Raskausviikko 38

Kirjoittelin viimeksi teille tuntemuksiani raskaudesta viikolla 36 ja nyt voisi olla hyvä väli kertoa uusia fiiliksiä masun kasvattelun suhteen. Ylihuomenna nimittäin jo siirrytään viikkoon 39, mikä tarkoittaa sitä, että tässähän alkaa olla jännät päivät ihan todella lähellä.

Apua, joko se tapahtuu? Olenko varmasti valmis?! Iik!DSC06569Raskausviikot 37 ja 38 on olleet molemmat melko samanlaisia, suuria muutoksia olossa ei ole tapahtunut. Vointi on normaali, mua ei supistele tai kolota ja vain ajoittain on jotain ikäviä tuntemuksia masun suhteen. Lähinnä silloin, jos vauhti menee liian lujaksi kävellessä tai olen vaikeissa asennoissa. Vauva liikkuu vatsassa ahkerasti, mutta en allekirjoita sitä väitettä, että se jotenkin sattuisi muhun tai haittaisi olemista, ei yhtään. Se tuntuu oikeastaan vaan aika ihanalta aina kun tuntee liikkeet ja toinen siellä tekee itselleen tilaa. Tietää, että kaikki on hyvin. <3

Se mikä kuitenkin tekee raskaudesta todella elämää rajoittavan, on kova turvotus kehossa. Tästä oireesta oonkin jo puhunut useita viikkoja ja se ei ole kadonnut mihinkään. Lämmöstä ja auringosta oli viikonloppuna aivan ihana nauttia, mutta se pahensi taas tilannetta ja mun koko alakroppani on kuin pumpattu täyteen nesteitä. Mikään ei liiku ja tunnen itseni aivan muumimammaksi. On vaikeaa liikkua. On vaikeaa edes istua, kun sekin aiheuttaa enemmän turvotusta ja jatkuva makoilu on aika puuduttavaa hommaa.

DSC06570Toinen tämän hetken suuri ongelma on ollut unettomuus. Jo pitkään olen nukkunut katkonaisia unia, mutta nyt tilanne on mennyt siihen, että en vain enää nuku juuri ollenkaan. Päiväuniakaan ei saa nukuttua. Se on kestänyt jo lähes kaksi viikkoa ja se on tuonut kaikista eniten haasteita elämiseen.

Jokainen meistä varmasti tietää, että ilman unta ei pärjää ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. Tulee todella hömelöksi ja aivot eivät enää toimi, muistikaan ei pelaa ja on kuin kävelisi sumussa jatkuvasti. Siksi kavereiden näkeminen on ollut aika minimissä ja oon yrittänyt rentoilla mahdollisimman paljon. Välillä oon onneksi saanut nukuttua päiväunia, joten pää toimii ajoittain edes pakollisten asioiden verran. Viime yönä itseasiassa nukuin pitkästä aikaa yhteensä kuusi tuntia, joka on jo parempi suunta. Niillä unilla jo jaksaa :)

Luin muuten, että keho alkaa lähellä synnytystä valmistaa kehoa tuleviin valvomisiin ja synnytykseen juuri valvottamalla äitiä. Ootteko te kokeneet joskus samaa omassa odotuksessanne? 

IMG_0412Siinä ne suurimmat tämän hetken oireet ja ongelmat. Lisäksi voisi mainita vain ohimennen, että ruokahalu on edelleen huono ja makuaisti ei oikein toimi. Sama on jatkunut koko raskauden.

Tällä hetkellä mielessä on tottakai suuri määrä mietteitä tulevasta äitiydestä ja pientä huolta siitä, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Tässä lopussa on varmasti ihan normaalia, jos alkaa enemmän huolehtia sitä masuasukin jaksamista, matkaa kun on niin paljon yhdessä takana. Toivoisi tottakai, että kaikki menisi hyvin ja sydän särkyisi jos jotain tapahtuisi. No, uskon vakaasti että näin ei tapahdu ja saadaan pian juhlia yhdessä pienen rakkaan syntymää. Tänään on onneksi taas neuvola, joten saan pian kuulla lisää siitä mikä tilanne on. Luultavasti yhtä hyvä kuin aiemminkin ja jos oikein arvaan itse, ei synnytys ole vielä ihan lähellä. Vauva vaikuttaisi viihtyvän ihan hyvin siellä masussa :)

Tuleeko teille muuten mieleen jotain kehon muutoksia tai suoranaisia oireita, joita tunsitte ennen syntymää? Edellisillä viikoilla tai päivillä? Olisi mielenkiintoista kuulla!

Energistä tiistaita meille kaikille! :)

12 thoughts on “Raskausviikko 38

  1. Kyllä se juuri tuota oli loppuajasta. Valvomista ja levottomuutta. Pissalla sai rampata tunnin välein. Närästys oli kaameaa ja korventavaa. Onneksi närästys loppui sen siliän tien kun pikkuinen tuli maailmaan. Valvominen jatkuu edelleen ;) Itse olin koko raskauden valmistautunut ja ajatellut synnytyksen tapahtuvan joskus 40+ viikoilla. No sen mukaan kun eli niin 38+4 aamulla pelkäsin jo pahimman tapahtuneen kun pientä vuotoa alkoi tulemaan. 6tuntia myöhemmin olinkin synnyttänyt ja IKINÄ en olisi uskonut sen menevän noin helpolla. Eli tsemppiä, mikä vaan on mahdollista :)

    Tykkää

    1. Olipas nopea synnytys! Uskon, ettet todella osannut odottaa :D Kuten jo todettu monen kohdalla, ei voi ikinä tietää miten synnytys alkaa ja milloin. Nyt vaan jännityksellä siis odotellaan ja samalla jatketaan normaalia arkea. Eiköhän se sieltä pian ilmesty meitä ilahduttamaan <3 :)

      Tykkää

  2. Edellisenä päivänä oli oikeastaan jatkuvasti menkkamaista kipua, seuraavana päivänä alkoi supistukset ja yöllä pikkuinen syntyi 😊

    Tykkää

  3. Oi, tuo unettomuus on niin tuttua. Se alkoi pari kuukautta ennen synnytystä ja nyt valvottajana on 11kk vanha poika, eli unettomuutta on aika pätkä takana :D Mutta siihenkin näköjään sopeutuu, totu siihen ei.
    Synnytystä ei kyllä enteillyt mulla mikään. Samana päivänä, 41+3, kävin vielä lenkilläkin. Illalla tuli vatsa ihmeellisesti kipeeksi ja mies pakotti (raahasi) sairaalaan. Pari tuntia myöhemmin synnytys oli jo ohi :D

    Tykkää

    1. Uskon, että valvomiset jatkuvat. Onneksi mulla on etulyöntiasemana se, että oon tottunut normaalissakin elämässä heräilemään paljon öisin. Ainut ongelma on se, että näillä neljän tunnin unilla ja sillä ettei saa nukuttua päikkäreitä, ei vaan pärjää. Uskon onneksi, että se loppuu kyllä varmasti pian, keho nyt vaan tekee jotain omia taikojaan eikä annan nukkua yhtään :D Katsotaan mitä tuleva tuo ja kuinka paljon valvotaan jatkossa. Jännityksellä odotan pikkuisen tuloa ja kaikkea sitä, mitä se samalla tuo <3 :)

      Sunkin alkanut synnytys kertoo ihan samaa kuin monen muun, koskaan ei voi tietää milloin alkaa tapahtua. Nyt alkoikin jännittää vielä enemmän ;)

      Tykkää

  4. Hihi nuo sanat kuului mun suusta ennen synnytystä. ”Ei tää täältä oo ihan heti tulossa, taitaa olla niin hyvät oltavat.” Sanoin tuon edellisenä iltana salilla ja jumppasin. Aamulla alkoi supistukset 😂 Unettomuutta oli itsellänikin pari viikkoa ennen synnytystä. Yhtäkkiä kun synnytys läheni, nukuinkin kuin tukki. Voi vitsi oon kade kun pääset synnyttämään!!! 😍

    Tykkää

    1. Haha, eikä!! No kuule juuri noin se menee, koskaan ei voi tietää koska se oikea hetki on. Vaikka moni sanoo, että yli tämä raskaus varmasti menee (kaikki ovat sanoneet jo alusta saakka sitä :D ) niin ei voi ikinä tietää ja siihenkin pitää varautua että lapsi tulee ajoissa. Katsotaan miten käy mun kohdallani ;)

      Tykkää

  5. Heippa, Olen seuraillut blogiasi mielenkiinnolla, koska olen itse vain askeleen edellä. Synnytin esikoispoikani 2kk sitten ja olen tuntenut ja miettinyt paljon noita samoja fiiliksiä ja ajatuksia mistä sinä kirjoitat. Voi vain todeta, että äitiys on todella biologiaa ja meihin valmiiksi istutettu. Olen hämmästynyt itse monta kertaa positiivisesti, että ihana kun joku muukin miettii samoja asioita tämän suuren elämänmuutoksen edessä.
    Minä olen yllättynyt positiivisesti siitä, kuinka paljon liikunnallisuus ennen raskautta on auttanut palautumisessa. Ensimmäistä kertaa ikinä olen tyytyväinen ja ylpeä vartalostani. Se kantoi ja antoi minulle hienoimman lahjan ikinä ja on näyttänyt uskomatonta kykyä palautua siitä. Muistan todella hyvin mm. tuon jalkojen turvotuksen. Minulla ei varpaat osuneet lattiaan kun kesäkuun lopussa lähdin synnyttämään.😅 Mutta niin vain sekin turvotus häviää pian synnytyksen jälkeen ja omat tutut jalat kuoriutuu sieltä taas esiin.
    Kiitos ihanasta blogista! Olisi ollut vielä paljon ajatuksia mitä kirjoittaa, mutta jo kuuluu vaativa kätinä pinnasängystä. Miten se ajoittuukin aina näihin hetkiin kun haluis jotain tehdä ajatuksella loppuun..😊
    Tsemppiä loppumetreille!😊

    Tykkää

    1. Moi Liisa :) Kiva kun oot eksynyt tänne lueskelemaan, kiva saada muitakin äitejä seuraksi :)

      Uskon myös siihen, että kun on niin hyvä peruskunto ja on pitänyt sitä yllä, tulee palautuminen olemaan helppoa. Välillä tottakai ahdistaa, kun ei pääse kunnolla liikkumaan vanhaan tapaan, mutta ehtii sitä sitten loppuiän liikkua taas. Välillä on hyvä opetella vähän kärsivällisyyttä ;) hih. Kuulostaa mahtavalta tuo sun turvotuksesi, selvästi mulla ei ole mitään valitettavaa kun oon lattian sentään tuntenut vielä jalkojen alla :D

      Kiva kun kävit kommentoimassa, aivan varmasti tulen paljon kirjoittamaan vielä näitä tämän hetken tuntemuksia – ja tottakai myös myöhempiäkin. Saa nähdä minkälaisen tunnemyräkän ja äidiksi muotoutumisen tässä käyn tulevien kuukausien aikana, ihan itseäkin jännittää. Kiitos paljon tsempeistä! :) <3

      Tykkää

  6. Minulla ei ollut unettomuutta koko raskaus aikana vaan olisin voinut nukkua kokoajan! Vauva syntyi 41+0 viikolla ja edeltävänä päivänä kävin neuvolassa kävellen. Saunoin ja pesin saunan sekä koko talon vielä kertaalleen yrittäen saada synnytyksen käyntiin. Ei mitään tuntemuksia ja illalla normaalisti nukkumaan. Yöllä yhdeltä heräsin ekaan supistukseen ja neiti oli maailmassa 18:31 :)

    Tykkää

    1. Näin tosi moni on sanonut, että mitään merkkejä ei välttämättä ole ja niin sitä vaan lähdetään synnyttämään. Toivotaan, että pian olisi sama edessä mullakin :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s