Suorittamisesta

Kun se iski mun tajuntaan, olin jo puolessa välissä matkaa. Tunnin lenkistä puolet kuljettu, ehkä sellainen 2,5 kilometriä vielä edessä. Kolme mäkeä takana, edessä vielä kuusi samanlaista. Kotiin olisi vielä matkaa ja siinä mä jo mietin, että mitä teen, kun pääsen perille kotiin. Jos mä kulkisin vielä vähän pidemmän matkan, oiskohan aikaa lämmittää vaikka sauna? Hitsit, kun en lähtiessä sitä laittanut päälle. Vai herääkö poika heti kun ollaan perillä ja sitten alkaakin jo syöttörumba ja leikkimiset.

dsc07443

Niin ja miksei siitä lenkistä voisi nauttia sellaisenaan? Miksi mun pitää päättää etukäteen, että kävelen vaikka tunnin tai puolitoista. Matkalla sitten mietin, että paljonhan on vielä suorituksesta jäljellä. Niin tai mä ajattelen, että voisin kulkea ainakin kymmenen mäkeä tällä reissulla, niin että tulee kunnon hiki. Siinä mä sitten lasken niitä mäkiä ja pohdin liiankin usein, että kuinkahan monta on enää jäljellä, että suoritus olisi ohi.

Huomaatteko te joskus tekevänne samaa? Jos vielä oot vähän ihmeissäs mitä meinaan, niin tarkoitan nyt sitä, että en jotenkin millään osaa nauttia siitä hetkessä missä milläkin hetkellä olen ja teen liiankin usein asioista suorittamista. Ah, ai nyt säkin nyökyttelet. Mulle esimerkiksi nää päivittäiset kävelylenkit on päivien henkireikä ja suuri nautinto. Ne tekee meille molemmille hyvää, mä saan liikuntaa, raikasta ilmaa ja omaa aikaa ajatella. Poika saa hyvät unet ja raikasta ilmaa. Oikee lottopotti siis molemmille se tunnin käppäily ulkona.

Niin ja pahin on tässä. Mietin jo usein lähtiessä, että kun pääsen kotiin takaisin, teen sitä ja sitä. Matkalla teen joskus samaa. Sitten kun tää suoritus on ohi, meen saunaan ja luen sen eilen tulleen lehden.

Huoh, onko mun tosiaan niin vaikea elää hetkessä ja vain nauttia?

Energinen äiti :)

Okei, kaikista pahin on kyllä se, että sen lenkin aikana pitää vilkuilla kännykkää. Se on ihan turhaa ja toivon, että joskus oppisin kokonaan eroon siitä somen valtavasta voimasta. Tunnin lenkin aikana kun ei tapahdu mitään kovin kummaa ja jos vaikka kerrankin kuuntelis vaan niitä luonnon ääniä ja käyttäis kaiken ajan omien ajatusten kulkuun. Ei siihen, että miettii suorittamista, vaan siihen, että miettii ihan muita juttuja. Tärkeämpiä juttuja.

Tällaisia tuli eilen mietittyä kävellessä. En mä sano, että mä jatkuvasti vain suoritan, mutta tähän ajatukseen havahdun aina silloin tällöin ja tulee tosi pettynyt olo. Toivoisinkin voivani keskittyä enemmän siihen hetkeen missä olen ja nauttia niistä lenkeistä sellaisenaan. Ei suorittamisena, tai mäkien määränä, vaan kevyinä askeleina ja olostani nauttien.

Käykö sulle usein ihan samoin, että nautinnosta tulee suorittamista? 

 

16 vastausta artikkeliin “Suorittamisesta

  1. Niin tuttu fiilis! Usein tulee tehtyä to do-listaa asioista, joista ei tarvitsisi edes listaa tehdä tai sitten juuri mietittyä koko päivä sitä rataa, että ”nyt kun saan tän tehtyä niin seuraavaks teen sitä ja tätä”. Eih! Mutta miten ihmeessä tuosta tavasta oikeasti pääsee eroon? Aina välillä sen tiedostaa ja tulee tsempattua, mutta sitten hetken päästä se taas unohtuu ja samat to do-listat alkaa pyörimään mielessä (ja paperilla), aargh!

    Tykkää

    1. Tiedän tuon tunteen niin hyvin! Nyt äitiyden myötä huomaan sen vähän kadonneen, kun on aika mahdoton suunnitella täysin yhtään mitään :D Siinä siis ainakin yksi vinkki miten siitä pääsee eroon, hehe. Siltikin toivon, että pääsisin itsekin siitä ajoittaisesta suorittamisesta myös eroon, ettei aina eläisi seuraavassa hetkessä. Vaan tässä ja nyt :)

      Tykkää

  2. Liiankin usein! Nykyään tietoisesti lähden välillä lenkille ilman puhelinta juurikin tästä syystä.

    Olen leikki-ikäisen lapsen äiti ja ollut todella suorittajakeskeinen kaikilla elämän osa-alueilla. Pikkuhiljaa olen oppinut hölläämään ja nauttimaan niistä hetkistä,mitkä on tässä just nyt. Huomasin,että itselle tekemäni tehtävälistat ja loputon nälkä suorittaa vielä vähän ja hoitaa vielä yks asia päikkäreiden aikana ajoi oman jaksamiseni todella äärirajoille.

    Toivottavasti säkin löydät hyvän balanssin levon ja tekemisen välillä. Lämmintä ja rauhallista joulua teidän perheelle :)

    Tykkää

    1. Kuulostaa tutuilta ajatuksilta, huomaan itsellenikin äitiyden tuoneen todella paljon uusia ajatuksia ja rentoutta päiviin. Kun ei vaan kaikkea voi suorittaa mitä tahtoisi, niin ne listat unohtuvat ja vain ollaan. tilanne siis hyvä omalla kohdalla myöskin, mutta ainahan sitä voisi parantaa ja toivoisin saavani vielä vähän lisää ”tässä hetkessä elämistä” päiviin. Ehkä se pikkuhiljaa toteutuu, kun sitä miettii enemmän? :)

      Kiitos Mona-Riikka, ihanaa joulua myös teille sinne <3

      Tykkää

  3. Kuulostaa tutulta! Itsekin nautin lenkeistä koirien kanssa, mutta silti ne tuntuvat välillä pakkopullalta ja lenkin aikana mietin, että kuinka pitkälle vielä pitää kävellä ja mietin, mitä kaikkea vielä lenkin jälkeen pitää ehtiä tekemään. Miksei tosiaan voisi vaan nauttia siitä kävelystä ja raittiista ilmasta, kauniista luonnosta…

    Kuulun myös niihin ihmisiin, jotka aikatauluttavat päivänsä suunnilleen kokonaan. Tai en aikatauluta, mutta koko ajan pyörii päässä lista asioista, joita pitää vielä ehtiä tekemään. Välillä tuntuu todellakin, että koko elämä on yhtä tehtävien suorittamista toisensa perään. Ehkä tarvitsisi itsekin osata höllätä vähän. :) Miehelläkin meinaa välillä mennä hermo, kun luettelen ääneen asioita, mitä pitää hoitaa jonkin päivän aikana..

    Jäin vähän odottelemaan vastauksia postauksen ”Mitä tapahtuu kun sä alat välittämään” kommentteihin. Olisi mielenkiintoista lukea, millaisia ajatuksia nuo kommentit herättävät sussa. :)

    Ihanaa joulun aikaa koko teidän perheelle! <3

    Tykkää

    1. Voi ei! Kiitos kun muistutit Sanna, ei tosiaan ollut tarkoitus jättää vastaamatta kommenteihin. Heti kun olen näihin uusimpiin vastannut, käyn vastailemassa. Pahoittelut :)

      Olin myös ennen ihan samanlainen kuin sinä, että tuli aikataulutettua päiviä iiiihan liikaa. Nykyään ihan tietoisesti yritän ajatella sitä niin, että kun ei oikein pysty suunnitella päiviä, niin jättää kaikki aikataulut tekemättä. Elää tuon toukan ehdoilla. Ehkä se kantaa myös myöhemmälle elämään, eikä jää vain tähän hetkeen? :)

      Ehkä sun täytyy ottaa tavaksi kertoa sun miehelle, että ”hei, tänään ei oo mitään listalla ja tänään ei tehdä mitään”. Mitähän se sitten sanoisi? ;D heheh. Mä voisin koklata samaa. Tosin sitten se tarkoittaisi sitä, että ei tosissaan edes siivoa keittiötä (teen sitä jatkuvasti pitkin päivää, hinkkaan paikkoja puhtaaksi..kukahan niitä täällä sotkee? :D ) tai järkkäile paikkoja. Oltaisiin vaan.

      Aivan ihanaa joulua sinne myös, kiva kun käyt kommentoimassa <3

      Tykkää

  4. Mä oon yrittäny juurikin lenkeillä opetella tosta pois. Ja liikkumisessa ylipäätään. Teen tosi lujia treenejä joo. Crossissa monta kertaa viikossa tulee tehtyä täysillä. Mutta lenkeillä yritän usein juosta musiikin ja oman fiiliksen mukaan. En kilometrien, vauhdin tai ajan kanssa. Ennen sitä suoritti siinä liikaa ja nytkin joskus, välillä useemmin se menee edelleen ajatuksella kauan vielä, millon on tarpeeks tehty tms. Salilla huomaan useemmin tota suorittamista. Nyt oon yrittäny kyllä opetella siitäkin pois. Mä meen salille nykyään tekemään niitä liikkeitä mitkä sinä päivänä tuntuu kivalta ja hyvältä. Joku ehkä ajattelee että ai kauhee. Mutta mä jotenkin koen että suorittaminen katoo, oma hyvä fiilis pysyy yllä, saan jopa tehtyä tehokkaammin ne liikkeet! Kun tiedän että mulla tulee silti kovia treenejä viikkoon vaikka joku salipäivä jäis vähän lyhyeks.

    Kävelylenkeillä meen tosi fiiliksen mukaan ja siinä oon oikeestaan oppinu olemaan täysin suorittamatta. Kuhan vaan kattelee maisemia, kuuntelee musiikkia ja nauttii.

    Ja kyllä mä huomaan arjessa tekeväni tota et sitten kun se on tehty, teen tätä ja tota. Mutta jotenkin mä oon tullut siinä hurjasti eteenpäin! Oikeestaan tajusin ajatella asiaa nyt kun tota postausta luin ja vastausta kirjotin. Hei aika siistiä! :D

    Tykkää

    1. Jos sä huomasit tätä kommenttia kirjoittaessa, että ajattelit ihan uusia asioita ja huomaat kehittyneesi, niin mulla kävi samoin sun kommenttia lukiessa! :D Tajusin nimittäin, että mulla salilla käynti on kaikki viime kerrat olleet juuri sellaisia, että teen vain mitä tykkään ja valitsen treenin juuri sen hetken fiiliksen mukaan. Nautin siitä kivusta ja hiestä, en mieti juurikaan mitään muuta hetkeä kun sitä. Kiva kun sait mut tajuamaan tämän, tuli tosi iloinen mieli :)

      Olipa kiva kuulla sun terveitä ajatuksia aiheesta, taidan itsekin tavoitella tästä päivästä lähtien sitä, että jokaisessa hetkessä on vain sen hetken mieli mukana. Ei huolta seuraavasta, ei ainakaan jos ei sille ihan tosissaan ole tarvetta :)

      Ihanaa joulua Noora! :)

      Tykkää

  5. Olen paininut tämän saman ongelman kanssa jo pitkään… Olen pohtinut, että kuinka pääsisin tuosta suorittavasta ajattelusta eroon. Itseänikin oikein ärsyttää, että jo aamulla ennen töihin lähtöä (klo 6) mietin, että töissä teen noi ja nää ainakin, sitten tuun kotiin ja teen ruuan, sit käyn kaupassa ja meen salille…. Salilla mietin jo kuinka meen kotiin takasin ja sit heti suihkuun ja sen jälkeen iltapalaa ja sitten luen ja meen nukkumaan. Miten tästä ajatusten kierteestä pääsee eroon? Töissä osaan olla ajattelematta seuraavaa työtä, koska tiedän, että jotain voi tapahtua ennen kuin saan edes tämän hetkisen työn valmiiksi ja joudun muuttamaan suunnitelmia.

    Tykkää

    1. Voi että, tunnistin niin itseni susta! Mulla on jo nuoresta asti tullut työasiat uniin asti ja siksi varmaan oonkin ollut aina niin työnarkomaani, kun en muuta tunnu ajattelevan kun niitä tehtäviä töitä :D Vasta viime vuosina oon tajunnut sanonnan, että ”ei ne työt tekemällä lopu” ja oon oppinut hölläämään. Ainakin vähän ;) Mutta siis todella tiedän mistä puhut ja voin samaistua.

      Oon miettinyt, että onkohan tämä ajatustapa pahimmillaan juuri pääkapunkiseudulla? Tai isoissa kaupungeissa muuten? Meillä kun on täällä niin kiire koko ajan muutenkin, niin sitä jotenkin tekee itselleen kiirettä ihan itsekin, vaikka ei tahtoisi. Kiire on lopulta vain omien korvien välissä, kun asettaa ties mitä listoja tekemisestä ja aikatauluttaa päiviään. Tämä nyt vain ajatuksena, mikä nousi sun kommentista :)

      Hyvä, että sä töissä osaat ajatella noin. On hyvä tiedostaa, että tilanteet muuttuu ja niiden mukana pitää osaa elää ja mukautua niihin. :)

      Tykkää

  6. Kuulostaa tutulta! Erityisesti tohon on helppo samaistuu, että kävelyllä puhelinta tulee vilkuiltua vähän välillä. Siitä ois kiva opetella eroon!

    Sulla on kiva ja inspiroiva blogi, ja vaikka oon tätä jo ainaki pari vuotta lukenu nii en muista että oisin kommentoinu aiemmin. Mutta kiitos, on ollu mukavaa lukea sun tekstejä! :)

    Tykkää

  7. Kuulostaa kyllä tutulta! Itsekin lähes kaiken aina suoritan enkä osaa keskittyä itse siihen asiaan. Mutta kiva toisaalta tietää etten ole yksin tämän asian kanssa. Usein vaunulenkeillä tekesi mieli vain kävellä ja nauttia luonnosta mutta kun täytyy suorittaa niin täytyy laittaa juoksuksi ja samalla tosiaan myös miettiä että mitähän kaikkea sitä sitten tekee kun kotiin pääsee. Miten se voikaan olla niin vaikeaa elää hetkessä. Hyvä että kirjoitit tästä niin sait minut muistumaan hetkessä elämisen tärkeyden. Voisin sitä tässä joulun aikana reissussa yrittää taas opetella :) Ja hei puhuit yhdessä postauksessa Allun jostain superasusta missä se nukkuu. Mua kiinnostaisi kovasti mikä se sellainen asu on. Meillä on käytössä sellaisen Sweed Dream unikapalo. Onko se jokin samantapainen kentiea? :)

    Tykkää

    1. Huomaa kyllä näistä kommenteista ja määrästä, että tosissaan ei olla näiden ajatusten kanssa yksin. Ollaankohan me kaikki suomalaiset vähän liikaakin sellaista suorittaja kansaa? Näyttäis vähän siltä. Koululaisetkin jo uupuu nykyään ja paineet on sieltä saakka hurjat. Osittain me tehdään se itse itsellemme, mutta kai se paine tulee myös ympäristöstä..

      Toivottavasti me saatais nyt joulun aikaan ainakin rentouduttua ihan täysin ja yritetään hei jatkossa elää enemmän hetkessä? Edes niiden lenkkien ja treenien ajan? :)

      Heh, me ollaan myös yritetty kahta erilaista kapaloa ja sitten sitä suosittua swaddle up kapaloa. Ei oikein toimi, vaan siis meillä on käytössä toppapuku :D Ihan tavis Hennes&Maukan toppasu, jossa tää meidän prinssi nukahtaa sekunnissa, kun sinne laittaa :D

      Tykkää

  8. Tuttua tuo suorittaminen täälläkin… Aina mielessä ”suunnitelma” päivästä valmiina, juuri kuten kommentoija Pikkumyyx kuvasi. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt paljon muutoksia tämän asian suhteen (matka vielä kesken ja yksin en olisi edes tässä vaiheessa matkaa) ja vasta nyt tajuan miten vahvasti on tullut suoritettua koko elämää. Missään ei ollut aidosti vain läsnä vaan suoritti suunnitelmaa, oli suunnitelma miten kiva tahansa. Heräsin tähän kunnolla, kun huomasin suorittavani jo rentoutumistakin. Rentoutuminen piti vähän niinkuin ansaita jollakin ja se rentoutuminenkin suoritettin oikein. Piti olla tietyt jutut tehtynä, oikea tilanne, oikea hetki ja sitten piti tulla vielä oikea TUNNE. Se tunnekin piti suorittaa. Ja parasta rentoutumista oli sellainen, joka noudatti ”sisäisiä sääntöjä” esimerkiksi terveellisestä syömisestä tai ”sopivasti palauttavasta toiminnasta”, mutta kuitenkin näytti ulospäin spontaanilta rentoutumiselta. Ihan vain läheisimmät ihmiset huomasi jo ennen kuin itse huomasin, että en ollut ihan onnellinen näin, vaikka niin luulin ja siltä näytti. Mutta minuahan kiukutti nämä läheiset, koska häiritsivät mun suorittamista! Mietin, etteivät vaan tajua ja eikö ne nyt nää miten paljon teen kaikkea mukavaa, pidän huolta itsestäni ja rentoudun, mitä ne nyt höpöttää armollisuudesta itseä kohtaan!? :D En antanut itseni olla myöskään väsynyt ennen kuin olin varmasti ”ansainnut” väsymyksen. Tunteillekin piti olla syy ja joskus niitäkin pakotti. Onneksi keho lopulta pisti stopin suorittamiselle kun mieli ei siihen kyenny, ja sitten alkoi mielikin tajuta ja stopata… ;) Nyt en ole luonut odotuksia esimerkiksi siihen miten jouluaatto etenee (voi vaikka istua kesken aaton kirjoittamaan kommenttia blogiin :D ) ja miltä pitää tuntua. Voin olla surullinen, iloinen, väsynyt, rentoutunut, onnellinen, stressaantunut tai vaikka kaikkea tätä ja mitä tahansa mitä tänä jouluna herääkään. :) Tunteille ja läsnäololle armollista joulua sinulle Marissa! <3 Ja tsemppiä läsnäolon harjoituksiin! ;)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s