Äiti tahtoo takaisin töihin

Onko se ihan väärin, jos jo tässä vaiheessa myöntää, että on todella ikävä työelämää? Olenko mä huono äiti, jos sanon kaipaavani päiviäni järkkäilemässä tapahtumia ja sitä, että voin kirjoittaa monta tuntia putkeen ilman häiriötä? Entä olenko mä huono äiti, jos sanon, että en ole ehkä se kaikista äidillisin ihminen, enkä välttämättä voisi kuvitella puhuvani vain vauvaa 24/7 ja musta olisi jopa ihan ok, jos mun sijastani Ville olisi kotona lapsen kanssa? No, ei se oikeasti olisi. Tahdon imettää ja se on siksi tässä vaiheessa mahdotonta. Ajatustasolla sanon sen kuitenkin, onhan moni isä kotona ja äiti töissä. Kai se olisi mahdollista meilläkin.

Mä olen aina ollut tosi syventynyt työhöni ja antanut itsestäni 110 prossaa työnantajalle. Oon aina ajatellut, että mussa ei ole työminää ja kotiminää, on vain minä. Kuten teille oonkin kertonut jo aiemmin, oon tehnyt töitä jo yli 14 vuotta ja oppinut elämään siinä tunteessa, että koko ajan etenee johonkin. Pitkät päivät ei oo haitanneet mua ja vaikka töitä on tehty usein seitsemänkin päivää viikossa, oon aina nauttinut siitä. Työnarkomaaniksi en silti itseäni kutsuisi, koska osaan kuitenkin pitää myös vapaa-ajan erillään ja käyttää aikaa itseeni ja siihen, että myös jaksan töissä. Ei kukaan jaksa vain työtä, pitää myös olla sopivassa suhteessa kaikkea ihan muuta tasapainottamassa elämää. Pitää välillä tyhjentää se kovalevy, että voi taas täyttää sen uudella tiedolla. Sama ajatus pätee nyt kai sitten tähän äitinä elämiseen. Ei kukaan kai jaksa vain äitinäkään olla, vaan tasapainoksi kaivataan kaikkea ihan muuta. Ainakin minä kaipaan.

Me ollaan kaikki erilaisia ja siinä missä joku on koko elämänsä odottanut, että voisi jäädä kotiin lapsen kanssa, on mulla vähän ristiriitaiset ajatukset asian suhteen. En esimerkiksi voisi kuvitella, että en olisi kotona meidän Allun kanssa, koska tää on mulle tässä hetkessä elämää ihan super tärkeää. Iloitsen näistä hetkistä yhdessä joka päivä, mutta samalla ikävöin työpäiviä. Ikävöin sitä, että saavutan asioita ja että mulla on joku suunta. Niin ja sosiaalisia suhteitakin ikävöin, niitä varmasti kaikkein eniten.

IMG_0694

Oon töissä ollut aina se, joka väsyy viimeisenä. Oon tehnyt pitkiä päiviä ja ylitöistä en oo koskaan kieltäytynyt, ei oo käynyt edes mielessä. Vaikka töitä on tehty vuorokausia putkeen, en oo valittanut ja oon jaksanut tsempata muita. Kyllä me jaksetaan! Voitte ehkä siis kuvitella miten oudolta tuntuu, kun pelkkä yksi pitkä päivä saa väsähtämään kotona ja tunnen olevani aivan heikko. Kun ei ole nukkunut yöllä lähes yhtään, päivälläkään ei nuku ja sitten pitäisi vielä olla ihana ja iloinen äiti lapselle, niin ei siinä vaan ole se paras versio itsestään juuri koskaan. Pari kertaa on kyyneleetkin tulleet silmiin, kun oon vaan ollut niin väsynyt. Niissä hetkissä mä oonkin kyseenalaistanut omaa kykyäni äitinä ja samalla miettinyt, että miten voisin kehittyä tässä. Miten olisin tyytyväinen itseeni tässä uudessa roolissa? Työelämässä se kaikki on musta jotenkin ollut aina helpompaa. Tekee vaan ahkerana ja kehittyy siinä samalla, kuuntelee ja oppii. Kaipa sen saman pitäisi tässä äitiydessä päteä, mutta miksi se tuntuu niin vaikealta?

Ehkä se on tämä pysähtyminen. Muutos elämässä, kun kaikki onkin yhtäkkiä niin erilaista. Pitäisi tottua tähän omaan uuteen rooliin ja uskoa, että se ei työelämä mihinkään katoa, vaikka hetkeksi onkin jotain ihan muuta mihin keskittyä. Ja voinhan taas palata omiin projekteihin heti kun sille on aikaa. Myöhemminhän tilanne tulee jokatapauksessa olemaan se, että olen sekä äiti, että työssäkäyvä ihminen. Se se vasta uusi tilanne onkin. Kuinkahan monet kyyneleet siinä hetkessä tirautetaan ;)

En tiedä koska palaan takaisin työelämään, mutta ainakin nyt tahdon olla vain kotona. Ehkä parikin vuotta, jos vain pää sen kestää. Se olisi lapselle parasta, ettei ihan liian aikaisin ”joudu” hoitoon. Toisaalta nuorena sinne on hyvä mennä, oppiipahan sosiaalisiin suhteisiin nopeammin ja siihen, että on olemassa muukin maailma kuin äiti ja isi. :)

dsc07007

En ole ehkä se kaikista äidillisin ihminen, mutta uskon olevani hyvä äiti. Huolehdin, välitän ja pidän lähellä. Siksi kovasti yritän nyt kehittyä tässä kaikessa ja oppia olemaan kärsivällisempi. Jos työelämä on joskus ollut haasteellista, niin kyllä se on tämänkin. Erilailla vain.

Herääkö sulla tästä jotain ajatuksia? Omia kokemuksia jaettavaksi? 

14 thoughts on “Äiti tahtoo takaisin töihin

  1. Sama tilanne! Kaipasin nopeasti jo takaisin kouluun minulle supertärkeiden opintojen pariin, ja lapsi meni 1,4v ikäisenä päiväkotiin. Koen olevani parempi äiti ja vaimo, kun saan tehdä myös itselleni tärkeitä asioita. Opiskelu on minulle henkireikä, ihan oma juttu, ja onneksi mieheni on myös tosi sitoitunut opintoihini. Tämä mahdollistaa sen, että saan lukea iltaisin ja joskus viikonloppuisin tentteihin ilman omantunnontuskia. Jaksan olla lapsen kanssa paremmin illat ja täysin läsnä, kun ennen saatoin istua poissaolevana vieressä. Älä missään nimessä tunne huonoa omatuntoa! Lapsen etu on hyvinvoiva äiti (ja vanhempien hyvinvoiva parisuhde jos vanhemmat ovat yhdessä). Lapseni sopeutui todella hyvin päivähoitoon ja jää sinne mielellään, kiire jo ovelta leikkeihin. Tsemppiä sinulle vauvavuoteen ja muista aina tarkastella myös omia tarpeitasi ja toteuttaa niitä! ❤️

    Tykkää

    1. Kuulostaa niin tutuilta ajatuksilta! Juurikin tuo ”ihan oma juttu” sopii myös mun tuntemuksiin, eli on se joku jonka kanssa edetä ja joka vie johonkin ihan muihin ajatuksiin. Itsellä se on aina ollut työ ja huomaan, että nytkin sitä kaipaisin. Tää on tottakai uusi tilanne ja vie vähän aikaa tottua, että onkin yhtäkkiä ilman. Varmasti siihen kuitenkin tottuu ja voi palata pian entistä energisempänä tehopakkauksena töihin.. intoa ainakin riittää varmasti tulevaisuudessa! ;)

      Kiitos tsempeistä ja siitä, että kerroit sun tarinan. Pystyin samaistua <3

      Tykkää

  2. Olet varmasti hyvä äiti ja äidillinen ihminen! Äitiyttä ja äidillisyyttäkin on niiiiin monenlaista. Varmasti ihanaa aikaa, mutta myös kovin raskasta. Uusissa asioissa tuppaa olemaan aina kaksi puolta. Paljon voimia uuteen elämäntilanteeseen, muutokseen ja perheen uuteen jäseneen tutustumiseen. <3

    Tykkää

  3. Mä taas raaaakassstan olla kotona. 😁 tosin mulla on se hyvä tilanne, että lapsi on helppo. Alusta asti ollut selvä yörytmi jne. Lisäksi on kaksi ystävää sattunut saamaan lapset lähes samaan aikaan ja isoäiti joka kaipaa usein seuraa. Täällä siis pitää oikein pitää huoli, että viikkoon tulee edes yksi kotipäivä. 😃 Mullakin tosin alkoi tämä reissaaminen vasta kun vauva oli joku 5vkoa. 😊Vauva tosin joutuu päiväkotiin kun on vähän päälle vuoden, mutta eiköhän me molemmat sopeuduta. 🤗

    Tykkää

    1. Piti vielä lisätä, oon huomannut, että äitiys on jokatapauksessa rankka laji. Jokainen löytää omat tapansa olla hyvä äiti juuri omalleen. :)

      Mä esim päätin sairaalassa, että jos imetys ei suju, en edes yritä, koska olin jo raskaudesta niin puhki. No nyt se sitten aika hyvin sujuukin, kunhan kroppa kk päivät toipui. :D Mutta jos haluan yöllä nopeasti takaisin nukkumaan. Itsekkäästi annan pullosta korviketta. Uskon, että pirteä äiti on parempi myös vauvalle. :)

      Mä oon myöskin aika huoleton esim. lapsen pukemisessa. Käytän maalaisjärkeä, vaikka välillä kun näkee viiteen makuupussiin pakattuna vauvoja mietin, että onkohan mun vauva nyt varmasti lämpimissään pelkässä fleecehaalarissa. .. en jaksa silti stressata. Tyytyväiseltä tuo vaikuttaa.

      Jätin vauvan myös vasta 5viikkoisena yökylään.

      Keskustelupalstojen mukaan kaikki ylläoleva on s**tanasta.

      Niin ja vauva on vasta 3kk ja annoin eilen ekaa kertaa velliä, vaikka suositus on 4kk. Toiselle vaan ei tunnu enää maito riittävän kun kilojakin yli 7. :D

      Ja la ja su olen messuilla töissä!

      Kukin siis tyylillään on hyvä äiti. :)

      Tykkää

      1. Ohops, miten en huomannutkaan että sulla olikin toinen kommentti myös!

        Musta sulla on tosi terve tapa suhtautua äitiyteen ja ymmärrän nää sun kaikki ajatukset ihan täysin! Teet just oikein kun mietit myös omaa jaksamista, etkä vain sitä että tekisit kaiken lapsen ehdoilla. Parempia äitejä me ollaan, kun myös hoidetaan itseämme. Korvikkeessa ei siis oo mitään pahaa, musta fiksumpi vähän joustaa kun kiduttaa molempia :)

        Oot hyvä äiti Sirpa, super välittävä ja huolehtiva :) <3

        Tykkää

    2. Se on kyllä niin ihanaa, kun sulla on paljon menoja ja oot päässyt pois kotoa ”homehtumasta” :D Mulla varmaan sama edessä pian, heti kun tää vaan tosiaan vähän rauhoittuu ja oppii nukkumaan. Vaikka vähän varoteltiin, että toiselta lapset on pitkäänkin sellasia, että nukkuvat vaan minipätkiä ja syövät koko ajan :D Noh, sen näkee sitten. oon onneksi päässyt kävelyille kavereiden kanssa ja vieraita on käynyt täällä. :)

      Mulle se suurin ikävä on juurikin se työ, oon niin tottunut tosiaan tekemään paljon ja olemaan monessa mukana. Iso muutos siis olla nyt ”vain kotona” vaikka sitäkin kyllä tahdon. Vaatii totuttelua ja oon aivan varma, että pian oon jo tässä kaikessa vielä paremmin fiiliksin. Kyllä sinne töihin taas sitten ehtii myöhemminkin :)

      Tykkää

  4. Mulla ei ole lapsia, mutta mietin että toihan vasta äidillistä on: huolehtiminen, välittäminen ja lähellä pitäminen. <3

    Tykkää

  5. Oi kuulostaa tutulta! Minulla samanmoisia ajatuksia esikoisen synnyttyä. Pitkään syyllistin itseäni ajatuksista sekä tunteista. Opettelua oli paljon, tavallaan piti löytää se ”uusi minä” Äiti 😊 uuteen elämäntilanteeseen tottuminen vie aikaa. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Uskon että asiat loksahtelee kohdilleen ja hyvällä tiellä olet kun pohdit asioita ja tunnistat/tunnustat tunteesi 😊 Sinä olet ihan oikeutettu tunteisiin!
    Esikoisen syntymästä on kymmenen vuotta, aikamoinen tunnekoulu on käyty ja ”matka” vaan jatkuu. Lapset kasvattaa vanhempia 😊 Mukavia koti hetkiä teille ja armollisia ajatuksia!

    Tykkää

    1. Niinhän se on, uusi elämäntilanne vaatii totuttelua, eikä voi olettaa sen tapahtuvan hetkessä. Pitää antaa aikaa ja kuten säkin sanoit, tunteillakin on oikeus olla olemassa. Ne pitää osata käsitellä ja huomata, että tässä mennään koko ajan eteenpäin. Kyllä sinne töihin sitten taas ehtii myöhemminkin, varmasti totun tähän elämäntilanteeseen piankin.

      Ja kiitos Anu <3

      Tykkää

  6. En ole vielä äiti, mutta sitten kun se aika koittaa, niin luulenpa, että itselläni tulee olemaan aika samanlaiset aatokset :) Tai sitten itsestäni kuoriutuu joku supermutsi ja kodin hengetär, mistäs sen tietää :D

    Olen keskustellut tästä aiheesta oman äitini kanssa ja hän totesi, että kun oli ollut yli kolme vuotta kotona lapsia hoitaen (minä ja siskoni synnyimme peräkkäisinä vuosina), niin hän oli enemmän kuin valmis lähtemään takaisin töihin. Eikä tämä mun mielestä tee kenestäkään huonoa äitiä, välittävä ja läsnä voi olla vaikka kävisikin töissä :) Ja aika usein kuulee myös niitä kertomuksia, että lapsi oikein halusi päiväkotiin/hoitoon, koska siellä on niitä oman ikäisiä leikkikavereita (kuten itsekin sanoit niistä sosiaalisista suhteista) ;)

    Yleensä ottaen musta tuntuu, että meillä suomalaisilla naisilla on korkea työmoraali ja kun me kerran on sieltä kyökin takaa pois päästy, niin ei me sinne enää palata :D Okei, vitsi vitsinä! Mutta tarkoitan siis sitä, että oma äitini sekä mummoni ovat molemmat tehneet pitkät työurat, mutta samalla kasvattaneet ja hoitaneet perheen ja lapset. Tarkoitukseni ei ole kritisoida kotiäitejä/isiä, mutta luulen, että itselleni se ei tule sopimaan – vaikka aikahan sen näyttää :)

    Huh, tulipas nyt sanottavaa! :D

    Tykkää

    1. Heheh, ei sitä tosiaan voi koskaan tietää! Mulle tuli koko äitiys ihan jotenkin yllätyksenä, siis se, että yhtäkkiä tahdon edes äidiksi ja että musta olisi siihen. Kaikkea sitä itsestään tässä iän aikana oppii ;) En myöskään näe itseäni vain kotiäitinä, mutta kuten jo sanottu, ei voi koskaan sanoa ei koskaan. Mieli muuttuu joskus niin nopeasti, että itekään ei oikein pysy perässä… :D

      Ei se tosiaan tee huonoa äitiä, vaikka haluaisikin myös muita asioita elämältä kun vain kotiäitiyden, sama homma siihen suuntaan, jos joku haluaakin olla vain kotona. Jokainen valinta meidän oma ja itse siihen pitää vain osata suhtautua oikein ja hyväksyä omat valinnat :)

      Kiitos hyvästä kommentista Anniina :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s