Arki pienen vauvan kanssa

Meidän arjesta on kyselty paljon ja erityisesti siitä, millaisia päivät on pienen vauvan kanssa. Vaikka meitä on äitejä monenlaisia ja vauvoja myös, niin pääpiirteittäin kaikkien kotona taidetaan tehdään vähän niitä samoja juttuja. Vaihdetaan vaippaa, syödään, nukutaan, ollaan muuten vaan sylissä paljon ja yritetään oppia uutta sen minkä ehditään. Siinä ne päivät oikeastaan aika nopsaa kuluukin, eikä tarvita edes mitään sen suurempaa ohjelmaa, kun on jo aika mennä väsyneenä nukkumaan. Vai kuulostaako tutulta teidän mielestä? :)

Meillä ei vielä ole mitään varsinaista rytmiä, mutta tässä pieni otos siitä millaista on elelellä pienen vauvan kanssa arkea. Kuvat on otettu useina eri päivinä.

Huomenna muuten juhlitaan jo nelikuista pientä poikaa. Vau, onpas tyyppi jo iso! :)

AAMUYÖ

2:18 Herään siihen, että kainalosta alkaa kuulua hiljaista itkua ja siirrän pojan rinnalle. Tätä on jatkunut läpi yön, siksi olen ottanut pojan kehdosta viereeni nukkumaan. Rinnalta hän saa turvaa ja rauhoittuu helposti ja nukahtaa pian uudestaan. Omasta unestani ei tosin tule juuri mitään, säpsähtelen jatkuvasti hereille.

2:57 ”Ville, ottaisitko sä pojan hetkeksi? Mulla alkaa olla jo niin väsynyt olo?” Ville nousee vaihtamaan vaippaa ja siirtyy pojan kanssa olkkarin sohvalle nukkumaan.

5:30 Joku itkee oven takana ja siihen ääneen herään itsekin. Oisko siellä nälkänen poika? Nousen ja haen pojan syömään ja annan Villelle aikaa nukkua ennen töihin lähtöä.

Klo 02-06 välillä meillä vaihtelee se, kumpi on pojan kanssa. Usein mä aloitan ”vahtivuoron” jo illasta ja joskus olen jopa viiteen saakka aamusta Allun kanssa. Niin pitkään kun vaan jaksan, haluaisin että Ville voi mennä mahdollisimman pirteänä töihin. Nukun kehdon vieressä ja syötän noin 1,5 tunnin välein/käyn vaihtamassa vaippaa/nukutan, jos hän heräilee. Sitten kun alan olla liian väsynyt, pyydän apua Villeltä ja me vaihdetaan vuoroja. Jos Ville on vahdissa, niin hän vaihtaa vaipat ja antaa pojan syötettäväksi, kun itku alkaa kuulostaa siltä. Joskus hän antaa korviketta, kun ei raaski herättää mua, jos oon nukkunut niin vähän. Oon aika huono nukkumaan ja joskus saatan valvoa yöstä monta tuntia, kun en vaan enää saa unta noustuani vaihtamaan vaippaa. On ihanaa, että Ville jakaa yövalvomisia mun kanssani, vaikka ei imetykseen tietenkään voi osallistua. 

AAMU

6:29 Tyyppi on ollut jo tunnin ihan pirteänä, naureskelee ja hymyilee. Välillä mietin, että mistä ihmeestä tää kaveri repii energiansa, vaikka nukkuu niin vähän? Samalla muistan, että joo, äitinsä taitaa olla vähän samanlainen. Eh.

7:20 Syönnin jälkeen leikkimistä lattialla ja juon itse samalla kahvia. Yritän myös selailla vähän Hesaria. Ville tekee meille herättyään ruokaisat smoothiet.

7:40 Poika alkaa olla itkuinen, joten on aika lähteä aamukävelylle nukuttamaan häntä. Vaatteet päälle ja menoksi!

Klo 06-10. Aamut on usein ihanan energistä aikaa ja vaikka olisin itse nukkunut huonosti, niin pojan hymy on aamuisin aina pitämässä seuraa. Tykkään aamuisin käydä ulkona kävelemässä ja varsinkin jos Allu on nukkunut yönsä huonosti, on hänet hyvä nukuttaa vaunuihin. Ennen sitä me usein leikitään, yritän itse syödä aamiaista vähän ja jatkan sitten lenkin jälkeen jos jää kesken. Meidän ulos lähtö on aina yhtä huutoa, mutta heti kun päästään alas rapusta, poika nukahtaa vaunuihin. 

JOS olisin virkeä aamulla ja Ville lähtisi töihin vähän myöhemmin, menisin aamulla salille klo 6-7 aikaan. Jos en ole nukkunut tarpeeksi, jätän salin tottakai väliin ja käyn vain kävelemässä. 

AAMUPÄIVÄ

10:15 Allu alkaa viestiä nälästä kiukuttelemalla ja otan hänet rinnalle. Lyhyet syönnit ja taas hymyilyttää.

mekaksi

11:20 Poika on juuri nukahtanut, joten käytän ajan hyödyksi ja tyhjennän tiskikoneen ja heitän pyykit myös koneeseen. Kai nyt kerran viikossa pitää pestä vähän pyykkiä. Ehtisinkös vielä hetken kirjoitella koneella jotain?

11:35. Ja kukas se sieltä heräilee taas keinustaan. Ja leveä hymy kasvoilla. Voi toista, olipas pitkät powernapit, nukuit jopa vartin, haha!

Klo 10-12. Aamupäivisin me hengaillaan kotosalla ja yllättäen taas leikitään. Kerrallaan hän valvoo aina noin 1,5-2,5 tuntia. Jos sattuu niin, että Allu nukahtaa uudestaan hyvin, ehdin puuhastella kotona. Siivoilen vähän joka päivä ja jos hän nukkuu pitkään, otan koneen tai kirjan esiin. Yritän tottakai aina välillä tehdä myös jotain omia juttuja, kuten vaikka vastailla viesteihin tai lukea kirjaa, mutta yleensä keskittyminen menee poikaan. Välillä käy tuuri ja poika nukkuu jopa tunnin, usein unet voivat olla vain vartin. 

JOS en ole aamulla ollut kävelyllä, lähden viimeistään tähän aikaan ulos. Muiden mammakavereiden kanssa tulee käveltyä pari kertaa viikossa ja se ajoittuu juurikin aamupäivään. 

img_1977

PÄIVÄ

13:05 Poika on huutanut pian 20 minuutta levottomana, eikä maistu uni eikä rinta. Mitähän tässä tekisi? Tarkistelen vaippaa moneen kertaan, hieron myös jalkoja jos kyseessä olisi vaikka vatsakivut. Ei, kyllä se taitaa vaan olla levottomuuta, kun on taas nukuttu niin huonosti. Auttaiskohan tippa korviketta?

13:25 Vihdoin hän nukkuu, ihanaa nähdä levolliset ja nukkuvat kasvot keinussa. 20 milliä korviketta auttoi ja poika nukahti keinuun nopeasti. Kunpa nukkuisi pitkään!

14:05 Oon juuri saanut eteeni kupin kaakaota ja laittanut lempparisarjani pyörimään. Ehdin hetken siivoillakin kotia, ympärillä on rauhoittavan siistiä. Kaveri yrittää soittaa, mutta en uskalla vastata ettei poika herää. Allu ei juuri melusta välitä, mutta kun hän on nukkunut niin huonosti, en tahdo ottaa riskiä ja alkaa jutella puhelimessa. Soittelen sitten myöhemmin takaisin.

Klo 13-15. Päivä meillä menee leikkiessä ja nukkuessa, ihan niissä perinteisissä päivän puuhissa. Jonkin aikaa Allu malttaa mielensä ja tykkää olla selällään lattialla, mutta usein toivoo jo pian päästä ylös seisomaan. Sitten kun Allu ei enää malta enää olla paikoillaan, me kävellään ympäri kämppää ja katsellaan ympärilleen. Niin ja kun alkaa olla väsy, niin sitten yritetään vähän nukkua. Nukutus ei ole aina se helpoin homma ja voi viedä joskus aikaa. Yksi varma keino on nukuttaa hänet koliikkikeinuun pienen korviketipan kanssa, mutta mielelläni en anna korviketta turhaan. Jos kuitenkin menee pitkään ilman unia, luovutan ja annan korvikkeen, koska uni on kuitenkin super tärkeää. 

dsc08155dsc08159-1

ILTAPÄIVÄ

15:00 Mitä, voiko olla todellista, Allu nukkui juuri yli tunnin? Ennätysunet, koskaan ei ole vielä nukkunut näin pitkään päiväsaikaan. Sain hetken omaa aikaa ja jopa nukahdin hetkeksi. Tekipä hyvää meille molemmille. <3

15:10 Imetys + leikkimistä lattialla. Yritän antaa pojan leikkiä hetken yksin leikimatollaan, mutta hän ei oikein viihdy ja itku alkaa. Käännän hänet masullensa ja me harjoitellaan vähän ryömimistä. Vielä ei pääse liikkeelle, mutta tahto olisi jo luja. Kehun reipasta poikaa ja me noustaan ylös kävelemään. Pidän häntä sylissä ja me kurkitaan peileihin ja naureskellaan peilikuvalle. Vähän tanssitaan musan tahtiin ja lauletaan leijokuningasta. Poika on hyvällä tuulella.

16:00 Koskahan isi tulee kotiin? Laitetaas viestiä ja kysytään.

dsc08698

Klo 15-17 Samat hommat jatkuu, syömistä ja leikkimistä. Isi tulee kotiin noin 17-18 maissa, joten sitä odotellaan jo kovasti tässä vaiheessa. Usein poika selvästi jo kaipaakin Villeä kotiin ja on levoton, jos ollaan oltu pitkään kaksin. Isin kotiin paluu usein kuitenkin rauhoittaa ja jos poika on ollut itkuinen, loppuu isin sylissä itku heti. 

JOS Allulla tulee joku muu häntä hoitamaan iltapäivästä (esim pappa) niin pääsen tässä välissä joskus salille. En ole kovin innokas iltapäivätreenaaja, mutta nykyään jos sellainen herkku on sovittu iltapäivään, lähden aina tosi innolla!

img_2676

ILTA

17:40 Villen työpäivä vähän venyi, mutta vihdoin se sieltä tuli kotiin. Me ollaan heti eteisessä vastassa ja hän saa syliin iloisen pojan. Jee, isi!

18:45 Lähdetään yhdessä käymään kaupassa, poika nukahtaa tyytyväisenä vaunuihin vartiksi.

20:20. Aika aloittaa yöunet,  Allu on taas levon eikä nukahda imetykseen, eikä hytkytykseen. Ei kelpaa laulut ei pusut. Meillä Ville on parempi nukuttamaan iltaisin ja annan homman hänelle. Tällä kertaa menee noin 20 minuuttia, kun poika on unessa. Jes, vihdoin. Nukkuisitpa kulta pitkään, joohan? <3

20:40.Illan vikat tunnit, aika ottaa vähän iltapalaa. Me makoillaan vierekkäin Villen kanssa sängyssä ja katsellaan Stand uppia Netflixistä. Ihana rauhallinen iltahetki. <3

21:10 Jaahas, saiskos laittaa silmät kiinni? Kohta pitää kuitenkin taas nousta imettämään.

Klo 17-21 Iltaisin meidän puuhailut vähän vaihtelee, joskus Ville menee treenihin, joskus mä lähden salille. Nautin ehkä eniten kuitenkin siitä, että ollaan molemmat kotona ja voidaan yhdessä tehdä jotain ja ehditään vähän myös jutella. Joskus käydään vaikka kävelyllä ja saunotaan. Allun iltavalmistelut alkaa usein siinä 19:00 maissa, mutta unille meno saattaa venyä ysiin. Jos uni tulee aikaisin, saadaan me usein yhteistä aikaa. Joskus oon niin poikki, että yritän nukahtaa jo kahdeksalta (jotta saisin katkonaisen yön aikana edes vähän nukuttua) mutta usein yritän valvoa, että me voitais olla myös kaksin tai ehdin vaikkapa kirjoitella vähän omia juttuja koneella.

22:38 Herään itkuun ja nostan pojan syliin. Vaippaa ei tarvitse vaihtaa, jes. Imetys ja poika takaisin kehtoon.

23:10 Ja taas itkua kehdossa. Tällä kertaa herättäjänä vaippa.

00:10 Ai nyt on nälkä vai? Tuus sylkkyyn.

1:03 Levoton poika ei oikein nuku. Otan hänet taas kainaloon ja pidän siinä. En jaksa nousta jatkuvasti paijaamaan ja heijaamaan. Helpompi olla itse valveilla, kun on vaakatasossa.

Klo 21-> Poika aloittaa usein pitkillä unilla, mutta siirtyy nopeasti noin tunnin mittaisiin uniin. Herää joko vaippaan, masukipuihin tai nälkään. Niin ja ehkä myös kasvukipuihin? Päivisin nukutaan lyhyitä unia, mutta yöllä/illalla ekat unet ovat tällä hetkellä olla noin 2-3 tuntia. Kuten voitte huomata, yöt ovat katkonaisia ja pyrinkin siksi herättämään Villen siinä vaiheessa, kun olen liian poikki. Yritän nukkua joka yö yhteensä kuusi tuntia. Joskus onnistuu, joskus ei. 

dsc08235

Toivottavasti en antanut meidän ihanasta pojasta liian itkuista kuvaa, tässä kun ei kuitenkaan kaikki näy ja tämä on vain tällainen otos kaikesta mitä päivän aikana tapahtuu. Meillä on usein tosi ihania päiviä, Allu on nauravainen ja energinen tyyppi ja harvoin on tylsää. Hän on vain vähän huono nukkumaan ja ei viihdy pitkiä aikoja paikoillaan, se tottakai näkyy meidän arjessa vahvasti.

Mitäs tykkäsitte postauksesta? Millaista teidän arki on pienen vauvan kanssa? :) 

52 thoughts on “Arki pienen vauvan kanssa

  1. Hyvin samalta kuulostaa arki, mutta meidän rytmit on kyllä ihan eri :D Meillä käydää yöunille vasta puoliltaöin ja nukutaan sinne 8-9 aamulla :) Mutta samaa vaipanvaihtoa, leikkimistä, syömistä ja ulkoilua meidänkin päiviin kuuluu :) Kiva postaus!

    Tykkää

    1. Hih, joo mekin ollaan vähän yritetty siirtää nukkumaanmenoa myöhemmäksi, mutta se ei ihan vielä oo onnistunut. Alkuun Allu nukahti ”yöunille” jo neljän aikaan iltapäivällä, joten on tää jo edistystä ;)

      Kiitos, kiva kun eksyit Nina lukemaan :)

      Tykkää

  2. Miulle tuli jotenkin ihan hirmuinen ikävä teitä tämän tekstin luettuani <3 Ihanaa, että jo aika pian tavataan ja pääsen vähän Alluakin sylittelemään ja kasvattamaan omaa vauvakuumetta, heh! :) Vaikka arki on varmasti vaativaa vauvan kanssa, niin kyllä vaan toivon ja odotan, että pääsisin itsekin sellaista pian viettämään :)

    Puhut muuten tosi kauniisti teidän perheestä :) <3

    Tykkää

    1. Ihana Anna! <3 Kunpa me pian nähtäis, viimeistään ainakin sillon helmikuussa, me ootetaan jo kovasti reissua. :) Ihana kun järkkäilit!

      Vauvakuumeelle muuten kymmenen peukkua pystyyn, hih ;) <3

      Tykkää

  3. Kiva oli tätä lukea! Meillä ollaan jo puolivuotiaan kanssa päästy yövalvomisista, mutta meillä oli melko samanlaista mikäli oikein muistan. Aika kuultaa muistot, nyt tuntuu että kaikki meni super hyvin vaikka rankkaa joskus olikin. Sain nukkua usein jopa neljä tuntia kerrallaan, mutta sen jälkeen heräiltiin usein. Niin ja minulle ei riitä uneksi kuusi tuntia, muuten meni ihan känkkäränkässä :D Kun on vielä pätkissäkin se… Ihme, että sulla riittää niin energiaa :)

    Löysin blogisi vasta viime syksynä, on ollut hauska seurailla juttujasi äitiydestä ja kaikesta muustakin. Kiitos kun kirjoitat usein!

    Tykkää

    1. Kiva kuulla Rita, ja yritän tosiaan kirjoitella usein kun aiheita mielessä on niin valtavasti. :)

      Aika tosiaan kuultaa muistot… Yritettiin tuossa just miettiä meidänkin alkuaikaa, eli sitä millaista oli pari kuukautta sitten, mutta eopä sitäkään enää niin muista. Silloin tuli valvottua öisin pitkiä aikoja ja oli se melko rankkaa, mutta nyt jo voisi tehdä sen uudestaan. Silloin taisin olla eri mieltä vielä :D

      Mulle riittää suht vähä uni, oon siitä tosi iloinen ja kiitollinen. Terkut teidän puolvuotiselle :)

      Tykkää

  4. Vau,olipas tosi kiva postaus! Itselläni ei lapsia vielä ole, joten oli hauska tietää millaista se arki pikkuvauvan kanssa kotona voi olla :)

    Tykkää

    1. Kiitos Johanna! Toivottavasti et pelästynyt tätä valvomisen määrää, monet vauvat kyllä nukkuvat enemmän ja ovat rauhallisempia! ;) Olisi ehkä pitänyt se kirjoittaa postaukseen, etten vaan pelottele vauvahaaveita monilta pois :D

      Tykkää

  5. Voi Marissa, ihana teksti ja kauniisti kirjoitettu. Tuollaista se arki tosiaan voi vauvan kanssa olla. Lähetän teille kovasti tsemppiä, tuo heräily ja lyhyet unenpätkät ovat todellisuudessa aivan sairaan rankkaa. Tiedän tämän kokemuksesta. Kateellisuus helposti iski kun kuuli muiden nukkuvan 3-4h unia öisin ja päivisin parit 2h unet. Meillä kun ei ikinä tuommoisia pätkiä nukuttu. Olette todella vahvoja tyyppejä molemmat, varmasti tästä ajasta selviätte. Ja sen voin luvata, että jonain päivänä tuo helpottaa. Sinä päivänä sitä miettii miten olen ikinä jaksanut..tai selvinnyt järjissäni. Mutta kyllä te selviätte. Aivan varmasti! Kovasti voimia ja jaksamista <3

    Tykkää

    1. Kiitos Minsku, tsempit vastaanotettu! :) Se tekee tosi hyvän olon, kun löytyy ihmisiä jotka ymmärtävät. Toiset kun tuntuvat olevan sitä mieltä, että on ihan vaan vanhemmista kiinni, jos lapsi valvoo tai on vilkas :D Mutta eipä se taida ihan niin mennä, kyllä ne lapset itse pikkuisena päättää koska ovat hereillä ja eivät tietenkään voi mitään sille jos ovat rauhattomia ja vaikka masu on pipi <3

      Meidän naapuri oli muuten hauska. Hän ei ihan tsempannut kuten sinä. "Varoituksena Marissa, että tuo jatkuu sitten sinne kymmenen vuoden ikään saakka" kun puhuttiin parilla sanalla tästä vauva-ajasta ja haasteista. Hehe, uskon että tosiaan jatkuu ja ehkä osat haasteista vaan muuttuu erilaiseksi ;)

      Kiitos tsempeistä <3 Ihanaa sunnuntaita!

      Tykkää

  6. Kuulostaa tosi rankalle nui yöt! Voimia💓 Haluaisitko tehä syvien vatsojen treenaamisesta sektion jälkeen juttua? :)

    Tykkää

    1. Kiitos Karkki! :) Pitäisi tehdä se postaus, on tullut jo aiemminkin sitä lupailtua. Kun vaan saisi kuvia, niin helpottaisi tekeminen. Lupaan yrittää! :)

      Tykkää

  7. Meillä on on alusta asti ollut yö ja päivä. En tiedä johtuuko vain vauvasta, vai siitä, että ”päätin” niin. :D Tietty ruokaa sai kun pyysi, mutta noin muuten tein iltapesut jne aina samaan aikaan. Käytiin/käydään myös päivisin paljon kerhoissa jne joten on äksöniä! (Suosittelen niitä! Niissä ei haittaa vaikka olisi itkuinenkin tyyppi, kaikki kyllä ymmärtää!<3) Aluksi yö oli n. 22-07, mutta 3,5kk iästä lähtien 19.30-07. Tuolloin aloitin myös kiinteät ja nyt kun ikää 5,5kk syödään tissiä+sosetta/puuroa. 5kertaa päivällä ja pienen unikoulun ansiosta tissiä syödään yöllä kahdesti. Tulee vähän etuoikeutettu olo, kun itsellä on niin "helppoa", en muista, että koskaan Aamos olisi itkenyt niin, ettei mikään auta. Tsemppiä kovasti, varmasti se arki pian helpottuu. <3 :)

    Tykkää

    1. Heh, veikkaan, että taitaa olla vain vauvasta kyse ;) Vauvat ei oikein käskemällä toimi, eivätkä pienenä vielä opi sillä, että vanhemmat päättää jotain. Muutenhan esim. imetyskin onnistuisi vain päättämällä ja lapselle riittäisi joka kerta vain oma maito riippumatta äidistä ja rintojen koosta tai maidon määrästä. Vauvat on aina vähän erilaisia. Toiset on vilkkaampia, toiset nukkuu ja lepää koko ajan :) Vähän niin kuin me aikuisetkin, hehe :D

      Teillä on kyllä hirmu hyvä rytmi siellä! Me ollaan kanssa saatua yörytmiä siirrettyä vähän, aiemmin yö alkoi meillä jo iltapäivästä, mutta nyt tosiaan vasta tuolla iltasella :) Toivon, että se hitusen vielä siirtyisi, mutta oon ihan tyytyväinen. Omalle valvomiselle en tietty voi mitään, kun en saa öisin unta imetysten välissä. Oon aina ollut huono nukkuja :/ Onneksi tää aika ei oo ikuista, kyllä tästä selviää :)

      Aamos on kyllä hyvissä käsissä siellä ja teidän arki on aina kuulostanut tosi ihanalta. Hän oli niin hurmaava poika, silloin kun tavattiin :) Meidän Allu ei oo yhtä rauhallinen ja heiluu jatkuvasti, siksi on vielä tosi vaikeaa käydä esim muskareissa tai kahviloissa vaikka kavereiden kanssa. Kokeiltu on, mutta vielä vähän liian haasteellista. Mutta varmasti myöhemmin nämä kaikki onnistuu, yleensähän se ekat 4-6 kk on haastavampia. Ellei tää vilkkaus ja unettomuus sitten vaan lisäänny…. Saas nähdä :D

      Ihanaa sunnuntaita sinne teille <3

      Tykkää

      1. Se kyllä pakko vielä sanoa, että sun puolisosta olen kateellinen! Mun mies on tietysti ihana, mutta ei ikimaailmassa hoitaisi poikaa öisin kun käy töissä. Meilläkin kuitenkin ollut jaksoja, että 2h välein hetätään. On tästä vähän tapeltu, muttaolen luovuttanut. :D Myös kaikki oma-aloitteisuus hältä puuttuu yhä. :D Nyt vasta on jäänyt kahden poitsun kanssa useimmin, mutta yhtään kakkavaippaakaan ei ole tainnut vaihtaa. :D onneksi nyt on alkanut vähän jo mun natina alkanut tuottaa tulosta ja jääkaapin ovessa on tarkka ohje Aamoksen rytmistä ja mitä milloinkin syä ja miten ihoa hoidetaam. :D .. Olet onnekas! :)

        Tykkää

        1. Hienosti puhut puolisostas! Ihan hyvin voit pistää vaihtoon, jos kadehdittaa jonkun muun mies/nainen :D Etköhän ole hänet itse valinnut, miksi edes hankitte lapsen, jos puolisoasi ei kiinnosta olla pojan kanssa? Meillä myös kotona täysin tasapuolisesti hoidetaan lasta, ei ole vain naisen työ pitää lapsista huolta, ellei ole kaksi naisvanhempaa. ;)

          Tykkää

        2. Ihmetys ei ehkä sisäistänyt mun kommenttia loppuun. ;) Valitettavasti useilta miehistä se vauvanhoito ei heti vaan luonnistu. Eikä niille vaan mene kaaliin, että päivä vauvan kanssa voi jopa olla. 100x rankempi kuin normaali työpävä :D Sitä miten lapsenhoito mieheltä luonnistuu ei valitettavasti tiedä ennen kuin se lapsi taloon tupsahtaa. :)

          Tykkää

        3. Kuten Sirpa sulle sanoin jo itsekin viestillä, niin eiköhän se puoliso sieltä vielä opi. Kädestäpitäen näytät miten homma tehdään, niin sieltä kuoriutuu yks superisi, joka ei anna sun enää herätä kun haluaa vaihtaa kaikki kakkavaipat yölläkin. Haha :D

          Oon siis kyllä hirmu onnekas kun mulla on Ville. Samaa mieltä <3 Mutta miehissä on aina eri puolensa, kuten meissä naisissa. Jokaisessa on omat vikamme ja parhaat puolet, onneksi niiden kanssa oppii kyllä elämään kun ymmärtää, ettei kaikki voi osata kaikkea :) Sirpakin taitaa tämän tietää, ihmeellinen kommentoija ei vain ehkä ymmärtänyt viestin sisältöä :)

          Tykkää

  8. Hei Marissa!
    Olen jonkin aikaa lueskellut blogiasi, vaikutat ihanan energiseltä ja positiiviselta ihmiseltä!:) Meillä täällä kotona touhuaa pari kuukautta vanhempi touhupoika kuin teillä. Ja kuulostaa niin tutulta tuo arki. Poika on kans sellainen ikiliikkuja, vaatinut koko pienen ikänsä koko ajan touhua, tekemistä, heilumista ja hyppyyttämistä. Ja äiti vaan ihmettelee mistä sitä energiaa riittää kun meilläkin on aina nukuttu huonosti. Nyt on kuitenkin vähän helpottanut kun oppinut ryömimään, lattialla viihtyy paljon pidempiä aikoja. Ja kerhoissakin voi nyt paremmin käydä kun lelut ja toiset lapset kiinnostaa ja niiden luo ryömimällä pääsee. Varmaan Allukin sitten paremmin lattialla viihtyy kun liikkumisen taito kunnolla löytyy. (Ja sitten saa peräsaä juosta kun sitä mennään niin nopiaa ja halutaan jo tyhjentää lehtikorit yms ;) )

    Tykkää

    1. Moikka Elisa! Pahoittelut kun kesti vastata, jäi homma eilen aamulla ihan kesken, kun aika koneella loppui kesken..eli siis miehen piti lähteä töihin :D Heh.

      Kiitos paljon kehuista, tulee tosi hyvä mieli kun saa sieltä ruudun takaa vastakaikua ja ymmärrystä.Mua vähän pelottaa se ryömimisaika ja varsinkin se, kun tyyppi pääsee kävelemään :D Mitenhän pysyn perässä. Siinä tosin vähän helpottuu se, että ainakaan mun ei ole tarve raahata häntä joka paikkaan katselemaan paikkoja, vaan hän voi mennä itse, jos kiinnostaa. ;) Selkä ainakin siis säilyy parempana, heh.

      Kiitos piristävästä ja tsemppaavasta kommentista <3 Terkut teidän ikiliikkujalle!

      Tykkää

  9. Raikas postaus :)

    Neljän lapsen kokemuksella – jotka kaikki ovat siis täysin erilaisia luonteeltaan – voin sanoa, että kyllä pikkuvauvallekin voi opettaa yön ja päivän erot :) Öisin meillä tehdään vaan ”välttämätön” (eli vaipat ja imetys) eikä leikitä, lauleta tai muutenkaan seurustella. Kahdella ollut pahempi koliikki, joten heitä piti hieroa ja kannella öisinkin, mutta sekin tehtiin ”eleettömästi ja vähin äänin”.

    Ja saako kysyä, miksi poikanne nukkuu kypärähuppu ja huppu päässä…? Voisiko yöheräilyt johtua kuumuudesta…? En vaan ole koskaan nähnyt tai kuullut, että vauva nukkuu sisällä noin topattuna…kapalot ja unipussit juu mutta haalarit ja huput…

    Mukavaa sunnuntaita sinne! :)

    -M

    Tykkää

    1. Hyvä postaus tosiaankin tämä! Antaa kuvan perhe-elämästä sellaisillekin, jotka eivät vielä ole sitä osakseen saaneet. Kaikki perheet ovat erilaisia, osa lapsista rauhallisempia ja osa vähän vilkkaampia. Enemmän on niitä vilkkaita, meillä myös kaksi ei niin rauhallista tapausta :)

      Se mitä kommentoisin Miijun edelliseen kommenttiin on että vaikka neljän lapsen kokemuksella kertoisit miten omien lasten kanssa asiat menevät, et voi tietää miten lapset muiden kotona ”toimivat” ja elävät. Pientä vauvaa voi opettaa elämään yörytmissä (pikkuhiljaa sen oppii, puolivuotiaasta eteenpäin sitten jo helpommin) mutta häntä ei voi opettaa nukkumaan nälässä tai esimerkiksi vatsakivuissa. Kuten itsekin sanoit, että heräsitte koliikkikipuihin. Mitä jos joku olisi sinulle sanonut, että ”meillä koliikkikivut katosivat, kun vain opetin että yöllä nukutaan?” Niin, varmasti kommentoisit, että tämä henkilö ei tiedä mistä puhuu. Vauvat ovat erilaisia, olemme me aikusetkin. Sanon nämä vain ystävällisessä mielessä, muistutuksena, että kaikki lapset saavat osakseen oman vanhempansa geenit ja neljäkin lasta on vain pieni otos tuhansista lapsista. Jos teidän lapsenne ovat heti ensimmäisestä käskystä nukahtaneet heti uudestaan, eivät sitä kaikki lapset tee. Toisilla vauvat eivät nuku hyvin ja heräävät nälkään jatkuvasti, toisilla taas nukkuvat. Ymmärsitkö mitä tarkoitan? :)

      Vauvat ovat kaikki erilaisia ja heidän ehdoillaan on elettävä. Myös meidän lukijoiden on se ymmärrettävä, vaikka äitiys aiheen asiantuntijoita kaikki olemmekin ;)

      Tykkää

      1. Ihan hyviä ajatuksia Karoliina, samoin mietitään täällä. Ehkä Miiju ei mitenkään pahalla tarkoittanutkaan neuvojaan, yritti vain muistuttaa että yöllä ja päivällä pitäisi olla ero ja lapsi opettaa siihen. En itsekään usko, että lapsi voi kivuista lopettaa viestimästä, mutta ehkä rytmiä ainakin voi opetella pikkuhiljaa siirtämään kohti eötä, kuten säkin sanoit :) Me meinattiin, että sitten puolivuotiaana voisi miettiä esim unikoulua, jos ei helpota. Silloin siitä voisi olla hyötyä. :)

        Vauvan ehdolla tosiaan eteenpäin. Kiitos kehuista! :)

        Tykkää

    2. Moi Miiju! Pahoittelut sullekin, kun vähän kesti vastata kommenttiisi :)

      Voi mä niin pystyn tuntemaan sen, kun siellä olllaan jo eletty monen lapsen kanssa ja pystyy kantapään kautta sanomaan mistä joku johtuu tai mikä voisi auttaa. Kunpa oisi itelläkin jo se kokemus! :P Oon myös yrittänyt tuon saman tehdä aina yöaikaan (joka meillä alkaa tosin jo kasilta, menen itsekin sillon nukkumaan jos vain pystyn) ja valitettavasti se ei aina auta, kun toinen ei malta nukahtaa tai vaikka itkee jotain selittämätöntä kipua. Yöllä meillä siis nukutaan kyllä päivää pidempiä aikoja ja nukahdetaan suht helposti uudelleen, eli hän kyllä tunnistaa mikä on yö. Koliikkia en usko että on, mutta ehkäpä kasvukipuja? Niitä ei oikein hiljaisuudella saa pois yölläkään :/ Mutta on meillä parempiakin öitä joskus ja uskon, ettei tämä vaihe ole ikuinen. Pikkuhiljaa varmasti tää meidänkin ikiliikkuja nukkuu vähän enemmän. :)

      Hih, joo siis eikö olekin outoa, että joku tykkää nukkua kuumassa? Oon tästä joskus blogiinkin kirjoitellut, mutta siis meidän Allu on sairaalasta asti hikoillut paljon ja siellä jo sanottiin, että ei kannata laittaa päälle liikaa kun on niin hikipää. No, ei tietenkään laitettu ja oltiin koko ajan tosi vähissä vaatteissa. Parissa viikossa kuitenkin huomattiin testin myötä, että hän nukkui pisimmät unet heti kun sai päälle kunnolla vaatetta. Jossain välissä hän nukkui jopa 3-4 tunnin unia iltaisin yhden pätkän ja silloinkin toppapuku päällä. Oltiin myös reissulla Meksikossa ja sama puku oli siellä mukana – ja uni maistui. Hän siis nukahtaa parhaiten kuumaan, eikä oikein neuvolassakaan olla nähty monia samanlaisia vauvoja. Kun yleensähän se tosiaan on niin, ettei vauva edes hikoile pikkuisena ja Allu on jo sairaalasta saakka hikoillut. Super hyvää aineenvaihduntakin hänellä on, ruokaa kuluu ja paino ei silti nouse, joten kaipa tämä hikoilu viestii vähän siitäkin…

      Kauhea sepustus, mutta piti kertoa, kun ymmärrän kyllä ihmetyksesi :D Lämmössä viihtyy meidän tyyppi hyvin, viileässä ei yhtään paitsi tietty raittiissa ilmassa :)

      Tykkää

  10. Moikka!

    Esikoisen kohdalla sain ohjeen että yöllä ei tarvii vaihtaa vaippaa ellei siellä ole kakkaa. Ettei vauva vaan piristy yöllä vaipan vaihdon aikana :)

    Tykkää

    1. Hei, toi on hyvä vinkki jos lapsi ite ei häiriinny märästä vaipasta. Joitakin haittaa märkävaippa enemmän kuin toisia :)

      Tykkää

    2. Mä sanoin tätä samaa Villelle, kun ajattelin, ettei koko ajan tarttis vaihtaa vaippaa. No, eipä vaan oo toiminut meillä, kun ilmeiesti Allu on tosi tarkka siitä vaipasta. Kiljuu kunnes vaippa vaihtuu ja nukahtaa heti tyytyväisenä uusiksi, jos on vaipasta kyse :D

      Mutta tosi neuvo on tämä, tiedän että monilla toimii! :)

      Tykkää

  11. Paljon, paljon tsemppiä öihin ja päiviin! Kuulostaa kyllä että pärjäät hyvin ja jaksat hoitaa myös itseäsi :) Vauvojen nukkuminen on arka aihe ja siitä on monenlaisia kokemuksia ja mielipiteitä. Jos sua kiinnostaa lukea vauvan unesta ja nukkumaan opettamisesta, niin suosittelen luettavaksi sellaista kirjaa kun Laura Andersson – Voit nukkua. Ihan loistava kirja! Tietenkin kaikki vauvat on erilaisia nukkujia, mutta kirjassa on hyviä vinkkejä josta voi poimia omalle vauvalle sopivimmat.

    Tykkää

    1. Kiitos Milli! Tämä oli kiinnostava vinkki. Voiskohan sieltä kirjasta saada apua myös omiin uniongemlmiin! ;) Noeivais, ehkä meillä on vähän eri syyt nukkua huonosti. Kiitos, käynkin pian kirjastossa jos siellä vaikka olisi tämä kirja.

      Kivaa viikkoa! :)

      Tykkää

  12. Moi :) mukava lukea pilkahdus teidän arjesta. Toivotan kovasti tsemppiä ja jaksamista, kyllä varmasti helpottaa jossain kohtaa :) nukkumishommat on kyllä niin lapsesta kiinni ja niitä ei voi päättää. Voi toki tehdä nukkumisen vauvalle mahdollisimman mukavaksi ja helpoksi, kuten varmaan teettekin, ne kaikki auttaa mutta kuten itekin sanoit jos masu vaikka vaivaa niin ei nukkumisesta saata tulla mitään. Meillä ei päivisin nukuttu ton ikäisenä kuin kantoliinassa tai tissi suussa :) mut siis tutulta kuulostaa teidän arki myös mulle, kun vähän muistelee, aika todellakin kultaamuistot! Meidän neiti täytti jo 8kk, mihin tää aika menee? :) kaikkea ihanaa teille Marissa!

    Tykkää

    1. Moi Aurora :) Kiitos, tsempit on tulleet perille ja on niin hyvä mieli, kun sai täältä vertaistukea teiltä muilta :)

      Meillä oli myös ekat pari kuukautta, kun ainut unipaikka oli syli, mutta pian sain hänet ensin nukkumaan sängyssä vain viereeni, siitä sitten turvakaukaloon (heh, nukkuu vieläkin siinä mielellään joskus) ja siitä omaan sänkyyn mun vierelleni makkarissa. Nyt vasta on siirtynyt takaisin mun kainaloon, kun on tullut uusia uniongelmia. Tissi tuntuu kelpaavan lohtuna pitkin yötä ;)

      Voi kuule, ihan samaa mietin. Vaikka teillä jo tulpa-aika mennyt mitä meillä, niin eiköhän me olla kohta tuossa samassa pisteessä. Aika menee liian vauhdilla… Terkut teidän pikkuiselle sinne <3 Ja ihanaa viikkoa!

      Tykkää

  13. Voi apua, nää unijutut on kun meidän elämästä! Meillä tyttö nukkui ekat 3kk päivunet mun olkapäällä kun mikään muu ei käynyt, huusi iltaisin pääsääntöisesti klo 21-01 mutta öisin herätti ehkä vaan 2h välein. Päiväunia oppi nukkumaan yli 40min pätkän noin 10kk:na mutta ikinä ei ole nukkunut yli 2h päivunia (nyt ikää 1v 5kk).

    Pahin yöheräily meillä alko joskus 9kk ikäisenä ja pahimmillaan 20krt yössä. Yöimetykset lopetin about 11kk mutta se ei ainakaan yöheräilyyn auttanut. Unikouluja ja vaikka mitä vinkkejä takana ja nyt vasta kun otimme unikouluttajan (unijuna, Liisa Niskakangas) niin hänen ohjeillaan meidän pieni tyttö oppi nukkumaan yönsä eli klo 20-06 välin heräämättä välttämättä kertaakaan! Ja tämä siis on tapahtunut nyt lähiviikkoina.

    Tsemppiä sinne ihan järjettömän paljon! <3

    Ja voi että mitä neuvoja mäkin oon saanut niiltä kenen vauvat nukku 3-5h päikkäreitä ja täysiä yöunia vauvasta alkaen.. tuli aina sellainen olo että on oma vika ettei vauvani/taaperoni nuku.

    Tykkää

    1. Moikka! :)

      Voi lapsia, sitä ei tosiaan voi aina tietää miksi toiset on niin hirmu kiintyviä juuri vaikka syliin ja toiset nukkuu heti hyvin vaikka missä kolossa. Musta on ollut kyllä ihanaa pitää lasta paljon lähellä ja edelleen mielelläni pidän, mutta on se helpotus kun hän vähän nukkuu jo omassa sängyssäkin. Saa käsiä vapaaksi välillä ja yöunet on paremmat :) Hauskaa lukea sunkin juttujasi, kun eihän tosiaan voi tietää kauanko tämä vaihe jatkuu. Voihan tosiaan olla, että Allu nukkuu huonosti seuraavat kymmenen vuotta ja sen kanssa on vain elettävä. Lapset on niin erilaisia, eikä kaikkeen aina ole olemassa mitään apua.

      Me ollaan myös mietitty unikoulua, jos puolen vuoden iässä on vielä ongelmia. Oon niistä kuullut paljon hyvää! Ihanaa, että tekin ootte saaneet siitä apua, helpottuu sukin jaksaminen arjessa! :)

      Kiitos tosi tsemppaavasta kommentista, tekin tosiaan ootte kokeneet paljon ja tiedät siellä mitä on väsymys. Onneksi se väsymys on hyvästä syystä sentään, muutenhan tätä ei tietenkään jaksaisi <3 Välillä on todella epäonnistunut olo, varsinkin silloin jos joku kritisoi kamalasti omia kykyjäni ja kertoo, että on vain minusta kiinni että nukkuuko tai huutaako meidän lapsi. Onneksi yleensä tajuan, että ei se niin mene ja tottakai teen parhaani. Kiitos kommentista ja kivaa viikkoa sinne teidän perheelle <3

      Tykkää

  14. Hei, tarkoitus ei ole missään nimessä kritisoida ja en oikeasti tiedä onko ohjeistus taas muuttunut, mutta saako noin pientä vauvaa istuttaa? Muistelen omien lasten vauva-ajoilta ettei alle puolivuotiasta saisi istuttaa tai muutenkaan ennen kuin lapsen lanneselkä on suoristunut.

    Tykkää

    1. Moi Heli :)

      En usko, että nykyään enää on sellaista ohjeistusta. Piti ihan miettiä ja ollaan me neuvolassa ja pari kuukautta oltu niin, että Allu istuu sylissä aina ja veikkaan, että kyllä ainakin lääkäri olisi jotain sanonut. Ja vauvat on usein kuvissa istuen, joten veikkaan, että on kyse ihan siitä miten jäntevä lapsi on. Vähän sama, kun lasta ei saa väkisin seisottaa tietenkään, mutta jos hän itse seisoo ja jalat on vahvat (kuten meillä ollut jo pitkään) niin siinä ei ole estettä. Ennenvanhaan tämäkin oli kielletty, ettei sääret väänny vinkuralle kuulema. Niin ne ohjeistukset vaan muuttuu ilmeisesti, kun tieto lisääntyy :)

      Tykkää

    1. Moikka! Tätä oli kiva lukea. Kävin siis kurkkaamassa sunkin kirjoituksen :) On niin jännä huomata miten erilaisia vauvojen rytmit on. Mulla oli ennen Allun syntymää juurikin se kuvitelma, että vauvat viihtyy paljonkin yksin ja ovat rauhallisia, mutta meille nyt sitten syntyi vähän vallattomampi tyyppi. En olisi uskonut, että se näkyy unissakin, mutta näemmä näkyy. Ja hauska tuo sun viimeinen kommentti blogissasi, että ”nyt jännätään milloin herätään ekaan syöttöön”. tuttu ajatus, joka ilta tulee jännättyä samaa ja siksi ei joskus saa edes untakaan kun miettii, että kohtahan on oltava taas jo hereillä :D

      Teidän arki näytti tosi mukavalta, sitä se on meilläkin, vaikka vähän valvotaankin. Vauva-aika on tosi ihanaa <3

      Tykkää

  15. Ihana postaus ja täältä ruudun kauttakin välittyy sinun positiivisuus ja energisyys. Jaksat olla positiivinen vaikka teidän yöt kuulostaa todella rankoilta. Tsemppiä ja voimia! Ja ihanaa että Ville auttaa myös öisin niin saat edes hieman nukkua. Itse olen päässyt helpolla mutta hyvä ystäväni valvoi myös ensimmäiset kaksi kuukautta vauvan kanssa kunnes vauvalla todettiin paha maitoallergia. Sen jälkeen yötkin parani. Olen päässyt seuraamaan sivusta miten rankkaa yövalvominen on.

    Teidän vauva-arki kuulostaa muuten samalta kuin meidän silloin kun neiti oli pieni ja rytmejä ei vielä ollut. Nykyään meillä heräillään aamuisin 8-9 välillä jonka jälkeen syödään puurot ja leikitään, päikkäreitä nukutaan 11-13 välillä puolesta tunnista puoleentoista tuntiin ja 13-16 me yleenä käymme kaupassa/kaverilla/vauvakerhossa/mummolassa yms. Melkein joka päivä ollaan jossakin. 16-18 välillä taas hieman nukutaan ja ilta leikitään. 20 aikoihin neiti meneekin sitten nukkumaan. Mies tekee kolmivuorotyötä ja siihen päälle 3-4 harkat ja salit päälle niin miehen työpäivinä pyöritän aikailla aamusta iltaan arjen yksin. Mutta miehen vapaa päivinä pääsen itse onneksi salille tai esim kauppaan rauhassa :) Minua kiinnostaa myös kaikki salipostaukset joten niitä luen myös mielelläni! Mukavaa viikkoa teille :)

    Tykkää

    1. Kiitos Mia! Oon saanut voimia jo pelkästään siitä, että muut äidit tsemppailee siellä. Kiitos kovasti siis sullekin <3 :)

      Nuo allergiat on kyllä pahoja, kun joskus niit ei voi millään kai itse edes havaita. Oon sitäkin mahdollisuutta joskus pohtinut, mutta kun tilanne on ollut vaihteleva, niin en usko että ainakaan meillä olisi ollut siitä kyse. Muutenhan itku olisi jatkuvaa. Varmasti joku muu syy meillä. Onneksi sun ystävällesi löydettiin apua pahaan tilanteeseen, todella tiedän mitä se valvominen on ja on se todella rankkaa pitkän päälle!

      Odotan tosi kovasti, että meillekin muodostuisi rytmi. Vaikka oon ymmärtänyt, että ne rytmitkin menee monesti vielä uusiksi ja saa koko ajan yllättyä mitä uutta ne vauvat keksii meidän päänmenoksi. Jännityksellä tässä siis ootellaan :D

      Oot kyllä tosi vauhdikkaan kuuloinen ja energinen äiti, tosi hienoa kun jaksat mennä niin paljon. Vaikka veikkaan, etä juuri se saa sut jaksamaan niin hyvin? :) Mä yritän myös olla paljon menossa ja nähdä ystäviä, tää sun viesti sai muistamaan sen tärkeyden. Ei saa jäädä yksikseen, vaan pitää pysyä vauhdissa. Siitä sitä energiaa saa. :)

      Ihanaa viikkoa myös sinne Mia! Oispa lumista ja aurinkoista niin ois kiva liikkua paljon ulkona :)

      Tykkää

      1. Kiva että jaksoit vastata noin pitkästi :) Pidän itseäni melko energisenä mutta toisaalta minulla on se ongelma välillä etten muista ollenkaan levätä ja viettää vain niitä kotipäiviä, jolloin voisi viettää vauvan kanssa laatuaikaa. Eli minun pitäisi löytää kultainen keskitie tähän kaikkeen :) Ja olen vähän kontrollifriikki niin täytyy paikat olla aina järjestyksessä ja asiat hoidossa. Tästäkin pitäisi hieman oppia eroon.

        Ja tosiaan mitä tuohon vauvan rytmiin tulee niin se kääntyy vielä monesti päälaelleen vaikka luulee että jes vihdoin meillä on rytmi. Meilläkin tuo rytmi on pääsääntöisesti mutta toki päivät vaihtelee. Ja yöt varsinkin. Välillä öisin syödään kerran ja välillä viisikin kertaa. Kaikki ne vauvat on vain niin erilaisia :)

        Ja vielä tuohon allergia juttuun niin uskoisin myös että jos Allulla allergiaa olisi hän itkisi myös päivisin useammin. Ystäväni vauva itki ainakin lähes tauotta. Mutta suosittelen ottamaan asian esille neuvolassa jos levottomuus jatkuu vielä pitkään. Ja sitten kun Allu alkaa syömään puuroa jossakin vaiheessa niin itse koin ainakin hyväksi että teen iltapuuron korvikkeeseen vaikka muuten meillä ei korviketta syödä. Ensimmäinen syöttöväli piteni tuolla jo paljon ja sain neuvolastakin positiivisen kommentin kun kerroin että teen iltapuuron korvikkeeseen :) Suosittelen kokeilemaan kun on sen aika!

        Tykkää

  16. Moikka!
    Mua jäi mietityttään, että miksi pidät korvikkeen antamista ihan viimeisenä vaihtoehtona? Olen nyt seurannut kahta eri-ikäistä lasta. Molemmat poikalapsia, toinen on sukulaiseni lapsi ja toinen ystäväni. Rintamaidolla vauva ei jaksanut nukkua pitkiä aikoja ja korvikkeen avulla yöunet 3-4h putkeen. Rintamaito ei vaan riittänyt pojalle. Aloittivat iltavellit 3-4kk ja soseita maistelevat nyt pikkuhiljaa 4kk iässä.
    Ja toisessa perheessä nukkuminen helpottui ekan vuoden jälkeen, kun äiti lopetti imettämisen. Tottakai imettäminen on ihanaa, kun se toimii ja se on äidin ja lapsen juttu.
    Kiitos kuitenkin, kun kerroit päivästänne :) vauva-aiheisia kuulumia on aina kiva lukea. Alkoi vain mietityttämään tämä korvike-asia.

    Tykkää

    1. Moi Satu! :) Meinasin jo aiemmin vastata sulle, mutta tajusin ettei ole kuin ehkä minuutti aikaa kirjoittaa ja tästä vastauksesta tulee pitkä :D Heh, samasta syystä en oo blogiin aiheesta kirjoittanut, kun tuntuu että ois vähän liikaa sanottavaa ja selitettävää. Kaikki kun pitää näistä aiheesta kirjoittaa niin perinpohjaisesti, ettei vaan kukaan ymmärrä väärin tms. Aiheuttaa tunteita monelle nämä imetysasiat ;)

      Mutta siis. Korvikkeet on olleet meillä kuvioissa alusta asti, johtuen siitä ettei mulla ole ollut riittävästi maitoa. Sama juttu myöhemmin, kun paino on mennyt miinukselle ja poika on vaatinut enemmän ruokaa, ollaan annettu korviketta. Niin ja hoitajien ollessa meillä on korvike myös käytössä, eli joskus harvoin siitä syystä. Meillä ei ole huomattu eroa korvikkeen kanssa, eli ihan samanpituisia on olleet unet oli käytössä korvike illalla tai ei. Mutta iltaan se on yritetty painottaa, koska ollaan kuultu tuo sama vinkki silloin alussa. :)

      Mulle imetys on todella tärkeä asia ja syy miksi en haluaisi korviketta käyttää (varsinkaan en olisi heti alussa halunnut) on siksi, että lapsi tottuu siihen usein helposti eikä välttämättä enää suostu ottamaan rintaa vastaan, kun tuttipullosta maito tulee nopeammin. Näin on meillekin meinannut käydä, kun ajoittain korviketta on annettu paljon, mutta olen taistellut, että rinta taas kelpaa. Siksi siis esim. sairaalassa en pitänyt siitä, kun hoitajat heti toivat korviketta. En halunnut heti alussa yrittää tuhota mahdollisuuksiani imettää. Imetys on tärkeää kaikista suurimmin osin siksi, että se on luonnollinen tapa syöttää lasta. Imetys tuo läheisyyttä ja vastustuskyvyn. Näitä asioita korvike ei tuo lapselle, joten tottakai tahdon imettää kun se on mahdollista omalla kohdallani. Kaikki tottakai tekevät oman valintansa ja jos jollain ei imetys onnistu, niin onneksi on korvike. Tärkeintähän se on, että lapsi saa ravinnon! Mutta meillä imetys on sujunut kaiken vaivan jälkeen ja vaikka välillä taistellaan, niin tahdon imettää. Koen sen tosi tärkeänä asiana kehityksen vuoksi ja rakastan pitää poikaa paljon lähellä <3

      Meillä tullaan jatkossakin käyttämään myös korviketta, mutta se on imetyksen ohella mulle tosi ok. Miksi ei, kun se helpottaa arkea ja poika kasvaa paremmin. Me aloitettiin nyt soseiden maistelu, jos niistä saisi apua nukkumiseen. Ne kun sulavat hitaammin, niin voi ainakin toivoa parasta :) Katsotaan jos vaikka auttaisi! Onkohan sun ystäväsi huomanneet soseiden aloittamisen jälkeen mitään eroa? Vai vaiko vasta kun imetys loppui kokonaan?

      Kivaa viikkoa sulle Satu! :)

      Tykkää

      1. Korvike ja nyt soseiden ensikokeilut on auttanut, maitoa ei jostain syystä vauva saanut tarpeeksi. Voi myös olla tuo, että pullosta sai vähemmällä vaivalla, vaikka osasi imeä.
        Toisella ystävällä ei riittäneet soseetkaan, mutta nyt on helpompaa, kun imetys loppui. Tietysti kasvun mukana tullut uusia haasteita ja myös ilon aiheita.

        Ihanan pitkästi jaksasit vastata :) ja tosiaan halusin kysyä, kun itse olen nyt jo etukäteen pohtinut kaikkea lukemani perusteella tulevaa ajatellen. Tottahan se on, että oman lapsen kanssa oppii ne parhaimmat tavat, mitkä toimii vauvan kanssa.

        Tsemppiä ja vauvantuoksuista arkea! Ihana kun jaksat edelleen kirjoittaa blogia näin ahkerasti. Ja ymmärtää hyvin, vaikka välillä olisi pidempi taukokin. Täällä me lukijat silti ollaan.

        Tykkää

        1. Oon kuullut sitä, että soseet eivät monella välttämättä auta. Me ollaan nyt huomattu, että ainakin yöllä auttaa ja tuntuu nukkuvan sikeämmin. Tämä saattaa olla vain kuvitelmaa näin alussa, ehkä parempi kommentoida kun on kestänyt soseiden testaus vähän pidempään :)

          Musta on hyvä, että oot kiinnostunut näistä asioista ja o kiva vastata ihmisille, jotka selvästi vain haluavat ymmärtää ja kuulla asioista lisää. Tottakai mielellään kerron omia ajatuksiani ihan kaikesta. :)

          Kiitos myös ymmärryksestä, toivon, että ehdin kirjoitella usein. Välillä tulee väkisinkin taukoja, kun aikaa ja energiaa menee nyt ihan muuhun. Kiva kun siellä on lukijoita kannustamassa <3

          Tykkää

  17. Oli kiva postaus!
    Viikkoa nuoremman vauvan äitinä luonnollisesti seuraan nykyään sun blogia aiempaa tiiviimmin ja etenkin vauvajutut kiinnostaa 😊

    Jäin vain miettimään, että oletko minkä verran ottanut selvää allergia- ja yliherkkyysoireilusta pienillä vauvoilla? Itse olen tällä hetkellä imetysdieetillä kun vauvani on kovin huono nukkumaan etenkin päivisin, on levoton öisin eikä viihdy juurikaan makuuasennossa. Ei erityisen itkuinen kuitenkaan (ainakaan jos pidetään pystyssä) eikä iho-oireita laisinkaan. Meni jonkin aikaan kunnes tajuttiin (ja lääkärissä sen jälkeen diagnosoitiin) että hän kärsii silent refluksista eli ei pulauttele juuri koskaan vaan neleskelee kun vatsahapot seilaa kurkussa edes takas, on siis jopa tavallista refluksia kipeämpi muoto. Tähän liittyy levottomuus nukkuessa (esim. huitominen, pään pyörittely ja ähinä), sellainen ’ylijäntevyys’ kun koittaa estää happojen nousuja, viihtyminen pääasiallisesti vain pystyssä ja halu syödä usein jotta kurkku huuhtoutuisi. Esim. nuo refluksivaivat ovat nykytiedon mukaan hyvin usein allergiaperäisiä, ei siis tarvitse olla välttämättä laisinkaan iho-oireita ja silti voi olla esim maitoallergia.

    Itse hommasin uudehkon kotimaisen kirjan nimeltä Meidän perheen parhaaksi ja sen reseptien turvin sekä facebookin Imetysdieettajaat ryhmän avuin nyt kokeilen uutta ruokavaliota (maidoton, munaton, soijaton ja naudaton) ja unet ovat kyllä heti levollisempia&pidempiä ja esim. kakkoja tulee enää yksi päivässä eikä monta ns. niskapas*** per päivä kuten aiemmin. 😁
    Eli jos yhtään alkaa epäilyttää niin parin viikon dieetillä ainakin saa helposti selville onko kyse mahdollisesti allergiasta/yliherkkyydestä ja elämä saattaa helpottua monilta osin joskin ruokavalio hieman muuttuu. Itselle tämä allergiamaailma on vasta nyt aukeamassa kun ei olla miehen kanssa kumpikaan millekään allergisia ja ollaan saatu aina syödä monipuolisesti mitä vaan. 😊 Onneksi vauva-ajan allergiat yleensä ovat ohimeneviä. 😊

    Tykkää

    1. Moi Sanna, kiva kun kävit kommentoimassa ja näinkin piktästi! Ihanaa, kun jaksatte nähdä vaivaa täällä kommenttiboksin puolella ja jaatte vinkkejä! <3

      Tämä oli itseasiassa tosi hyvä vinkki, koska en ole kuullut tästä vaivasta mitään! Refluksi on tottakai tuttu ja siitä olen lukenut, samoin eri allergioista tms. Meidän kohdalla niistä ei pitäisi olla kyse, mikään ei viitta siihen. Eri ruoka-aineita olen kokeillut olla ilman ja alussa testattiin maidot ja kaikki mahdolliset allergisoivat tuotteet. Ei olllut mitään eroa pojan käytöksessä tai unissakaan. Meilläkään ei ole mitään iho-oireita tai muuta sellaista, ei oikeastaan mitään mikä tosiaan viittaisi allergiaan.

      Tuo ruokavalio jota testaat, kuulostaa tosi rajoitelta. Jaiks! Mutta ymmärrän täysin, että sitä haluaa oman lapsensa takia nähdä vaivaa. Tekisin ihan samoin!

      Oltiin tänään neuvolassa ja ainakin siellä epäiltiin lääkärin puolesta, että kyse on tosiaan vain nälästä ja kun poika on super utelias (haluaa nähdä koko ajan mitä tapahtuu) ja muutenkin vauhdikas, kuluttaakin hän paljon enemmän kuin koko ajan nukkuvat vauvat. Siksi siis pitää vain antaa enemmän ruokaa ja ehkä meidän kohdalla kaikki tämä helpottuu sitten, kun siirrytään kokonaan kiinteisiin. Eli pitää siis vielä jaksaa jonkin aikaa, ehkä sinne vuoden ikään asti. :)

      Ihanaa viikkoa sulle sinne ja kiitos vinkeistä. Tämän lukemalla saattaa moni muukin saada hyviä uusia ajatuksia! :)

      Tykkää

  18. Kiitos tosi rehellisestä ja ihanasta tekstistä! Luin sen jo heti ilmestymisen jälkeen, mutta ehdin nyt vasta kommentoimaan. Meillä on reilu 2 kk vanha poika, joka on sinänsä hyvin tyytyväinen kunhan on koko ajan sylissä ja mieluiten tissin välittömässä läheisyydessä :) hän nukkuu päiväunet mieluiten sylissä tai kantoliinassa. Omaan sänkyyn nukuttaminen vaatii sellaista taistelua ja huutoa, että harvoin sitä jaksan. Yönsä hän nukkuu aika hyvin, kunhan se tapahtuu minun kainalossa ja välillä tissi suussa. Vaunut on ollut aivan no no viime aikoihin asti, nyt hän on alkanut viihtyä niissä pikkaisen paremmin ja pari kertaa nukkunut ihan hyvät unet niissä. Jatkuva symbioosi vauvan kanssaon todella ihanaa, mutta myös rankkaa. Oma aika on kortilla, koska pikkuinen viihtyy huonosti isänsä kanssa, mikä on rankkaa myös isälle. Vaunuvihan vuoksi koen vauvan kanssa liikkumisen ja ulkoilun hankalaksi. Kantoreppu auttaa vähän, mutta selkäni ei kestä päivittäistä kantamista ainakaan vielä. Koitan ajatella, että tämä on vain vaihe ja tulen vielä haikeudella muistelemaan tunteja, jotka nyt vietän netflixin edessä nukkuva vauva sylissä :) meillä on siis täysin erilainen vauva, mutta omat haasteemme. Tiedän niin hyvin tunteen, kun vauva ei olekaan sellainen tyypillinen tyytyväinen tapaus, joka syö, nukkuu ja jokelelee tyytyväisesti sitterissä :) vauvojen temperamentit vaan ovat erilaisia.

    Olet ihanan positiivinen! Voin vain kuvitella kuinka väsyttävää jatkuva heräily on. Ihanaa, että Ville osallistuu noin täysillä Allun hoitoon. Mukavaa kevättä teidän perheelle ja paljon jaksamista öihin!

    Tykkää

  19. Oon löytäny sun blogin vasta hetki sitten ja oon nyt lukenu näitä lähinnä öisin imetyksen aikaan.

    Aika tutun kuulosta arkea. Päivärytmi tosin hieman erilainen. Tyttö on nyt 3kk. Nykyään herätään 9-10 aikaan, kaks kolme tuntia tyttö jaksaa olla hereillä, sit tissitellään ja lähetään ulos. Hän nukkuu kerran päivässä noin 3h. Osan siis ulkona ja jatkaa parvekkeella. Heräilee välillä, mut käyn työntelemässä takas uneen. Neuvolassa sanoivat et on ihan normaalia et heräilee välillä. Iltapäivästä ku heräilee syödään, leikitään ja aletaan odottelee isiä kotiin. Joskus ku käydään illalla kaupassa tyttö nukahtaa vielä tai joskus sänkyynki tissille hetkeksi, mutta usein on hereillä yöunille saakka. Vaihtelee paljo monelta nukahtaa, mut yleensä vasta puolenyön jälkeen. Joskus nukahtaminen on vaikeeta, mutta sitten ku on nukahtanut nukkuu pääsääntösesti hyvin ja syö 2-3 kertaa yöllä. Saan olla tosi tyytyväinen siihen et nukkuu niin hyvin.

    Isi auttaa nukuttamisessa jos ei tissille nukahda. Muuten isi saa nukkua rauhassa, koska herää tosi aikasin töihin. Vaippaakaan ei tarvii enää öisin vaihtaa.

    Huomaa kyllä että arki helpottuu koko ajan. Enää ei tarvii imettää 24/7 ja hetkittäin vauva viihtyy myös yksin. Ja kun väsyttää niin se pieni hymyilevä ihme piristää <3

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s