Mites ne lupaukset?

Hei heti ekana kiitos isoon kasaan kommentteja aiempaan postaukseeni meidän arjesta vauvan kanssa. Tosi hyvässä hengessä meni taas juttelut, kuten aina, ja teidän vinkkejä luen joka kerta mielenkiinnolla. On ollut kiva tässä lapsen saatuani huomata, miten paljon teitä muita äitejä on siellä ruudun takana. Teillä siellä monilla kokemusta riittää ja onkin hienoa, että tarjoatte apuanne. Kiitos siitä! Monesta vinkistä on jo ollut hyötyä. :)

Täytyy myös todeta lyhyesti, että kaikkeahan ei tuollaiseen postaukseen voi kirjoittaa ja esimerkiksi meidän perheessä ei vain toimi ihan jokainen tapa, mikä jollain muulla voisi toimia. Allu on todella vauhdikas poika ja hänen kanssaan saa olla jatkuvuasti liikkeessä. En nyt vielä ala vakavasti pohtia mitään adhd:tä, mutta jos sitä on omalla kohdallani pohdittu nuorena, niin en ihmettelisi jos sieltä sellainen epäily joskus tulisi vastaan. Nyt toivon vain, että tämä on vielä ihan normaalia pikkuisen pojan hirmuista tarmoa ja uteliaisuutta ja siksi hän vispaa niin vauhdilla. Onhan tämä maailma ihmeellinen paikka ja sitä on kiva tutkailla. Samanlainen vauhtihirmu oon ollut itsekin aina, niin on perheen isäkin. Niin ja onhan Allu kasvanut vauhdilla ja siksi heräilee öisin pääosin syömään (viime yönä heräisi tunnin välein tissille, parit kerrat erikeen vaihdoin vaipan, kun häntä ne todella paljon häiritsevät eikä saa unta märällä vaipalla!) ja tottakai tahdon häntä ruokkia niin paljon kuin vain maito kelpaa. Imetys on ihanaa läheisyyttä. <3

Ihana äippäkaveri Hilla muuten kirjoitti hyvän tekstin imetyksestä, allekirjoitan juuri hänen tapansa ajatella aiheesta! 

img_2735

Moni on miettinyt, että miten jaksan pysyä niin positiivisena, vaikka meillä nukutaan vähän ja on välillä myös rankkaa. Ehkäpä siellä on myös uudempia lukijoita, jotka ette taustaani tiedä? Olen siis pohjimmiltani muutenkin todella positiivinen ihminen ja yritän aina hakea asioista sitä hyvää puolta. Elämässäni olen kokenut todella rankkoja vuosia ja vaikka nyt hetkittäin tuntuukin, että pää pian hajoaa (heh, unettomuus tekee joskus sitä!) niin yksi katsaus tuohon meidän energiapakkaukseen riittää ja olen taas nopeasti hyvällä tuulella. Hän on parasta, mitä voisin elämältä toivoa. Parasta, mitä olisin koskaan voinut saada. Niin sitä siis jaksaa pysyä energisenä ja positiivisena kun pitää mielessä miten ikävästi asiat voisivat olla ja miten onnellinen ja onnekas itse onkaan. <3

Ohopsis, menipäs aloitus taas pitkäksi. Piti siis itseasiassa ihan lyhyesti tulla teiltä kyselemään, että teitteikö te jotain uuden vuoden lupauksia? Tässähän on nimittäin pari viikkoa vuotta takana ja musta tuntuu, että puolet lupailijoista on jo unohtaneet kaikki ne suuret lupauksensa joita tuli ladottua pöytään? :D Sellaista se aina on. Siksi en itse mitään lupaillutkaan. En ainakan mitään suurta. ;)

Se mitä itselleni kuitenkin lupasin, ja aion yrittää myös sen lupauksen pitää, on somettelun vähentäminen. Siis sellaisen turhan selailun ja ajan hukkakäytön. Elämä kun ei muutu yhtään sen paremmaksi tai väsymys katoa, kun selaa facea tai instaa. Nyt teinkin sellaisen hiljaisen lupauksen itselleni jo ennen joulua, että se on nyt loppu. Turhuudet seis ja tilalle hyödyllistä aivojen ruokintaa ja hyvää oloa. Oon siitä lähtien keskittynyt enemmän kirjoihin ja luen esimerkiksi enemmän työaiheisia artikkeleita silloin kun olen kännykällä. Otan koneenkin herkemmin esiin vain siksi, että kirjoitan omia ajatuksiani ylös. Jo kuusi kirjaa onkin luettuna, täällä mä kävelen Allu sylissä ympäri kämppää ja kun se katselee ympärilleen innoissaan ja mä luen kirjaa, heh! Eli lupaus on toiminut ja somettelu on vähentynyt. Parantamista vielä on, mutta eipä sitä aina tarvitse heti täydellisyyttä tavoitella. :)

Tekikö joku samanlaista lupausta kun minä? Vai teitkö mitään lupausta? 

isajapoika
Äiti yrittää lopettaa sometusta ja samaan aikaan isä opettaa sitä pojalleen.. Krhm.. :D

Nyt aamiaisen kimppuun. Vielä hetki aikaa itsekseni ennen kuin Ville lähtee töihin ja meillä alkaa pojan kanssa pitkä päivä kaksin. Tiedossa reippailua ulkona, ystävän vierailu, alkuillasta ehkä vähän jumppaa ja illasta sitten perheen kesken vielä kävelyä ja vähän saunomista. Kiva maanantai tulossa siis! :)

Ihana alkavaa viikkoa kaikille! <3

4 thoughts on “Mites ne lupaukset?

  1. Ootko kokeillut äänikirjoja? Esim. Bookbeat? Voit kuunnella kirjaa samalla kun touhuilet Allun kanssa :)

    Tykkää

    1. Moi Maikki :) Oon itseasiassa miettinyt, kun näin niitä monen joku aika sitten mainostavan. Tajusin kuitenkin, että mulle lukemisessa juuri se lukemine on tosi iso juttu mistä nautin. Yritän lukea ihan siksi, että kirjoituskyky kehittyy ja sanavarasto laajenisi. Tietokirjoja voisin kuunnellakin, täytyy siis vielä harkita! Mutta tubesta oon kuunnellut joitan videoita, ja toki radio on aina päällä. Se viihdyttää ja voi laulaa paljon mukana :)

      Tykkää

  2. Sun teksteistä tulee aina hyvälle – ja rohkaistuneelle – tuulelle, kiitos siitä ja jatka samaan malliin <3

    t. vielä kaikesta tietämätön ihan viis vaille äiti ;)

    Tykkää

    1. Hehe, ihana sinä! Kiitos <3 Sun blogiasi oon seurannut siitä asti kun kävit ekan kerran täällä kommentoimassa. Paljon tsemppiä loppuraskuteen ja tulevaan uuteen elämään! :)

      ps. Meillä on tosi samanlainen kehot kuin teilläkin, kulkenut suvussa jo piiiiitkään! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s