Henkireikä

img_1143 dsc07072img_1161img_1140

Jos joku olisi mulle muutama vuosi sitten sanonut, että tulen 28 vuotiaana olemaan äiti ja että rakastan kaikista eniten pitkiä kävelylenkkejä, olisin luultavasti ryystänyt kahvini väärään kurkkuun. Huoh, kuka muka jaksaa kävellä, juosten pääsee nopeammin ja näkee enemmän. Niin ja jos se sama tyyppi olisi myös läväyttänyt päin naamaa faktan, että en muuten juo edes sitä kahvia enää, olisi koko kuppi pudonnut kädestä samassa rytäkässä. Ihan pieni järkytys, ehkä myös muutama vastaväite siihen perään. Ei, eikai elämä niin nopsaan muutu?

No, muuttuu se. Selän huono kuntohan silloin aluksi mut opetti rakastamaan kävelylenkkejä ja nyt kun on vaavi jonka kanssa kävellä, on siitä tullut vieläkin rakkaampi harrastus. Ikävöin kyllä juoksuakin todella paljon, mutta ehkä jopa enemmän juuri nyt nautin pelkästä reippaasta kävelystä. Päivittäin tuleekin tepasteltua noin kympin lenkki yhdessä tai kahdessa pätkässä. Usein käyn lapsen kanssa päivisin yksin, iltaisin mennään yhdessä koko porukka. Ja jos rehellisiä ollaan, niin ilman niitä lenkkejä olisin aivan lopussa. Luultavasti makaisin sängyssä kyynelehtien ja turhautuneena juttelemaan vain itseni kanssa. Tulee oltua niin paljon yksin kotosalla lapsen kanssa, että ne lenkit on mulle todellinen henkireikä. Seinät ei kaadu päälle, kun saa olla ulkona mahdollisimman paljon ja haukkoa syvään raikasta ilmaa.

Jos ei meillä olisi näin upeita syysisilmoja ja niin paljon valoa päivissä, en luultavasti voisi kirjoittaa tätä koko tekstiä. Juuri tänään sanoin Villelle, että oispa ikävää, jos sataisi todella paljon, koska me tuskin käytäisiin yhtään niin paljon ulkona. Joo, oon tehty sokerista. Tosin enpä tiedä, tulisiko sitä mentyä sitten väkisin ulos, jos joka päivä sataisi vettä? Muuttuisiko mun asenne, jos tilanne olisi pakottava, vai jäisinkö vain sisälle märehtimään? Onneksi meillä on aina kauniit syksyt, joihin voi luottaa. Ulkona on kauniit värit ja aurinkokin paistaa paljon. Mitä parhainta aikaa kävellä ulkona ja hoitaa sekä mieltä, että kehoa kuntoon. :)

Pidätkö sinä kävelylenkeistä vai tuntuvatko ne liian tylsiltä? Entä juoksu, nappaako se? 

13 thoughts on “Henkireikä

  1. Heippa,
    On mun eka kommentti, vaikka oonkin lukenut sun blogia jo pitkään. :)
    Itse lenkkeilen koiran kanssa, lähes poikkeuksetta kävellen. Tykkään! Myös sadesäissä on ne hyvät puolet (koirahan on lenkkeilytettävä, satoi tai paistoi), ja loppujen lopuksi paljon on kiinni sopivasta vaatetuksesta. :) Suosittelen kyllä menemään sateellakin, erityisesti, jos lenkkeily tuntuu sulle tärkeältä henkireiältä! Voi olla, että sitä tulee sittenkin innostuttua kävelemään suunniteltua enemmän, kun vaan pääsee sinne ulos ja toteaa, ettei se niin kamalaa olekaan. :) Nyt on kyllä ollut tosi mahtavat syyssäät, joten entistä ihanampaa ulkoilla!
    Tsemppiä kovasti sulle, kirjoitat tosi ihania juttuja ja hyviä pohdintoja tärkeistä aiheista! Vaikutat tosi hienolta tyypiltä. :) Elät elämänvaihetta, josta itsekin haaveilen, joten on todella mielenkiintoista lukea ajatuksiasi siitä (ja kaikesta muustakin).

    Tykkää

    1. Moi Tiina, kiva kun kommentoit! :) Ja iso kiitos palautteesta, tuli todella hyvä mieli sun sanoistasi. Ihania kehuja <3 Toivon, ettei sulle jäisi tämänlainen elämäntilanne vain haaveeksi, vaan saisit itsekin sitä pian elää :)

      Mitä tulee sateeseen, niin oon vähän vaikea sen sateen suhteen. Aina vihannut sadetta, en vain jotenkin saa itseäni ulos millään silloin ja tulee huono mieli ulkona kun on märkää :D Ehkä mä tässäkin vielä joskus yllätän itseni ja muutun.. ehkä :D

      Tykkää

  2. Haha, voin jotenkin niin samaistua! Mullekin on käynyt tässä lyhyen ajan sisällä aika monta tuollaista ”siis jos joku olis mulle vuosi sitten sanonut, että…” -tilannetta. :D Vaikkakin eri aiheissa, mutta kuitenkin. Silloin sitä jotenkin tajuaakin sen miten paljon elämä muuttuu, vaikka aina ei lähietäisyydeltä katsoessa tuntuiskaan siltä. :) Kävely on ihan mukavaa kyllä, mutta etenkin silloin kun on paljon puhdasta luontoa ympärillä. Pitäisi vaan entistä useammin lähteä pienelle kävelylenkille!

    Tykkää

    1. Haha, ihmeen paljon niitä asioita tapahtuu, joihin ei millään itse aluksi usko tai ei osaa edes kuvitella ja siinä sitä sitten myöhemmin ollaan ihan uudessa tilanteessa. Kummasti sitä yllättää itsensäkin aika usein ;)

      Tykkää

  3. Voi kyllä! Vaunulenkit! <3 mut kaipaan kyllä myös Juoksua tosi tosi paljon! :D… Vaunulenkillekään en ehdi ihan niin usein kun haluaisin kun kolmevuotias isoveli ei jaksa kävellä pitkästi mutta ulkona ollaan monta tuntia päivässä :)

    Tykkää

    1. Juoksua kaivataan täälläkin, mutta sen tahdon tehdä sitten omalla ajalla. Sitten kun siihen taas pystyy, niin silloin jätän mielellään vaavin isin kanssa kotiin. En tiedä onko sulla sama ajatus, vai oottekos te käyneet esikoisen kanssa juoksulenkeillä? :)

      Tykkää

      1. Mä kävin paljon juoksurattailla esikoisen kanssa lyhyitä lenkkejä hänen ollessa alle yksivuotias ja pidempien aikana hän jäi isin kanssa kotiin :) nyt tuun varmaan aluksi juoksemaan vaunujen kanssa jos nälkä yllättää vauvan mut hänen kasvaessa saa sit lapset isiaikaa kun mun lenkit taas pitenee :)

        Tykkää

  4. Vuosi sitten kun Felix oli muutaman kuukauden ikäinen opin myös NIIN tykkäämään kävelylenkeistä. Meillä se vaan oli välillä vähän jännää kun F ei alkuun millään meinannut viihtyä vaunuissa! Äippälomalla on ihana touhuta sateessa. Kunnon ulkokamppeet päälle ja sitten voi hyvillä mielin nauttia päiväsaunasta kun on reippaillut ensin. 😄👌🏼

    Tykkää

    1. Sama homma on täälläkin vielä, että aina saa jännittää nukkuuko Allu siellä vaunuissa vai tullaanko pikana takaisin kotiin. Pitää varmaan hommata piakkoin kantoreppu, niin pystyy hyssytellä sylissä, jos ei suostu matkalla vaunussa nukkumaan. Ei jää lenkki ihan kesken :)

      Hih, päiväsaunat on kyllä lenkin päälle parasta <3 Mulla on vaan sateen kanssa vähän isompiakin ongelmia, en voi sietää sitä että kasvot kastuu ja on ihan märkää..I know, oon tosi vaikea tämän asian kanssa, oikee pahuksen neiti :D Noh.. ehkä joskus vielä opin tavoille ;)

      Tykkää

  5. Heippa! Olen aina tykännyt kävelylenkeistä mutta vaunulenkit tosiaan on parasta! Ja varsinkin kun nyt on ollut noin upeita ilmoja :) Itsekin pyrin päivittäin vaunuilemaan ja on se vaan niin ihanaa. Juoksu on toki myös kivaa ja välillä menenkin vaunujen kanssa juosten, sekin on mukavaa puuhaa. Ja nyt olen innostunut lenkkeilemään pitkin metsäpolkuja niin että vauva on kantorepussa. Täällä ainakin siis harrastetaan lenkkeilyä monessa muodossa ja ymmärrän hyvin miksi sinäkin niin kovasti niistä tykkäät :)

    Tykkää

    1. Meillä on myös kantoreppu hankinnassa, jospa sen kanssa tämä kaveri vähän rauhoittuisi pidemmäksi aikaa. Viihtyy niin hyvin sylissä :) Meillä on muutama päivä ollut vähän levoton meininki ja lenkkeilyt on olleet vähissä (ei rauhoitu vaunuihin millään) mutta ehkäpä se tästä pian. Alkaa jo ola ikävä vaunulenkkejä kun pari päivää on ollut taukoa! :)

      Tykkää

  6. Kävely on kivaa! Olen huomannut, että kaikki jotka jaksavat juosta, eivät pidä kävelylenkkejä minään. 😃 Mulla alkoi reilu vuosi sitten samat vaunulenkit. Onnekseni poika on aina viihtynyt vaunuissa, huh. Joitakin kuukausia kävin vaunulenkeillä yksin. Alkoi vähän maistua puulta ja aloin kaivata seuraa. Sitten päivät alkoivat lyhentyä ja vuorokausirytmimmekin meni niin ihmeelliseksi, että tuli oltua liikaa sisällä. Alkoi vähän ahdistaa. Siitä jonkun ajan päästä tutustuin pariinkin äitiin, reilu kolmekymppisiä esikoisten äitejä, kuten minäkin. Siitä se sitten lähti, mielikin piristyi huomattavasti. Varsinkin toisen äidin kanssa on kävelty paljon. Syksyllä, talvella, keväällä, kesällä. En ole varmaan ikinä ulkoillut näin paljon! Meillä on täällä sekä meri että metsä, on ollut aivan ihanaa liikkua kun puitteet ovat niin upeat. Meitä oli lopulta neljä mammaa ja varsinkin alkukesästä käveltiin ja välillä piipahdettiin ulkokahvioissa (petollista… :D). Nyt lapset ovat taaperoita ja heidän kanssaan täytyy tehdä muutakin kuin kävellä. Itse olen viihtynyt ihan hyvin leikkipuistoissa – katsotaan olenko samaa mieltä kun tulee loskakelit ja kylmät ilmat…

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s