Deiteillä!

Ootteko kuulleet huhuja siitä, että monilla parisuhde kariutuu helposti ensimmäisen vuoden aikana, kun lapsi on syntynyt? Niin ja että jotkut jopa tekevät kirjallisen sopimuksen, että ei saa erota ekan vuoden aikana, vaan on muistettava taistella suhteen eteen? Vaikka se mustakin kuulostaa tosi hassulta, niin kai siinä on ihan järkeäkin. Ymmärrän tosi hyvin mistä se ajatus lähtee.

Meillä on aika lyhyt matka vasta takana tätä uutta elämää, mutta ainakin tähän mennessä on mennyt tosi hyvin. Molemmat hoidetaan oma osamme lapsen kasvatuksesta ja koska ollaan oltu jo kaukaa viisaita, oltiin myös sovittu, että yritetään muistaa pitää huolta meidän suhteesta. Ei siis homehduta vain kotiin lapsen kanssa ja unohdeta sitä miksi tähän elämäntilanteeseen on tultu. Meistä kahdestahan kaikki on lähtöisin ja se kahden välinen tunne pitää myös osata säilyttää. Siihen ei riitä ne iltaiset pusut ennen nukahtamista tai kävelyt viikonloppuisin vaunujen kanssa ulkona. Siihen kaivataan myös yhteistä aikaa, sitä että kukaan ei ole häiritsemässä kun juttelette.

Niinpä me oltiinkin siis nyt lauantaina treffeillä yhdessä. Ilman Allua ja vain toisiimme keskittyen. :)dsc07517Nää deitit oli itseasiassa Villen mulle järkkäämät, olin voittanut vedon, jossa häviäjän piti järkätä toiselle kiva ilta yhdessä. Me oltiin lyöty lapsen sukupuolesta vetoa jo viime keväänä ja koska (tottakai, hahaa!) minä olin arvannut oikein, sain vain tyytyväisenä odotella, että mitäs kivaa me tehtäisiin. Aika onkin mennyt tosi nopeasti ja en oikeastaan edes ehtinyt odotella tätä yhteistä iltaa. Vasta viime maanantaina tajusin, että hei, pian me tosiaan mennään kaksin johonkin. Jännää!

Ilta koostui sushi-illallisesta ja sen jälkeen lähdettiin Forkin konserttiin Aleksanterin Teatteriin. Me yritettiin olla vain kaksin ja toisiimme lumoutuneena, mutta kyllä se meidän poika sieltä puheisiin nousi useaan kertaan illan aikana. Niin ja vitsillä Ville soitti heti kun päästiin ravintolaan myös isällensä, joka oli Allua kotona hoitamassa, että miten siellä kotona menee. Halusi osoittaa, että isillä on jo hei nyt kauhee ikävä! ;)

Meillä oli ihana ilta yhdessä ja vaikka sinne lähtö oli yllättävänkin helppoa, oli kotiin palatessa jo todellinen ikävä Allua. Halittiin pitkään ja todettiin molemmat, että tekipä hyvää olla muutama tunti tuulettumassa yhdessä. Pitää sitä välillä saada olla ihan rauhassa ja tuijotella toisen silmiin ilman, että kyljessä on joku vaativampi pikkutyyppi hakemassa sun katsetta. <3
dsc07524 dsc07531 dsc07532Niin, sitä halusin vain muistuttaa, että vaikka lapsen syntymä on upea asia, on se myös parisuhteelle iso koettelemus. Vaikka olisi pitkäkin suhde taustalla, niin siinä oppii nopeasti uusia asioita itsestään ja saattaa huomata, että pinna onkin yllättävän lyhyt. Siksi siis en ihmettele, jos joku tekee sopimuksen ennen lapsen hankintaa ja päättämällä päättää, että nyt sitten myös pysytään yhdessä. Ehkä tämä joku tuntee itsensä ja tietää, että on helpompi pysyä lupauksessa jos on lyönyt nimensä alle. Ainakin näin asian järkeilisin.

Mitä tulee meidän kahden deittailuun, niin tällä hetkellä meillä odottaa taas uusi veto, jossa häviäjä järjestää treffit. Tällä kertaa melkein itse toivon, että häviäisin, koska olisi jo monta ideaa mitä me voitaisiin tehdä, hih. Teillekin voisin suositella, että tehkää ihmeessä kirjallinen sopimus siitä, että muistatte käydä aina välillä yhdessä treffeillä. Oli teillä lapsia tai ei, pitää muistaa panostaa suhteeseen ja herätellä aina välillä niitä vatsaa kutkuttavia tunteita ja muistella, että miksikäs tässä yhdessä ollaankaan.

Niin, että pitäkääs huolta parisuhteestanne. Lapsi ansaitsee onnelliset vanhemmat. <3

6 thoughts on “Deiteillä!

  1. Me kyllä huolehditaan meidän parisuhteesta, käydään paljon ulkona syömässä ja metsäretkillä ym. Mutta vauvan kanssa. Me jotenkin ajatellaan, että vauva tuli osaksi meitä ja meidän perhettä ja nyt vaan on sellainen aika kun vielä tarvitsee meitä, vanhempiaan ei vain hoitajaa tai huolenpitäjää. Eikä tää meille mitään kärsimystä tai tylsyyttä ole, vaan ihanaa ja rakasta aikaa. Ja lyhythän tää aika loppujen lopuksi on. En halua arvostella, perheitä ja vauvoja on erilaisia ja kaikille toimii eri jutut! Osa tarvii omaa aikaa, osa ei. Joten olisi kiva, jos sinäkään et arvostelisi meidän tapaa ”homehtua kotiin” :) Ei näin kanssaäiteinä lytättäis toisten tapaa kasvattaa ja toimia. Ja vielä uudempaan postaukseen haluan kommentoida, että ole armollisempi itselles! Älä lupaile tai stressaa, että huomenna hoidan kotia ja venyttelen. Usein synnytyksen jälkeen on super nainen, tuntuu, että jaksaa mitä vain. Mutta sitten jossain kohtaa ei enää jaksakaan. Silloin pitää antaa itselle ja vauvalle aikaa makoilla sohvalla ja kuljeskella vaikka koko päivä ostarilla ja istua kahvilla. Kyllä se inspiraatio ja energia sieltä taas yllättää sitten, pakottamatta! :)

    Tykkää

    1. Voi ei, ei tietenkään ollut Päivi tarkoitus arvostella teidän (tai kenenkään muunkaan) elämää ja arkea! Anteeksi, jos sulla tuli sellainen olo, oon tosi pahoillani. Mulla oli tarkoituksena enemmänkin nostaa esille sitä puolta, että ihmiset muistaisivat myös itsensä silloin kun tulee perhettä tai elämä on muuten kiireistä ja parisuhteelle ei ole aikaa. Tosi ihana kuulla, että teillä parisuhteelle löytyy hyvin aikaa, vaikka lapsen olette vasta saaneetkin ja arki on varmasti ihan uutta. Pitää kuitenkin muistaa, että osa ihmisistä kokee ehkä uuden perhe-elämän eri tavoin ja esimerkiksi meillä se yhteinen aika on ollut kortilla. Lapsi ei nuku kuin pieniä pätkiä ja meille ulkona syömiset ja vierailut on olleet aika mahdottomia, kun lapsi itkee paljon ja on levoton. Siksi meille on ollut tärkeää, että ollaan päästy jo nyt kerran kahdestaan ulos ja olla hetki muissa ajatuksissa kun itkussa ja heijaamisessa. Kaikki perheet on niin erilaisia, että siinä missä esim teille kaikki on vaan ihanaa, on jollekkin uusi arki rankkaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ketään saisi syyllistää omista tunteista, vaan jokaisella on oikeus tuntea juuri kuin tuntee. Vauva-arki on super ihanaa, oon sun kanssa samaa mieltä. Saa olla kiitollinen, että on päätynyt tähän elämäntilanteeseen <3 :)

      En tosissaan halua arvostella, enemmänkin herättää ajatuksia aiheesta.

      Ja oot ihan oikeassa, pitää yrittää olla itselleen armollisempi. Syynä on vain se, että kun tiedän miten energinen olo liikkumisesta tulee, harmittaa jo valmiiksi kun en saa itseäni liikkelle. Siksi aina lupailen itselleni olla vähän energisempi seuraavana päivänä. Ehkä tosiaan pitää lopettaa lupailut, loppuu syyllisyyden tunnekin :)

      Ihanaa viikkoa Päivi! Kiva kun kerroit suoraan mitkä fiilikset sulle tuli. Arvostan sitä! :)

      Tykkää

  2. Kommentoin jo kerran, mutta ei näy mitään. Poista jos on tuplana. :)

    Me huomattiin miehen kanssa ihan sama, mutta harmiksi vähän myöhään. Ehdittiin puolisen vuotta elellä vauvaelämää ja vasta sitten ymmärrettiin, että on pakko yhdessä myös tehdä jotain. Riideltiin usein ja sain koko ajan todistella omaa äitiyttäni, mies koki elämänsä rankemmaksi… Minä taas omani… No meidän mamma käski meidät kaksin ulos ja tuli hoitamaan lasta. Mielellään, oli kuulemma vihainen jopa kun ei ollut saanut vielä hoitokeikkoja, luuli ettemme luota häneen.

    Treffailu on jatkunut siitä asti, me käydään kerran parissa viikossa jossain pari tuntia kerrallaan. Keskustellaan ja nautitaan. Kuten sinäki kirjoitit, on tärkeä huoltaa suhdetta. Kiitos mammani, me tajuttiin se. Nyt ei oltaisi ehkä tässä enää, ero oli käynyt jo monesti meillä mielessä…

    Tykkää

    1. Näköjään joku virhe oli tullut sivulla, koska vain yksi kommentti näkyy. Kiva kun jaksoit kirjoittaa uusiksi :)

      Kuulostaa tosi tutulta tarinalta! Oon kuullut tutuilta vähän samansuuntaisia juttuja ja tiedän jopa yhden pariskunnan, joka erosi ennen kun lapsi oli edes puolta vuotta. Kaipa se on nykyään yleisempää, että erotaan mieluummin kuin taistellaan suhteen eteen. Ja onhan se uusi tilanne, kun lapsi syntyy, huomaa sekä itsessään että toisessa ihan uusia puolia. Tosi ihanaa, että teillä sun mamma on ajatellut teitä ja neuvonut niinkin järkevästi. Teidän suhde on saanut siitä paljon uutta virtaa <3

      Kiitos kommentista ja paljon paljon ihania päiviä teidän vauva-arkeen. :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s