Sun silmin, mun sanoja

untitled-12

Jos juuri nyt astuisin peilin eteen, löytäisin edestäni suureen kylpytakkiin pukeutuneen nuoren naisen, jolla on hiukset sotkuisalla töttörällä ja kasvoilla hymy. Iholla ei ole meikkiä, ei oo ollut viime kuukausina kuin pariin kertaan ja nekin kerrat oon jo unohtanut tapahtuneen. En muista miltä näytän meikeissä. Sopiiko se edes lopulta mulle yhtään? Vai pitäisikö aina olla meikeissä? No, se ja sama juuri nyt. Juuri nyt olen yksin, enkä edes itse näe itseäni. Samapa se miltä sitä näyttää.

Sun silmissä mä näyttäisin juuri nyt (ehkä) erilaiselta kuin siinä kuvittelemassani pelikuvassa. Kiinnittäisit huomiosi erilaisiin asioihin, voisit nähdä jotain mitä itse en näe. Vaikka yleensähän se menee kai niin, että minä näen liiankin tarkkaan asioita, joihin sinä et edes kiinnitä huomiota. Tiedäthän mitä tarkoitan? Siis sitä kun valitat jollekkin kauheista silmäpusseistasi tai siitä, kuinka sulla on iso finni naamalla ja saat vastauksen ai missä muka?

Mulla on pettämätön tapa huomata heti, jos joku on ottanut uuden kampauksen tai ostanut uuden paidan. Kerran tiesin erään kaupan kassan värjänneen hiuksensa, vaikka olin nähnyt hänet viimeksi kuukausia sitten. Kai niissä näkyi se kiilto, sama uudenkarheus joka näkyy uusissa vaatteissa, joista on ylpeä. Ehkä sitä seisoo silloin myös selkä hitusen suoremmassa?

Vaikka huomaankin tällaisia asioita, en silti välttämättä tajuaisi, jos joku on raskaana (okei, ehkä vikoilla kuukausilla tampiokin jo huomaa, eli mä!) tai jos jollain on hiuksissa juurikasvua värjäyksestä. En tiedä miksi oon niin valikoiva, miksi katson vain joitakin asioita? Miksi katson toisen hienoja vaatteita ja kehun uutta upeaa laukkua, mutta en välttämättä huomaa että sillä on reikä samaan aikaan sukassa? Sokaistunko mä kaikelle säihkyvälle ja ne harmaat asiat jäävät kuin vahingossa varjoon?

Nämä ajatukset pulpahtivat mieleen, kun kuulin usealta ystävältäni kehuja, että olen tämän postauksen kuvassa kaunis. Eikä, en millään. Itse näen kuvan aivan eri silmin. Pidän kuvasta kyllä, se itsessään on kaunis, mutta en sanoisi itseäni siinä kauniiksi. Näytän jotenkin erilaiselta. En ehkä itseltäni?

Näissä pohdinnoissa ei tänään ole oikein sen suurempaa merkitystä. Kunhan vain ajankuluksi raksuttelen mieleni sopukoista lauseita riveille talteen.

Mitä sinä olet tänään miettinyt? 

 

Kuva: Edgar Myller

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s