Kysy, kehu ja kiitä!

Hei, nyt tärkeä kysymys: eikös meidän kaikkien yksi suurin tarve ole tuntea itsemme tärkeäksi? Pohdin lenkilläni aamun hämärässä tätä asiaa ja huomasin löytäväni paljonkin ajatuksia sen ympäriltä. Pohdin pitkään, että arvostaako lähipiiri mun osaamistani ja apuani? Olenko vakuuttava muiden silmissä ja olenko onnistunut tuomaan esiin ne vahvuuteni, joissa oikeasti olen hyvä? Kysytäänkö multa apua ongelmaan, vai olenko viimeinen listalla, jos joku kaipaa jeesiä?  Kiitetäänkö mua avustani? Entä muistanhan itse kiittää, kun mua autetaan?

Mulla on aina ollut ongelmana se, että vähättelen todella paljon omia taitojani ja sitä, missä olen hyvä. Tiedostan siis itsekin sen, että olen tietyissä taidoissa vahvoilla, mutta silti niistä on vaikea olla ulospäin ylpeä. Huomaan kehuvani helposti muita, mutta kun on kyse omasta itsestäni, vähättelen. Kuulostaa varmaan tutulta sustakin? Me taidetaan kaikki toimia joskus ihan samoin. Tästä samasta syystä johtuen, luultavasti mun uskottavuuteni ei ole kovin vahvaa luokkaa, eikä multa aina kysytä neuvoa, vaikka osaisinkin auttaa. Totesinkin itselleni lenkin päätteeksi, että ei kukaan muu usko muhun, ellen itse usko.

Oon onneksi miettinyt asiaa monesti ennenkin ja kehittynyt siinä, miten itseni näen. Samalla kun musta on tullut itsevarmempi, osaan myös arvostaa omia taitojani enemmän. Se ei silti aina näy vieläkään muille. Oonkin pohtinut, että onko vika mun ulosannissani? Puhunko jotenkin epäselvästi? Mun vahvuushan selvästi on kirjoitetussa, ei puheessa. Vai olenko mä ehkä myös hyvä puhumaan, enkä itse vain näe sitä? Tuleeko musta sopertaja, koska en usko itsekään siihen, että osaan olla vakuuttava? Niin ehkä voi käydä. Jälleen päästään siihen lopputulokseen, että ei kukaan usko muhun, ellen itse usko.

Opetus yksi: Usko itseesi, niin muutkin varmasti uskovat.

img_4220

Se miksi välillä olen hieman epävarma ja koen, ettei mun apuani aina arvosteta, johtuu myös osittain saamastani kohtelusta. Sitä voisi kutsua esimerkiksi tytöttelyksi. Joku voisi myös ajatella, että naisena en välttämättä ole yhtä uskottava kuin miehet, ainakin oma kokemukseni väittää niin. Kaikki ei siis ole vain omasta uskostani kiinni, on muidenkin asenteille merkitystä.

Haluaisin jakaa teille tähän liittyen erään tapahtuman, kun vuosia sitten, pari mua noin 10 vuotta vanhempaa miestä onnistui vähättelemään mua aika rankasta eräässä tilanteessa. He keskustelivat eräästä sijoittamiseen liittyvästä asiasta työpaikkamme keittiössä ja satuin kuulemaan heidän keskustelunsa. No, kun siitä sopivasti kävelin ohi ja he pohtivat ääneen asiaa, joka mulle oli tuttu, kerroin heille siihen pohdintaan vastauksen. He katsoivat ihmeissään ja alkoivat naureskella mun puheilleni. Nämä normaalisti tosi kivat tyypit muuttuivat lapsellisiksi ja suoraan päin naamaa ilmaisivat, että kuule me varmaan kysytään tätä joltain joka tietää asiasta vähän enemmän. Olin vähän ihmeissäni, koska mulle asia oli ihan selvää pässinlihaa ja vaikka en ehkä kaikkea tässä elämässä tiedä, niin siihen aiheeseen liittyen satuin tietämään paljonkin. Otinkin asian niin, että kyse taisi olla mun iästäni. Ja mitä mä tein? Hiljenin ja lähdin pois. Taisin jopa vähän nauraa ensin heidän kanssaan, niin hämilläni olin. Ajattelin, että eikai mun tarvitse päteä, vaikka huomasin kundien olevan ihan hakoteillä. Ihan sama, siinäpähän sitten ovat ongelmansa kanssa, jos ei apu kelpaa.

Vasta myöhemmin, kun kerroin asiasta äidilleni, tajusin miten väärin olin toiminut. Hän ihmetteli, miksi en ollut pitänyt puoliani asiassa. Munhan olisi pitänyt puolustaa kantaani ja kertoa, että hei mä kyllä oikeasti tiedän nämä jutut. Mun ei olisi kuulunut perääntyä ja miettiä, että mun mielipiteelläni ei ole merkitystä. Mun olisi kuulunut tuoda ääneni kuuluviin ja tehdä omaa uskottavuuttani vahvemmaksi. Ei mun olisi pitänyt kadota vain siksi, että olin nainen ja että olin heitä nuorempi. Eihän ikä kerro osaamista, eikä sukupuoli nyt ainakaan.

Näitä tilanteita sattuu aina välillä, enkä usko olevani ainut. Tämä työssä sattunut tilanne oli vielä ihan siedettävä, mutta silloin jos sama tilanne sattuu kavereiden kanssa, tulee siitä paljon huonompi mieli. Kun yrität auttaa ja joku torjuu sut täysin, tulee tosi paha mieli. Ainakin mulla tulee, koska ovathan nyt ystävät ne, joihin itse ainakin kaikessa luotan.

Ai etkö sä usko mua? Miksei mun apuni kelpaa, mutta ton toisen tyypin kelpaa, joka ei edes tiedä aiheesta mitään? Huoh. Miksi edes yritin.

img_4270

Näitä asioita lenkillä miettiessäni huomasin, että me kaikki ollaan useinkin melko epävarmoja omista taidoistamme. Emme tarjoa apua välttämättä toisille juuri siksi, että emme usko voivamme olla avuksi.  Mutta, tiedättekö mikä tätä ongelmaa voisi meidän jokaisen elämässä helpottaa? Juu, se että uskottais omiin taitoihin enemmän, mutta myös toinen asia. Jos joskus kuulisi joltain kiitoksen tai kehun siitä, että on auttanut, tulisi siitä lisää vahvuutta tehdä niin useamminkin.

Tämän hetken trendinä on puhua hyvinvoinnista ja siitä, miten me itse voisimme parantaa omaa elämäämme. Aika usein silti unohdetaan, että samalla kun me parannetaan omaa hyvinvointiamme, paranee varmasti myös jonkun toisen hyvinvointi. Esimerkkinä nyt vaikka se, että jos minä voin äitinä hyvin, niin samalla mun lapseni voi varmasti paljon paremmin. Tässä kohtaa voisi siis hyvin toimia se, että annetaan toisille kunnia siitä, että he osaavat jotain. Jos on itse vähän hakoteillä, ei siitä tarvitse harmistua, vaan ottaa toiselta opiksi. Ei torju apua, vaan hyväksyy sen, että se toinen voi myös osata jotain. Ottaa avun vastaan, kehuu toisen taitoja ja kiittää myös lopuksi avusta.

Oon itse ottanut tavaksi, että kysyisin apua mahdollisimman usein. Jos en itse tiedä jotain ja on olemassa joku, jolla on asiasta tietoa, avaan suuni. Viimeksi eilen itse soitin tutulle ja kysyin apua, kun piti selvitellä erästä asiaa. No, sieltä sain avun nopeasti. Kiitin ja kehuin puhelun päätteeksi. Ja tiedättekö, mä olen aivan varma että tällä ihmisellä tuli hyvä fiilis siitä puhelusta. Siitä, että hän sai auttaa asiassa, jossa minä en ollut hyvä, mutta hän oli.

Ei ole häpeä kysyä , se toinen nimittäin tuskin ajattelee siitä ikävästi, ennemmin on ylpeä että häneen luotetaan. Enkä nyt tarkoita, että pyytää apua kantamaan laatikoita yläkertaan, kun itseä ei huvita. Tarkoitan vähän erilaisia ongelmia, sellaisia joihin joku toinen tietää ratkaisun ja sinä vielä et. Meillä kaikilla kun on vahvuudet vähän eri asioissa ja jokaisen olisi myös hyvä tiedostaa se. Ei se tee susta tyhmää, jos et jotain asiaa tiedä, päinvastoin. Fiksuahan se on selvittää asiat, ei tyytyä siihen, ettei asiasta tiedä mitään vielä ensi vuonnakaan, kun ei ole uskaltanut avata suutaan.

Opetus kaksi: Kysy apua ja kiitä siitä. Toiselle tulee hyvä mieli sun luottamuksesta, sulle hyvä mieli siitä, että olet saanut apua.

img_7072

Toistelin alussa lausetta ei kukaan usko muhun, ellen itse usko. No, päätin eilen mun lenkkini lopuksi, että aion jatkossa pitää tuon lauseen kirkkaana mielessäni. Koska hei, jokainen uskoo muhun, jos itsekin uskon. Ja ne jotka eivät usko, hakekoot apunsa jostakin muualta. ;)

Heräsikö sulla jotain ajatuksia aiheeseen liittyen? 

 

Kävithän muuten jo kirjoittamassa kysymyksesi edelliseen postaukseen:  ”Mitä olet minusta aina halunnut tietää?!

8 thoughts on “Kysy, kehu ja kiitä!

  1. mä juuri tänään taas ihmettelin miten sitä onkaan vaikea ottaa kehuja vastaan. muutama melko tuntematon henkilö salilla antoi kehuja ja ei sitä koskaan oikein osaa suhtautua kun vähätellen. ärsyttää ihan itseäkin. ajattelinkin ottaa tavoitteeksi itselleni oppia ottaa kehut vastaan pää pystyssä ja aidosti niistä iloiten, sekä myös kehua muita, edes muutama kehu päivässä :) niistä tulee kuitenkin hyvälle tuulelle. meni ehkä vähän ohi sun aiheen mut teki mieli kirjottaa :D ihanaa joulunodotusta teille :)

    Tykkää

    1. Hehe, tottakai saa kommentoida vähän ohi aiheenkin! Musta vaan tuntuu, että mun teksti oli ehkä sekavin ikinä ja siinä oli taas joku kymmenen aihetta ängetty yhteen :D Eli en ihmettele jos herätti vaikka mitä ajatuksia nämä polinät ;)

      Tuttuja sun ajatukset, veikkaan että melkeinpä jokainen suomalainen on todella huono ottamaan kehuja vastaan. Siinä aina vähän hämmennytään jos joku kehuu.. Siksi me ei myöskään olla kovin hyviä puhujia ja myyjiä suomessa, kun ollaan niin ujoja puhumaan itsestämme ja kehumaan itseämme. Tavoite voiskin olla meille kaikille sama kuin sulla, olla vähän ylpeämpiä itsestämme :)

      Tykkää

  2. Vitsit, sä oot aina niin ihana! Aina tulee hyvä mieli kun tulee lukee sun blogia, kiitos siitä! <3

    Painiskelen itse juuri samojen asioiden kanssa. Miksi joskus ystävänikin luottavat toisten kertomaan "tietoon" enemmän, kuin minun vaikka he tietävät, että minä olen juurikin kyseisessä asiassa asiantuntija. Se on tosi kurjaa. Mutta tiedän, että se johtuu osaksi myös tuosta juuri kirjoittamastasi asiasta, että en itse usko itseeni ja sitten se tarttuu muihin ja siitä tulee kierre, joka aiheuttaa minussa lisää epävarmuutta. Joskus tuntuu, että naisena on vieläkin vaikeampaa, koska joutuu aina "ansaitsemaan" uskottavuutensa, eikä se ole vain itsestäänselvyys.

    Toivoisin niin kovasti, että saataisiin kaikki vähän lisää varmuutta puhumiseen!
    En ole koskaan kuullut kun puhut, mutta ainakin näin tekstin välityksellä vaikutat sosiaalisesti todella taidokkaalta! Usko itseesi! Hauskaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi! <3

    Tykkää

    1. Kiitos <3 Niin kauniita kehuja, vaikka itse jälkikäteen tunsin kirjoittavani jollain tapaa huonosti enkä oikein saanut kaikkia ajatuksiani esille. Hyvä jos ne sinne kuitenkin välittyi edes osalle ja vielä vaivaudutte kommentoimaan. Kiitos siitä :)

      Luulen, että me puhutaan juurikin vähän samoista asioista ja vaikka sitä haluaisi olla uskottavampi, niin oma epävarmuus sen estää. Kuvailit tilanteen hyvin, sen miten siitä tulee kuin kehä jota asiat kiertävät, ellei sitä onnistu itse katkaisemaan asenteen muutoksella.

      Ihania joulun odotteluita sinne myös ja kiitos tosi paljon kommentista. Kehut lämmittivät mun mieltä <3

      Tykkää

  3. Wautsi, mikä teksti! Oon ite miettiny noita asioita monet kerrat, mutten missään nimessä osais niitä pukea noin hienosti sanoiksi! :)
    Herätti kyllä ajatuksia omaan päähän pörräämään varmaan pitkäksi aikaa… Tässäkin pitäisi muistaa se, että kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan! <3
    Osaat kyllä kirjoittaa hyvin ja innoittavasti, kiitos siitä! :)

    Tykkää

    1. Kiitos! Itsestä tuntui vähän sekavalta kaikki sanat, mutta hyvä jos sieltä se punainen lanka löytyi luettuna. Hyvin sanottu sultakin, koska niinhän se menee oikeastaan kaikessa. Kohdellaan toisiamme kuten itseämme toivottais kohdeltavan :)

      Kiitos kehuista, nätisti sanottu :)

      Tykkää

  4. Heh, mulla on kuule päässäni hieno lista kaikesta, missä tuun tarvii sulta apuja ;) :D Siinä on aika monta juttua, et ehkä ikinä arvaakaan, missä kaikessa mä pidän sua taitatavana ;)

    Toi toka kuva on niin paras, noi mun lasit on yhtä paljon liian isot sulla kuin mullakin <3

    Tykkää

    1. Hih, mä tiedän että sä kuuntelet mua ja meillä on keskinäinen luottamus. Samoin mä kuuntelen ja kysyn sulta :) <3

      Hhe, muistatko kun kuvaa otettiin? Oon kyllä aika kade sun laseista, ne ei vaan tee musta yhtä fiksun näköistä kun susta ne päässä ;)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s