Viimeistä viedään!

Yksi vuosi olisi pian taas paketissa ja kun tässä yritin koko eilisen pohtia, että mitäs tästä vuodesta kirjoittaisin, löi pää ihan tyhjää. Ei tunnu löytyvän sanoja oikein mihinkään. Johtuiskohan se siitä, että vähän liikaakin on tapahtunut? Vai muka liian vähän? Okei, en ole taas nukkunut kolmeen vuorokauteen kovinkaan montaa tuntia yössä, joten ehkäpä mun aivotoiminta voi olla siellä lähellä nollaa. Unohdin esimerkiksi kaupan kassalle ekaa kertaa ostokset toissapäivänä, unohdin hyvän ystäväni nimen eilen useaksi tunniksi ja vastasin puhelimeen eilen illalla huomenta. Että hyvin kulkee ajatus täällä moi. On tässä vuoden aikana ainakin onnistuttu menettämään yhdet jos toiset ajatukset ja aivotoiminta. Saisko ne kiitos takaisin vuonna 2017? ;)

dsc02973

No mutta jos tosissaan puhutaan, niin vuos on mennyt ihan hurjaa vauhtia ohi. Allun pappa mulle tuossa muistutti, että kun vanhenee, niin sillä tavalla ne vuodet tuppaa tekemään. Oh, I know. Kauhee vauhti tässä on ollut jo useemman vuoden päällä ja jos joku olisi viisi vuotta sitten mulle sanonut, että nyt olisin äiti, mulla olisi maailman ihanin mies kainalossa ja muutama oikein ihana ja luotettava hyvä ystävä elämässäni, en ehkä olisi uskonut sitä millään. Tai siis ei, en olisikaan uskonut.

Mun luottoni miehiin on ollut todella nollissa vielä joskus ennen, samoin ystävyyssuhteissa on ollut vähän vaikeuksia ja läheisiä ystäviä onkin ollut vaikea löytää. En siedä yhtään toisten haukkumista ja juoruilua ja siksi useat suhteet on menneet uusiksi vuosien aikana. Tiedän, että se on kai ihan normaalia monen mielestä, että juoruillaan jatkuvasti, mutta itse kaipaan niin suurta luottamusta ystäviltä, että ei mua ole moni jaksanut. Ja en ole itse jaksanut muita, heh. On vaan ollut niin kauhean vaikea löytää sellaisia just munlaisiani tyyppejä. Sellaisia, joilla on vain hyvää sanottavaa omista ystävistään ja joihin voi aina luottaa. Sellaisia, jotka levittää positiivisuutta, eivätkä näe mua uhkana, vaikka olenkin suorapuheinen. Koska ei, en mäkään helppo ihminen ole. Vaadin kai vähän liikaa sekä itseltäni että muilta?

No, teitä ystäviä on elämässä useitakin ja oon siitä hirmu onnellinen. Osaa näen harvoin, osa on elämässä viikoittain. Kiitos siitä muruset, tekin joita ei täällä ikinä kuvissa näy. <3

dsc08002

Tää vuosi on ollut kaikinpuolin yks onnekkaimmista, joita muistan. Perhesuhteissa on tapahtunut paljon hyvää ja oman kummityttöni kanssa olen saanut viettää hurjasti aikaa ja se on tehnyt musta tosi iloisen. Niin ja jokainen tietää, että ei oikeanlaista parisuhdetta niin vain löydetä ja koen olevani todella onnekas, että oon löytänyt itselleni todellisen sielunkumppanin. Joo joo, kauheen siirappista, mutta niin se vain on. Oon tosi onnekas ihan kaikesta ja tahdon sen ääneen sanoa. Kiitos teille kaikille, kun olette tehneet tästä vuodesta yhtä enemmän luottamuksen vuoden. Joo, sellaiseksi aion tämän tänään osuvasti nimetä. Luottamuksen vuodeksi 2016. <3

Kuten nyt varmaan jokanen siellä on huomannut vähän paremman aivotoiminnan valossa, niin täällä meillä on elämä mennyt tänä vuonna ihan uusiksi. Meinasinkin jo sanoa, että sellaisena alkaa seuraavakin vuosi, mutta eihän se taida alkaa sittenkään. Viime vuonnakin nimittäin vietin uuden vuoden aattoa lentokoneessa (heh, pitäskö tästä ottaa perinne?) ja silloin me suunnattiin ihanan ystäväni Petran kanssa Bangkokiin. Onko siitä jo muka vuosi? Apua?

Siellä sain sitten tietää, että olen raskaan. Jep, ei siinä tarvinnut paljon arvailla, kun ei enää kahvia saanut alas ja rintojen päällä ei voinut nukkua ilman tuskaista irvistystä. Sanotaanko vaikka, että hoksottimet oli sillon vielä erityisen hyvässä kunnossa ja tiesin sen nopeammin kun olisin sanonut oman nimeni. Allu oli tulossa. Siellä se kasvoi vauhdilla kummun alla.

img_7535

No, kotiin palatessa mulla olikin tuliaisina Villelle ihania uutisia. Niin, oonkos kertonut, että Ville oli vasta kolmas, joka sai tietää, että me saadaan lapsi? Hahaa, reilu meininki! Petra yllättäen oli ensimmäinen, samalla myös laitoin viestiä Thaimaassa yhdelle toiselle rakkaalle ystävälleni, koska en malttanut olla kertomatta. Villelle halusin kuitenkin kertoa kasvotusten, koska oli niin iso asia kyseessä. Halusin voida halata samalla, kun kerron. Ja voi sitä tammikuun 19. päivää. Itkin onnea, kun sain kertoa Villelle meidän uudesta tulevaisuudesta. <3

Kevät me sitten vietettiin reissaten ja kesällä palattiin kokonaan Suomeen. Yllätettiin muutamat sukulaiset kävelemällä oven taakse pallomahan kanssa. Mummo ja isä ei tosin uskonut silloin vielä uutista, molemmat nostivat paidan/hameen ylös ja tarkastivat etten huijaa. Heh, joo meillä on vissiin vähän liikaa vitsailua perheessä liikkeellä, niin he sitten päättivät epäillä ihan vähän. Totta se kuitenkin oli ja kun oikea masu oli todettu, halattiin yhdessä ja nauttittiin onnellisista uutisista. Tämä oli kesäkuussa, kunnes lokakuussa sainkin jo tietää, että Allu on saamassa serkun (Apua, tuli nytkin kylmät väreet näitä sanoja kirjoittaessa!) ja me ollaan siitä tiedosta hirmu onnellisia. Ihan mahtavaa, että ensi vuonnakin syntyy lisää rakkautta tähän maailmaan. Ja vaikka siitä rakkauden hedelmästä tuleekin turkulainen, niin on se varmasti ihan ok tyyppi. ;) 

img_8770
Tällaisen masun kanssa palattiin Suomeen. Oishan siellä tietty voinut olla vaikka vaahtomuovia hameen alla, mutta ei, ei tällä kertaa ;)

Siinä sitten kesä kasvalteltiin masua, vaaputtiin kuin ankka ja syyskuussa Allu syntyikin sitten vihdoin. Ja multa jos kysytte, niin siitä on vasta ihan pari viikkoa aikaa. Tässä me ollaan yhdessä opeteltu perheenä elämään, saatu nauttia monista ihanista vieraista meitä ilahduttamassa, matkattiin me myös ensimmäistä kertaa perheenä Meksikoon ja ollaan päättämässä tosiaan vuosikin matkaten yhdessä. Tänään meillä on suuntana Itävalta ja mökkielämä laskureissulla. En tiedä pääsenkö itse mäkeen kovinkaan paljon, mutta odotan kaikkein eniten sitä, että meillä on porukalla aikaa ulkoilla yhdessä ja nauttia kauniista maisemista. Siellä mulla on myös aikaa vähän kirjoitella omia juttujani ilman keskeytystä, sitäkin odotan tosi paljon. Hih, loma tiedossa siis tavallaan mullekin, kun saan vapautuksen lapsen hoidosta hetkeksi. :)

Eiköhän tämä riittänyt kiteyttämään tämän vuoden tapahtumat ja mitä ajatuksia siitä näin nyt äkkiseltään saa sanottua. Luottamuksen vuosi tämä on tosiaankin ollut ja sellaisena sen haluan muistaa. Tänä vuonna meistä tuli perhe ja tunnen kasvaneeni ihmisenä tooooodella paljon. Ville on auttanut siinä paljon, myös ystävät, mutta Allu varmasti kaikkein eniten. Kirjoittelen näistä ajatuksista pian erikseen :)

DSC06171

 

Ennen kuin lopettelen nämä tarinat ja siirryn pakkaamaan meidän kamoja, niin vielä yksi toive sulle. Pidäthän huolta itestäs ensi vuonnakin? Tavoittelet unelmias, annat itselles vapauden olla just oma itses ja nautit elämästä sellaisena kuin itse tahdot. Lupaathan elää ensi vuonnakin itsellesi, sitten vasta muille? <3

Hyvää uutta vuotta lukijat, kiitos kun olette olleet mukana matkassa! Nähdäänhän ensi vuonna! <3

6 thoughts on “Viimeistä viedään!

  1. Hyvää Uutta vuotta!!
    Totean vain sen, että taitava tapasi kirjoittaa johtaa varmaan joka toisella lukukerralla siihen, että itkeä nyhrystän täällä. Niin kävi nytkin. Minulle tämä ei ole ollut luottamuksen vuosi, vaan oman tien vuosi tai jotakin sinne päin.. Mutta yhtä kaikki, tärkeä ja hyvä.
    Hyvää uutta vuotta ja mukavaa matkaa, olette kaiken tuon onnen ansainneet!

    Tykkää

    1. Kiitos Ella, tahdon sulle toivottaa sitä ihan samaa! Ja miten ihana kommentti taas, tulipa hyvä mieli <3 Tunteiden herättäminen tuntuu hyvältä. :)

      Tykkää

  2. Tukikohan mun kommentti perille lainkaan…
    Mutta siis aivan ihana postaus ja heräsi itsellenikin ajatuksia ja oivalluksia :)
    Ootte tosi rakkaita näille kahdelle Porilaiselle <3
    Onnea uuteen vuoteen <3

    Tykkää

    1. no nyt tuli perille! Jostain syystä ne oli menneet roskaviesteiksi, en yhtään ymmärrä miksi. :/

      Te olette myös meille rakkaita <3 Onneksi pian taas nähdään ainakin se toinen porilainen siellä ;)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s