Mieliala nousee syömällä

Ounou. Huhu piti paikkansa, niin se vaan on lumet kadonneet maasta ja täällä oli perinteinen harmaa marraskuu tarjolla, kun palattiin kotiin. Osuu siis kuin nappi silmään tämä aihe, josta nyt meinasin kirjoittaa. Mun piti näitä ajatuksia kirjoitella jo paljon aiemmin, mutta jotenkin se jäi ihan kokonaan ja no, sitten tuli kauniit lumikinokset maahan ja tuntui vähän hassulta kirjoitella synkästä syksystä. Sieltä kun tuli valoisa talvi tilalle. Uskon, että jos se lumi olisi pysynyt maassa koko talven, olis monen mieli säästynyt alamäeltä tänä talvena. Vai olenko väärässä, oisko sut auttanut pimeän talven yli se, että edes ulkona on hitusen valoisampaa päivisin? Mut ainakin olisi.

Tänään siis aiheena mieliala ja ruokavalion vaikutus siihen, miten hyvin me voidaan. Jos sulla ei oo koskaan mitään ongelmia mielialan kanssa ja et ole taipuvainen edes kaamosmasennukseen, niin tämä ei ehkä ole sun teksti. Te muut, lukekaas juttu loppuun!

Tällainen maisema aamuisin piristää kummasti myös mieltä, mutta kun sellaista ei Suomesta löydy, on keksittävä avuksi muut lääkkeet!
Tällainen maisema aamuisin piristää mieltä, mutta kun sellaista ei Suomesta löydy, on keksittävä avuksi muut lääkkeet.

Kun ihminen on masentunut, tai huomaa olevansa taipuvainen erilaisiin mielialamuutoksiin, on hoitona usein kaksi asiaa: lääkkeet ja keskusteluapu. Yhä useammin tosin vain lääkkeet, keskustelu kun tuntuu olevan niin vaikeaa silloin kun mieli on solmussa. Niin, monethan meistä eivät edes hae apua, eivät välttämättä ymmärrä olevansa sairaita. Tilanne voi myös olla vain ohimenevä, monillahan olotila huononee juuri kaamoksen aikaan, eikä siihen osata silloin oikein puuttua.

Yksi asia mikä kuitenkin unohdetaan tästä combosta, on ruokavalio. Ei välttämättä katsota silmiin sitä sairastunutta ihmistä ja kysytä, että muistathan syödä niin, että sulla on energiaa parantua? Ojennetaan lääkkeitä ja puhutaan jotain diippejä juttuja mielen voimasta, mutta ei oikeasti ymmärretä niitä ihan perus ohjeita siitä, miten arki saadaan pyörimään. Ystävä kyllä kuuntelee huolia ja neuvoo, mutta ei välttämättä huomaa, että hei eihän tuo mun kaveri syö mitään. Miten se muka voisikaan olla energinen ja iloinen.

Oman kokemukseni kautta pidän kaikista tärkeimpänä asiana paranemisen kannalta sitä, että saisimme alakuloisena kunnon ravintoa. Että olisi edes voimia yrittää olla energisempi.

IMG_4541
Oman mieleni saa aina pirteämmäksi kaunis lautanen. Käsillä tekeminen muutenkin piristää, kauniit asiat ympärillä tekevät iloiseksi ja mieli rentoutuu. <3

Mitä tarvitaan siihen, että mieliala nousee? Aurinkoisia ajatuksia varmasti joo joo ja paljon toiveikkuutta, mutta mistä nämä ajatukst edes saadaan liikeelle? Minkä pitää toimia, että jotain lähtee tapahtumaan? Kyllä, meidän päästä ja kehosta mä yritän vihjailla. Entä toimiiko meidän aivot, jos emme ole syöneet kunnolla? Eivät. Mikään ei toimi silloin ja usein juuri masentuneena syöminen unohtuu. Syödään joko ei mitään tai sitten huonosti ja paljon. Pelkkää sokeria ja lisäksi rasvattomia tuotteita, ettei vain lihottaisi sitten liikaa. STOP! Tässä mennään joka vaiheessa ihan pieleen.

En sano, että huonovointisena kannattaa liikaa alkaa stressata ruokavaliosta, ei tietenkään. Voisi silti olla fiksua, että ottaisi joko neuvoja ravintoterapeutilta tai yrittäisi itse tehdä korjaavan liikkeen. Lautaselle pitäisi saada tasaisin väliajoin energiaa, mieluiten hyvää sellaista. Hiilareita, rasvaa ja proteiinia. Painotan rasvan tärkeyttä, varsinkin laadukkaiden sellaisten, koska muuten sun aivosi vain eivät jaksa toimia. Paraneminen muuttuu kunnon ruokavalion myötä huomattavasti nopeammaksi, eikä ole enää pian syytä välttämättä lääkitä kehoa. Tottakai jos ikuisesti elät hiirulaiset ruokavaliolla tai syöt vain sokeria ja kovaa rasvaa, niin ei ihme jos mieli pysyy maassa. Ei sillä ole voimia nousta ylös.

Ja jos se ruokavalio tosiaan tuottaa ongelmia ja et jaksa stressata siitä, niin syö edes jotain. Kunnon ruokaa siis, ei sokerisia herkkuja. Ne eivät auta sua, ne vain vievät sun oloa enemmän alamäkeen.

Puhun nämä asiat oman kokemukseni kautta, samalla puhun varmasti monien muiden suusta. Lääkkeet eivät ole ihmepillereitä, eikä keskustelukaan auta, jos itse päästät kehosi rapakuntoon. Syö hyvin ja monipuolisesti, koska muuten et välttämättä löydä voimia parantumiseen mistään.

Muistakaa murut pitää vatsat täynnä ja syökää vaikka vähän väkisin, jos ei ruoka maistu. Tehkää se oman itsenne takia <3

img_1565

Hei huomio! Jos sinä oot huomannut tämän saman asian omalla matkallasi parempaan oloon, niin ole ihana ja kirjoita siitä merkki kommenttiboksiin. Teidän mielepiteenne ja kokemuksenne kiinnostaisivat mua kovasti! Kiitos <3

 

12 thoughts on “Mieliala nousee syömällä

  1. Itse huomaan tämän sään/vuodenajan/pimeyden vaikuttavan niin, että syön kyllä, mutta aika hiilaripitoisesti ja sokeriakin kuluu välillä luvattoman paljon erityisesti karkkien muodossa :/ Jotenkin sitä sallii itselleen ”piristystä” tämän kaamoksen keskellä, vaikka todellisuudessa irttaripussin jälkeen on yleensä vain huonompi ja väsyneempi olo. Puhtaalla ja terveellisellä ruoalla on oikeasti suuri merkitys! Hyvä kirjoitus, Marissa :)

    Tykkää

  2. Hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe! Muistan miten viime talvena taistelin vielä samojen asioiden parissa ja nyt ymmärrän, että eihän sillä kituuttamisella ois jaksanut piristyä vaikka olis kuinka yrittänyt. Sokeri ei vie ketään pitkälle…

    Tämän kun moni lukisi! 👍🏻

    Tykkää

  3. Puhut niin asiaa! Tämän pointin kun useampikin tajuaisi. Mulla heräsi puhtaan ja terveellisen ruuan merkitys omassa päässä vasta muutama vuosi sitten ja kokoajan se hioutuu vaan paremmaksi. En silti kärsinyt huonosta ruokavaliosta aiemmin, mutta tuntuu, että vanhetessa terveellisen ruuan merkitys ja tarkoitus korostuu. Nyt raskausaikana ei ole ollut mitään mielitekoja ja olen syönyt vieläkin puhtaammin mitä aikaisemmin. Olen tykännyt syyttää siitä kehoni hyvin tankattuja superfood-varastoja ;) Tänään starttasi rv 34 ja +11kg ja kaikki mahassa ja tisseissä. Olen varsinainen etukeno siis :D Ja kivut ovat jo pari viikkoa olleet poissa, kiitos pakkolevon! :)

    Tykkää

    1. Mulla on ollut ihan sama juttu, että ei oo ollut sen kummempia mielitekoja ja melkeinpä on ruokahalu kadonnut kokonaan. Jatkunut siis vielä raskauden jälkeenkin, liekö imetys vaikuttaa? Pitäis varmaan vielä enemmän syödä terveellisesti nyt kun ei oo niitä herkkuhimoja, välillä ihan vahingossa syön herkkuja vaikka ei mieli välttämättä edes tee niitä. Kiitos muistutuksesta Susan :)

      Hih, mahtaa olla aika etukenoinen fiilis sulla. Ja isot tissit! *virnistys*

      Ihanaa viikkoa!

      Tykkää

  4. Huh, tosi hyvin kirjoitettu ja kiitos sulle, että otat tarkasteluun tällaisen aiheen! Mä puhun itseasiassa ammatikseni just tästä teemasta. Niistä arkisista asioista, mitä aivot meiltä pyytäisi, jos ne saisivat päättää. Ruokavaliosta, valosta, unesta, ilosta, leikistä ja luovuudesta, hyvänlaisesta treenistä….totuus on se, että meillä ei ole mitään hyvinvointia ilman aivojen hyvinvointia! Siksi tuolta tärkeimmältä elimeltä todella kannattaa kysyä, että mitä se esimerkiksi haluaisi syödä :) Mahtava juttu jälleen kerran. Pitkälle pääsee sitäpaitsi yllättävän helpoin konstein, kuten tuossa luettelitkin. Puhtaalla ja prosessoimattomalla ravinnolla, hyvillä rasvoilla, oman kehon tarpeita kuuntelemalla.

    Tykkää

    1. Kiitos! :) En ole aiemmin huomannut, että olisit linkannut blogiasi tänne, tai jos olet, niin olen ollut sokea. Kiitos siitäkin, sun juttusi vaikuttavat tosi kiinnostavilta, jään varmasti seuraamaan.

      Ja hei, teet ihan unelmien työtä! Vau! :)

      Tykkää

  5. Hei se treenipostaus sektionjälkeisestä liikunnasta kiinnostais! Sä oot kyllä hyvin pakautunut. Itsellä saman aikaa sektiosta ja maha edelleen pömpöttää….. Vaikka olin ennen raskautta hyvässä kunnossa.

    Tykkää

    1. Tsek, toive otettu vastaan! Yritän piakkoin siitä kirjoitella :)

      Älä huoli masusta, se kyllä palautuu. Mullakin pömpötystä siinä vielä ja voi olla pitkäänkin, kun on isosta leikkauksesta kyse. Otetaan rauhassa <3

      Tykkää

  6. Hyvä aihe! Vielä ottaisin tähän mukaan suoliston. Mieliala kun ei oo nykytitkimuksen valossa sieltä aivoista pelkästään kiinni van suolisto on suuressa roolissa. Suoliston kannalta ruokavalion merkitys suuri :)

    Tykkää

    1. Hei ihan totta! Kiitos Jenna, hyvä kun muistit siitä sanoa. Suolisto tosiaan vaikuttaa useampaan asiaan kun me tajutaankaan. Pitää ehkä ottaa tääkin asia pohdintaan ja kirjoitella siitä joku kerta myös. Meidän hyvinvointi kun kattaa niin monet asiat, mutta lopulta suolisto on se, jonka pitää toimia, että me toimitaan millään tapaa :)

      Tykkää

  7. Kiitos, kiitoskiitoskiitos! Oon hetken ollut poissa sun lukijakunnasta ja nyt, kun pitkästä aikaa avaan sun blogin, vastaan tulee tällainen tärkeä muistutus! Nuorempana sairastin anoreksiaa ja edelleen saattaa välillä jäädä ruokailut aivan liian vähäisiksi, ja sen näkee heti mielialassa. Todella suuret kiitokset tästä muistutuksesta, se todella tuli tarpeeseen :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s