Mutta mitä tapahtui ruokahalulle ja makuaistille?

Kello löi jo viisi, lapset herätkää… ja minä myös! No, oikeesti heräilin jo kunnolla tossa puol viiden maissa, mutta nuo laulun sanat kuulosti hauskemmalta tuohon alkuun. Tosin en tiedä kuinka moni ne edes tunnistaa, mutta menkööt nyt kuitenkin. :D

Mulla on aika kova yskä tällä hetkellä ja mun on juostava aina jokaisella yskäisyllä pois huoneesta, ettei Allu vaan herää. Tyyppi ei muuten häiriinny kovista äänistä, mutta ilmeisesti mun yskiminen on siitä tosi inhottavaa, joten se itkee aina kun yskin. Haha, kivat yön pikavedot ollut siis täällä meneillään ja nyt päätin luovuttaa ja nousta, kun enää ei saa uudelleen unta jokaisen spurtin jälkeen. Mutta hei, pääsinpä vihdoin tännekin kirjoittelemaan! Ollut taas paljon vähemmän aikaa olla koneella, joten tämähän meni ihan hyvin näin. :)

Tänään hei ajatuksia siitä miten mulla ruokavalio muuttui raskausaikana. Samalla kerron myös vähän ruokahalusta ja siitä, miten mun makuaisti tuntuu kadonneen samalla, kun katosi raskauskilotkin. Vai katosikohan se jo aiemmin? 

Ruokavalio sisälsi ennen raskautta suht vähän hiilareita ja vielä vähemmän rasvaa.
Ruokavalio sisälsi ennen raskautta suht vähän hiilareita ja rasvaa.

Raskausaikana mun ruokavalioni oli todella samanlainen kuin ennen odotusaikaa, mitä nyt mielihalut saattoivat välillä vähän heitellä. Alkuun heti huomasin, että aloin kaivata enemmän raikkaita makuja ja en oikein saanu alas mitään rasvaisia ruokia. Karkit ja muut herkut myös vähenivät huomattavasti, kun ei vaan tehnyt mieli.

Etova olo oli vähän aikaa raskauden alussa, mutta siitä selvisi usein raikkaassa ilmassa ja kävelyllä ulkona. Kerran muistan syöneeni iltapalaksi pakasteranskiksia viime tammikuussa, koska niitä teki yhtäkkiä ihan hurjana mieli. Hah, en oo sellasia varmaan sitten lapsuuteni syönyt ja niin niitä piti Alepasta raahata kotiin kokonainen iso pussukka. Niin ja yhdessä vaiheessa oisin voinut vetää ihan vaan vihreetä salaattia kerätolkulla. Niin hyvältä se maistui suussa.

Raskausaikana tuli reissattua todella paljon ja me syötiin melko erilaisia ruokia koko kevät. Nautin ihan kaikista ruoista ja mitään ei tarvinnut suuresti vältellä. Muistan kyllä pesseeni kasvikset entistä paremmin, jätin tartar pihvit tilaamatta ravintolassa ja koska sushiakin söin vähemmän, jäi myös levä pois. Sushia söin sellaisissa paikoissa, joissa tiesin, että kala on tuoretta ja listeria riskiä ei ole.  Niin ja kahvia mun ei tehnyt mieli, joten sitä join paljon vähemmän. Kesällähän se sitten jäi kokonaan poiskin, kun ei vaan enää tehnyt mieli juoda.

dsc07261

Ruokavalio ei siis tietoisesti muuttunut mitenkään kovin paljon, mutta mun makuaisti ja ruokahalu on kokenut toooosi suuren muutoksen tässä viimeisen vuoden aikana. Aluksi vähän vähemmän, mutta lapsen syntyessä yhä vain enemmän. Kuten jo alussa sanoin, jo raskausaikana huomasin, että mun teki mieli vain raikkaita makuja ja kaikki rasvainen teki ajatuksenakin pahaa. Huomasin jossain vaiheessa raskautta, että ruokahalua ei oikein kunnolla enää ole ja sama on jatkunut nyt imettäessä. Siksi on ollut joskus todella vaikeaa pitää huolta siitä, että syö tarpeeksi, kun ei vaan tee oikein mitään mieli.

Nälkä kyllä olisi, mutta mikään ei maistu. Ihan joka päivä näin ei ole, mutta tosi usein huomaan miettiväni samaa. Imettäessä oon syönyt jatkuvasti tosi suuria määriä ruokaa ja jos raskausaikana ei tehnyt rasvaisia ruokia mieli, niin se on muuttunut. Syön joka viikko jotain kermaista pastaa ja alussa me syötiin usein hamppareita, koska se auttoi maidon tuotannossa. Heh, muistan yhdenkin kerrran kun käytiin Hesestä hakemassa hampurilaiset (huom, en oo ikinä ennen tykännyt valmishamppareista!) niin se maistui jotenkin ihan taivaallisen hyvältä ja kun maitoa oli aiemmin tullut huonosti, alkoi sitä seuravana yönä virrata niin, että paidat oli jatkuvasti märkänä. Siitä lähtien onkin tullut syötyä rasvaisia ruokia ja paljon. Herkkuja ei tee noin muuten mieli, mutta kunnon ruokaa, ja siis rasvaista sellaisa, syön reippaasti. Nyt on oppinut myös hyvin tuntemaan jo tätä omaa kulutusta ja tietää, miten paljon pitää syödä. Mitkään hiirulaisen annokset ei enää kelpaa, vaan lautanen on aina kukkuralleen asti täynnä ruokaa.

Eikä muuten siltikään ole tullut lihottua. Paino on tasaiseen tahtiin pudonnut pikkuhiljaa ja kropasta alkaa kuoriutua pois ylimääräistä rasvaa. Tällä hetkellä on vielä paljon matkaa aiempaan kuntooni, mutta aion vasta sitten imettämisen jälkeen miettiä mitä ylimääräisille rasvoille tehdään. Ensin hoidetaan kunnialla tämä pikkuisen ruokkiminen ja sitten mietitään omaa kehoa ja omia haluja. :)

transformationtuesday
Ennen raskautta, Rv 40 ja raskauden jälkeen. Ja vaikkei se rasva sieltä kuvista ehkä näy, niin voin paljastaa, että sitä on kyllä vielä paljon kehossa jäljellä ;)

Nyt on jo vähän tasaantunut energian suuri tarve, mutta muistan silloin ekana imetyskuukautena syöneeni ihan hurjia määriä. Joka päivä tuli syötyä tuoretta pullaa, tehtiin pizzaa kotona usein, pastaa meni isoja lautasia ja muutenkin ruokaa oli koko ajan edessä tai muuten loppui voimat. Öisin piti myös syödä välipaloja, kun vatsa kurnimalla viestitti nälästä ja ellen syönyt, ei aamulle riittänyt enää maitoa. Kulutus oli silloin suurimmillaan.

Nyt tosiaan kulutus on tasaantunut jo vähän ja vaikka syön kyllä suuria määriä, niin enää ei voi ihan joka päivä herkutella. Eikä tee edes mieli mitään. Makuaisti on aika heikko ja siksi ajattelinkin kysyä teiltä, että onko teillä ollut samaa ongelmaa imetysaikana? Että oikeen mikään ei maistu ja mitään ei tee mieli? Mulla oli samaa jo sillon raskausaikana, joten oletan tämän nyt liittyvän kaikkeen tähän uuteen elämään. Sokeriset herkut on ollut ihan hyvä saada suurimmilta osin pois ruokavaliosta ihan vahingossakin, mutta muuten mulla on mua ruokahaluani ja makuaistia kova ikävä. Syöminen on päivien yks kohokohdista, joten huhuu, missä olet ruokahalu? ;)

On ollut ihan hauska huomata näitä muutoksia omassa ruokavaliossa. Nykyään syön ihan mitä vain ja tottakai pääosin yritän syödä puhdasta kotiruokaa. Toivotaan, että sama jatkuu jatkossakin ja että maitoa riittää imettämiseen vielä pitkään :)

Mitäs kokemuksia teillä on aiheesta, te muut ihanat äidit? :)

5 thoughts on “Mutta mitä tapahtui ruokahalulle ja makuaistille?

  1. Moi! Mielenkiinnosta kysyn, miksi ajattelet, että maito ei riitä, esim. aamuksi? Jos vaan antaa vauvan imeä, niin maitoa kyllä tulee. Ja kun imetys on tasaantunut, niin se maidonnousukaan ei enää välttämättä tunnu eikä rinnatkaan välttämättä tunnu enää pinkeiltä missään vaiheessa.

    Tykkää

    1. Moi Sari! Pahoittelut, en tarkoituksella jättänyt vastaamatta!! Hyvä kun kävit muistuttamassa, olen pahoillani etten huomannut tähän postaukseen tulleita kommentteja <3

      Meillä on siis ollut tosi runsaalla ruokahalulla varustettu poika ja paino on ollut kovasti miinuksella. Piti ottaa ihan korvike lisäksi käytöön, että painoa on saatu lisää. Eli maitoa ei vain ole riittänyt tarpeeksi pojan tarpeisiin, varsinkin kun mulla toinen rinta tuottaa maitoa tutkitusti vähemmän eikä varastoi juuri yhtään. Kuten tuolla taisin kirjoitella, niin itse huomasin, että sain rasvaisella ruoalla maidon määrää alussa lisättyä, mutta nyt myöhemmin sillä ei ole ollut eroa. Rinnoissa kyllä riittää maitoa, vaikka eivät siis täysiltä tunnukkaan, mutta sepä on ihan normaalia, kuten sanoitkin myös itse :)

      Pahoittelut vielä sulle viivästyksestä vastaukseen! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s