Raskausviikko 33

Tänään polkaistiin jo raskausviikko 34 käyntiin, mutta ajattelin kertoa vähän viime viikon fiiliksiä odottajan näkökulmasta. Jos vertaan tätä viikkoa aiempiin raskausviikkoihin, niin ensimmäistä kertaa voin todella sanoa olevani raskaana. Tajuan nyt, mitä se raskaana oleminen tarkoittaa ihan sitä sanaakin myöten. Koska kyllä, olo on ajoittain raskas :D

Mitä tulee niihin muutoksiin jotka on tän tajuamisen tehneet, niin esimerkiksi keskivartaloon on ilmestynyt yhtäkkiä isokin kumpu ja se tuntuu olevan jatkuvasti tiellä. Aiemmin sitä ei juuri huomannut ja olo on ollut suht normaali, mutta nyt alkaa sekin jo muuttua. Kenkiä ei saa esimerkiksi laitettua aina itse kiinni ja kuljenkin usein sandaalit auki. Istua ei voi oikein suorassa, pitää aina olla vähän takakenossa ja niin että pikkuisella on tilaa. Heti jos istun kumarassa, alkaa kovat potkut ja selvästi hänelle tulee liian ahdasta. Niin ja selällään ei voi maata, eikä aina oikein kyljelläkään. Tuntuu ikävältä, tai sitten alkaa heikottaaa. No, nää nyt on aika pieniä juttuja, mutta tottakai normaalista olosta eroavia. Aina voi valita vähän toisenlaisen asennon ja sitten on taas ihan hyvä olo.

raskausviikko33
Raskausviikko 33

Allu alkaa näillä viikoilla olla jo aika suuri ja tunnen usein mojovia potkuja suoraan rintalastan alla. Tyyppi on siellä jo pitkään ollut pää alaspäin (oiskohan kääntynyt viikolla 29?) ja sen on huomannut vaikuttavan oloon. Pää painaa melko paljon ja on esimerkiksi juostava vessassa jatkuvasti. Monilla tämä oire tulee jo alkuraskaudessa, mulla se on näkynyt nyt vasta vahvemmin, kun hän kääntyi ylösalaisin. Lenkillä kun oon käynyt, niin enkat taitaa olla, että neljä kertaa tunnin aikana on saanut vierailla puskassa. Hah, pistää vähän välillä huvittamaan. Kaikkea se pieni siellä saakin aikaan <3

Tällä raskausviikolla olo on ollut rento ja mulla on aika hyvä olo jatkuvasti. Kunhan vaan osaan valita ne oikeat asennot ja en yritä väkisin istua etukenossa. Niin ja syödä pitää tasaisesti. Ruoka nousee muuten helposti kurkkuun ja tulee tosi tukala olo, kun kaikki hapot on pian suussa. Koin nimittäin myös ensimmäisen kerran elämässäni närästystä viime viikolla. Hehe, kaikkea jännää se raskaus saa aikaan. ;)

Yritän jaksaa käydä kävelyillä joka päivä ja oon tehnyt myös vähän lihaskuntoakin. Kyykkyjä, käsitreeniä ja venyttelyitä tms. Pitänyt kehoa vetreänä ja itseäni liikkeessä. On tosi paljon päivästä kiinni, että paljonko jaksan liikkua ja miten keho kestää kovan tahdin. Jos ei kestä, menen rauhallisemmin. Kävellä jaksaa kyllä aina. Ainut ongelma on, että nyt kun on tullut taas todella lämmin, kerää keho nesteitä ahkerasti. Ne mun jatkuvasi aukiolevat sandaalit juuri ja juuri pysyivät eilen illalla mun jalassa, kun en saanut niitä kunnolla edes mahtumaan varpaiden yli :D Että siinä varmaan selitys myös sille, että paino on noussut taas reippasti. En enää yhtään epäile, etteikö tultaisi tämän raskauden aikana näkemään painoa siellä maagisen 80 rajan toisella puolen. ;)

Väsymistä jaloissa ei silti ole. Voin hyvin kävellä puolitoista tuntia lenkkiä, eikä tarvitse taukoilla (Niin paitsi ne pissatauot). Nautin kävelystä, se tekee selälle hyvää ja muutenkin raikastaa oloa. Niin ja saan vähän aurinkoakin, kun en muuten jaksa niin auringossa istua. Kuumuutta kun ei enää kestä yhtä paljon vaan on saatava koko ajan ilmavirtaa ja raikasta ilmaa.

IMG_9894

Muistatte ehkä, että sain anemiatuomion tuossa muutamia viikkoja sitten ja nyt on itseasiassa kuukausi vedetty rautatabuja. Huomaan, että ne ei oo ihan täysin auttaneet vielä oireisiin (heikotus, sydämen tykytys, hikoilu), mutta eipä ne neuvolastakaan osanneet mitään sanoa asiaan. Asiaanhan sain apua muualta, kun olin jo jonkin aikaa valittanut neuvolaan, mutta kuulema mitään ei voinut tehdä. Lääkäri sitten kyseli hemogolobiinia, joka olikin laskenut todella paljon ja siksi aloitettiin testiksi rautakuuri. Väsymykseen se on nyt ainakin auttanut ja pahimmat olot on ohi. Kuulema voin jatkaa lääkkeitä ja odotella, että loppuisiko oireet kokonaan, mutta voi olla, että osa oireista johtuu ihan muista asioista. Onneksi on kahden viikon päästä lääkäriaika ja jos silloinkin vielä on kovin heikkoja oloja, niin täytyy pyytää jotain ratkaisua siihen. Ehkä kestän tässä vielä sen ajan ja muistan napsia sitä rautaa joka päivä. Oireet on kuitenkin vähentyneet niin paljon, että ei niistä ole suurta haittaa. Lepäilen sitten vaan enempi, jos olo heikentyy.

Onko teillä ollut raskauden aikana anemiaa? Auttoivatko rautatabut heikotuksiin ja muuhun ikävään oloon, vai oliko jotain muuta tehtävissä?

Neuvolassa käytiin tosiaan alkuviikosta ja siellä kaikki oli hyvin. Syke on normaali, poika on aktiivinen ja masu on kasvanut nyt hurauksella isommaksi. No, sen oon huomannut itsekin, kuten ehkä tekin siellä ;)

DSC06087

Tällä hetkellä isoimpana ajatuksena mielessä on tuleva synnytys. Ei  juurikaan mieti sitä itse synnytystä, vaan sitä mitä sieltä sitten saadaan syliimme. Katselin eilen muutamia videoita, joissa oli vastasyntyneitä pikkuisia ja tulihan siinä ihan kylmät väreet iholle. Niin jännittävää varmasti saada se oma käärö syliin. En malta odottaa, että näen millainen kaveri sieltä syntyy. Kenen silmät se saa? Onko silläkin syntyessä pää täynnä hiuksia kuten mulla oli? <3

Tuntuu, että aika on mennyt taas todella nopeasti. Vastahan tässä sai tietää odottavansa pientä ihmettä ja nyt ne jo väittää, että se saattaa jo pian syntyä. Uskomatonta. Ne sanoivat myös, että tästä ajasta pitäisi nauttia täysillä. Nauttia siitä, että on vielä itsekseen ja saa tunnustella sitä kutkuttavaa odotusta masun pohjalla. Ei se vauva siellä varpaitaan muhun raavi, mutta kun se jännitävä odotus, että mitä tämä kaikki oikein on. Ja mitä tulee olemaan. Ainiin, tiesittekö, että nyt vauvelin varpaat ja sormen kynnet alkavat olla kasvaneet valmiiksi? Jep, siellä se tosiaan jo alkaa näyttää ihan ihmiseltä. Pötköttää sikiöasennossa (koska ei enää mahdu suoraksi) ja möyryää minkä ehtii. Masu näyttää ihan hassulta, kun se on välillä soikea sivuttain ja välillä toiseen suuntaan ihan mutkalla. Eletään jänniä aikoja. Hyvä kun itsekään tajuaa mitä on tapahtumassa.

Raskausviikko 33 oli siinä, nyt aletaan elellä uutta jännää viikkoa 34. Kaikki on sekä äipällä, tulevalla isillä ja poitsullakin hyvin. Toivotaan että jatkuu näin :)

Energiaa sun päivääsi! 

 

24 thoughts on “Raskausviikko 33

  1. Juuri tuo anemia vaivaa hb ollut nyt alle sataa ja rautaa määrätty tuplamäärä mutta ei maha kestä paria rautalääkettä koittanut ja kaikista maha sekasin ja kipeeks. Ilmeisesti sulla on maha kestänyt raudan hyvin, viime raskaudessa sain hemoglobiinin pysymään koko ajan 115. Itsekin kävelyä jaksaa melko samanlailla kuin ennenkin vaikka kävely hieman hitaampaa onkin. Mukavaa loppu raskautta!

    Tykkää

    1. Mulla ei ole alle sataseen mennyt (onneksi!) mutta siellä se jo melkein kävi ennen kuin otettiin rauta käyttöön. Vatsa on kestänyt tuon yhden tabletin ainakin, en tiedä sitten miten olisi kestänyt jos olisi pitänyt sitä enemmän syödä. Oon myös yrittänyt panostaa ruokavalioon tosi paljon, joten ehkä siitä on voinut olla apua :)

      Paljon tsemppiä sulle sinne raskausaikaan, toivottavasti olot paranee <3 :)

      Tykkää

    2. Ootko koittanut maltofer 100mg? Mulla ne ei tehny mahalle paha, ja oli helppo muistaa ottaa kun ei ollu väliä ruokailujen kanssa, siis et olis pitänyt olla joku aika ruokaan tai ruokailusta. Mulle lääkäri päivitteli sitä kun neuvolasta usein määrätään obsidania, vaikka maltofer on parempi mahalle.

      Tykkää

  2. Ihana postaus ja voin samaistua kaikkeen paitsi siihen että mun liikunnat on tällä hetkellä aika nollissa lukuunottamatta puistoihin kävelyä jne ja kauppareissuja :)

    Turvotuskin on kamalaa erityisesti iltaisin ja vesipullo on liimattuna käteen :D pissalla juostaan vähän väliä. Mulla vauva on poikittain edelleen ja jännittää ehtiikö kääntyä lainkaan kun tila tosiaan on vähissä vatsassa. Eilen sain niin mojovia potkuja tuonne alakylkeen melkein selän puolelle että ai ai ai :,D pääosin hyvä ja iloinen fiilis kuitenkin ja synnytys se vaan lähenee nopeasti! Hui!

    Tykkää

    1. Hehe, turvotus on kyllä niin suoer hauska vaiva, että välillä hekotan hulluna kun katson jalkojani. Miten voikin saada niin paljon nestettä itseensä niin lyhyessä ajassa :D

      Ehkäpä beibi on siellä jo pikkuhiljaa kääntymässä? Mahtaa olla sillä hauska lillua siellä sivuttain ja potkia vähän sinne ja tänne. Toivotaan, että se pian kääntyy <3

      Tykkää

  3. Kiva lukea sun raskauskuulumisia ja hyvä, että kaikki hyvin! ♡ Nuo loppuraskauden tukalat olot on vielä hyvin muistissa itselläkin! Tsemppiä niihin! Mäkin pystyin kävelemään hyvin vielä lähes synnytykseen asti (42+4 piti lopettaa), kun alkoi olla liian tukalaa! Kävely ja raitis ilma tekee niin hyvää, vaikka pitäisikin siellä puskassa ravata jatkuvasti! :D Mä söin myös lisärautaa, vaikkei mennytkään anemian puolelle ja kyllä siitä oli apua! Mukavaa torstaita! :)

    Tykkää

    1. Kiva, kun käyt täällä lukemassa. <3 Sun jutut kahlasin ahkerasti myös kaikki läpi, kun tulin raskaaksi. Ja voi että, mäkin niin ootan että pääsen juoksemaan. Onneksi siihen ei ole loputon aika, vaan kyllä ne lenkkipolut tulee sitten taas tutuksi. :)

      Tykkää

  4. Hei!
    Itse sain hb:n nousemaan kun otin rautatabletin aamuöisen vessakäynnin yhteydessä appelsiinimehun kanssa. Siten ei muut ruoka-aineet häirinnyt imeytymistä. Aamuöiset vessakäynnit nimittäin vielä olivat takuulla joka-öiset raskauden viimeisellä kolmanneksella 😉

    Tykkää

    1. Heii, hauska ja hyödyllinen vinkki! Oon kanssa tarkistellut aina, etten syö rautaa maidon tms. kanssa. Onhan sekin voinut vaikuttaa, jos olen syönyt huonosti ja se ei ole imeytynyt jokaisella kerralla, kun sen otan. Kiitos muistutuksesta, pitää olla tarkkana tämän kanssa! :)

      Tykkää

  5. Mullakin alkoi rv 34 tänään! Ja täälläkin on nyt raskas olo, pallomaha ja muutenkin vähän… no, lihavahko fiilis. Ihailen sun reipasta meininkiä. Itse yritän käydä kävelylenkeillä pari kertaa viikossa ja salilla tekemässä lihaskuntoa myös sen pari kertaa, plus sitten lantiopohjalihasten harjoittelu sen päälle :) Ja ne kävelylenkit ovat kyllä hidastuneet hurjasti! :D Huomasin myös viimeksi salilla, että tuntui ihanalta pyöräillä spinningpyörällä kunhan nosti tangon tarpeeksi ylös ja piti sykkeen tarpeeksi alhaalla.
    Rautaa täälläkin vedellään, mutta onneksi ei ole ollut heikko olo vaan enemmänkin väsynyt. Mulla on aina ollut alhainen hb, joten melkein osasin odottaa että lähtee taas laskemaan raskauden myötä. Mutta syödään niitä tabuja ja toivotaan parasta. :)

    Tykkää

    1. Ollaanpas me sun kanssa samoilla päivillä raskautta! :) Meillä kaikilla raskaus taitaa olla niin kovin erilainen, että joku saattaa koko raskaudne maata pahan olon kanssa sängyssä, kun toinen juoksee lenkkejä vikoille viikoille saakka ja on energinen kuin peipponen. Pääasia ehkä, että pystyt edes vähän liikkua ja pitää itsesi vireessä. Pysyy keho paremmassa kunnossa ja jaksat synnytykset yms paremmin :) Kyllä muakin kovasti välillä laiskottaa, mutta onneksi sitä saa itsensä sitten liikkeelle. Mulla oli aiemmin myös ennen raudan lisäämistä tosi väsynyt olo, mutta nyt ne on kadonneet. Tai sitten kesä piristä, mistä sen tietää :)

      Onkohan se muuten niin, että jos on normistikin matala hb, niin se ei vaikuta ihan samalla tapaa? En ole varma. Mulla vain laski niin runsaasti, niin siksi rauta aloitettiin. Kuulema ei ihme jos on ollut huonoja oloja, kun niin iso ero normaaliin tilaan.

      Ihanaa raskausaikaa sinne, koita jaksaa pysyä liikkeellä edes vähän. Ja lepää jos siltä tuntuu, kyllä se keho kertoo mikä on sulle parhain tapa elellä raskausaikana <3 :)

      Tykkää

  6. Sinulla hb ei ollut älyttömän matala ja hemoglobiinihan ei välttämättä korreloi ferritiiniarvon kanssa. Raskaana ollessa nesteen määrä lisääntyy ja vaikka punasolujen määrä pysyy samana, veri ikään kuin laimenee ja hb laskee. Aika harvoin loppujen lopuksi kyse on anemiasta.

    Sanoisin, että heikotus ja sydämen tykyttely kuulostaa normaalilta ja harmittomalta. Johtuu elopainon ja nesteen määrän lisääntymisestä. Mitään varsinaista hoitoa tai konstia siihen ei ole millä olo paranisi, pitää vain ottaa iisisti :).

    Hyvää loppuraskautta, blogisi on ihanan positiivinen ja pidän kirjoitustyylistäsi!

    t. Neuvolantäti

    Tykkää

    1. Moikka :) Kiitos kommentista, ja kiitos kun vähän kerroit näistä muistakin asioista, jotka voivat oloon vaikuttaa raskausaikana. Oon ihan samaa mieltä, että niin moni asia voi vaikuttaa moneenkin vaivaan ja ei voi suoralta kädeltä sanoa missä vika. Itseäni harmitti ehkä eniten se, että kun ei ole itse tietenkään ammattilainen näissä asioissa ja pyysin apua, niin sitä ei saanut. Neuvolasta sanottiin heti, että ei ole mitään apua asiaan ja mitään arvoja ei edes katsottu. Kun sitten taas lääkäriltä saikin apua, niin olihan se kummallista ja yllätyin miten helposti lopulta löytyikin edes pieni apu. Sieltä nimittäin kerrottiin heti, että hb on laskenut liian alas ja siksi aloitettiin rautakuuri. Joka on auttanut kyllä ainakin pääosin, mitä nyt välillä on vielä heikkoa oloa. Lääkäri kyllä sanoi myös, että on myös monia muita asioita jotka voivat vaikuttaa (kuten kirjoit sinäkin) joten ei voi välttämättä täysin tietää miten asian voisi ratkaista.

      Siitä en ole kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että sydämen kova tykytys ja heikotus olisi normaali tila kenellekään. Kukaan ei voisi viettää yhdeksää kuukauttaa niin, että maatessakin pyörryttää, taju lähtee, sydän luo tuhatta ja hikoiluttaa niin, että tuntuu, että loppu tulee. Edes alhaiset verenpaineet ei aiheuta sellaista oloa, joten tiesin että on joku muu vika, joka tekee olosta niin kamalan. Niistä oloista pääsin eroon onneksi raudan avulla, joten on siitä hyötyä ollut. Onneksi puhuin oireista myös lääkärille, enkä vain terkkarille :) Verenpaineet nyt heittelee vielä, mutta ne olot on erilaisia. Heikotus on siedettävämpää kun sitä on harvoin :)

      Kiva kun kävit kommentoimassa, saa tulla uudestaankin sanomaan jotain näihin mun pohdintoihin :)

      Tykkää

      1. Sen verran pakko sanoa vielä, että raskaus ei olekaan ns normaali tila ja tosiaan joillekin se aiheuttaa koviakin rytmihäiriöitä ilman, että tutkimuksissa löydetään mitään vikaa. Jos sulla on noinkin huono olo ollut niin ihmetttelen miksi terkka tai lääköri ei ole peruslabroja katsonut, edes niitä rautavarastoja.

        Mutta siis… mun omissa raskauksissa järjetön heikotus ja tykyttelyt ovat olleet riesana synnytykseen asti ja kaiki kuitenkin ok. Inhottavaahan se on ja hyvä jos ratalisästä on ollut apua!

        Tykkää

        1. Ei tietenkään ole normaali tila, mutta tottakai aina voi yrittää löytää ratkaisua tilanteeseen eikä tyytyä vain odottamaan koska voimat loppuvat. Muakin todella ihmetytti, että sain vain aina omalla kohdallani vastauksen, että ”tilastojen mukaan olet vielä rajoilla, joten mitään ei oikein voi tehdä…” ja sitten asioita ei tutkita. Me ollaan kaikki kuitenkin yksilöitä ja meitä pitäisi myös kohdella niin. Neuvolassa tulee olo, että ei ole kiinnostusta käyttää yhtään energiaa äitieihin ja tehdään vain pakolliset toimet. Onneksi tajusin kysellä asiaa myös yksityiseltä lääkäriltä niin sain apua, joten ei tässä enää sellaista hätää :) Tottakai vaan toivon, että myös ne kysyvät muualta apua, jotka eivät sitä neuvolasta saa.. Tänään soitin yhdestä toisesta vaivasta lääkärille, kun neuvolasta sanottiin, että se on ihan ok. No, nyt sitten kutsuttiin tutkimuksiin sairaalaan. Vähän ehkä heikossa siksi luottamus neuvolan puolelle, kun jälleen olisi pitänyt tutkia asia heti, eikä nyt vasta viikkojen jälkeen… :/

          Todella hyvä, että olet selvinnyt omista oireistasi niin, että ne ovat pysyneet maltillisena ja olet ollut ok kunnossa. Sama olo täälläkin nyt vihdoin ja toivottavasti myös koko loppuraskauden ajan. :)

          Tykkää

  7. Sinullahan on jo ihanan iso masu ja näytät jälleen kerran kuvissa niin sädehtivän kauniilta :) Minä niin tunnistan itseni noista sinun raskausajan oireista. Itse sain juosta myös vessassa koko ajan ja kokea närästyksen. Ja sen että se vatsa on tosiaan välillä hieman tiellä eikä kenkiä meinaa saada jalkkaa. Yritin lakata kerran varpaan kynsiä mutta eihän siitä mitään tullut ja kaverini joutui ne lakkaamaan :D Nyt kun taas näkee varpaansa ja saa kengät jalkaan niin on aivan ihmeellistä. Itse siis sain viikko sitten lauantaina pienen maailman suloisimman tytön jota ollaan tässä nyt tämä viikko vaan tuijotettu. Itse olin raskausviikolla 38 + 4 kun neiti päätti syntyä. Olin aivan varma että raskaus menee yliajalle joten edelleen ihmettelin miten tuo pieni tuossa jo on kun vielä ei ole edes laskettu aika ollut. Tämä rakkauden määrä pientä kohtaan on jotain käsittämätöntä ja koette varmasti saman tunteen kun Allu syntyy :)

    Tykkää

    1. Voi eii, mulla tuli ihan kylmät väreet kun luin Mia sun viestiäsi. <3 Onnea pienestä neidistä, voin vain kuvitella miten onnellisia siellä ollaan nyt. Paljon voimia teidän uuteen arkeenne ja pikkuiselle lämpimiä halauksia <3

      Odotan itsekin niin paljon sitä hetkeä, kun saa Allun syliinsä. On niin kiva lukea aina muiden kokemuksia ja tuntemuksia, kun ei voi yhtään tietää sitä, minkälaista se oma arki ja tunneelämä sitten on.. Luultavasti ainakin melko rakkauspitoista? Ah, ihanaa. En malta odottaa. <3

      Tykkää

  8. Hei Marissa, haluaisin antaa sulle pari vinkkiä tulevaan äitiyteen :) musta tuli äiti 10vk ja 2 päivää sitten. Ensimmäinen, imetys: kannattaa vähän pohdiskella minkälaisen imetystaipaleen haluaa itselleen ja vauvalle. Asiaa ei voi etukäteen tietenkään suunnitella, mutta voi miettiä miten olis kiva ja paras. Mä uskon et sillon on enemmän voimia haasteiden edessä, kun tietää mihin pyrkii. Haasteissa auttaa Facebook ryhmä Imetyksen tuki ry. Siellä voi lukea muiden kysymyksiä ja niiden vastauksia ja saada omiinkin kysymyksiin vastauksia. Itelle on tuonut paljon luottamusta omaan imetykseen se että kuulee et erilaiset vaiheet on ohimenevä ja et muilla on samanlaisia vaiheita esim. tiheän imunkausi 3vk, 6vk, 9vk jne eli silloin lähes vaan imetetään päivät pitkät (kestää muutaman päivän) ja rintaraivareista ja siitä et maito ei lopu imettämällä. Ja sit myös se, et jos ei imetys heti onnistu niin asia voi muuttua vielä 2-3 kk n jälkeenkin :) Suosittelen ehdottomasti liittymistä siihen ryhmään! Imetys on ihanaa! Mikä on suloisempaa kuin pieni tuhina ja luottava katse vauvalla joka on rinnalla :)

    Toinen, kantaminen: vauvan kantaminen liinassa (kudotussa tai trikoisessa) tai repussa (ei rintarepussa vaan ergonomisessa kantorepussa). Paljon tietoa löytyy netistä ja kantovälineitä myös käytettyinä :) esim. Kantovälinekirppis Facebookissa. Myös kysy ja keskustele kantamisesta on hyvä Facebook ryhmä :)

    Niin ja sit synnytys :) sitäkin kannattaa miettiä etukäteen että mitä haluaisi, vaikka aina ei mee niin kuin on suunnitellut, mutta valmistautuminen ei ole pahasta :) esim. kaikki kipulääkkeet ei oo välttämättömiä, mutta ne voi olla tarpeellisia, jos itestä siltä tuntuu, ja et kannattaa vaik kirjottaa ylös toiveitaan. Ja suurta luottamusta synnytyksen koittaessa, että nainen on tehty siihen ja pystyy siihen, kun saa tilaa, luottamusta ja turvallisen olon siitä et kaikki menee hyvin. Suosittelen myös Vauvantain synnytysvalmennusta :) myös bebesinfo.fi sivuilla on hyviä juttuja vaihtoehdoista.

    Nää voi vaikuttaa alkuun melko hipeiltä jutuilta, mut suosittelen tutustumista silti. Ennakkoluulot on aina ennakkoluuloja ;)

    Tsemppiä kovasti loppuraskauteen, synnytykseen, imetykseen ja kaikkeen uuteen ihanan vauvan kanssa :) voit laittaa s-postia, jos haluat lisää infoa jostain :)

    Tykkää

    1. Moi :) Kiitos ihan super paljon viestistä, tästä tuli todella hyvä mieli. Ihanaa, kun löytyy niin paljon ihmisiä jotka tahtovat auttaa ja kertoa omia kokemuksiaan – koska niinhän se on, että itse ei voi tietää oikein mitään ennen kuin asiat on kokenut. Siksi teistä on apua, jotka muistatte apuanne tarjota. Kiitos <3

      Tässä olikin paljon asioita, joita on tullut mietittyä. Osaa vasta ihan lyhyesti, mutta esimerkksi synnytys on tottakai ollut paljonkin mielessä. En oikein tiedä mitä siitä ajatttelisin. Haluaisin ajatella, että hoito Suomessa on niin hyvää, että mitään ei varmasti tapahdu, mutta kyllä se tottakai tuolla mielen jossakin sopukoissa vähän painaa. Onhan se uusi ja erikoinen kokemus kaikille meille ekammee odottaville :) Oon yrittänyt lukea asiasta paljon ja luotan siihen, että kaikki menee hyvin. Oma mieli on ainakin vahva ja kestän paljon kipua, joten eiköhän me Allun kanssa selvitä siitä hyvin :)

      Kiva kun muistutit facen ryhmistä! Veikkaan, että melkein jokaiseen asiaan on olemassa jokin oma ryhmänsä. ;) Täytyy alkaa bongailla myös hankintoja sitä kautta. Kaikkea ei viitsi hankkia uutena, on vähän tuhlausta muuten kun kaikki maksaa paljon. Vaunut me ostetaan varmaan uutena, kun niihin tahdon panostaa, mutta muut asiat varmaan sitten käytettynä jos löytyy :)

      Nämä asiat ei tuntuneet yhtään hilpeiltä, tosi tärkeiltä jokainen. Ja kun mietittävää on niin paljon, niin tuntuu ettei ole saanut oikein mitään vielä mietittyä valmiiksi ja kaikki on hoitamatta. Huuh, ehkä tässä onneksi vielä ehtii ;)

      Ihanaa kesää sulle ja paljon terveisiä teidän kymppiviikkoiselle <3 halauksia!

      Tykkää

      1. Ei vitsit, oli menny ohi sun vastaus. Ihanaa kuulla että vinkkini olivat mukava asia, niin toivoinkin! Just se että on kiva jakaa ihmisille tietoa et nekin sais hyviä kokemuksia ja apua jos tarvitsevat. Paljon ihanuutta ja luottamusta vauva-aikaan! Sun synnytyksen jälkeisen kirjoituksen aikaan tuli niin mieleen oma kokemus ja se ainutkertaisuus ja kiitollisuus mutta samaan aikaan myös suuri muutos ja hämmennys siitä. Voimia palautumiseen ja nautinnollisia hetkiä! :) <3

        Tykkää

  9. Sinun kannattaa kokeilla myös nestemäistä rautaa. Niitä löytyy mm. luontaistuotekaupoista. Osalle ne imeytyvät paremmin kuin tabletit.

    Toivottavasti löydät itsellesi sopivan!

    Tykkää

    1. Kiitos vinkistä! Itseasiassa mulla taitaa se ongelma olla jo takanapäin, olo on jo parempi sen suhteen ja rauta on auttanut. Vastailen sun meiliisi piakkoin, kiitos siitä! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s