paljon tarkemmin kuin ennen ja jos ennen treenasin vähän joka päivä ja vähän sitä sun tätä, tuntuu nykyään sisältö huomattavasti tärkeämmältä. Ennen saatoin norkoilla salilla vaikka kuinka pitkään treenin jälkeen ja joskus muistan käyneeni myös useissa jumpissa peräkkäin. Saatoin tehdä vain jonkun sähellystreenin ja ajatella, että no huomenna sitten vähän paremmin. Ei ollut niin merkitystä mikä sisältö oli, kun mahiksia treenille oli usein. No, eipä ole enää. Siksi niistä minuusteista on tullutkin niin super tärkeitä ja sitä kelloa tulee kytättyä usein.

Mutta vaikka kyttäänkin kelloa, niin tiedättekö mikä on ihanaa. Se, että treenin aikana kello unohtuu. Kun tarpeeksi intensiivisesti tekee jotain, ei muista niitä minuutteja yhtään, laskuri päässä pysähtyy. Yllätyin esimerkiksi viime lauantaina siitä, miten pitkään sain aikani kulumaan salillla vain keskittyneenä lihaksiini ja siihen, että saan itseni hikoilemaan mahdollisimman paljon. Kun taas muistin vilkaista kelloa, oli kulunut 37 minuuttia siitä, kun sitä aiemmin olin muistanut katsoa. Oho, kylläpä aika kuluu nopeasti. Silloin olin jo aamu kuuden jälkeen salilla, koko reissuun kului noin 70 minuuttia. Lyhyt aika yhdestä päivästä, mutta pitkä pätkä minuutteja joita käyttää hyväksi. Jokainen minuutti tuli käytettyä mun omaan hyvään olooni, en heittänyt yhtäkään minuuttia hukkaan. Nautin jokaisesta hetkestä.

img_3285

Kun kotona on lapsi ja aikaa rajoitetusti, jokaisesta muualla vietetystä minuutista tulee huomattavasti tärkeämpi. Niistä minuuteista, kun näkee ystäviä, salilla vietetyistä minuuteista, hiljaisesta hetkestä lehteä lukien, juoksulenkille tuhlatuista minuuteista ja minuuteista päiväunilla, jos sellaiset onnistun joskus nukkumaan. Vartin unetkin voivat joskus olla super merkitykselliset ja kun herää siltä lyhyeltä unipätkältä virkeänä, tietää käyttäneensä minuutit juuri oikeaan tarkoitukseen.

Eilen olin salilla 77 minuuttia, kun palasin kotiin, olin 77 minuuttia energisempi. Tunti oli loistava, samoin salikavereita oli kiva nähdä. Innostuin maanantaista entistä enemmän ja vaikka mun keho oli aivan poikki illalla, mulla oli super hyvä olo. Tiesin, että niitä minuutteja todella kannatti käyttää juuri siihen tarkoitukseen, vaikka alkuun ajattelinkin, että jaksanko edes lähteä. Ei tarvittu edes suurta houkuttelua lähteä, kun tiesin jo etukäteen mitä ne minuutit mulle tekevät.

Kokemus on osoittanut myös sen, että vaikka minuutteja olisi vähän, ne kannattaa käyttää hyödyksi. Usein jo vartin juoksulenkki riittää, kun sen lenkin tekee oikein. Keskittyy itseensä, antaa jalkojen viedä ja tyhjentää mielen. Näihin sanoihin on hyvä päättää tämä teksti ja lupailla ensi kerralla juoksujuttuja. Tänään tai huomenna on tiedossa jo kolmas juoksulenkki tänä vuonna, saas nähdä montako minuuttia saan siihen tällä kertaa kulumaan. Ekalla kerralla kului 15, toisella 25. Olisiko nyt aika ylittää kolmenkympin raja? ;)

Tämän teksti kirjoittamiseen kului 33 minuuttia, johon sisältyi kahvin keittämistä, pojan tuhinan kuuntelua viereltä ja useita karanneita ajatuksia ihan muihin aiheisiin. Nautin jokaisesta minuutista. Lopulta teksti on kuitenkin valmis ja voin painaa julkaise -nappia. Olkaapa hyvät, siinä ois taas muutamia ajatuksia mun mielestäni tuoreena kaiveltuna. Jakakaas omat tuoreet ajatuksenne tuonne kommenttiboksiin alas, kiitos! <3

Ihanaa tiistaita! 

11 thoughts on “Entistä tärkeämmät 77 minuuttia

  1. Moi Marissa!

    Hyvä postaus! Mulla on itsellä 3kk ikäinen poikavauva ja olen täysin samaa mieltä tuosta, että kun omaa aikaa on vähän, tulee se käytettyä tehokkaasti :) Usein jo pelkkä kaupassa käyminen yksin on ihanaa mutta voi että nautin salilla käymisestä ja ryhmäliikuntatunneista! Tuovat paljon jaksamista arkeen ja kerkeää tulla jo ihan ikävä sitä omaa pientä tuhisijaa, joka odottaa kotona :)

    Tykkään lukea blogiasi, sillä olen itse juuri niin samanlaisessa elämäntilanteessa kuin sinä. Urheiluaiheiset postaukset kiinnostavat sekä kaikki, mitkä liittyy arkeenne pienen vauvan kanssa :) Jatka samaan malliin! Blogisi on aina päivän piristys ja innolla käyn joka aamu kurkkimassa, onko tullut uusia julkaisuja. Mukavaa tiistaita! :)

    Tykkää

    1. Kiitos Eve, tosi kiva kuulla :) Varmasti aiheita tulee jatkossakin vähän laidasta laitaan, vauva-arjesta varmasti paljon juttua, koska vaikka kuinka yrittäisi niitä juttuja rajta, niin ajatuksia pulpahtaa mieleen jatkuvasti :D

      Ja oot ihan oikeassa siinä, että heti tulee ikävä pikkuista kotona, kun lähtee johonkin. Tuntikin on joskus pitkä aika, heh. Ihanaa viikoa sulle! :)

      Tykkää

  2. Varmasti niin totta! Itse oon ainakin mieltänyt, että ite treeni ei niin kovin paljoa vie aikaa, mutta vauvan syntymän jälkeen ei varmasti enää ole aikaa käyttää lenkillelähtöihin ja muuhun ”oheisnorkoiluun” samaa aikaa kuin nyt vielä on… Tai oikeastaan nyt varsinkin on, kun vauva ei ole vielä syntynyt, mutta en ole töisäkään enää :D.

    Tykkää

    1. Nyt kun sanoit, niin muistan itsekin vielä ennen lapsen saantia miettineeni, että eikös sitä nyt aina ehdi treenille, vaikka lapsi onkin. Nyt ainakin alkuun se vaatii suunnittelua monessakin asiassa (että on ehtinyt syödä hyvin, on nukkunut, ainiin ja kohta pitää taas imettää..) mutta luulen, että tilanne normalisoituu tässä vuoden sisällä. Kun ei ole imetystä kuvioissa, niin helpommin pääsee taas lähtemään liikkeelle nopealla varoituksella ja energiaa on ehkä myös enemmän :)

      Pianhan tää on sullekin arkea, joten tuu sitten kommentoimaan miltä tuntuu ja miten teillä kotona treenit onnistuu. Nauti vikoista hetkistä itekseen, jatkossa tulee uutena tunteena se, että on koko ajan ikävä kotiin pikkuisen luo. Vaikka siis aikaa olisikin, niin koti-ikävä on mielessä ja tuntikin tuntuu alussa pitkältä ajalta poissa kotoa. Hehe ;)

      Tsemppiä loppuraskauteen <3

      Tykkää

    1. Niin se varmasti on jatkossa aina, oma aika tulee vasta kakkosena. Jännittävää nähdä mihin tässä vuosien aikana oma elämä muotoutuu, millaista siitä lapsen/lasten kanssa tulee :)

      Tykkää

  3. Täyttä asiaa ja oman kokemuksen kautta koettua :)

    Yks asia mitä oon ite jäänyt juoksun aloittamisessa miettimään on et miten imetys vaikuttaa. Ja siis tarkoitan siinä mielessä että kun imetyshormonit kuitenkin vaikuttaa kehossa hidastaen kudosten palautumista synnytyksestä. Kysyin asiasta tarkemmin myös lantionpohjafyssarilta ja hän sit sanoi mielestäni hyviä pointteja: Imetyksen aikana kudokset on jotenkin erilaisia kuin normaalisti ja että hän ei suosittele juoksun aloittamista ennen imetyksen lopettamista ettei vaihdevuosien alkaessa tule kohdunlaskeuma. Hän siis sanoi että vaikka lantionpohja tuntuisikin nyt jo hyvin palautuneelta imetys kuitenkin tekee kudoksista jotenkin sellaiset että juoksun iskutuksesta voi tulla liiallista rasitusta ja sen rasituksen seuraukset näkyvät/tuntuvat vasta sitten kun vaihdevuosien aikaan hormoonitoiminta taas muuttuu. Tämä sai minut miettimään vielä uudelleen juoksun aloittamista, vaikka ehdin jo innostus siitä et pääsee aloittamaan sen pitkän tauon jälkeen. En halua tällä tyrmätä sun juoksuiloja, mutta tuoda esille tällaisen asian, kun on kuitenkin niin monia muitakin liikuntamuotoja olemassa.

    (ehkä tää kuitenkin vähän pilaa juoksuiloa, anteeksi, mut olis myös ikävää jos siitä tulis ikävät seuraukset).

    Tykkää

    1. Hyvä kun otit Aurora asian esiin! :) Oon miettinyt ihan samoja asioita ja juurikin tää on yksi syy, miksi aluksi mietin että itskeään en lähde juoksuun kovinkaan aikaisin. Oon yrittänyt myös vältellä hyppyjä ja muita äkillisiä liikkeitä, jotka on keholle rankempia. Joskus oon myös ihmetellyt, kun osa lähtee niin aikaisin juoksuun heti synnytyksen jälkeen, tuntuu omasta mielestä ainakin tosi rohkealta. Ymmärrän siis täysin sun ajatuksen ja sen, että valitsee odottaa pidempään!

      Täytyy vähän kysellä tästä asiasta, koska jo alkuun olen huomannut, että löytyy niin paljon erilaisia mielipiteitä ja ainakin mua kummastuttaa se, miten joku sanoo ettei ole vaaraa juoksun kanssa ja joku on ihan eri mieltä. Täytyy ainakin kovasti kuulostella kehoa ja ottaa alussa tosi rennosti. On hyvä ajatella asioita vähän pidemmälle, kuin että miettisi sitä tämän hetken oloa pelkästään ja sitä, että on kunnossa nyt. Entäs myöhemmin? Jotkut ongelmat kun voi todeta vasta myöhemmässä elämässä, eikä silloin voi asioille tehdä enää mitään.

      Hyvä kun nostit asian esiin, täytyy pureskella asiaa! :)

      Tykkää

  4. Samat ajatukset täälläkin! Ennen saatoin myös viettää salilla vaikka kuinka paljon aikaa ja vähän norkoilla ja ties mitä eikä välttämättä tullut edes hiki. Nyt tunnin treenin jälkeen olen hiestä märkänä ja hymy huulilla kun saa niin paljon aikaan lyhyessä ajassa ja vieläpä kun se on sitä omaa aikaa. Salille lähtöä odottaa nykyään aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Samoin nautin jos saan tehdä kauppareissun yksin kaikessa rauhassa!

    Tykkää

    1. Niinpä, sitä on kai nyt niin paljon motivoituneempi kuin ennen, kun aikaa treenille on paljon vähemmän. Omat pienet hetket on nykyään tosi arvokkaita. :) <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s