Kahdeksan päivää synnytyksestä

Jo kahdeksan täyttä päivää kulunut synnytyksestä, jo yhtä paljon päiviä siitä kun sain pienen ihanan poikamme syliini. Niin, jos joku ihmetteli että mikäs pitkä hiljainen hetki täällä blogissa on meneillään, niin sepä se oli. Synnyttämään lähtö, sairaalassa olo ja lopulta kotiinpaluu. Täällä ollaan taas, yhden lisähengen voimin ja ihan uusissa kuvioissa. Huomioni on täysin viety, joten aikaa kirjoittamiselle ollut todella vähän. Käsillä on jatkuvasti pieni huomiota vaativa mies, joka on syönyt ensimmäisestä yöstä saakka lähes koko ajan ja lopun aikaa häntä ei malta päästää sylistä. Nyt kun tilanne alkaa vähän rauhoittua, ehtii tulla tännekin kertomaan kuulumisia. :)

Synnyttämään lähdettiin tosiaan viime viikon maanantaina ja poika syntyi vasta keskiviikko iltana. Supistuksia oli säännöllisesti useamman päivän ja lopulta 64 tunnin pusertamisen jälkeen päädyttiin leikkaukseen. Oli pakko. Katsotaan kirjoitanko myöhemmin lisää synnytyksestä, se oli kokemuksena mulle todella rankka ja pitää vielä vähän sulatella tapahtumia. Onneksi lopputuloksena kaikkeen oli meidän poikamme syntymä ja se, kun sain vihdoin hänet pitkän odotuksen jälkeen syliini. Se hetki pyyhki mielestä sekunneissa kaikki kivut ja huolet. Oli vain niin hullun onnellinen ja etuoikeutettu olo. <3

dsc06905

Viime viikko menikin siis lähes kokonaan sairaalassa ja vaikka paranin sektiosta hurjaa vauhtia, ja päästiin ns. ”ajoissa kotiin”, vei se kaikki todella paljon voimia. En ollut heti valmis hoitamaan 100 prosenttisesti Allua ja koska pelkkä asennon vaihtaminen sängyssä oli vaikeaa, piti Villen hoitaa suurin osa pikkuisen huomioinnista. Mulla oli hommana alkuun vain imettäminen ja haliminen. Nyt kotona oonkin jo pystynyt elämään lähes normaalisti, mitä nyt pitää varoa leikkaushaavaa ja olla varovainen nopeissa liikkeissä. Pystyssä ei voi vielä olla kauaa, lääkkeiden takia olo on välillä todella hatara. Puhumattakaan siitä, että vuorokaudessa tulee nukuttua aivan liian vähän ja siksi on ihan hyvä ottaa rennosti. Tainnut periä meidän poika unenlahjat äidiltään… täällä ei nimittäin öisin nukuta :D

Sairaalassa saatiin olla perhehuoneessa, mikä oli meidän tilanteessa tietty ihan huippua. Ville hoiti pikkuista kuin pro, aloin jopa epäillä, että sillä on varmaan jossain valmiina lapsikatras, kun se osasi hommat jo niin hyvin valmiiksi ;)

dsc06871

Fyysisesti kokemus oli rankka, mutta myös psyykkisesti. Hormonit taisivat heittää kuuhun ja takaisin, siksi myös mieli on ollut välillä aivan sekaisin. Itken onnea joka päivä, mutta on ollut myös hetkiä joina olen kokenut itseni maailman huonoimmaksi äidiksi. Kun ei pysty hoitamaan omaa lastaan täysin voimin, tuntuu se tottakai pahalta. Oon myös kokenut syyllisyyttä siitä, etten pystynyt ns. oikeaan synnytykseen. Keisarinleikkausta olisin halunnut välttää viimeiseen asti ja niin tehtiinkin, mutta molempien terveyden kannalta piti tehdä toinen ratkaisu. Onneksi nyt alan jo ymmärtämään tapahtumia paremmin ja en enää koe huonoa mieltä siitä kaikesta. Jokainen asia kaipaa selvästi vain työstämistä, ehkä tämäkin asia pian jää mielestä ja voi keskittyä kaikkeen tulevaan. :)

Niin ja onhan niillä hormoneillakin osansa asiaan. Ilmeisesti jokainen juuri synnyttänyt kokee pienen myllerryksen mielessään?img_0951

Poika oli syntyessään 3980 grammaa ja pituutta oli 55 senttiä. Laitoksella mitattiin 54 senttiä, mutta kotona tehtiin tarkistusmittaus ja sepä olikin enemmän, kuten vähän arvelin. Hoikka poika siis ja perinyt isältään huiman pituuden jo syntyessään. Jalatkin on niin isot, että ei mene montaa vuotta kun saa lainata isin kenkiä, hih. Kasvoiltaan hän on ihan isänsä näköinen, runsas hiuskuontalo taisi tulla äidiltä, samoin silmät. Oli siellä myös yksi hammas suussa syntyessä (tulee meidän suvusta), mutta se putosi pois melko pian.

Jännittävää seurata mihin poika kehittyy jatkossa. Komea hän on jo nyt, veikkaan, että aikamoinen hurmuripoika sieltä on kehittymässä. Varokaas vaan naapurin tytöt! ;)

img_0894

Meillä vietetään kotosalla tällä hetkellä todella todella rauhaisaa arkea, välillä käy tuttuja ihailemassa uutta tulokasta, mutta pääosin hengaillaan kotona kaksin. Katsellaan Netflixiä ja lepäillään vauvan kanssa. Ulkoilla ei vielä lapsen kanssa juurikaan voi, mitä nyt kaupassa on käyty ja autolla jossain pikaisesti. Ville pitää isyyslomaa pari viikkoa ja no, mulla äippäloma jatkuukin pitkään myös sen jälkeen. Kaikki tuntuu juuri nyt todella ihanalta ja jopa helpolta, juuri oikeanlaiselta tähän elämäntilanteeseen. En voisi kuvitella olevani missään muualla juuri nyt, enkä voisi olla onnellisempi. Kaikki tuntuu täydelliseltä. <3

Paljon terveisiä täältä meidän vauvakuplasta, yritän kirjoitella jatkossa kuulumisia mutta niitä tulee varmasti paljon harvemmin kuin ennen. Yhdellä kädellä kirjoittaminen on hieman työlästä, samoin se, että katse on jatkuvasti meidän pienessä nappisilmässä. ;)

Ihanaa viikonloppua! <3

 

34 thoughts on “Kahdeksan päivää synnytyksestä

  1. Ihanaa lukea teidän kuulumisia! ♡ Mulla oli myös rankka synnytys ja se vaatii kyllä oman aikansa käsitellä. Mutta pääasia, että kaikki nyt hyvin ja te molemmat olette niin terveitä, kun voitte olla sen ponnistuksen jälkeen! ♡ Tuo perhehuone näyttää hämmentävän tutulta muuten! 😄 Kaikkea hyvää sinne vauvakuplaan ja kivaa viikonloppua!

    Tykkää

    1. Pääasia tottakai että kaikki on hyvin, muut asiat kyllä mielessä sitten suttaantuu kun niitä käy läpi. Terveys edellä <3 :)

      Sulle myös terkkuja täältä meidän vauvakuplasta, nyt on meilläkin oma söpöläinen eikä tarvitse vain ihastella teidän vauva-arkea ;) hih <3

      Tykkää

  2. Onnea paljon teille ja sukella rauhassa vauvakuplaan :) Niin nopeasti ohi ja niin ainutlaatuista kaikkine myllerryksineen.

    Tykkää

  3. Satamiljoonaa halia täältä! Kiva, että kirjoitit myös niistä huonommista fiiliksistäkin, joita väistämättä varmasti jokainen vastasyntyneen äiti kokee. Oot varmasti paras äiti Allulle ja Villen kanssa ootte paras mahdollinen tiimi. <3 Onnea vielä! :)

    Tykkää

  4. Ensinnäkin suuren suuret onnittelut tuoreille vanhemmille 💖 Muistan niin tuon tunteen, etten ”synnyttänyt” esikoistamme, kun hän tuli maailmaan kiireellisellä sektiolla. Ja nyt haluan sanoa sinulle, että sinä todella olet synnyttänyt lapsesi, ei kukaan muu! Sillä ei ole merkitystä miten hän tänne tuli. Tsemppiä kovasti vauva-arkeen. Se on ihanaa ja välillä raskastakin ja niin ikimuistoista aikaa😊 Tästä tulikin ensimmäinen kommenttini ikinä blogimaailmaan. Olen seurannut blogiasi noin vuoden ja positiivisuutesi ja rehellisyytesi teksteissäsi saa minut aina odottamaan uutta kirjoitustasi.

    Tykkää

    1. Kiitos <3 Ajattelen itsekin jo, että kyllä se oli ihan samalla tapaa synnytys kun mikä muu tahansa tapa. Olin vain niin pettynyt, kun yritti niiiiin pitkään sitä luonnollisempaa tapaa ja sitten pitikin ottaa uusi suunta ja jättää vaikein työ leikkaavalle lääkärille. Mutta, tärkeintä tietty että kumpikin ollaan terveitä ja meillä on nyt kaikki hyvin. Mitäpä väliä miten lapsi pääsi maailmaan, kun kuitenkin pääsi. <3

      Mikä kunnia saada kommentti sinulta, kiitos! :) Ihania sanoja, arvostan todella. Piristit mun sunnuntaista aamuani. Ihanaa viikkoa <3

      Tykkää

  5. Paljon onnea Marissa upeasta suorituksesta! Aivan huikean pitkään oot jaksanut sinnitellä sairaalassa ennenkuin sektioon jouduit ja voit olla vaan ylpeä itsestäsi. 10cm tapahtui puolessa tunnissa ja kipu oli aivan kammottavaa.. Aikamoinen kokemus sekin oli :) nauttikaa toisistanne ja pikaista toipumista sulle! 😊

    Tykkää

    1. Mun kommentista näköjään hävisi puolet johonkin :D no siis piti olla että mulla oli ihan päinvastainen kokemus kuin sulla. 4cm->10cm tapahtui puolessa tunnissa ja kipu oli aivan kammottavaa.. Oot varmasti ollut tosi väsynyt tuon urakan jälkeen!

      Tykkää

    2. Apua, voin hyvin kuvitella Krista, että ne kivut ovat olleet jotain ihan kamalaa! Mutta eikö ookkin erikoista, että niin niistäkin vain selviää? Jotenkin meidän kehot vaan sopeutuu, saadaan supervoimia ihan huomaamatta. Ja vaikka musta tuntui synnytyksessä monesti, että ”ei enää koskaan tätä kipua” niin… Kyllä mä sen tekisin uusiksi. Niin hienoa se lopulta oli <3 :)

      Nyt ollaan hei molemmat saatu lapsemme maailmaan, miten ihanaa. Voi meitä onnekkaita <3 :)

      Tykkää

  6. Paljon onnea!! Ihanaa vauvakupla aikaa teille 💕 nautiskelkaa. Negatiiviset fiilikset kuuluu asiaan. Itseäni ne hämmensi kovasti, mutta 2kk maissa ne alkoivat hälvetä. Kiva että kirjoitat myös siitä että niitä on!

    Tykkää

    1. Kiitos Aurora! Yritin kovasti kirjoittaa juuri niin kuin ajattelin, mutta toki piti hetki saada sulatella ajatuksia. Onneksi nyt on jo todella positiivinen mieli, kaikki ikävä on sulanut nopeasti mielestä pois. <3 :)

      Tykkää

  7. Mieli tasoittuu varmasti. Mä olin niin rikki raskaudesta ja pitkästä synnytyksestä, että meni pari viikkoa, että rakkaus syntyi kunnolla. Aluksi jopa tuli fiiliksiä, että ”mitä mä oon tehnyt????”. :D Onneksi tiesin, että sekin on normaalia. Nyt synnytystäkin miettii jo erilailla, tovi meni, että se ei enää kummitellut eikä ollut paha mieli siitä, että aluksi oli niin heikko vauvaa hoitamaan. Suosittelen Manducan rintareppua, se on ihana! Yritän itse huomenna, miten imetys sujuu liinassa! Aamoskin kun imis ja imis ja en voi siksi imettää kuin kotona. :D Pitää siis monta tuntia tissiä myös ns tuttina. :D liinassa vois tarjota tissä ulkonakin, vaikka korviketta paljon tarvitseekin. Onnea vielä. <3

    Tykkää

    1. Voin hyvin kuvitella nuo fiilikset, moni on sanonut ihan samaa! Mieli ei kai pysy perässä niin nopeissa tapahtumissa ja hormonimyrskykin on hirvittävän vahva. Onneksi taisin itse selvitä todella helpolla, koska meni vain pari päivää ja oma mieli on ihan selkeä. :) Vahvoja me kaikki naiset ollaan, kun selvitään näistä myrskyistä.. Ei oo helppoa varmasti kellään, jokaisen kokemus on niin erilianen ja voi tuoda niin uusia ajatuksia ja vahvoja tunteita <3

      Kiitos vinkistä! Me ollaan kantoliinaa nyt testailtu ja se on ainakin ihan huippua. Repuista manducaa on kehuttu paljon, täytyy käydä niitä jossain vaiheessa katselemassa :) Terkkuja Aamokselle meidän pieneltä prinssiltä täältä, ihanaa sunnuntain viettoa <3

      Tykkää

  8. Onnea pienestä nyytistä! <3 Monenlaiset tunteet kuuluu vanhemmuuteen. Keskittykää vain rauhassa vauvaan, tuo vaihe menee ohi todella nopeasti. Ihana miten isäkin osallistuu noin upeasti vauvan hoitoon. PS. Jos et ole jo liittynyt, niin käy liittymässä FB:n Imetyksen tuki ry ryhmään, sieltä saa paljon vinkkejä ja tukeakin tarvittaessa.

    Tykkää

  9. Voi onnea ihanaa!!! <3 Mä en malta odottaa, että itsellä tulee tuo hetki eteen. Tällä hetkellä (rv 25) on juurikin se olo, että tulkoon lapsi miten vain maailmaan, pääasia, että molemmat voi hyvin. Tänään viimeksi sain itkupuuskan tajutessani, että pitää vielä odottaa n. 3,5 kk näiden kipujen kanssa. Jouduttiin lähtemään kummitytön 1v synttäreiltä etukäteen menemään, kun ajattelin mahani repeävän kivuista. Joten hetki on vielä odotettavaa tuohon vauvakuplaan pääsemiseen… Olen niin onnellinen, että te pääsitte hyvin maaliin :)

    Tykkää

    1. Kiitos Susan <3 On kyllä niin ikävää, että joudut kärsiä kovista kivuista ja vielä pitäisi odotella niin pitkään. Koska vaikka sitä kuinka ajattelisi, että "kyllä nämä kivut kestää, jotain ihanaa on tulossa" niin rankkaa se on. Todella rankkaa. Pidän sulle kovasti täällä peukkuja, että saat kaikki mahdolliset voimat käyttöön ja synnytys olisi sun kohdalla helppo ja nopea! Oonkin nauranut omalla kohdalla, että mun raskausaika oli vaan varmasti liiankin helppo, niin piti sitten saada lopuksi huipennus, eli vähän vaikeampikin synnytys. ;)

      Paljon siis lämpöä ja voimia sinne odotteluun, muista levätä paljon ja syödä hyvin. Pian oot sinäkin maalissa <3

      Tykkää

  10. Hei pyysit kertomaan, kun siskoni on synnyttänyt. Viime viikon perjantaina menivät osastolle ja tämän viikon maanantaina pieni poika syntyi maailmaan :). Vielä pitäisi pari viikkoa malttaa odottaa, että tämä täti pääsee sylkyttelemään. Ei voi vaan ymmärtää, että nyt hän on täällä. Kuvia ja videoita tulee päivittäin ja pienellä perheellä on mennyt hyvin kotona.

    Ymmärrän hyvin, että jokapäiväinen postaustahti vähenee. Älä ota paineita, vaan nauti vauva-arjesta. :))

    Tykkää

    1. Oi, ihanaa kuulla!! Onneksi olkoon tädille :) Pian oot kuule itsekin ihan vauvakuumeessa, kun saat pienokaisen sieltä syliin :D ne omat läheisets vaan on niin kauhean ihania ja herättää niin paljon onnellisuuden tunteita. <3

      Paljon onnea sun siskollesi myös!

      Tykkää

  11. Paljon onnea sinne vauvakuplaan! :)

    Niin se vaan on, että jokaisella erilainen synnytys eikä sitä ennalta tiedä miten kaikki tulee menemään. Pääasia että kaikki on nyt hyvin! Mieli työstää asioita kokoajan, ja tosiaan nopeasti se kipu ja muu inhottava unohtuu kun pieni tuhisee vieressä. :)

    Täällä tuhisijana on 6vkoinen tyttö <3 joka myös tuli vähän vaikeamman kautta maailmaan… 20h säännöllisiä supistuksia, 9h sairaalassa,tunnin ponnistusvaihe. Sykkeiden lasku, imukuppisynnytys, neidin hengitysvaikeudet ja infektio, suoraan keskolaan teholle.. Itsellä istukan vaikea ulostulo, 1,5l verta. siinä tiivistetty versio. Se oli kamalaa! Mutta kaiken sen arvoista <3 jo nyt sanon että en sano ei ikinä uusiksi, mutta ei ihan heti ;) puhuminen helpottaa !

    Nauttikaa vauvakuplasta ja ihanasta uudesta arjesta! :)

    Tykkää

    1. No näinpä se juuri on, että onneksi jokainen on ihan erilainen kokemus! Se myös kannustaa siihen, että vaikka synnytys olisi vaikea, moni varmasti uskaltaa sen tehdä uusiksi koska tietää, että nyt kaikki voi mennä helpommin. ainakin voi uskoa siihen.

      Sullapa tosiaan olikin kamala kokemus! Onneksi sekin aika, mikä me ollaan siellä kivuissa vietetty, on lopulta tosi lyhyt hetki. Sitä tuntee, että maailma kaatuu siihen paikkaan, mutta nyt kun ollaan päästy siitä yli, on kaikki taas jo paremmin kuin ennen. Lapsi sylissä on hyvä hymyillä <3

      Teille myös ihanaa vauvakuplaa sinne, nauti pikkuisesta kaikin siemauksin! <3

      Tykkää

  12. Paljon paljon onnea koko perheelle pienestä prinssistä! <3 Ihanaa, että olette vihdoin saaneet hänet syliinne ja pääsette ihastelemaan häntä! <3 :)

    Tykkää

  13. Paljon onnea koko perheelle<3 Ja voimia leikkauksesta toipumiseen. Meillä on edelleen tuo sama juttu että vauva on vieläkin 2,5 kuisena kiinni mussa. Yksin ei viihdytä yhtään. Itse hankin kantoliinan ja Tulan kantorepun ja voin suositella kumpaakin. Vauva saa olla lähellä ja äiti pääsee välillä vaikka ruoanlaittoon :) Ja tuo on tosiaan tuttu tunne että ei malta pitää silmiään erossa pienokaisesta. Nauttikaa nyt pienestä ihmeestä!

    Tykkää

    1. Kiitos Mia <3 Nyt ollaan molemmat sitten pikkuisen äitejä, ei tässä kauaa mennyt ;)

      Kantoliina on nyt meilläkin käytössä, reppu hankitaan varmasti myös myöhemmin. Manducaa ja Tulaa on kehuttu eniten, onko Tulassa ollut jotain negatiivista vai täysi kympin reppu? :)

      Tykkää

      1. Heippa!

        Itse olen ainakin ollut hyvin tyytyväinen Tulaan. Toki vauvatuen kanssa reppu tuntui ekalla kerralla hieman vaikealta laittaa mutta pian sen oppi. Jaksoin selkävaivaisena kävellä 6 kilometrin lenkinkin vauva Tulassa joten tosiaan olen tyytyväinen. Vauvan laitto reppuun helpottuu entisestään kun pärjää ilman vauvatukea. Manducassa on vauvatuki valmiina mutta olen kuullut että repun laittaminen vaatii opettelua aikalailla. Mutta varmasti kaikilla on omat mieltymyksensä kantovälineisiin :)

        Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s