Mitä tapahtuu, kun sä alat välittämään?

Maailmassa on miljoonittain ihmisiä. Päivittäin me ohitetaan toisemme kadulla ja kävellään ohi ihmisistä joita ei tunneta. Me saatetaan tänään puhua kaupan kassalle tyypille, joka on viiden vuoden päästä läheinen ystävämme, tietämättä siitä juuri nyt. Me saatetaan herkistyä telkkari ohjelman surullisesta tarinasta, jossa joku tuntematon on saanut kärsiä. Ei meidän tarvitse tuntea sitä tyyppiä, niitä herkkiä tunteita syntyy muutenkin.

Me ihmiset ollaan aika hassuja tyyppejä siinä kohdin, kun kuvaan astuu joku josta me ihan oikeasti välitetään. Me pystytään bongata se satojen ihmisten joukossa, helposti tuntea sen ihmisen läsnäolo, vaikka ympärillä olisi kuinka suuri hälinä. Joskus me voidaan jo kaukaa tietää, ehkä tuntea, jos meidän läheisellä on huolia. Koska niinhän se toimii, sydäntä pistää, kun johonkuhun tärkeään sattuu.

Onhan varmasti sullakin joskus käynyt niin?  

Mun pupillini laajentuvat, kun katsoa ihmistä jota rakastan. Ainakin näin oon kuullut, että siinä käy. Ei kyllä ihmekään, niin paljon tunteita se toinen ihminen voi helposti herättää. Varsinkin jos on tunteellinen kuten minä, sellainen joka huomaa tuntevansa jokaista tapaamaansa ihmistä kohtaan jotain. Vähintäänkin uteliaisuutta.

DSC02748

Uskon, että kun joku on meille tärkeä, me ajatellaan sitä alitajuisesti enemmän kuin muita ja yritetään tehdä parhaamme, että se toinen tuntisi sen välittämisen. Teoilla, joskus kauniilla sanoilla. Kun me aletaan välittämään toisesta, me tehdään huomaamattamme asioita, joita ei muuten tehtäisi. Huomioidaan ja ajatellaan sitä toista. Yritetään pysyä lähellä. Ajatuksissa edes.

Ainakin moni meistä tekee niin. Jokainen ei ehkä sitä osaa tehdä, jollekkin se on liian vaikeaa. Joku pitää ajatuksensa itsellään, tuntee hiljaa omat tunteensa. Sekin on ihan ok, ei kaiken tarvitse näkyä.

Kylmiä väreitä. Niitä mulla nousee pintaan, kun mä tunnen jotain. Siis joskus niinkin, että en ehdi itse huomata koko tunnetta, kun koko ihon pinta on jo yhtä värinää. Se vasta erikoista onkin. Niin ja hei ylilyöntejä, niitäkin joskus sattuu! Vahvat tunteet sen tekee, sen kun välittää jostain ja vähän ehkä hups vaan potkasee liiankin lujaa siitä rakkaudesta. Rakkaudeksihan sita usein voi sanoa, välittämistä? Siitä välittämisen tunteesta me potkaistaan aika lujaakin, siksi ne kai miettii, että viha on siinä ihan liki. Ei aina tiedä onko se viha rakkautta vaiko vain puhdasta vihaa. Heh, jotenkin hölmö ajatus. Aivan kuin nyt vihasta haluaisi toista vaikka halata? Ei nyt sentään.

dsc02740

Ei mennä kuitenkaan siihen vihaan, mä tahdon miettiä välittämistä. Se on ollut mun mielessä usein tällä viikolla, se on näkynyt monessakin asiassa. Esimerkiksi mun omissa syyllisyyden tunteissani, kun en osaa keksiä oikeanlaisia joululahjoja. Ei niitä ihmisiä paljon ole, joille tahtoisin välittämisen osoittaa, mutta kun en silti ole mikään lahjanikkari. Ja se on tosissaan painanut mun mieltä. Siskollani on aina niin hyviä ideoita meille kaikille, veljenikin osasi jo ihan pikkuisena yllättää jouluaaton aamuna kaupasta löytyneellä enkelipatsaalla, joka sai saajansa kyyneliin. Paketti oli ruttuun pakattu ja pohjassa oli punainen aletarra. Jotenkin kaikki siinä lahjassa oli niin suloista, että muistelen sitä vieläkin joka joulu. Se saa mulle aikaan hyvän olon.

Ja mitä mä annan? Aika tylsiä juttuja, voin kertoa sen teille. Ajattelinkin, että teen kivat kortit siihen kylkeen, niin että sanat puhuvat puolestaan. Eihän se materia ole ainut, joka kertoo tarinaa, eihän? Onhan muullakin jouluna vielä väliä?

Välittäminen sanana herättää mussa paljonkin ajatuksia, voisin kuvailla niitä tuntemuksia vaikka kuinka. Sitä en tiedä, miksi jokaisella ei herää välittämisen tunnetta, mutta ainakin itselläni on niitä tunteita tuhansittain muidenkin puolesta. Koska se mitä välittäminen kaikista eniten tekee, on lämpimän olon. Silloin tiedän, että mä tunnen ja että mulla on sydän siellä oikealla paikallaan. Niinhän jo lapsena viisas mummi sanoi; Älä kyynelistä välitä, vaan tiedä, että sinulla on sydän oikealla paikallaan. Pitämässä muista huolta. <3

Mitä ajatuksia ja tunteita nämä mun sanat sussa herättää? Miten sä olet tällä viikolla kokenut välittäneesi? 

 

8 thoughts on “Mitä tapahtuu, kun sä alat välittämään?

  1. Osu ja uppos! Oon ajoittain saanu itseni kiinni harmittelemasta sitä, kun oon niin empaattinen. Kannan huolta kaikista ja ihmisten, joita en edes tunne, huolet ja murheet saattaa painaa sydämellä pitkäänkin. Tuntuu välillä raskaalta :D Myös parisuhde ei-niin-empaattisen tyypin kanssa on usein hankalaa kun toinen ei voi käsittää, mitä mä nyt taas tota murehdin. Toisaalta tunnen myös kaikki muut tunteet hirmu syvästi :)

    Tykkää

    1. Kiva kuulla Aada, että tää herätti samaistumisen tunteita. Oon ihan samanlainen ja voin hyvin kuvitella millaista on elää ihmisen kanssa joka ei ole samanlainen. Ehkä voitte kuitenkin opettaa toinen toistanne tässä asiassa? Molemmat nappaa toisiltaan vähän omia vahvuuksia :)

      Vahvat tunteet on parasta mitä tiedän. En tiedä mitä elämä olisi, jos kaikki tämä tunnerikkaus katoaisi elämästä?

      Tykkää

  2. Mä en pitkään kommentoinu mitään ja nyt tuntuu että oon joka toiseen postaukseen kommentoimassa. Mutta kun nää tekstit kolahtaa just oman elämän hetkiin.

    Kirjotit hetki sitten onnellisuudesta ja nyt välittämisestä. Paljon on tapahtunu viimesen vuoden aikana omassa elämässä. Ja sitäkin enemmän oman pään sisällä. Mä niin osaan elää tässä hetkessä. Mennä sellasella flowlla että pelottaa koska tipun. Mä niin osaan nähä niitä pieniä juttuja mistä oon onnellinen ja se kuulemma näkyy ulospäin. Ja kun on onnellinen pystyy antamaan vielä enemmän niille läheisille keitä rakastaa. Koska rakastaa ensin itteään ja omaa elämää. Vanha lause mistä ennen ajattelin että ei pidä paikkaansa. Mutta pitää se. Kyllä mä pystyn antamaan paljon enemmän mun läheisille kun ite seison onnellisesti ja tasapainosesti itteni kanssa.

    Huomasin kun kerroin tässä hetki sitten ihmiselle että ketä mun perheeseen kuuluu kuinka tärkeenä ne sanat tuli ulos. Mä menisin kuuhun ja takas mun läheisien puolesta. Mä tekisin mitä vaan niitten eteen. Tässä vuoden aikana oon vielä vetäny tiettyjä ihmisiä vielä lähemmäs mutta myös muutamaa valitettavasti vähän kauemmas. Mutta niilläkin on tarkotus. Joidenkin on vaan tarkotus käydä omassa elämässä ja joidenkin tarkotus pysyä. Mutta niillä kaikilla on jotain mistä oppii tai seuraa jotain.

    Se välittämisen tunne kehossa mitä puhuit.. mä niin tiedän! Niihin tärkeimpiin. Ja sitten tietyt tunteet uuteen ihmiseen tutustuessa ja klikatessa on ihania ja ne jos jotkut tunteet tuntee kehossa. Kun et pysty syömään tai nukkumaan kun se ihminen pyörii mielessä. Se on jotain mitä haluun taas kokea.

    Itse oon erityisherkkä ja koen omat ja muiden tunteet tosi vahvasti. Oon yrittäny joskus peittää sitä että musta näkyy tunteet tosi vahvasti mutta nykyään otan sen vahvuutena. Musta on ihanaa että ihmiset näyttää tunteitaan!

    Kilometri vastaus täällä taas moi :D

    Tykkää

    1. Mahtava kilometrivastaus! Kiitos, tällaset on ihania. Vaikkakin mulla nyt kesti vähän vastata, hyvä että sain muistutuksen <3

      Sunkin kommentti kuulostaa super ihanalta, se tapa miten puhut sun läheisistä. Ajattelen ihan samoin ja joskus jopa ihmettelen, että miten muille ei perhe tai ystävät ole niin tärkeitä. Itse kun mietin heitä aina ensin <3

      Se mitä oon myös itsekin oppinut tässä vuosien aikana, on tuo itsensä rakastaminen. Oon kärsinyt eniten aina siitä, kun miettii liikaa muita ja muiden tunteita, että unohtaa itsensä. Onneksi on jo vähän oppinut siihen, että miettii myös itseään ja ensin sitä omaa onneaan. Koska kyllä, se oma onni tarttuu pysyvämmin kuin että ensin ajattelisi muita. Siinä oot ihan oikeassa :)

      Hih, voi että. Herätit mulle muistot siitä tunteesta kun on vasta tavannut toisen ja ihastunut. Se kutinan määrä kehossa, kaikki se jännitys. Oih <3

      Oon myös tunteiden näyttämisen puolella, tietenkin tilanteeseen sopien. Ei tarvii räyhätä ihmisille kadulla sentään, mutta joo, ehkä ollaan tässä tunneasiassa samoilla linjoilla ;) Itse ainakin haluan aina avoimesti kertoa mitä tunnen ja osoittaa muille välittämisen. Aina sille ei saa vastakaikua, mutta kun saa, se tuntuu ihanalta. Ja on musta ihana ihan tuntemattomillekin osoittaa huomiota ja välittämistä, siitäkin tulee tosi hyvä mieli. Samoin jos joku muu tekee niin. :) Meidän empaattisuus ja tunteellisuus on todellakin vahvuus, muistetaan se myös sellaisena. Jokainen ei pysty tuntemaan ympäristöä niin herkästi kuin me ja siksi joissain tilanteissa on myös vaikea elää. Silti, tuhat kertaa mieluummin olen empaattinen kuin että en olisi. Elämä on paljon rikkaampaa näin <3

      Huuh. Olikohan mun selitys nyt ihan sekava? Näppis sauhuten kirjoitin ajatuksia ylös, mitä sun sanat herätti :D

      Tykkää

  3. Myös mulle osu ja uppos tää teksti ja ehkä jopa vielä enemmän yllä oleva Nooran kommentti! Oon itse myös erittäin herkkä ja empaattinen ihminen ja välitän todella monista ihmisistä. Kuulun myös niihin, jotka kantaa muidenkin murheita mukanaan liikaakin. En välttämättä juurikaan edes tunne ihmistä, mutta asiakaspalvelutyötä tehdessä tulee kuultua avautumisia silloin tällöin. Se on toki hienoa ja toisaalta yksi parhaista asioista työssäni, mutta siinä vaiheessa se ei ole enää niin kivaa, jos vapaa-aikana miettii asiakkaiden murheita. ;)

    Olen myös huomannut lähiaikoina, miten ylpeä olen kaikista perheenjäsenistäni. Jos puhun jonkun kanssa jostain perheenjäsenestä, tuntuu oikein kuin selkä suoristuisi hieman ja ääneen tulisi heti tiettyä ylpeyttä siitä, että juuri nämä hienot tyypit kuuluu mun perheeseen. ;D

    Tiedän todellakin tuon tunteen, mistä Noora puhui: kun ei pysty syömään tai nukkumaan, kun joku uusi ihminen on ajatuksissa koko ajan. Se on ihmeellistä, mutta mitä pitäisi tehdä, kun se ihminen ei saisi pyöriä mielessä?! Se onkin hyvä kysymys, kun ajatuksiaan on toisinaan hieman vaikeaa ohjailla oikeille urille. On jotenkin uskomatonta, miten ihan muutamien pikaisten kuulumisten vaihtojen jälkeen tuntee niin syvää vetoa jotain toista ihmistä kohtaan. On kuin magneetti vetäisi puoleensa, vaikka toisesta ei tiedä juuri mitään. On vaihdettu vain nopeasti muutama sana muutaman kerran ja lisäksi muutamia katseita. Joidenkin ihmisten kanssa vain kemiat loksahtavat saman tien kohdalleen ja oleminen tuntuu (pelottavankin) luontevalta. Sitten tällainen ihminen pitäisi kuitenkin osata jättää taka-alalle ajatuksissaan.

    Olen ehdottomasti tunneihminen, joka tekee päätökset sydämen ja sisäisen intuition ohjaamina. Toki myös pohdin paljon asioita ja sikäli järkikin on mukana, mutta sydän edellä tässä mennään, ja se on kantanut ihan hyvin elämässä ainakin tähän asti. Välillä on vain pakko yrittää toppuutella tunteita ja ottaa hieman enemmän järkeä peliin. ;) Kuulun myös ihmisiin, jotka kokevat kaikki tunteet hyvin voimakkaasti, mikä on minuakin joskus ärsyttänyt, mutta ehdottomasti ajattelen sen nykyään vahvuutena. :) Elämä olisi varmasti paljon tylsempää ja tasaisen harmaata ilman näitä suuria ilon ja toisaalta välillä syviä surunkin tunteita.

    Täällä toinen kilometrivastaus. ;D Tämä oli selvästi ajatuksia herättelevä postaus monelle. ;)

    Tykkää

    1. Moikka! Hei pahoittelut, kun olin unohtanut vastata. Jotenkin hässäkässä oon ihan täysin unohtanut <3

      Voi että miten ihanasti puhuit sun perheenjäsenistäsi! Mulla on ihan samat fiilikset, jotenkin sitä on ihan rinta rottingilla, kun puhuu omasta väestä. Nuorempana en muista oliko sitä ihan yhtä ylpeä (ja suojelevainen!) mutta ainakin nykyään on kyllä ihan sataprosenttisesti oman väen takana. <3

      Täällä myös yksi tunneihminen, eli kaikki päätökset tehdään jollain tapaa tunteen perusteella. Myös ne realismiin perustuvat, jotka oikeastaan saavat ainakin itselläni vahvistuksen aina tunteesta. En voisi tehdä ikinä vastoin omaa ajatustani ja elänkin todella vahvasti juuri tunteissa. Uskon siihen, että sydän kertoo aina miten kuuluu tehdä. Empaattinen ihminen olen myös ja tiedän, että se on joskus todella raskasta. Ennen kärsin siitä paljonkin, sillä en osannut kanavoida tunteitani niin hyvin ja kärsin enemmän muiden puolesta. Unohdin itseni. Myöhemmin on oppinut, että itsestään pitää pitää ensin huolta, muuten käy huonosti. Tai siis on käynyt jo niin monesti, että nykyään osaa jo välillä ajatella ensin itseään. Ainakin tietyissä tilanteissa. Kehitystä siihen silti vielä tarvitaan ja se tulee olemaan varmasti vielä elämänmittainen matka, että oppisi liiallisesta empatiasta eroon.

      Vai voiko empatiaa olla liikaa? En tiedä. Ainakin itsestä joskus tuntuu siltä, kun jää aivan yksin tunteilemaan ja muut vähät välittävät…

      Ja hei, samaistun sun aspa työn ajatuksiin! Oon viimeseen asti aina asiakkaan puolella ja teen kaikkeni että joku olisi tyytyväinen. Noh, sittenhän niitä ajatuksia viedään kotiin asti, kun pohditaan miten ongelmat ratkaistaan.. Ei hyvä. Mitenhän me päästäs tosiaan siitä tavasta eroon? Mistä sais kunnon kalikan iskun realismia päähän;)

      Tykkää

  4. Ei haittaa, kiva kun vastasit nyt. :)

    En mä ainakaan itse usko olleeni nuorempana niin ylpeä perheenjäsenistäni kuin nykyään. Ja todellakin tuo suojelevaisuus on tullut mukaan kuvioihin lähivuosina! En tiedä, mitä tekisin jos mulla olisi omia lapsia, olisin varmaan koko ajan ihan hulluna huolesta. :D Nykyäänkin välillä pelkää aikuisten perheenjäsenten puolesta, että niille käy jotain..

    Toisaalta ajattelisi joo, ettei empatiaa voisi olla liikaa, mutta kuulostaa niin tutulta toi, että jää itse tunteilemaan ja miettimään asioita, mutta muut eivät siinä vaiheessa enää välitä! En mä silti toisaalta haluaisi olla yhtään vähemmän empaattinen ihminen. :)

    Tykkää

    1. Heh, tuttu ajatus tuo huoli omasta lapsesta. Oon kovsti miettinyt, että kuinkahan tuun tästä kaikesa selviimään :D Täytyy varmaan kovettaa päätä, kun muutenhan meidän lapsi ei tuu liikkumaan missään yksin, t. yksi super hulestunut äiti :D

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s