Onnellinen parisuhde lihottaa?

Lihottaako onnellinen parisuhde, vai tapahtuuko niin myös onnettomassakin suhteessa? Onko tämä oikeastaan ihan turha vertaus ja on aina ihmisistä kiinni, että miten sitä lihoo ja miten syö?

Ajatus tästä tuli mulla eilen mieleen, kun istuttiin leffateatterissa ja molemmat syötiin tyytyväisenä omia eväitämme. Villellä oli sylissä kasa tikkareita, mulla oma pussukkani irtokarkkeja. Me ollaan molemmat taipuvaisia herkutteluun ja kuten teillekin oon varmasti kertonut, on tämä parisuhde tuonut mulle todella paljon rentoutta syömisiin. Taistelin yksin kehoani vastaan yli vuosikymmenen, mutta kun aloin tervehtyä ja tapasin Villen, tapahtui kaikki paljon helpommin. Aloin syödä monipuolisemmin ja myös samalla epäterveellisemmin. Välittämättä ja mittaamatta. Syyttelemättä ja sorkkimatta peilikuvassa näkyvää muutosta.

Sain blogiini kommentin, jossa mainittiin, että on ollut kivempi lukea juttujani, kun en enää ole niin tarkka ruokaluistani. Ah, kiitos ja kumarrus näistä sanoista! Tiedostan tämän faktan todella vahvasti itsekin ja viimeiset pari vuotta on olleet mulle parhaita vuosia koskaan. Olen tuntenut itseni vahvaksi, reippaaksi ja todella todella terveeksi. Enää enää välitä kiloista, välitän vain olostani. Ja tottakai siihen välittämiseen tulee aina kuulumaan terveellinen ruokavalio ja liikunta, mutta hieman eri merkityksessä kuin ennen. Se kaikki tulee muun elämän ehdoilla. Niin, että muut elämä ei rajoitu ja tunnen samalla myös eläväni. En noudattavani sääntökirjaa.

DSC05156Mutta niin, oletteko te huomanneet, että parisuhde lihottaisi helposti? Monesti nimittäin sanotaan, että pariskunnat lihovat, kun seurustelu alkaa. Joskus paljonkin. No, meille on käynyt samoin, tai siis ainakin mulle. En nyt puhu raskauden tuomista 14 kilosta (hah, kuulostaapa ihanalta luvulta!) vaan ihan muusta. Alussa me jo nimittäin opittiin siihen, että yhdessä on kiva kokkailla hyvää ruokaa ja istua telkun ääressä syömässä herkkuja. Toisen vieressä oli hyvä olla, on edelleen, ja siksi rentoilu on helppoa ja vie helposti mukanaan. Aktiivisuus helposti unohtuu ja jäljelle jää vain yhteinen harrastus: ruoka ja herkuttelu.

Toisaalta, vaikka olen huomannut että onnellinen yhdessäolo voi helposti lihottaa, voi se myös aiheuttaa päinvastaisen reaktion. Onnellinen parisuhde voi myös laihduttaa. Me ainakin ollaan tosi intoutuneita treenaamaan yhdessä, ollaan aina oltu, joten oikeastaan luulen, että ainakaan meidän kohdalla tämä mun aiempi väite ei pidä paikkansa. Villekin on himmaillut huomattavasti enemmän nyt kun mulla ei liikunta kuulu kuvioihin samoin kuten ennen, mutta pian se kaikki muuttuu ihan varmasti. Tuleva syksy ja talvi tulee viemään meitä taas takaisin sihen kuntoon jossa ollaan aikaisemmin oltu. Yhdessä se kaikki on vaan kivempaa ja helpompaa, motivaatio on korkeampi kun toinen lähtee aamulla juoksuun mukaan, eikä aina tarvitse tsempata yksin :)

IMG_8747IMG_8065DSC02263IMG_0248DSC03222IMG_1790Tämä oli oikeastaan vain tällaista ihan turhaa pohdintaa, joka nousi mieleen, kun tajusin että syksyllä alkaa kuntokuuri. En niinkään pelkää, etten saisi näitä kaikkia kiloja pudotettua, mutta pelkään että en saa itseäni tarpeeksi liikkelle ja jämähdän kotiin. Nyt kun katselin kuvia koneelta ja meidän yhteistä matkaa ulkomailla, tajusin että aika kadottaa aina osan muistoista. Olin unohtanut, miten aktiivisia me ennen oltiin. Olin ihan unohtanut millaisia ihmisiä me pohjimmiltaan ollaan. Oon niin tottunut tähän ”laiskaan” raskausarkeen, että kuvittelin meidän olevan ihan sohvaperunoita. Hehe, ei se taida ihan niinkään olla.

Vaikka ollaan ennen oltu aktiivisia, on nyt muistettava, että arki tulee muuttumaan syksyllä todella paljon. Tahdonkin, että me muistetaan myös pitää omasta kunnostamme jatkossa huolta ja otetaan molemmat oma aikamme. Yritetään syödä hyvin, nukkua kunnolla ja treenata kun keho taas siihen antaa aikaa. Keveämpi keho liikkuu helpommin ja tiedän, että olen energisempi kun pääsen kunnolla vauhtiin. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että meille ei saa kantaa kotiin liikaa herkkuja ja vaikka kuinka kiva olisikin yhdessä istua kotona syömässä karkkia ja jäätelöä, niin sitä pitää vähän vähentää. On otettava vähän tarkempi kuuri hetkeksi ja yrittää pitää vaikka välillä herkkupäiviä. Sellaisia onnellisen parisuhteen ruokkimispäiviä. :)

IMG_2041

Tämä meni nyt hieman ympäripyöreäksi pohdinnaksi aiheen vierestä ja siitä itsestäänkin. Kertokaas te välissä, jos heräsi jotain ajatuksia. Onko teidän parisuhteenne joskus aiheuttanut kumpaakaan, lihomista tai laihtumista? ;)

Iloista torstaita! 

6 thoughts on “Onnellinen parisuhde lihottaa?

  1. Meillä kävi oikeastaan niin, että suhteemme alussa kumpikin liikkui paljon, mutta terveellinen ruokavalio oli ihan hakoteillä. Syötiin liian vähän ja liikaa valmisruokaa. Pari vuotta yhdessä oltuamme koin ahaa-elämyksen ruokailun suhteen ja nyt ollaankin oltu monta vuotta hyvin terveellisellä linjalla. Molemmat nauttivat ravintorikkaasta ruuasta ja paljon mieluummin syömme kotona kuin ulkona, koska silloin tietää varmasti, kuinka hyvin itseään ravitsee. Ruokaakin teen aina ”koko armeijalle”, purkitan annoksiksi ja pakastan loput. Siitä Hannes saa joka päivä töihin terveellisen lounaan mukaan :) Toki meilläkin välillä herkutellaan eikä herkuista kieltäydytä jos tarjotaan, tässä mitään yli-ihmisiä olla, mutta pohja on hyvällä mallilla. Nyt on rv 21+0 menossa ja painoa olen saanut hienosti jo 4 kiloa, eli uskoisin ruokailunkin olevan riittävää :)

    Tykkää

    1. Kuulostaa tosi hyvältä Susan! Ollaan tosi samanlaisia, tahdon syödä mieluiten kotona koska saa varmasti aina hyvää ja ruoka on juuri sitä mitä pitääkin. Ravintoloissa tykkään kyllä käydä, mutta vain niissä tietyissä herkkupaikoissa, jotka joskus houkuttelee. Me mietittiin myös jossain vaiheessa, että pitäisikö tehdä niin, että joskus Ville ottaisi ruokaa töihin mukaan. Silloin se on helppoa jos moni muukin syö eväitä, mutta jos kaikki kaverit lähtevät ulos syömään, on tottakai kiva mennä mukaan. Täytyy katsoa tätä taas syksyllä uusiksi, veikkaan, että on ihan kiva helpostuskin työn ohessa jos joskus ruoka on valmiina odottamassa, eikä sille tarvitse laittaa ajatusta. Niin ja se on varmasti terveellistä ja hyvää ;)

      Sulla on paino tullut maltillisesti, hyvä sinä! :) Mulla on kiloja kertynyt huima määrä, mutta onneksi ne eivät tunnu raskailta. Ainakin on puuhaa sitten syksylle, kun tahtoo alkaa hikooilemaan niitä pois :D

      Toivottavasti raskaus on sujunut siellä hyvin? Ainakin ootte syöneet terveellisesti ja vaavia ajatellen, hyvä niin! Samaa yritän itsekin kovasti :)

      Tykkää

      1. Raskaus on muuten sujunut hyvin, mutta olen ollut rv 16 asti sairaslomalla kivuliaiden supistusten ja kohdunkasvukipujen vuoksi. Mieli tekisi metsään tai edes pienelle lenkille, mutta kaikki askellus alkaa nopeasti vihlomaan. Kohdunsuu on napakasti kiinni ja tytär voi hyvin, eli liikkua saan kivun sallimissa rajoissa. Joten joka päivään on kuulunut tunnin verran mammapilatesta ja mammajoogaa :) Onneksi on olemassa näitä ”lattiaversioita” meille vaivaisille!

        Ja onnea loppuraskauteen!!! Kun itse tein positiivisen raskaustestin, etsin heti käsiini aihetta käsitteleviä blogeja ja mikä tuuri, että tällaisen urheiluhullun kohdalle osui juuri sun ja Monnan blogit! Itseäkin jännittää teidän puolesta, kun maali on niin paljon lähempänä kuin meillä :) Voinpahan vakoilla vinkkejä tulevaan ;)

        Tykkää

        1. Kiva kuulla, että oot tykännyt lukea täältä raskausajan juttuja ja onhan se kivempaa, kun ajatusmaailma ja harrastukset on edes jollailailla samanlaiset. Pian pääset lukemaan sitten raskauden jälkeisestä palautumisesta, saas nähdä miten siitä selvitään ;)

          Paljon tsemppiä myös sulle raskausaikaan, toivon kovasti että sulla kivuliaat supistukset ja vihlonta helpottaisi! Ymmärrän jos on aivan poikki välillä, liikkumattomuuskin kun saa voimat todella vähiin. Koita tsempata, pian on sullakin oma rakkauspakkaus sylissä ja arki normalisoituu <3

          Tykkää

  2. Mulla on paino jojoillu viimeisen 10v ja ollaan nyt oltu poikaystävän kanssa yhdessä kohta 6 vuotta. Alussa meillä oli sellainen vaihe että haluttiin vaan ”olla” yhdessä ja koska asuin kotona niin viikonloppuisin kun oltiin hänen luona kahdestaan, oli sitten helpompi vaan hengailla ja syödä. :D mulla tuli kiloja mut hänellä ei, kunnes sit yhdessä liityttiin salille ja sen seurauksena musta on tullut kunnon salipirkko viimeisen 4 vuoden aikana. :) eli meillä kävi sekä että! En olis kyllä löytänyt liikunnasta näin isoa iloa ilman toisen apua ja tukea. :)

    t. Minka
    minkasdiaries.wordpress.com

    Tykkää

    1. Arvaa tuliko ikävä yhteistä salilla käymistä, kun kerroit teidän ottaneen salikortit. Voi ei, kunpa joskus vielä pääsisi sitäkin Villen kanssa harrastamaan! :) Kuulostaa tosi normaalilta tuo teidän yhteinen matka, siihen varmasti vielä mahtuu monenlaisia eri tilanteita, kuten varmasti meillekin. :) Onneksi on toinen aina tukena, yhdessä on kivempi tavoitella jotain tai välillä tosiaan ihan vaan olla :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s