”Miten ehdit käydä salilla, vaikka sulla on pieni vauva kotona?”

No mutta oikeen hyvää huomenta! Täällä ollaan oltu hereillä jo parisen tuntia ja nyt kun vihdoin sain tuon ihanan pellavapään unille, voin hetkeksi istahtaa tähän juttelemaan teidän kanssa. Oon saanut tässä parin viikon aikana todella monessa eri kanavassa viestiä ja kysymyksiä koskien sitä, että miten ehdin käydä salilla, vaikka mulla on pieni vauva kotona? Ja mun vastakysymys on yleensä ollut, että miksi en ehtisi? 

Meidän kohta kolmikuisella pojalla, Allulla, on kotona kaksi vanhempaa ja samalla kaksi tasapuolista kasvattajaa. Jos meitä nyt kasvattajiksi voi sanoa, mulla siitä sanasta tulee lähinnä mieleen joku koirien kaitseminen, hehe. :D Mun päivätyöni on tällä hetkellä olla kotona lapsen kanssa ja Ville on sen saman ajan töissa. Nopealla laskutoimituksella jokainen huomaa, että tämän jälkeen jäljelle jää vielä hurja märää aikaa illoissa ja viikonlopuissa. Tilanne ei siis ole oikeastaan muuttunut aikaisemmasta juuri yhtään, sillä ennen mun piti tasapainotella sen kanssa, että miten ehdin työltäni salille. Kun on tehnyt aina vähän ylipitkää päivää töissä tai samaan aikaan useampaa duunia, on tottunut siihen, että salilla käydään sitten jos ehditään. Ja jos ei sinne ehditä, niin sitten treeni tehdään kotona tai käydään pikaisella lenkillä. Vaihtoehtoja on aina.

img_1991

Me tehtiin Meksikon matkakalla sellainen sopimus yhdessä Villen kanssa, että yritetään tukea toistemme paluuta treeneihin. Koska joo, en se ole ollut vain minä, joka oon joutunut olla poissa liikunnan parista. Kyllä mun raskausaika ja lapsen syntymä on vieneet Villenkin ajan ja siksi meille molemmille on nyt tärkeää päästä takaisin liikkumaan. Liikunnan puutteen kun huomaa todella nopeasti omassa jaksamisesssa ja arki ei enää suju kuten ennen. Ihan siis parisuhteen, perheen ja kaikkien meidän kannalta on tärkeää, että me molemmat liikutaan.

Niinpä me tosiaan siis sovittiin, että molemmat saisi viikosta kolme päivää, jolloin voisi käydä treenailemassa. Mulla treenit on sovittu tiistaille, torstaille ja viikonlopulle. Varmaan jo arvaatte, että ei ne sovitut päivät ihan joka kerta onnistu? Joskus Villellä venyy päivät tai meille tulee illalla vieraita ja en pääsekään treeneihin. Niin, tai jos en ole nukkunut yöllä, niin tuskispa lähden aamusta aikaisin salille. Silloin levätään ja odotetaan parempaa päivää. :)

Joskus tosiaan käyn salilla aamupäivällä tai päiväsaikaan ja silloin täällä on joko isovanhempi hoitamassa Allua tai sitten Villellä on etäpäivä ja voi pitää lounastaukonsa niin, että mä käyn siinä välissä salilla. Salille on tästä viisi minuuttia kävelymatkaa ja vähän yli tunti siinä reissussa yleensä vierähtää. Tässä kun on sellainen kiva juttu, että Allu syö noin 1,5 tunnin välein, joten mulla ei oo sen suuremmin aikaa pyöriä missään kovin pitkiä aikoja. Se on kamat päälle, ulos, nopea treeni ja pikana takas kotiin tissihirmun luo. ;)

Liikunta on tällä hetkellä mulle tosi isossa osassa arkea, koska haluan pitää itseni kunnossa ihan meidän kaikkien hyvinvointia ajatellen. Huomaan heti, jos menee useampi päivä enkä pääse liikkumaan kunnolla ja siksi yritän käydä edes tekemässä päivän aikana 1-2 kävelyä. Tällaiselle ihmiselle, joka on lapsesta asti liikkunut tosi paljon, on todella vaikeaa olla liikkumatta. Onneksi mulla ei muita harrastuksia juuri ole, koska muutenhan olisi todella vaikeaa käydä liikkumassa.

Mutta siis, miten ehdin liikkua niin paljon, vaikka kotona on pieni vauva? No, yksinkertaisesti pitämällä puoleni ja ottamalla oman aikani viikosta. Mulla on viikossa se kolme päivää, kun salille yritän päästä ja jos ei onnistu, teen esimerkiksi kotona päivällä Allun kanssa treenin. Me ollaan täällä pojan kanssa tanssittu monena päivänä, tehty yhdessä kyykkyjä ja vaikka mitä treenimuotoja on kokeilty. Aina on vaihtoehtoja, ei tässä siis makoilemaan tarvitse jäädä. :)

Kello on nyt 7:07 ja tää äiti lähtis viikon ekalle salille ja jättää pojat unille kotiin. Ihanaa viikonlopun viettoa teille kaikille! <3

11 thoughts on “”Miten ehdit käydä salilla, vaikka sulla on pieni vauva kotona?”

  1. Kyllä vain oli taas hyvin kirjoitettu :-) Ja ihana toi teidän sopimuksenne. Hyvinvoivat vanhemmat on lapsen etu. Ja jos kumpikin tykkää nimenomaan liikkua harrastuksenaan ja hyvinvoinnin tueksi, niin eihän loppujen lopuksi toi 3 tuntia koko viikon tuntimäärästä ole mikään överimäärä.

    Tykkää

    1. Kiitos Milla!! :) Sulla onkin tästä aiheesta enemmän tietoa ja näkemyksiä, niin ja varmasti jatkuvasti näet miten vanhemmat lapsiaan hoitaa ja millaisia ovat. :)

      Tykkää

  2. Erittäin hyvä ja minullekin pian ajankohtainen kirjoitus! Itse koen ahdistavana sen, että muut ihmiset kokevat, että tuoreen äidin pitäisi 24/7 olla vauva kosketusetäisyydellä vähintään ensimmäisen vuoden ajan, ja ainut sopiva urheilumuoto on vaunulenkit ja korkeintaan vauvapilates yhdessä pienokaisen kanssa. Itse olen sitä mieltä, että muutama tunti viikossa omaa aikaa liikunnan parissa ei ole vauvalta pois -onhan hänellä isäkin. Päinvastoin! Liikunnan hyötyjä ei voi vähätellä ja hyvinvoiva äiti sekä hyvinvoiva parisuhde on kaikkien etu, etunenässä vauvan.

    Tykkää

    1. Just niin, isäkin on olemassa ja vaikka itsekin olen sitä mieltä, että äidin läheisyyttä ja sen tärkeyttä lapselle ei saa väheksyä, niin kyllä hän muutaman tuntia viikossa pärjää myös isin kanssa. Tuskin edes innoltaan huomaa, että äiti on kadonnut hetkeksi ;)

      Tykkää

  3. Näin meilläkin tehtiin! Me treenataan myös tosi paljon koko perhe. Me jumpataan Heikin kanssa ja Felix punnertaa vieressä tai potkii palloja salin isossa jumppasalissa. Muina vuodenaikoina treenataan myös paljon ulkosaleilla ja urheilukentillä. Nyt taas koko perheen salitreeni odottaa! Kivaa viikonloppua 😄😘

    Tykkää

    1. Kuulostaa tosi fiksulta, pitää vaan tosiaan vähän käyttää mielikuvitusta ja opettaa lapsi nauttimaan siitä yhteisestä liikunnasta jo pienenä. Eihän mistään nauti, ellei ole kokeillut. Meillä on tänäänkin täällä yhteistreenit tiedossa, koska salilla tuskin taas hetkeen pääsee. Punnerruksia ja muuta hauskaa yhdessä tiedossa ;)

      Tykkää

  4. Hyvä kirjoitus. Omia lapsia ei vielä ole, mutta olen aina ihmetellyt, että pitääkö äidin unohtaa kaikki omat juttunsa ja olla vaan vauvaa varten. Tottakai vauva on tärkeä ja hänen mukaansa tehdään paljon asioita vauva-aikana. Mutta eikö sitä jaksa itsekin paremmin, kun on välillä omia juttuja. On se isä yhtälailla tärkeä ja osallistuva vanhempi ja vauva on varmasti turvassa läheisten kanssa. Eli erittäin hyvä kirjoitus :)

    Tykkää

    1. Kiitos Satu, ja tosiaan jaan sun kanssa nämä kaikki ajatukset. Jokainen tyylillään, mutta eiköhän se oma aika ole ihan meistä jokaiselle tärkeää. Kaikille omassa muodossaan tietty, eihän se kaikille ole urheilu. Joku voi kaivata vaikka lukemista yksin tai kahvittelua kavereiden kanssa. :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s