Vuosi sitten päästin irti ja jotain tapahtui

Enpä tiennyt vuosi sitten, että juuri nyt olisin tässä. Että istuisin tässä kodin sohvalla äitiyslomalla ja että vieressäni uneksisi pieni kolmikuinen poika. Ei, en tosiaan tiennyt edes olevani Suomessa juuri nyt.

Vuosi sitten makasin meidän juuri remontoimamme asunnon lattialla. Alla oli ohut patja, jolla nukuin yöni monta kuukautta ja heräsin joka yö siihen, että olin aivan jäässä. Asunto oli pian menossa vuokralle ja me oltiin itse lähdössä helmikuussa ulkomaille. Meillä oli molemmilla jo toinen jalka ulkomailla, oli silti vielä isoja päätöksiä tehtävänä ja siksi se toinen jalka seisoi liiankin vakaasti Suomessa. Siinä patjalla mä monta päivää pohdin, että mihin suuntaan haluan elämässäni mennä ja uskallanko tehdä niitä ratkaisuja joita vasta päässäni ratkon. Uskallanko päästää irti kaikesta siitä, mikä ei tunnu juuri nyt oikealta?

Onneksi lopulta sain rohkeuden tehdä kaiken sen mitä sydämessäni tahdoin. Vuosi sitten satoi vettä, mä makasin siinä patjalla päätin tosissani tehdä suuren muutoksen. Kuin ryminällä hoidin kaiken heti ja päätin, että tämä ikuinen pohdiskelu on nyt sässä. Irtisanouduin pitämästäni työstä sekä lopetin toisenkin ison projektin. Päätin hyvästellä monia suunnitelmia, päätin alkaa suunnittelemaan paljon uutta.

Samalla kun mä päästin irti niin monesta solmusta, mä tietämättäni tarrasin uuteen. Uskotteko te siellä kohtaloon? Voi, jos en ennen uskonut, niin nyt uskon. Puolitoista vuotta aiemmin mä olin lopettanut ehkäisyn ja vaikka en asiaa enää sillä hetkellä ajatellut, tapahtui silloin se, mitä oltiin molemmat jo pitkään toivottu.

Silloin tasan vuosi sitten, sai alkunsa meidän pikkuinen. 

dsc07485

Jokainen nyt tietää miten lapsi saa alkunsa, heh, joten ei mennä niihin yksityiskohtiin. Haluaisin vaan kertoa teille, että viime vuonna tähän samaan aikaan, mä päätin irroittaa otteeni. Päästin monesta stressiä aiheuttavasti asiasta irti, tein päätöksiä tulevasta, rentoutin mieleni ja huokaisin helpotuksesta. Kyllä, nyt mun on hyvä olla. Ja samaan aikaan mun mieleni on ollut niinkin rento, että kun laskee päivät tarkkaan, niin tietää koska meidän poika on alkanut mun sisälläni kasvaa. Juuri niinä samoina hetkinä, niinä päivinä kun taistelin uskaltaakseni tehdä muutoksen ja kun sen vihdoin tein, oli mieli valmis uuteen.

Uskon, että sillä samalla hetkellä se kaikki mahdollistui. Kun lopetin stressaamisen, annoin mun keholleni vapauden tarttua uuteen. 

Lapsen saanti ei ole aina helppoa. Se ei ole päätös tulla raskaaksi, vaan on tuurista ja elämäntilanteesta kiinni, että onnistuuko niitä lapsia koskaan saamaan. Varmasti myös kemioista, siitä että sopiiko sun ja jonkun muun geenit yksiin, tulisiko niistä jotain isompaa. Meillä kävi sillä viikolla tuuri ja enpä tiedä, tää onnenpotkasu oli parasta mitä olisin voinut siihen hetkeen saada. Niin ihana potku, että oli helppoa tehdä suunnitelmat heti uusiksi, kun tieto Allusta selvisi. Heh, se siitä ulkomaille muutosta. Olisin hyppinyt vaikka vuoden päälläni, jos se siitä olisi kiinni. Muilla suunnitelmilla ei sillä hetkellä ollut enää väliä, vain Allulla oli.

Oon itselleni super kiitollinen siitä, että päätin muuttaa huonot asiat elämässäni ja päästin irti. Tiedän, että niinä päivinä kun makoilin siellä asunnon kylmällä lattialla näitä asioita pähkäillen, tein oikeita valintoja. Niillä raskailla hetkillä tapahtui kuitenkin lopulta jotain, mikä on mun elämässäni kaikista tärkeintä – meistä tuli perhe.

dsc06885

Kun yksi tai useampi ovi sulkeutuu, aukeaa uusia. Klisee tai ei, niin omassa elämässäni toteutunut niin usein, että en voisi olla uskomatta niihin sanoihin. Viime vuonna tähän samaan aikaan suljin ovia takaani ja samaan aikaan avautui uusi ovi. Meidän perheen pariovi.

Ja te jotka vauvaa yritätte, toivotan teille jokaiselle rentoa mieltä ja stressitöntä arkea. Kunpa pian teilläkin tärppäisi. <3 Terveisiä meidän vauvakuplasta ja ihanaa joulun odotusta kaikille! 

10 thoughts on “Vuosi sitten päästin irti ja jotain tapahtui

  1. Voi että miten sulla on taito kirjoittaa ja sanoittaa ajatuksiasi niin, että lukijan selkäpiitä pitkin menee väreet ja sydäntä lämmittää: pääsisinpä tuohon vaiheeseen.
    Itsellä on sama ruoalla leikkimisen tausta kuin sinulla ja kovaa stressiä ja painetta joka tuutista on tullut jo usean vuoden aikana. Olen tietoisesti myös päättänyt, että nyt tämä stressaaminen saisi piakkoin loppua ja otin m.m vastaan duunin, joka oli täysi käännös 180 astetta edellisestä työstäni, johon minua ei ehditty perehdyttää ja jossa olen täysin yksinäni siinä missä aiemmin olin tiimityöskentelijä. Vaikka tämä n 1kk takaperin tehty päätös rentoutua ja ”let it go”-ajatus ei vielä ole minulle plussaa tuonut, toivon, että se sinun kaltaisellasi tavallasi kävisi niin. On todella vaikeata päästää ajatuksesta ja toiveesta kokonaan irti kun niin hartaasti toivoo, mutta samalla tiedän että kukaan tuskin haluaa saada alkuaan stressaavassa kehossa. Olen vilpittömän onnellinen puolestanne ja vaikka tässä nyt eletään päivä kerrallaan ja toivotaan, että kroppani palautuisi joskus kaikesta hölmöilystä, antaa tarinasi toivoa siitä että niin ehkä vielä joskus käy. Lääkärit käskee nostaa painoa x määrä kiloja mutta itse uskon, että painolla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin sillä, miten mielestäni itse voin omassa kehossa. Juttu on toki eri jos olisin alipainoinen, mutta normaalipainon puitteissa elävänä aion ennemminkin panostaa rentouteen ja jos se sitten tuo mukanaan pari kiloa niin tuokoot. Hankalaltahan se toki tuntuu kun on tottunut ja iskenyt päähänsä, että tietty kilomäärä riittää, mutta siitäkin pääsee onneksi eroon sillä ettei käy vaa-alla ja ostaa isompia vaatteita ;)
    Viikonloppuja teille! :)

    Tykkää

    1. Voi ei, kiitos myös sulle Jossu! <3 :)

      Tiedän sun tuntemukset niin hyvin ja pystyn samaistua joka sanaan. Ei oo helppo päästää irti omasta vahvasta ajatuksesta, vaan elämään tulee tulla jotain joka sen tekee kuin huomaamatta. Stressiä ei jotenkin vaan käskemällä kadoteta, siksi ehkä sunkin kohdalla vielä tulee se hetki, kun vihdoin saat ajatukset muualle ja annat itsellesi näissä asioissa rauhan. Toisaalta oot tehnyt jo monta edistysaskelta, joten ehkä sekin jo kertoo, että pikkuhiljaa kaikki menee parempaan suuntaan. Parempi se onkin että etenee rauhassa, muutos on silloin varmasti pysyvämpi <3

      Ihanaa joulun odotusta sulla :)

      Tykkää

  2. Vaikka kyseinen asia ei vielä olekaan ajankohtainen..mutta silti on pakko kommentoida että osaat kyllä niin koskettavasti kirjoittaa! <3 Sydämmeni joka kerta pakahtuu! Ihana Marissa! :)

    Tykkää

  3. Hei!
    Kauniisti kirjoitettu,tuli kyynel silmään. Minulla on kotona 1,5 kk ikäinen poika. Myös meidän poika sai alkunsa,kun olin lopettanut yrittämisen ja stressaamisen ja tehnyt isoja muutoksia elämässäni. Ajateltiin,että lapsi tulee joskus,jos on tullakseen. Tulin raskaaksi silloin,kun sitä vähiten odotin. Meillä oli varattu ulkomaanreissu,häät ja suunnitteilla omakotitalon rakennus. Reissu tehtiin, häät pidettiin,mutta taloa ei rakennettu(ostettiin valmis). Uskon myös,että olin aiemmin liian stressaantunut tullakseni raskaaksi.
    Toivon,että jokainen lasta toivova voisi saada sen.
    Ihanaa joulua sinulle ja perheellesi <3

    Tykkää

    1. Samaa toivon minäkin, että ihan jokainen saisi tulla äidiksi, joka sitä toivoo. Stressillä on siihen iso osansa ja siksi halusinkin nämä ajatukset jakaa. Mutta, kuinkapa poistat stressin? Sitä kun ei ajattelemalla tapahdu, vaan päinvastoin, se lähtee sitten kun sitä ei ajattele. Liian vaikea homma ;)

      Teidän tarina kuulostaa ihanalta, onneksi kaikki meni juuri kuten piti ja osasitte ottaa elämästä ilon irti ja luopua liian suurista tavoitteista. <3

      Tykkää

  4. Kauniisti kirjoitettu! Niin se vähän samaan tyyliin kävi meilläkin. Ensin jätettiin ehkäisy, mutta mitään ei oikein tapahtunut. Sitten alettiin suunnitella häitä ja todettiin, että ehkä se onkin parempi jos vauva tulisi häiden jälkeen. Vähän niinkuin ajatuksissamme lykkäsimme vauvahaaveita ja meni ehkä reilu kuukausi kun raskaustesti näytti positiivista! Lopulta häät olikin sitten 5vkoa esikoisen syntymän jälkeen :)

    Tykkää

    1. Kiitos Mirva :) Nini se vaan menee, että koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan ja kun ei oikeastaan laita edes liikaa odotuksia millekkään, voi maikka mikä ihana tapahtuma yllättää. Se on tässä elämässä todettu jo monesti <3

      Mulla tuli muuten kylmär väreet kun luin sun viestiä. Tuli tosi iloinen olo kaikesta mitä teille oon tapahtunut <3

      Liked by 1 henkilö

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s