Treeni ja palautuminen keisarinleikkauksesta

Wohoo, salitreenit synnytyksen jälkeen korkattu! En ollut loman aktiviteetteja suunnitellut etukäteen ollenkaan enkä tiennyt mitä kaikkea täällä ehtisi/haluaisi tehdä, mutta aika nopeasti huomasin, että täällä on kuntosali ja pitihän sinne päästä kokeilemaan mihin kroppa tällä hetkellä pystyy. Ja hei, sehän pystyi vaikka mihin! Ihanaa!

img_1579Synnytyksestä on nyt tasan 2 kuukautta aikaa ja kuvailisin palautuneeni todella hyvin. Vatsa on vielä hassun tuntuinen, vatsalihasten välissä on ehkä noin 1,5 senttiä rakoa ja huomaan olevani melko kankea, kun en oo mitään kunnollista liikkuvuttaa kehittävää harjoitelua tehnyt pitkään aikaan. Mitään muita oireita ei oikeastaan ole, eikä kuukautisetkaan ole vielä alkaneet. Ensimmäisen kuukauden ajan tunsin vielä leikkauskipuja, mutta sen jälkeen olo on ollut suht normaali ja oon päässyt kohottamaan kuntoani vaunulenkeillä. Ne onkin olleet päivien kohokohtia, niitä todellisia henkireikiä kun pääsee raikkaaseen ilmaan ja kuuntelemaan omia ajatuksiaan luontoon. <3

Raskausaikana treenasin normaalisti noin puoleen väliin saakka. Kävin salilla, juoksin, kävelin paljon ja laskettelin koko alkuvuoden. Siitä eteenpäin alkoi keventely ja lopetin kaiken raskaan treenin, koska olo alkoi viestiä sen olevan tarpeen. En myöskään halunnut riskeerata raskaudessa mitään, ymmärtääkseni sikiö ei oikein pidä siitä, että sykkeet ovat liian korkealla ja olisi saattanut menehtyä kohtuun. Tämä on tottakai yksilöllistä, mutta mitäpä sitä riskeeramaan liian raskailla juoksutreeneillä, kun riski on liian suuri ja voi tehdä paljon muutakin. Rankat ja itselleni ne rakkaimmat treenit on siis olleet viimeiset puolisen vuotta aika vähissä ja tärkeintä mulle oli pitää peruskuntoa yllä, eli kävelin todella paljon ja yritin tehdä myös vähän kyykkyjä ja muuta sellaista välillä. Elin normaalia elämää ja liikuin niin ahkerasti kun vointi antoi periksi. Kuuntelin omaa oloani, kuten aina kliseisesti neuvotaan tekemään.

img_1793Oon yllättynyt miten nopeasti oon päässyt takaisin ns. normaaliin elämään ja se, että nyt oon voinut palata salille, on jotain ihan super ihanaa. Aloitin ekalla kerralla tekemällä ihan vain kevyitä core liikkeitä ja keskityin jatkuvasti kaikessa kropan vahvaan hallintaan. Treenailen aina pääosin vain oman kehon painolla ja niin tein nytkin. Lisäsin mukaan vain vähän helpompia liikkeitä ja rankemmat jutut jätin pois kokonaan. Voisin erikseen tehdä postauksen näistä liikkeistä ja siitä, miten suosittelisin itse palaamaan treeneihin, kun on sen aika. Huikkaa kommenttiboksiin jos kiinnostaa! :)

Viimeiset kaksi kuukautta oon kävellyt ahkerasti ja tehnyt lantionpohjalihaksia vahvistavia kevyitä liikkeitä. Lantionnostoa ja sellaista. En oo oikeastaan edes kaivannut sen kummemmin treeneihin paluuta, sillä aika on mennyt kotona kaikkeen muuhun ja kun ei olla nukuttu tarpeeksi, en oo voinut edes haaveilla treeneistä. Nyt kuitenkin kun on ollut aikaa ja Allukin alkaa olla vähän rauhallisempi ajoittain, nukkuu paremmin, on mulla voimia käydäkin salilla. Ehkä otan salikortin heti loppukuusta ja yritän saada itselleni viikoittaiset rutiinit salille. Suunniteltiin, että sovitaan Villen kanssa tietyt päivät, kun pääsisin käymään salilla/jumpassa, niin tulisi tavaksi käydä joka viikko, eikä siitä sitten lipsuisi niin helposti. Saisi oman kunnon kohoamaan ja olisi paremmat voimat vauvan kanssa hyörimiseen. Arvelen, että jatkossa sitä kuntoa tullaan tarvitsemaan tuon meidän vauhtiveikon kanssa ;)

En usko, että on olemassa mitään oikeaa aikaa koska voisi palata takaisin treeneihin. Hyppyjä ja raskaita liikkeitä kannattaa varoa vähän pidempään synnytyksen jälkeen, mutta muutenhan sitä voi pikkuhiljaa kokeilla mitä kaikkea pystyy tehdä ja lisätä liikkeisiin vastusta aina sen mukaan miten keho antaa periksi. Keskittyisin ensimmäisinä kuukausina kaikkein eniten coren vahvistamiseen ja ottaisin muut jutut mukaan sitten vähän myöhemmin. Kaiken sen ehtii kyllä, mutta maltti on valttia :)

img_1797

Miten susta kannattaa aloittaa treenit sektion jälkeen? Tuleeko mieleen muita kysymyksiä aiheesta? 

9 thoughts on “Treeni ja palautuminen keisarinleikkauksesta

  1. Onpas ihanan näköistä, melkein tuntee lämmön omalla iholla! :)
    Ja kyllä kirvoitti aikamoiset naurut tuo toppapuku! :D Siis miksi te pidätte sitä sielläkin päällä?!
    Vaikutat tosi positiiviselta ja energiseltä, vaikka Allu taitaa olla vähän vaativa vauva..? Siis tekstien perusteella, jos nukkuu noin pieniä pätkiä, ei viihdy vaunuissa jne.?

    Ihanaa lomaa!

    Tykkää

      1. Eipä se mitään, ajattelinkin että ehkä sulla heräsi ajatuksia sieltä aiemmasta jutusta :P

        Toppapuku oli aluksi matka-asuna kun suomesta lähdettiin, mutta täällä huomattiin sama kun kotonakin, että se on ainut asu jolla poika nukahtaa nopeasti. Allu siis oikeasti saattaa nukahtaa sekunneissa kun laittaa toppa-asun päälle, niin hyvin siinä viihtyy. Ei tosin siis ulkona, vaan sisällä ;) Ulkona on vähän liian lämmin toppa-asuun, vaikka se koko tulomatkan sitä pitikin päällä ja aina hotellille asti viihtyi siinä :D

        Hmm.. En tiedä onko kuinka vaativa, mutta ainakin vaikuttaisi että tämä alku on aikamoista opettelua. Jotenkin haluan uskoa, että se on vain tämä alku kun nukutaan vähän ja haetaan sitä rytmiä arkeen. Joskus sitä on aika väsynyt, mutta me ollaan vaan niin onnellisia molemmat tästä lapsesta, että se antaa hirmusti energiaa. Ehkä siksi jaksaa pysyä positiivisena joka päivä <3 :)

        Tykkää

  2. Haha! Pakko ekaa kertaa kommentoida! Meidänkin (nyt jo 10 v) vauva nukkui aina toppapuvussa parhaiten ja hikoili paljon. Pulivuotiaaksi asti se kesti ja sen jälkeen alkoi viihtyä jo viileämmässäkin. Hassuja lapset tosiaan :D

    Kiitos elämänmyönteisestä blogista, odotan uusia postauksia päivittäin :)

    Tykkää

    1. Hauska kuulla että joku muu muistelee samaa! Lapset on niin erikoisia, aina niin eri tapoja ja jokaisella omat juttunsa.

      Kiva kuulla, ja hienoa että innostuit kommentoimaan ;)

      Tykkää

  3. Sellaista olen pohtinut moneen otteeseen, että mikä teidän pikkumiehen etunimeksi tuli? Siis oletan, että Allu on pienen miehen lempinimi :) Toivottavasti et pidä kysymystäni liian tungettelevana ja ymmärrän kyllä, jos et halua nimeä paljastaa. Mukavaa lomaa teille!

    Tykkää

    1. Ei tietenkään ole tungetteleva, saa kysyä :) Me ollaan sovittu, että puhutaan hänestä täällä vain hänen lempinimellään. Eli Alluna tullaan aina tapaamaan täällä jatkossakin :)

      Kiitos, pian palaillaankin jo Suomeen! :)

      Tykkää

  4. Joooo, jooo. Kunnon core-vinkkejä kehiin :) Itsellä on todella hankalaa tällä hetkellä tän välilevyn pullistuman takia arpoo, mikä on hyvästä ja mikä huonosta, joten kaikki vinkit otetaan avosylin vastaan! ;) Ps. Oot kyllä niin balanssissa koko muija! Sen huomaa ulkoisesti, ja myös sun kirjotuksista. On ihana nähdä, että nykypäivänäkin joku on noin fiksu ;)

    Tykkää

    1. Hyvä kun kävit toivomassa, täytyy yrittää piakkoin kirjoitella omia treenejä auki. Jos vaikka saisi jonkun kuvaamaankin pari liikettä, niin olisi helpompi tehdä aiheesta postaus :)

      Tsemppiä välilevynpullistuman kanssa, todella tiedän miten tuskaista siitä tervehtyminen on! Core on siinä tärkeässä osassa, hyvä kun pidät huolta itsestäsi :)

      Ja kiitos.. olipas ne kauniita kehuja <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s