Kuka opettaa ja ketä?

Se ois vuoden ekat laskut korkattu ja voi kunpa voisi asua ympäri vuoden alpeilla! Niin ihanalta se tuntui taas päästä mäkeen. Alle kolme tuntia vietin rinteessä, mutta sekin aika meni todella nopeasti.  Siellä kun mä mennä viiletin kauheella vauhdilla vapauden tunne rinnassani, laskeskelin samalla suksien päällä vietettyä vuosia. Tajusin, että tässähän on lasketeltu jo 20 vuotta. Niin, aatelkaa, eikö kuulosta pitkältä ajalta? Ainakin mun mielestäni se kuulosti ihan ikuisuudelta ja tuli vähän mummeli olo. Haha! Noei sentään, oikeastaan mietin siinä, että miten mä en ole sen parempi laskija, jos kerran oon niin kauan jo laskenut? :D

Ihan joka vuosi en oo ollut laskettelemassa, mutta useimpina kylläkin. Lapsena ollaan oltu täällä parikin kertaa vuodessa ja aina pari viikkoa kerrallaan. Siksi mulle olikin tosi iso yllätys, kun viime vuonna tultiin tänne Itävaltaan ekan kerran Villen kanssa, ja Ville kertoi, että on lasketellut vasta viisi kertaa elämänsä aikana. Ne kerrat ei siinä ollut sinänsä yllätys, vaan se miten nopeasti Ville oppi laskemaan! Oltiin oltu yksi päivä rinteessä ja se pysyi ihan hyvin mun perässä ja tekniikkakin oli suht ok. Jos joku on lasketellut viisi kertaa elämänsä aikana ja nekin kerrat joskus lapsena, niin miten voi oppia noin nopeasti laskettelemaan niin hyvin? Huh, oon niin super ylpeä! :)

img_2826 img_2835 img_2842img_2841

Viime vuonna siis tosiaan lasketeltiin ekaa kertaa yhdessä ja se taisin olla minä, joka olin opettajan roolissa. Kävi Ville myös parilla yksityistunnilla opettelemassa miten ne sukset siellä kuuluu kääntyä oikein, mutta muuten se olin minä joka yritin vähän hioa laskutyyliä ja opettaa parhaani mukaan. Olin kyllä ihan super iloinen ja ällistynyt siitä, miten hyvään tahtiin Ville oppi laskemaan. Itse oon oppinut 8 vuotiaana laskemaan Italialaisessa hiihtokoulussa. Kieltä en puhunut ja jo ekoina päivinä tulin reippaasti mustaa rinnettä alas. Oon kai itsekin oppinut lajeja suht nopeasti nuorempana, mutta nyt vanhempana huomaan, että hommat ei suju ihan niin nopsasti. Kuvioihin on nimittäin tullut mukaan pelko ja epäilyt. Lapsena kun sitä ei mieti turhia ja vain menee. Veikkaan, että jos mut nyt vasta olisi laitettu mäkeen ekaa kertaa, olisin kiertänyt mustat ja ihan jokaväriset rinteet mahdollisiman kaukaa. Luultavasti olisin tyytynyt tulemaan pulkalla alas. :D

Ennen tätä laskureissua me oltiin Villen kanssa myös luisteluhiihtämässä kerran. Leppävaaran ladut oli avattu ja päätettiin korkata hiihdot ennen vuodenvaihdetta. Arvatkaas kuinka monta kertaa olin hiihtänyt ennen sitä kertaa? No, sen samat viisi kertaa kuin Villekin oli ollut laskettelusuksien päällä. Hassu sattuma. Arvatkaas, kuka opetti ja ketä tällä kertaa ? Kyllä ihan oikein arvattu. Se oli Marissa neiti pikkasen pulassa siellä hiihtoladulla ja meinas kaatua ihan pari kertaa pyllylleen :D Mua nauratti ihan kauheasti, kun yritin pysyä pystyssä suksien päällä ja samalla vielä päästä Villen tahdissa eteenpäin. Koska enhän mä nyt jälkeenkään halunnut jäädä, en millään! ;)

Ei se mun räpiköivä tyyli ja räkänauru ladulla onneksi haitannut mitään. Tosi hauskaa mulla oli silti ja nautin jokaisesta vedosta. Pikkuhiljaa homma myös alkoi sujua ja 40 minuuttia me hiihdettiin. Helposti olisi varmaan mennyt tupla-aika, koska vaikka se olikin rankkaa, vei hauskuus mennessään!

img_2707

Täytyy todeta, että hiihtäminen on ihan kaikissa tyyleissään super kivaa! Vaikka muuten tykkään auringosta ja oon satasella kesän lapsi, niin mulle talvilajit on oikeastaan kaikista rakkaimpia. Laskettelu on ihan ykkönen, mutta kyllä luisteluhiihto pysyy hyvin perässä. Oon siinä ihan uuno vielä ja näytän varmaan siellä ladulla ihan räpiköivältä ankalta, mutta mitäs siitä. Musta tuntuu, että oon sen verran lahjakas oppimaan uusia lajeja (tahdon ainakin uskoa niin!), että kyllähän se hiihto siitä ihan pian sujuu jo paremmin. Pitää vain muistaa käydä siellä ladulla, eikä vain puhua siitä.

Odotan jo nyt, että pääsisin pian taas hiihtoladulle. Sukset odottaa kotona valmiina voideltuina, monot seisoo eteisessä ja Suomeen on tullut kuin tilauksesta kunnon lumikerros maahan. Mahtavaa, koska taas mennään?

Onko sulla joku laji, jossa oot päässyt opettamaan kumppaniasi? Entä mikä on sun rakkain harrastus? :)

2 thoughts on “Kuka opettaa ja ketä?

  1. Moikka! Olen aina halunnut alpeille laskettelemaan mutta vielä sinne en ole päässyt. Ehkä joskus ;) Rakastan myös laskettelua vaikka valitettavan harvoin pääsen laskettelemaan. Viime talvena ostin raskaushöyryissä sukset vaikka olen aina vihannut hiihtoa niin täytyy nyt vain opetella pitämään siitä. Mutta en kyllä osaa yhtään hiihtää :D Ja luistelu on myös kivaa. Vietimme juuri loman keski-suomessa jossa neidillekin löytyi hoitajia niin pääsin mieheni kanssa useasti luistelemaan ja kerran tosiaan sitä hiihtämistäkin kokeilin. Mukavaa lomaa teille! :)

    Tykkää

    1. Kiitos Mia! Satuin täällä sairastumaan, mutta silti on ollut ihana loma. Alpeilla ja varsinkin täällä tutussa paikassa, on aina heti lomaileva fiilis ja tulee rento olo :)

      Toivottavasti tekin joskus pääsette alpeille! Ainakin voin kulujen puolesta suositella, että on paljon edullisempaa matkustaa tänne kuin että lähtisi lappiin reissuun ;) Niin ja rinteet on ”vähän” pidempiä ja ei oo koskaan niin kylmä kuin Suomessa. :) Onneksi sukset on ikuiset ja kun ne on nykyään todella hyviä, lasket niillä samoilla suksilla varmasti vuosikymmenet. Eli hyvä hankinta silti, vaikka joutuisitkin vähän odottamaan niiden käyttöä :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s