Yksinhuoltajan arkea

Huomenta sunnuntai, täällä ollaan taas juttelemassa! :) En oo oikein koneelle ehtinyt aiemmin, kun ollaan oltu täällä Allun kanssa kaksin kotona pari päivää. Ville karkasi nimittäin perjantaina aamuyöstä työmatkalle ja me päästiin samalla opettelemaan millaista se arki olisi jos olisin yksinhuoltaja. Vaikka hassua sinänsä, virallisten tietojen mukaan olin vielä alkuviikosta Yh. Poliisilla passia haettaessa selvisi, että pojan tiedoissa on käynyt joku kämmi ja kuulema olen lapsen ainut huoltaja. Huvittuneena yritettiin korjata siinä heti väärää tietoa, että yhteishuoltajuus meillä pitäisi olla, mutta eihän se mitään auttanut. Piti alkaa soitella ympäri eri virastoja ja lopulta lastenvalvojalle ja maistraattiin puhelu selvensi asiaa. Nyt siellä tiedoissa pitäisi olla oikea kohta raksittuna, eli ihan tässä yhdessä Allua huollettaan.

Huoltaja on muuten aika erikoinen valinta nimeksi. Kuulostaa siltä, kun me korjailtaisiin meidän lasta, kun hän menee rikki tai johonkin osaan tulee jotain vikaa. Mitenkäs se ennakoiva hoito ja huolenpito, eihän sitä huollossa tehdä? Varsinainen sanavalinta vanhemmille. :D 

Miten meidän pari päivää kotona sitten meni? No, hyvinhän ne menivät tottakai, mutta meilläpä se olikin vain väliaikaista. Helppohan se on valvoa koko yö (nukuin toissayönä pätkissä yhteensä 3 tuntia, heh) kun tietää, että se ei kestä kauaa. Helppoahan se on yksin tehdä kaikki, kun tietää, ettei se kestä pitkään. En siis voi väittää kokeilleeni yh elämää, koska sitähän se ei ollut. Mulla oli myös paljon kavereita ja perhettä seurana lähes koko ajan, joten mikäpä täällä oli ollessa. Kaikki meni tosi hyvin :)

dsc07694Mutta hei, onneksi en oikeasti oo yh-äiti. Nostan valtavaa hattua kaikille niille äideille, jotka hoitaa lapsiaan yksin ja oon sanonut samaa jo ihan tän lapsen syntymästä saakka. Vaikka meidän lapsi ei ihan varmasti ole vaikeimmasta päästä, niin on se välillä ollut rankkaa, kun öisin ei nukuta yhtään ja joutuu kuunnella pikkuisen jatkuvaa huutoa. Kun meitä on kaksi, niin toinen pääsee sentään lepäämään aina välillä ja vaikkapa ulos hetkeksi, mutta yh ei voi tehdä sitä valintaa. Yh ei voi lähteä karkuun yhtään mihinkään, eikä yh voi niin vain sopia omia menojaan. Aina pitää pyytää jostain apua ja en usko, että on ketään yh-äitiä jolle se apua löytyisi aina kun sitä haluaisi.

En tiedä muuten onko kaikkialla samanlaista palvelua, mutta meille neuvolasta jo alussa sanottiin, että kotiin saisi apua, jos siltä tuntuu. Jos kokisin sen tarpeelliseksi, niin joku voisi tulla välillä pariksi tunniksi Allun kanssa ja mä saisin vähän levätä tai tehdä vaikka jotain mikä rentouttaa. Onko tällaisesta mainittu teillekin? Espoossa on ainakin siis tällainen palvelu, mikä on ihan huikee mahdollisuus sellaisille äideille, joilla voimat alkaa loppua. Yh-äideille siis varmasti tosi tärkeä apu. Ilmeisesti äidit vaan on aika huonoja ottamaan tällaista palvelua vastaan, mullekkin se olisi varmasti ihan viimeinen oljenkorsi. Syynä varmaan se, että on vaikeaa ottaa vieras kotiin avuksi, mutta jos on ihan yksin, niin voisi olla tosi tärkeää saada välillä levätä. Kaikki eivät tietenkään apua kaipaa, mutta on hienoa, että sellaista on tarjolla ja siitä puhutaan. unnamedNiin, että sitä mä vaan tahdoin teille kertoa, että meillä tää arki on oikeastaan ihan super ihanaa ja helppoa, varsinkin jos vertaa siihen, että olisin yksin kotona. Yöt pitäisi aina valvoa yksin ja kaikki muukin pitäisi hoitaa itse. Ihan todella siis arvostan sitä, että meillä on hyvä kahden hengen tiimi tätä kaikkea tekemässä ja me kasvatetaan tässä meille uutta ja vahvaa tiimin jäsentä. :)

Nostan sulle hattua yh-äiti, oot rautanen nainen! 

4 thoughts on “Yksinhuoltajan arkea

  1. Tuota sinulle tarjottua apua, jota kuvailit, kutsutaan perhetyöksi ja kyllä sitä yleensä joka paikassa on tarjolla :)

    Tykkää

    1. Kiva kuulla, että on! Pari tuttua sanonut, että ainakaan vielä vähän aikaa sitten, ei jokaisessa kaupungissa ole ollut. Hienoa jos nykyään on :)

      Tykkää

  2. Vaikka itsekin yhden typyn yh-äippä olenkin on jäänyt oman mummini lausahdus mieleen, ”en ymmärrä kun nykyään valitetaan että lasten kanssa on vaikeaa. Silloin ennen oli viisikin pientä lasta ja pyykit pestiin käsin, piti navetassakin käydä. ”
    Meidän suvussa ainakin tuntuu olevan sellainen meininki, ettei ongelmista puhuta ääneen. Itsekin olen niin ”ylpeä” etten todellakaan pyydä apua, vaikka sitä tarvitsisinkin.
    On mullekin kerrottu MLL’n kautta toimivista lastenhoitajista joita voisi soittaa vaikka pariksi tunniksi paikalle.
    Tuntuu jotenkin, että kun olen itse tämän lapsen hankkinut, se täytyy myös itse hoitaa.
    Se tuntuu olevankin suuri ongelma nyky-Suomessa. Ongelmista ei kehdata puhua ja voidaan ajautua masennukseen tai muihin surullisiin sairauksiin.
    Eniten yksinään lapsen kanssa olemisessa stressaa raha. Olet yksin vastuussa kaikesta. Se on oikeasti rankkaa, vaikken sitä ikinä ääneen myönnäkkään.

    Tykkää

    1. Hyvä kun kommentoit, oon jotenkin aavistellut samansuuntaisia ajatuksia olevan useillakin. Tällaisia me suomalaiset aina ollaan, että yksin pitää pärjätä ja muilta ei sorruta apua pyytämään. Siksi tuosta halusinkin kirjoittaa tänne, koska monesti oon miettinyt, että äidit helposti tekevät jopa arjestaan rankempaa ihan vain sillä, ettei apua edes oteta vastaan. Vaikka lähellä olisi mummeja ja ystäviä, niin joillekin on super vaikeaa ottaa apu vastaan ja hyväksyä joku muu hoitamaan omaa lastaan. Onkohan se vain täällä Suomessa ongelma, vai muuallakin?

      Oon vähän ehkä samoilla linjoilla sun mummin kanssa siitä, että nykyään valitetaan vähän liiankin helposti. Liioitellaan helposti asioita valitetaan todella paljon, vaikka aihetta ei välttämättä olisi. Siitä oon kuitenkin eri mieltä, että yksin ei pidä kenenkään pärjätä, vaan on hyvä kun asioista puhutaan ja taakkaa jaetaan. :)

      Ah, raha, se ikuinen ongelma asiassa kuin asiassa. Niin ymmärrettävää ja tosi harmillista tietty kuulla. Toivottavasti teillä kuitenkin siellä on rahaa kaikkeen tarpeelliseen, eikä tarvitse huolehtia ihan liikaa koko ajan. Paljon tsemppiä teille, oot varmasti todella hyvä äiti ja ansaitset mitalin kun kaikesta yksin selviät!! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s